Ei ole normaalia tuntea voimakasta yhteyttä, kun ei olla lähekkäin edes. Varattukin vielä. Joskus kun olen yksin se iskee, sanaton tunne, että tunnen hänet sydämestä, rakkautta ja syvää hyväksyntää häneltä. Ja sitten ei olekaan mitään. Niin todelliselta tuntuu silti. Psykoosiin kai vaivun. Hullun rakkautta, mielipuolen suhteilua.
Vie minulta järjen tämä yhteys sinuun
Anonyymi
882105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Joskus tuntuu siltä, mutta sillä on oma kohta sydämessä. Luultavasti ikuisesti.
Oletko mies vai nainen? En halua alkaa hempeilemään väärän sukupuolen kanssa.
Mies olen. Hempeilijä.
Harvinaista näin päin. Milloin näit viimeksi tuon naisen mielessäsi?
Lyrica auttaa. Vai olikse lyriikat..
Eli tykkäät hoilailla notkuissa? Ei kai se väärin oo
En ollut minä vaan trolli. Melkein lopettanu nykyisin koko alkoholin käytön. Otan enää vain todella harvoin kun jokin todella hyvä syy. Juomisen ilosta en juo.
Kohta alat kuulla puhetta ja sit se on menoa.
😧🥰🥰
Niin voi käydä. Hourulaan joudun jos tämä jatkuu.
Jatkan vielä kun olen järjissäni, sillä olen vetämässä kalsarikännejä kotonani. Eipä ollut tunteista paljon hyötyä parisuhteeseen, Mee Toot ja kaikki tuli koettua.
Tuo mitä koet, on jonkun suuremman alkusoittoa. Ei liity parisuhteeseen. 20 vuoden avohoito kokemuksella voisin sanoa, että olen käynyt läpi aika monta eri vaihtoehtoa mistä tämä tunteiden siirto johtuu.
Siis olen tosissani tutkinut ja käynyt monilla kursseilla. Nyt minua kiinnostaisi vielä tuo entiteetti kurssi.
Eniten minua resonoi:
Me edelläkävijät olemme jo tehneet vaikeimman työn, mutta olet seuraavan sukupolven valotyöntekijä ja sinun seurassasi on Elohim enkeli.
Me jäämme siis eläkkeelle ja te nuoret hoidatte homman kotiin.
Toiset ovat herkempiä aistimaan ei siinä muusta ole kyse sinun toinen puoli puuttuva kaksoisliekki.
Totta tuokin.
Mikset sä enää tuu juttelee mä vihaan sua nyt
Etkö muutenkin?
Koska vaikutit siltä, että vihaat minua. Eli ennustin asian. Nyt vihaat. Annan nyt tunteiden kuolla. Siksi välttelen vähän aikaa. Tsemppiä 😚
Ei näin
Kuka puhuu ja kenelle? Putosin kyydistä.
Niin, asioita EI hoideta näin.
Kenelle kirjoitat?
Olet linnakundi, ei muuta.
Kuin järjetön mä oisin...
Niin minultakin naiselta vie järjen tämä ikävöinti. On niin voimakas yhteys ja kuinka se voi olla näin, jos ei edes kasvotusten ole puhunut toisen kanssa. Mennään psykoosiin yhdessä sitten ja tullaan hulluiksi.
😊😊😊
Oliko tuo nyt myöntyvä vastaus tuolle kutsulle?
Ihan+yksinääs+olet+kera+henkiolentojen.+Tai+voithan+sinä+naiselta+kysyä+mitä+mieltä+hän+on,+mut+100%+veikkaus+on+ettei+hän+sua+edes+tunnista.
Vai ilakoiko kun joku on menettämässä järkensä?
Mahdollista on tuokin.
Ei kun aloittaja ja minulla sama tilanne, molemmat menettää järjen.
Oikeasti, mulla se on lähellä. En saa nukuttua.
Niin minullakin. Ehkä näkeminen ruokkii sitä tunnetta. Jos ei nähtäisi ollenkaan niin voisi jopa elää ilman tätä tunnetta.
Voih, mitä sille voisi tehdä?
Mulla ei auta tuokaan. Joskus minut valtaa sanomaton ikävä.
Hän voisi puhaltaa mun sydämeni haavoihin, oikeasti.
Ei se auta, mutta vähän helpottaisi ehkä ajan kanssa kun ei näkisi enää toista. Oletko miettinyt miksi ikävä voi olla näin voimakas tai mitä tapahtuisi jos toisen kanssa pääsisi puhumaan?
