Tässä jo iltapesuilla käytyäni, iltadrinkkini otettuani ja pyjamassani vuoteeseen mennessäni jne.. minun täytyi vastoin edellä sanomaani tulla vielä käymään täällä. Kertoakseni, että ihan oikeasti tuo kepun pj-ehdokas Katrin olemus minua hellyttää. Sille on syy, joka minun täytyy kertoa ja kertomani on täysin totta:
Ennen sotaväkeen lähtöäni olin tutustunut Rovaniemessä tyttöön, joka oli olemukseltaan hyvin samanlainen kuin on tuo Katri. Minä olin silloin 19 v. ja tuo tyttö - Irma - oli 17. v. Rakastuin häneen kiihkeästi ja samoin hän minuun. Irma ja Jorma - miten hyvin nimemmekin sopivat yhteen! Mitään seksiä meillä ei ollut, en kai yrittänytkään, vaikka minulla oli jo muutama seksikokemus täältä Helsingistäkin ja sitten vielä sieltä Lapista. Mutta naimisiinmenoa me jo suunnittelimme - sitten kun olisin käynyt sen sotaväen. Minun piti siis palata sinne, mennä Hirvaan metsäkouluun suonkuivauslinjalle jne…
Rovaniemeltä siis lähdin tänne Helsinkiin - Santahaminaan - sitä kansalaisvelvollisuuttani suorittamaan. Yöjunalla tänne lähdin. Irma saattoi minua asemalle ja tuon tuosta me pysähdyimme toisiamme halaamaan ja suutelemaan niin, että sivulliset siihen jo huomiota kiinnittivät. Kun nousin junaan, junan lähtiessä seisoin vaunusillalla ja Irma seisoi laiturilla vihreässä takissaan - voi, miten vieläkin näen hänet silmissäni - ja huiskuttelimme toisillemme niin kauan kuin näköyhteys pysyi.
Kyllä me vielä minun sotaväessä ollessanikin kirjoittelimme toisillemme lemmenkirjeitä, kännyköitähän ei silloin ollut, kirjoittelimme vielä aliupseerikoulussa ollessanikin, ja iloitsimme siitä, että koulun päätyttyä kurssilomalla pääsisin käymään siellä Rovaniemessä ja tapaisimme ja … voi, voi. Mutta menikin sitten toisin. Olinhan vielä nuori ja heikko ja kun täällä oli niitä kivoja Stadin friiduja - niin se Irma jäi, voi, voi taas!
En minä niiden silloisten Stadin friidujenkaan kanssa pitemmälle edennyt, mutta kersantiksi jäätyäni jo ensimmäisenä kesänä tapasin naisen, jonka kanssa syntyi vakavampaakin ja kun hän alkoi odottaa minulle lasta, niin - eipä siitä muuta kuin naimisiin, ja se oli ratkaiseva syy sille, että sotaväen palvelukseen jäin. Ei siinä katumista, ei varsinkaan, kun ihan hyvä avioliitto meillä oli ja kaksi potraa poikaa sitten hänen kanssansa sain. Mutta eroonhan sekin story sitten 20 vuotta myöhemmin johti, minun syytäni sekin. Ja mitä kaikkea on tapahtunutkaan sen jälkeen! Valtaosin hyvää, oikeinkin hyvää, siitä minun ei tarvinne alkaa kertoa - tulisi liian pitkä kertomus.
Tämä ei nyt mitenkään kuulu tämän avaukseni varsinaiseen aiheeseen, ei kai ole palstan kehotteenkaan mukaista, mutta eihän tässä ole mitään rumaa, joten jospa palstan valvonta antaisi tämän olla tässä edes jonkin aikaa ilahduttamassa täällä kenties liikkuvia elämästä kiinnostuneita yökyöpeleitä.
Ennen sotaväkeen lähtöäni olin tutustunut Rovaniemessä tyttöön, joka oli olemukseltaan hyvin samanlainen kuin on tuo Katri. Minä olin silloin 19 v. ja tuo tyttö - Irma - oli 17. v. Rakastuin häneen kiihkeästi ja samoin hän minuun. Irma ja Jorma - miten hyvin nimemmekin sopivat yhteen! Mitään seksiä meillä ei ollut, en kai yrittänytkään, vaikka minulla oli jo muutama seksikokemus täältä Helsingistäkin ja sitten vielä sieltä Lapista. Mutta naimisiinmenoa me jo suunnittelimme - sitten kun olisin käynyt sen sotaväen. Minun piti siis palata sinne, mennä Hirvaan metsäkouluun suonkuivauslinjalle jne…
Rovaniemeltä siis lähdin tänne Helsinkiin - Santahaminaan - sitä kansalaisvelvollisuuttani suorittamaan. Yöjunalla tänne lähdin. Irma saattoi minua asemalle ja tuon tuosta me pysähdyimme toisiamme halaamaan ja suutelemaan niin, että sivulliset siihen jo huomiota kiinnittivät. Kun nousin junaan, junan lähtiessä seisoin vaunusillalla ja Irma seisoi laiturilla vihreässä takissaan - voi, miten vieläkin näen hänet silmissäni - ja huiskuttelimme toisillemme niin kauan kuin näköyhteys pysyi.
