Tiedättekö, mikä on kristinuskon YDIN? Siis asia, josta käsin meidän on teologiaakin (=oppia Jumalasta) tarkasteltava ja asia, jota ei voi sivuuttaa edes moraaliasioista puhuttaessa. Asia, jota ilman kristinusko ei ole enää kristinuskoa ja joka on niin tärkeä, että... Pelkään, että se asia kyllä tiedetään, mutta sen tärkeyttä ei tajuta. Pelkään sen jäävän pelkäksi oppirakennelmaksi, sen sijaan, että se olisi seurakunnan kantava voima ja kristityt eläisivät joka päivä todeksi sitä.
EI! Se ei ole homoseksuaalisuuden vastustaminen! Se on Kristuksen uhrikuolema, sovitusoppi.
Miksi Kristuksen uhrikuolema, sovitusoppi, sitten on niin tärkeä? Sillä on kaksi ulottuvuutta. 1. Ylös ja alas suunta. Se tuo rauhan taivaassa olevan Jumalan ja maan päällä olevan ihmisen välille. Se uhri lepyttää Jumalan, jolloin Jumalan puolelta vihollisuus päättyy. Mutta sen lepytyksen tiedostaminen antaa myös syntiselle ihmiselle rohkeuden lähestyä pyhää Jumalaa esim. rukouksessa. Se siis korjaa Jumalan ja ihmisen rikkoutuneen suhteen. 2. Ristissä on poikkipuu ja samoin sovituksessa on myös vaakasuora ulottuvuus. Se tuo rauhan samalla tasolla eli maan päällä olevien ihmisten välille. Miten? Kuvittele se ihminen, jota vihaat (ehkä aiheesta) tai oman kansasi viholliskansa. Ajattele sitten, että Jumala rakastaa sitä ihmistä/ihmisryhmää niin paljon, että Kristus on kuollut hänenkin/heidänkin puolestaan. Ajattele kuinka monta syntiä, jota kyseinen vihollinen on tehnyt sinua tai kansaasi vastaan, on ollut Kristuksen kannettavana eli ne kaikki. Ajattele kuinka sinä olet pohjimmiltasi yhtä paha ihminen kuin se, jota vihaat, mutta silti olet saanut syntisi anteeksi. Eikö tämän kaiken tiedostaminen auta rakastamaan vihollistasi, rukoilemaan hänen puolestaan ja antamaan anteeksi sinua vastaan tehdyt rikkomukset?
Nyt ehkä ymmärrät kuinka tärkeää on Kristuksen uhrikuolema ja se, että se koskee koko maailmaa: Ei pelkästään sinua, vaan myös vihollisiasi. Tämä on ainut tie sisäiseen rauhaan (suhde Jumalaan) ja ainut tie myös maailmanrauhaan. On äärimmäisen vaikea lähteä sotaan esim. Karjalan tai Krimin menetyksen takia, kun Kristuksen risti julistaa syntien anteeksiantaumusta. On vaikea vihata "harhaoppista", kun ajattelee, että onhan Kristus kuollut niin katolilaisen, ortodoksin, helluntailaisen, luterilaisen, lestadiolaisen jne. puolesta, jopa buddhalaisten, hindujen ja muslimien yms. puolesta. On vaikea vihata jotakin sen vuoksi, että se toinen on homo tai muulla tavoin syntinen, sillä meille on uskottu evankeliumi eli sovituksen sana. Ehkä muslimi toteuttaessaan islamia voi tehdä ns. allahu akbarit homolle, heitähän tiputetaan katoilta ja hirtetään islamistisissa maissa, mutta kristitty julistaa homollekin ristiinnaulittua Kristusta. Varmasti aviopuolisolle, jopa aviouskottomuuden, on helpompi antaa anteeksi pitämällä mielessä oma anteeksi saaminen Kristuksen tähden. Kristus siis korjaa rikkoutuneita avioliittojakin!
Kaikki Raamatun neuvot rukoilla, olla armollinen, rakastaa vihollista, olla nöyrä... on hengettömiä ilman Kristuksen uhrikuolemaa: Vain Kristuksen uhri antaa rohkeuden lähestyä Jumalaa ja varmuuden rukouksen kuulemisesta. Vain Kristuksen uhrikuolema opettaa anteeksiannon ja vihollisrakkauden merkityksen sekä antaa voimaa siihen. Vain Kristuksessa uskallamme nähdä oman syntisyytemme ja sen, että hyvät ominaisuutemme on Jumalan armoa ja lahjaa, tehden meistä aidosti nöyriä.