Olen ajatellut. Ei se puhuminen ratkaise vielä mitään. Merkit kiinnostuksesta laittaa tunteet roihuun ja torjunta tuo tuskaa. En tiedä mitä se voisi olla hänen kanssaan. Luultavasti täyttymys, koska erilläänkin tunteet ovat jotain valtavan syvää. Tai sitten nää on henkimaailman juttuja tai päänsisäistä mielenvikaisuutta. Tässä rupeaa olemaan jo itsekin huolissaan.
Ei se ratkaise, mutta voisi saada helpotusta tähän tilanteeseen. Epätietoisuus se tässä vaivaa meitä molempia ja siihen yhdistetyt ajatukset. Sitten yhdistettynä sellainen luonne mikä haluaa tietää kaiken. En minä kenenkä tahansa kanssa tunne näin ja mieti sitä jos molemmat tuntee samalla tavalla. Mitä tässä odotetaan? Jotain ihmettäkö tapahtuvan.
Tai sitten ihan vaan rakastumista. Olen kuullut että niin käy ihmisille joskus.
Sitä ihmettä se varmaan roihahtaa kunnolla, jos saa tuulta ehkä se just pelottaa, kun sen tietää yrittää väistellä kuitenkin ehkä edessä jokatapauksesa...
En yhtään epäile etteikö roihahtaisi. Se olisi menoa sitten. Tilanne on vaikea ymmärrän sen sinunkin kannalta. Ja molempia pelottaa se. Mutta eikö se olisi helpompi vain saada selvyys kaikelle? Sitten olisi helpompi olla sen tunteen kanssa.
Joku jättää pysyvän jäljen kaikkeen. Ei varattu ole immuuni rakastumaan, Näin vain kävi itselleni - sivusta
Varmaan tämä on varhaisen hulluuden esiaste. On ehkä jo aina myöntää se itselleen.
Onkohan se sitten sulle hyväksi? Sun aika mennä eteenpäin? Haluat kuitenkin mennä
Mennä? Minne mennä? En halua eteenpäin, eikä se ole mahdollistakaan. Paikoillaan olen polkenut vuosia ja vuosia.
Kumpi teistä on se varattu osapuoli?
Vai molemmat?
Onko tää tunteellisten ihmisten ongelma, ja niitten, jotka tuntee vahvasti?
niin kauan siina ei ole mielestani ongelmaa kunnes jatat minut taas siina on asian suurin ongelma mielestani
Herkkien ja tunteellisten. Semmoisten kellä on sydän paikallaan <3
Minä en saa miestä mielestäni enkä sydämestäni millään. Vaikka kohdattaisiin ihan vain ohimennen sanomatta mitään niin jokin kahden välinen sanaton yhteys ja niin syvä lämpö tuntuu luissa ja ytimissä. Molemmat vain välitämme ja luulen että tiedämme sen, sanomattakin. Ei tarvita edes sanoja vaikka haluttaisiin ne joskus varmasti kuulla vielä. Ollaan vain ja ymmärretään toisiamme. Kauniita hetkiä.
Niin, kohtaamisten jälkeen tulee usein tuo ilmiö mullakin. Pelkään, että olen sekoamassa lopullisesti, sillä niin syvälle tunteet menee. Kohtaaminen voi olla mitätöntä sinänsä.
pista se ovikello nytten paahansa ja tule sitten kun sita uskallat soittaa
En tartte miestä, pidän vain naisimmeisistä! T. Mies
Meillä mitään ole. Oot niin umpihankala tyyppi, että en ite kuvittele enää yhtään mitään. Omat on tosiaan kuvitelmas jos jollain on.
Ei miesten tarvi tänne kommentoida.
Pelkäätte että te sekoatte, niin te sekoattekin.
Jos olisimme kaksin, sekoaisin mielelläni. Kai.
Mikä estää?
Oujeah, rakastan elävääJumalaa. En noita saatanan enkeleitä.
Ehkä voisi olla armollista ja parempi, että elelis täysin vintti pimeänä. Jos olis niin sekasin, ettei tajua maailman menosta enää mitään. Ehkä niin olisi parempi.
Miksi koet noin?
Missä te olette tavanneet?
Kaupassa muutama päivä sitten törmäsin kolme kertaa sellaiseen 50 tummaan mieheen.
siina se onkin pitkä pahina
ei mikaan muu ole pahinta kuin se etta me ei vaan koskaan nahba
Jos viime näkemä on mennyt sanattomasti niin sitten saattaa olla lähellä.
