Nationalismin pääperiaate on, että jokaisella kansakunnalla pitää olla oma valtionsa, jonka sisäisiin asioihin muut valtiot eivät puutu. Tämä periaate on osoittautunut erittäin ongelmalliseksi.
Jos nationalismia tulkitaan puritaanisesti, muut valtiot eivät saa puuttua kansakunnan asioihin missään tilanteessa. On kuitenkin olemassa valtioita, joissa etuoikeutettu vähemmistö sortaa kansan enemmistöä. Näitä löytyy etenkin Afrikasta.
Kun muut eivät saa puuttua sorrettujen kansakuntien sisäisiin asioihin, nämä kansakunnat tuomitaan ikuiseen sortoon ja monessa tapauksessa orjuuteen.
Mitään pääsyä ulos orjuudesta ei ole, jos kyseessä on diktatuuri, jonka hallitsija omistaa aseet, leijonan osan varallisuudesta, kansallisen median ja tuotantokoneiston. Pakkotyössä väsyneet kansalaiset eivät myöskään jaksa kapinoida ja valitsevat kohtalokseen maanpaon. Vallankumoukset vain muuttavat diktatuurin toiseksi, koska niitä johtavat armeijaan sisään päässeet korkeaarvoiset upseerit, joita kiinnostaa vain raha ja valta.
Nationalismin mukaan jokaisen kansakunnan kuuluu selvittää omat asiansa, mikä on mahdotonta silloin kun taistelukykyä ei löydy. Periaatteena tämä muistuttaa ajattelutapaa, jossa ulkopuoliset eivät saa puuttua rikollisjengien sisäisiin asioihin, koska "mind your own business" ja "if you do, we will shoot you". Pelko estää silloin ulkopuolisia puuttumasta tilanteeseen.
On kuitenkin validi kysymys, pitäisikö meidän puuttua ulkopuolisina sellaiseen tilanteeseen, jossa laajat ihmisjoukot altistuvat äärimmäiselle kärsimykselle ja ihmisoikeusrikoksille. Monissa Afrikan valtioissa nämä rikokset ovat samaa luokkaa kuin natsien toisessa maailmansodassa suorittamat rikokset.
Vaihtoehto nationalismille on kolonialismi, jolla on historian takia synkkä kaiku. On kuitenkin validi kysymys, olisiko nykyajan kolonialismi yhtä pahaa kuin sen edeltäjä. Teoriassa, kolonialismia voitaisiin tehdä myös sivistyneesti, jolloin miehitettyjä kansakuntia ei sorrettaisi vaan sortajat pidettäisiin aisoissa.
Valistunut kolonialismi voisi tarjota ratkaisun myös muihin nykyajan suuriin ongelmiin. Esimerkiksi ilmastonmuutosta olisi helpompi torjua, jos länsimailla olisi kontrolli kehittyvien maiden talouksista. Näihin valtioihin voitaisiin silloin rakentaa toimiva infrastruktuuri, mikä parantaisi elinoloja pitkälle tulevaisuuteen. Tällöin länsimaihin tuleva pakolaisten aalto pienenisi.
Filosofisesti kolonialismia voidaan tukea useista eri näkövinkkeleistä. Afrikan maat ja muut kehitysmaat ovat osoittaneet kyvyttömyytensä tarjota inhimilliset elinolosuhteet omille kansalaisilleen. Tällöin kolonialismi voidaan nähdä holhouksena, jossa kehittyneempi holhooja ottaa vastuun holhottavasta, jotta holhottava ei vahingoittaisi itseään ja muita. Vastaava käytäntö on laajalti käytössä vammaistenhuollossa.
Toisaalta länsimaat ovat itse vammauttaneet Afrikan valtioita piirtämällä mielivaltaisia rajoja ja myymällä sinne aseita. Tällöin valistunut kolonialismi voidaan nähdä keinona korjata menneisyyden virheet.
Länsimaat auttaisivat entisiä siirtomaita nousemaan jaloilleen. Vastineeksi nämä siirtomaat menettäisivät vapautensa siihen asti, kunnes ne ovat kykeneväisiä huolehtimaan omista asioistaan.
Mielestäni on kummallista, että nationalistit asettavat abstraktin itsemääräämisoikeuden kaiken muun yläpuolelle. Valtioiden suvereenisuutta pidetään absoluuttisena arvona, jota ei koskaan eikä milloinkaan saa loukata. Tämä pyhä lehmä voi olla suurille ihmismassoille erittäin haitallinen.
Abstrakti itsemääräämisoikeus pitää nähdä monia konkreettisia asioita vasten, jotka Afrikkalaiset sen vuoksi menettävät. Yleinen elintaso, liikkumisen vapaus, terveys, turvallisuus, koulutus, naisten oikeudet yms. Lista on aivan loputon. Toisin kuin suvereenit kehitysmaat, länsimaat kykenevät tarjoamaan näitä asioita jopa siirtomaissa.