Jumala antoi Jeesuksen ilmestyä Saulille, josta sitten tuli Paavali. Ehkä vainottu seurakunta oli rukoillut tämän vihollisen puolesta ja siksi se tapahtui? Ainakin alkuseurakunta eli todeksi kristinuskon sanomaa: Paavali oli vahtinut Stefanoksen surmaajien vaatteita kivityksen hyväksyen ja myöhemmin itse äänestänyt kristittyjen surmaamisen puolesta. Hän oli toimittanut monia vankilaan. Seurakuntalaisilla olisi ollut syytä vihata Paavalia, sillä osa heistä oli hänen takiaan kärsinyt ruoskinnan ja vankeuden, vaikka päässyt myöhemmin vapaaksi. Osan seurakuntalaista sukulainen tai ystävä oli kuollut vainossa. Mutta he hyväksyivät Paavalin joukoonsa eivätkä kantaneet kaunaa!
On valitettavaa, että moni kristitty ei opeta kristinuskon sanomaa eikä elä sen mukaisesti. Mietitään vaikka seksuaalimoraalia. Aviorikos, homoseksuaalisuus jne. Näistä puhutaan eikä siinä mitään, hyvä niistä on puhua. Mutta moni tekee sen Raamatulla päähän lyöden, ehkä välillä minäkin. Kyllä synnin saa sanoa synniksi. Olisi kuitenkin hyvä tehdä se kohteliaasti, ei "vihaten, halveksien", vaan osoittaa kuulijoille Golgatan ristiä. Ei kadotustuomiota julistaen vaan tarjota Jumalan rakkautta, armoa, pelastusta. Moraalisaarna ei saisi tapahtua erillään evankeliumista, ei ilman ristiä, vaan nimenomaan Kristuksen uhrikuolemasta käsin moraalisaarnakin tulee pitää. Eikä moni myöskään elä sen sanoman mukaan. Anteeksiannosta saarnataan, mutta arjessa ei anneta anteeksi. Pohjois-Korean kristittyjen puolesta rukoillaan, mutta eikö tulisi rukoilla myös heitä vastustavalle hallinnolle pelastusta?
EI! Se ei ole homoseksuaalisuuden vastustaminen! Se on Kristuksen uhrikuolema, sovitusoppi.
Miksi Kristuksen uhrikuolema, sovitusoppi, sitten on niin tärkeä? Sillä on kaksi ulottuvuutta. 1. Ylös ja alas suunta. Se tuo rauhan taivaassa olevan Jumalan ja maan päällä olevan ihmisen välille. Se uhri lepyttää Jumalan, jolloin Jumalan puolelta vihollisuus päättyy. Mutta sen lepytyksen tiedostaminen antaa myös syntiselle ihmiselle rohkeuden lähestyä pyhää Jumalaa esim. rukouksessa. Se siis korjaa Jumalan ja ihmisen rikkoutuneen suhteen. 2. Ristissä on poikkipuu ja samoin sovituksessa on myös vaakasuora ulottuvuus. Se tuo rauhan samalla tasolla eli maan päällä olevien ihmisten välille. Miten? Kuvittele se ihminen, jota vihaat (ehkä aiheesta) tai oman kansasi viholliskansa. Ajattele sitten, että Jumala rakastaa sitä ihmistä/ihmisryhmää niin paljon, että Kristus on kuollut hänenkin/heidänkin puolestaan. Ajattele kuinka monta syntiä, jota kyseinen vihollinen on tehnyt sinua tai kansaasi vastaan, on ollut Kristuksen kannettavana eli ne kaikki. Ajattele kuinka sinä olet pohjimmiltasi yhtä paha ihminen kuin se, jota vihaat, mutta silti olet saanut syntisi anteeksi. Eikö tämän kaiken tiedostaminen auta rakastamaan vihollistasi, rukoilemaan hänen puolestaan ja antamaan anteeksi sinua vastaan tehdyt rikkomukset?