Kyllä me vielä minun sotaväessä ollessanikin kirjoittelimme toisillemme lemmenkirjeitä, kännyköitähän ei silloin ollut, kirjoittelimme vielä aliupseerikoulussa ollessanikin, ja iloitsimme siitä, että koulun päätyttyä kurssilomalla pääsisin käymään siellä Rovaniemessä ja tapaisimme ja … voi, voi. Mutta menikin sitten toisin. Olinhan vielä nuori ja heikko ja kun täällä oli niitä kivoja Stadin friiduja - niin se Irma jäi, voi, voi taas!
En minä niiden silloisten Stadin friidujenkaan kanssa pitemmälle edennyt, mutta kersantiksi jäätyäni jo ensimmäisenä kesänä tapasin naisen, jonka kanssa syntyi vakavampaakin ja kun hän alkoi odottaa minulle lasta, niin - eipä siitä muuta kuin naimisiin, ja se oli ratkaiseva syy sille, että sotaväen palvelukseen jäin. Ei siinä katumista, ei varsinkaan, kun ihan hyvä avioliitto meillä oli ja kaksi potraa poikaa sitten hänen kanssansa sain. Mutta eroonhan sekin story sitten 20 vuotta myöhemmin johti, minun syytäni sekin. Ja mitä kaikkea on tapahtunutkaan sen jälkeen! Valtaosin hyvää, oikeinkin hyvää, siitä minun ei tarvinne alkaa kertoa - tulisi liian pitkä kertomus.
Tämä ei nyt mitenkään kuulu tämän avaukseni varsinaiseen aiheeseen, ei kai ole palstan kehotteenkaan mukaista, mutta eihän tässä ole mitään rumaa, joten jospa palstan valvonta antaisi tämän olla tässä edes jonkin aikaa ilahduttamassa täällä kenties liikkuvia elämästä kiinnostuneita yökyöpeleitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laittaisinkohan lisää noita romanttisia kertomuksia elämäni kokemuksista, niitä kyllä riittäisi. Vaikkapa kyproslaisesta Marullasta, jonka kanssa minulla oli kaunis suhde ensimmäisellä YK:n rauhanturvaajareissullani. Minä olin silloin jo kolmekymppinen, Marulla vasta 21-vuotias. Muut Suomen pojat kävivät bordelleissa, niitähän Kyprolla oli, mutta minun ei tarvinnut käydä, Marullalta saamani oli taatusti parempaa kuin bordellien tarjoama. No, en sentään laita juttua tuosta, sillä minähän olin silloin naimisissa täällä Suomessa, ensimmäisessä avioliitossani.
Mutta jos laittaisin Gilasta, jonka kanssa seurustelin lähes vuoden viimeisellä faitterireissullani Golanilla, sillä silloin olin vapaa mies, muutamia vuosia aikaisemmin eronnut ensimmäisestä avioliitostani. Olin jo 46-vuotias ja Gila oli 26 v., sairaanhoitaja ja reservin luutnantti - Israelissahan naisetkin joutuvat käymään sotaväen. Hän asui vanhempiensa, siskonsa ja veljensä kanssa Ra Annaassa, Tel Avivin esikaupungissa hienossa omakotitalossa ja kävi töissä Tel Avivissa. Tässähän Gila kanssani Jordanin alkulähteillä Baniaksessa, Hermon-vuorten eteläpuolella:
Lähes joka viikonlopuksi hän tuli Tiberiakseen, emännöimään johdossani olevaa ikämiesfaittereille tarkoitettua Seniorvillaa (jota nuorukaiset Seniilivillaksi kutsuivat) , jossa meillä tietenkin oli oma makuuhuone. Hän olisi halunnut tulla kanssani tänne Suomeen, olisin saanut hänet vaimokseni. En rohjennut niin tehdä; jos olisin tehnyt, olisin säästynyt täällä pian seurannelta vuoden pituiselta harharetkeltä, mutta en olisi saanut sitten sitä pian seurannutta viimeistä avioliittoani, jossa 20 vuoden ajan sain elää parasta elämääni. Eli hyvä, kun se Gila sai jäädä sinne Israeliin - jossa ei tosin enää kauan viipynyt, vaan palasi Britanniaan, jossa oli jo aikaisemmin vuoden ollutkin ja meni siellä naimisiin ja sai ainakin kaksi lasta. Tapasin Gilan kymmenkunta vuotta tuon Golanin ajan jälkeen täällä Helsingissä hänen vieraillessa tänne suomalaisen faitterin kanssa avioituneen sisarensa luona.