Paras esimerkki on Afghanistan. Silloin kun USA piti maata hallussaan, tilanne ei ollut täydellinen, mutta mielivaltaista väkivaltaa ei harjoitettu samassa mittakaavassa kuin nykyään. Naiset saivat käydä koulua ja rikos ja rangaistus olivat sopusoinnussa keskenään. Nyt kaikki tämä on rikottu ja maassa katkotaan raajoja rangaistuksena pienistä rikoksista. Jokainen voi itse miettiä onko tämä parempi vaihtoehto Afghanistanilaisille kuin USAn miehitys.
Länsimaat itsekin kärsivät kehittyvien maiden väkivallasta. Vuosittain tuhannet pakenevat ihmissalakuljettajien avustamina kohti Eurooppaa. Seurauksena meillä on pakolaiskriisi.
Autoritaariset äärihallitukset kuten Taleban tarjoavat suojan terroristeille. Afghanistan toimi turvapaikkana Al-Qaedalle ennen 9/11 terroritekoja.
Lisäksi kehittyvät maat tuhoavat luontoa yhä enenevässä määrin. Lähes jokaisessa trooppise. alueen valtiossa hakataan lääneittäin sademetsää, mikä on syy valtaosalle lajikadosta. Ne harvat maat, jotka onnistuivat saamaan taloutensa nousuun, eivät välitä ilmastonmuutoksesta, koska öljystä, timanteista ja muusta vastaavasta saa enemmän
Jos nationalismia tulkitaan puritaanisesti, muut valtiot eivät saa puuttua kansakunnan asioihin missään tilanteessa. On kuitenkin olemassa valtioita, joissa etuoikeutettu vähemmistö sortaa kansan enemmistöä. Näitä löytyy etenkin Afrikasta.
Kun muut eivät saa puuttua sorrettujen kansakuntien sisäisiin asioihin, nämä kansakunnat tuomitaan ikuiseen sortoon ja monessa tapauksessa orjuuteen.
Mitään pääsyä ulos orjuudesta ei ole, jos kyseessä on diktatuuri, jonka hallitsija omistaa aseet, leijonan osan varallisuudesta, kansallisen median ja tuotantokoneiston. Pakkotyössä väsyneet kansalaiset eivät myöskään jaksa kapinoida ja valitsevat kohtalokseen maanpaon. Vallankumoukset vain muuttavat diktatuurin toiseksi, koska niitä johtavat armeijaan sisään päässeet korkeaarvoiset upseerit, joita kiinnostaa vain raha ja valta.
Nationalismin mukaan jokaisen kansakunnan kuuluu selvittää omat asiansa, mikä on mahdotonta silloin kun taistelukykyä ei löydy. Periaatteena tämä muistuttaa ajattelutapaa, jossa ulkopuoliset eivät saa puuttua rikollisjengien sisäisiin asioihin, koska "mind your own business" ja "if you do, we will shoot you". Pelko estää silloin ulkopuolisia puuttumasta tilanteeseen.
On kuitenkin validi kysymys, pitäisikö meidän puuttua ulkopuolisina sellaiseen tilanteeseen, jossa laajat ihmisjoukot altistuvat äärimmäiselle kärsimykselle ja ihmisoikeusrikoksille. Monissa Afrikan valtioissa nämä rikokset ovat samaa luokkaa kuin natsien toisessa maailmansodassa suorittamat rikokset.
Vaihtoehto nationalismille on kolonialismi, jolla on historian takia synkkä kaiku. On kuitenkin validi kysymys, olisiko nykyajan kolonialismi yhtä pahaa kuin sen edeltäjä. Teoriassa, kolonialismia voitaisiin tehdä myös sivistyneesti, jolloin miehitettyjä kansakuntia ei sorrettaisi vaan sortajat pidettäisiin aisoissa.
Valistunut kolonialismi voisi tarjota ratkaisun myös muihin nykyajan suuriin ongelmiin. Esimerkiksi ilmastonmuutosta olisi helpompi torjua, jos länsimailla olisi kontrolli kehittyvien maiden talouksista. Näihin valtioihin voitaisiin silloin rakentaa toimiva infrastruktuuri, mikä parantaisi elinoloja pitkälle tulevaisuuteen. Tällöin länsimaihin tuleva pakolaisten aalto pienenisi.
Filosofisesti kolonialismia voidaan tukea useista eri näkövinkkeleistä. Afrikan maat ja muut kehitysmaat ovat osoittaneet kyvyttömyytensä tarjota inhimilliset elinolosuhteet omille kansalaisilleen. Tällöin kolonialismi voidaan nähdä holhouksena, jossa kehittyneempi holhooja ottaa vastuun holhottavasta, jotta holhottava ei vahingoittaisi itseään ja muita. Vastaava käytäntö on laajalti käytössä vammaistenhuollossa.