Nyt ehkä ymmärrät kuinka tärkeää on Kristuksen uhrikuolema ja se, että se koskee koko maailmaa: Ei pelkästään sinua, vaan myös vihollisiasi. Tämä on ainut tie sisäiseen rauhaan (suhde Jumalaan) ja ainut tie myös maailmanrauhaan. On äärimmäisen vaikea lähteä sotaan esim. Karjalan tai Krimin menetyksen takia, kun Kristuksen risti julistaa syntien anteeksiantaumusta. On vaikea vihata "harhaoppista", kun ajattelee, että onhan Kristus kuollut niin katolilaisen, ortodoksin, helluntailaisen, luterilaisen, lestadiolaisen jne. puolesta, jopa buddhalaisten, hindujen ja muslimien yms. puolesta. On vaikea vihata jotakin sen vuoksi, että se toinen on homo tai muulla tavoin syntinen, sillä meille on uskottu evankeliumi eli sovituksen sana. Ehkä muslimi toteuttaessaan islamia voi tehdä ns. allahu akbarit homolle, heitähän tiputetaan katoilta ja hirtetään islamistisissa maissa, mutta kristitty julistaa homollekin ristiinnaulittua Kristusta. Varmasti aviopuolisolle, jopa aviouskottomuuden, on helpompi antaa anteeksi pitämällä mielessä oma anteeksi saaminen Kristuksen tähden. Kristus siis korjaa rikkoutuneita avioliittojakin!
Kaikki Raamatun neuvot rukoilla, olla armollinen, rakastaa vihollista, olla nöyrä... on hengettömiä ilman Kristuksen uhrikuolemaa: Vain Kristuksen uhri antaa rohkeuden lähestyä Jumalaa ja varmuuden rukouksen kuulemisesta. Vain Kristuksen uhrikuolema opettaa anteeksiannon ja vihollisrakkauden merkityksen sekä antaa voimaa siihen. Vain Kristuksessa uskallamme nähdä oman syntisyytemme ja sen, että hyvät ominaisuutemme on Jumalan armoa ja lahjaa, tehden meistä aidosti nöyriä.
Jumala antoi Jeesuksen ilmestyä Saulille, josta sitten tuli Paavali. Ehkä vainottu seurakunta oli rukoillut tämän vihollisen puolesta ja siksi se tapahtui? Ainakin alkuseurakunta eli todeksi kristinuskon sanomaa: Paavali oli vahtinut Stefanoksen surmaajien vaatteita kivityksen hyväksyen ja myöhemmin itse äänestänyt kristittyjen surmaamisen puolesta. Hän oli toimittanut monia vankilaan. Seurakuntalaisilla olisi ollut syytä vihata Paavalia, sillä osa heistä oli hänen takiaan kärsinyt ruoskinnan ja vankeuden, vaikka päässyt myöhemmin vapaaksi. Osan seurakuntalaista sukulainen tai ystävä oli kuollut vainossa. Mutta he hyväksyivät Paavalin joukoonsa eivätkä kantaneet kaunaa!
On valitettavaa, että moni kristitty ei opeta kristinuskon sanomaa eikä elä sen mukaisesti. Mietitään vaikka seksuaalimoraalia. Aviorikos, homoseksuaalisuus jne. Näistä puhutaan eikä siinä mitään, hyvä niistä on puhua. Mutta moni tekee sen Raamatulla päähän lyöden, ehkä välillä minäkin. Kyllä synnin saa sanoa synniksi. Olisi kuitenkin hyvä tehdä se kohteliaasti, ei "vihaten, halveksien", vaan osoittaa kuulijoille Golgatan ristiä. Ei kadotustuomiota julistaen vaan tarjota Jumalan rakkautta, armoa, pelastusta. Moraalisaarna ei saisi tapahtua erillään evankeliumista, ei ilman ristiä, vaan nimenomaan Kristuksen uhrikuolemasta käsin moraalisaarnakin tulee pitää. Eikä moni myöskään elä sen sanoman mukaan. Anteeksiannosta saarnataan, mutta arjessa ei anneta anteeksi. Pohjois-Korean kristittyjen puolesta rukoillaan, mutta eikö tulisi rukoilla myös heitä vastustavalle hallinnolle pelastusta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.