Olisi minulla kerrottavana romanttinen tarina myös Siinain ajalla Tovan kanssa kokemastani, mutta jääköön nyt kertomatta. Eikä nyt tätä enempää Marullasta tai Gilasta tai muustakaan, mutta kun tuo elämäni romanttinenkin puoli teitä näkyy kiinnostavan, siitä saatte lukea enemmän muistelmistani, joihin pääsette käsiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa Hallituskatu 1:ssä täällä Stadissa.
Laittaisinkohan lisää noita romanttisia kertomuksia elämäni kokemuksista, niitä kyllä riittäisi. Vaikkapa kyproslaisesta Marullasta, jonka kanssa minulla oli kaunis suhde ensimmäisellä YK:n rauhanturvaajareissullani. Minä olin silloin jo kolmekymppinen, Marulla vasta 21-vuotias. Muut Suomen pojat kävivät bordelleissa, niitähän Kyprolla oli, mutta minun ei tarvinnut käydä, Marullalta saamani oli taatusti parempaa kuin bordellien tarjoama. No, en sentään laita juttua tuosta, sillä minähän olin silloin naimisissa täällä Suomessa, ensimmäisessä avioliitossani.
Mutta jos laittaisin Gilasta, jonka kanssa seurustelin lähes vuoden viimeisellä faitterireissullani Golanilla, sillä silloin olin vapaa mies, muutamia vuosia aikaisemmin eronnut ensimmäisestä avioliitostani. Olin jo 46-vuotias ja Gila oli 26 v., sairaanhoitaja ja reservin luutnantti - Israelissahan naisetkin joutuvat käymään sotaväen. Hän asui vanhempiensa, siskonsa ja veljensä kanssa Ra Annaassa, Tel Avivin esikaupungissa hienossa omakotitalossa ja kävi töissä Tel Avivissa. Tässähän Gila kanssani Jordanin alkulähteillä Baniaksessa, Hermon-vuorten eteläpuolella:
https://scontent-hel2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/12308195_10153791829004182_1085831701467439866_o.jpg?_nc_cat=100&_nc_oc=AQl7U04S93sysLa4lUfIzCNGBl5PZUNtPwoSKBCZmbjkgViY_GFVgryZ-oZircHLlTg&_nc_ht=scontent-hel2-1.xx&oh=e7b908ef47ee2ecbd28764370deb3e19&oe=5DCD0707
Lähes joka viikonlopuksi hän tuli Tiberiakseen, emännöimään johdossani olevaa ikämiesfaittereille tarkoitettua Seniorvillaa (jota nuorukaiset Seniilivillaksi kutsuivat) , jossa meillä tietenkin oli oma makuuhuone. Hän olisi halunnut tulla kanssani tänne Suomeen, olisin saanut hänet vaimokseni. En rohjennut niin tehdä; jos olisin tehnyt, olisin säästynyt täällä pian seurannelta vuoden pituiselta harharetkeltä, mutta en olisi saanut sitten sitä pian seurannutta viimeistä avioliittoani, jossa 20 vuoden ajan sain elää parasta elämääni. Eli hyvä, kun se Gila sai jäädä sinne Israeliin - jossa ei tosin enää kauan viipynyt, vaan palasi Britanniaan, jossa oli jo aikaisemmin vuoden ollutkin ja meni siellä naimisiin ja sai ainakin kaksi lasta. Tapasin Gilan kymmenkunta vuotta tuon Golanin ajan jälkeen täällä Helsingissä hänen vieraillessa tänne suomalaisen faitterin kanssa avioituneen sisarensa luona.
Olisi minulla kerrottavana romanttinen tarina myös Siinain ajalla Tovan kanssa kokemastani, mutta jääköön nyt kertomatta. Eikä nyt tätä enempää Marullasta tai Gilasta tai muustakaan, mutta kun tuo elämäni romanttinenkin puoli teitä näkyy kiinnostavan, siitä saatte lukea enemmän muistelmistani, joihin pääsette käsiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa Hallituskatu 1:ssä täällä Stadissa.
Älä unohda laittaa Tenaa ennen vuoteeseen menoa. Pysyy lakana kuivempana.
Eli pankkomajuri tuli vielä pistelehtiin :))))))))))))))))))))))))))))
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17529690/papakin-tuli-pistelehtiin