Toisaalta länsimaat ovat itse vammauttaneet Afrikan valtioita piirtämällä mielivaltaisia rajoja ja myymällä sinne aseita. Tällöin valistunut kolonialismi voidaan nähdä keinona korjata menneisyyden virheet.
Länsimaat auttaisivat entisiä siirtomaita nousemaan jaloilleen. Vastineeksi nämä siirtomaat menettäisivät vapautensa siihen asti, kunnes ne ovat kykeneväisiä huolehtimaan omista asioistaan.
Mielestäni on kummallista, että nationalistit asettavat abstraktin itsemääräämisoikeuden kaiken muun yläpuolelle. Valtioiden suvereenisuutta pidetään absoluuttisena arvona, jota ei koskaan eikä milloinkaan saa loukata. Tämä pyhä lehmä voi olla suurille ihmismassoille erittäin haitallinen.
Abstrakti itsemääräämisoikeus pitää nähdä monia konkreettisia asioita vasten, jotka Afrikkalaiset sen vuoksi menettävät. Yleinen elintaso, liikkumisen vapaus, terveys, turvallisuus, koulutus, naisten oikeudet yms. Lista on aivan loputon. Toisin kuin suvereenit kehitysmaat, länsimaat kykenevät tarjoamaan näitä asioita jopa siirtomaissa.
Paras esimerkki on Afghanistan. Silloin kun USA piti maata hallussaan, tilanne ei ollut täydellinen, mutta mielivaltaista väkivaltaa ei harjoitettu samassa mittakaavassa kuin nykyään. Naiset saivat käydä koulua ja rikos ja rangaistus olivat sopusoinnussa keskenään. Nyt kaikki tämä on rikottu ja maassa katkotaan raajoja rangaistuksena pienistä rikoksista. Jokainen voi itse miettiä onko tämä parempi vaihtoehto Afghanistanilaisille kuin USAn miehitys.
Länsimaat itsekin kärsivät kehittyvien maiden väkivallasta. Vuosittain tuhannet pakenevat ihmissalakuljettajien avustamina kohti Eurooppaa. Seurauksena meillä on pakolaiskriisi.
Autoritaariset äärihallitukset kuten Taleban tarjoavat suojan terroristeille. Afghanistan toimi turvapaikkana Al-Qaedalle ennen 9/11 terroritekoja.
Lisäksi kehittyvät maat tuhoavat luontoa yhä enenevässä määrin. Lähes jokaisessa trooppise. alueen valtiossa hakataan lääneittäin sademetsää, mikä on syy valtaosalle lajikadosta. Ne harvat maat, jotka onnistuivat saamaan taloutensa nousuun, eivät välitä ilmastonmuutoksesta, koska öljystä, timanteista ja muusta vastaavasta saa enemmän
Vastaukset 1
Vanhimmat
rahaa.
On valitettava tosiasia, että kun valtiota johtaa autoritäärinen diktaattori, hän ja hänen eliittinsä valjastavat sen itselleen rahantuotantokoneeksi. Tätä kutsutaan resurssikiroukseksi ja se on totisinta totta etenkin Afrikassa. Sen takia heillä ei ole motivaatiota uusiutuvan energian suosimiseen maaperällään.
On turha kouluttaa näitä diktaattoreja luonnonsuojelusta, koska öljyn tuoma valta ja raha korruptoivat hallitukset. Moni heistä on denialisti, joka kiistää jopa ilmastonmuutoksen olemassaolon, samaan tapaan kuin Tansania ex presidentti kiisti koronan.
Validi kysymys on, annammeko me tämän, mittaamattoman inhimillisen kärsimyksen, joka uhkaa jopa omia yhteiskuntiamme jatkua? Vai unohdammeko kolonialismiin liitetyn häpeän ja alamme toteuttaa sitä vastuullisesti? Mitä kauemmin odotamme kunnes puutumme tilanteeseen, sitä suuremmiksi ongelmat kasvavat, sitä vakavampia vaikutuksia niillä on sekä paikallisesti että globaalisti, ja sitä vaikeampi ongelmat on ratkaista.
Kenties Afrikkalaisten olisi parempi elää saksalaisten tai suomalaisten hallitsemissa valtioissa, joissa heille taattaisiin paremmat elinolot ja mahdollisuus yhteiskunnalliseen kehitykseen. Silti näemme tämän vaihtoehdon lähes absoluuttisena pahuutena. Syy tälle on, että arvotamme itsemääräämisoikeuden kaiken muun yläpuolelle.