Mikä niin on lähellä?
Aloitus. Ja täydennysteksti tähän päälle. Olemme enemmän kaukana kuin lähellä.
pasi onko meiban valit taas ok ainakin vahan aikaan
nyt rupean tekemaan muuta joten palataan taas
Rakkaus on tärkeä ja melko harvinainenkin asia ihmisen elämässä. Kannattaa ap olla yhteyksissä ihastukseesi, jos tunteet ovat molemminpuoliset niin kyllä yhdessäolonne voisi olla hyvä juttu, vaikka olisikin nyt varattu/varattuja.
Kai ne taitaa molemminpuoliset olla? Mut ei kumpikaan uskalla ottaa sitä ensi askelta vaikka kummallakin on paha olla. Hulluja taidetaan olla molemmat.
Vai onko jääräpää, pässinpää paremmin kuvaavat sanat?
Veit sanat suusta :) mä olen se jäärä sit :D
Siltä vaikuttaa🙂
Kumpikaan ei ole ottanut ensimmäistäkään askelta? Sivusta
Ei ole ottanut. Mitään ei ole tapahtunut. Katseita puolin ja toisin vain. Sanatonta yhteyttä vaan on kokoajan. Tuntuu luissa ja ytimissä. Ikävää, surua ja ahdistusta, kun ei toista näe.
Sinäpä sen mies sanoitkin ja tiivistit tuon meidän tilanteen aika hyvin pakettiin. Voi että tykkään katsella sinua olethan aika komea pakkaus :) ja tuo sanaton yhteys.. ja halu nähdä. Ensiaskel vain puuttuu ja siinä olisi jo valmiiksi niin paljon jännitettä, että olisi varmasti ihan mielenkiintoista kohdata toinen.
Joko ne perunat kiehu?
Kiva, jos sanot aina, kun lähdet
Ja sanot, milloin palaat
Se on sitä oikeaa rakkautta! Ei muuta sen tietää siitä kun luulee, että on seonnut, kun ei saa mielestänsä mitenkään!
Kauanko olet hänet tuntenut?
Samankaltainen tunne minulla naisella. Hulluutta mutta se hulluus on laantunut, asioita tapahtunut mutta se ei ole poistunut kaikesta järkeilystä huolimatta. Yhteys on edellen vahva mutta ne tunteet hiipui toiselta tai kielsi ne kokonaan. Onneksi ei olla nähty pitkiin aikoihin voisi roihahtaa taas ja voiko sitä enään jarruttaa. Tiedä sitten miksi vastasin koska tänä ei ollut minulle..
Olet todennäköisesti kohdannut kaksoisliekin. Sitä ei saa mielestä pois, tuskin koskaan? Olen kohdannut omani. Tämä on raastavaa.
Missä kohtasit miehen?
Etkö muista, että erosin? Etkö muista, kun kerroin ostaneeni oman asunnon?
Ajattelin sinua (Häntä) tänään kahdesti. Kuumasti, intohimolla, rakkaudella ja lämmöllä. Näimme fantasiassani kotonasi (siellä, mikä sinulla vielä on, jos et ole sitä myynyt). Halasimme, kun kysyin saanko halata pitkän tauon jälkeen. Siitä se lähti kuuma, kostea, rakkaudellinen ja hyvin intohimoinen hetki kanssasi. Se lämpö ja syvä yhteys, mitä koimme yhdessä, oli vielä suurempi kokemus kuin muu hyvänolon ilotulitus. Valitettavasti vain fantasiaa, mutta niin järjettömän todentuntuista myös fyysisesti. 😳
Kenenkään muun kanssa fantasia ei ole tuntunut koskaan todelta. Rakastuminenko sen tekee? Mitä, jos kumpikin kokee sen samaan aikaan eri paikoissa?. Voiko niin olla? Ehkä ei, mutta paljon voimaa, lämpöä ja hyvää oloa nuo hetket ainakin tuo.
Kävelet vastaani tai näen sinut nopeasti arjen askareissa. Tuntuu kuinka sydämeni pysähtyisi samalla onnesta pakahtuu ja surusta hajoaa. Ikävä iskee silloin, kun puhumme nauran, koska saan kokea sinut, mutta en voi sanoa mitään. Olet mies jonka ei pitänyt tulla elämään, mutta olet mies jonka tarvitsen ainiaaksi elämään.
Ei kai elämässä ole muutenkaan mitään järkeä.