Miksi elää jos elämä loppuu koulemaan? Jos ei usko mihinkään elämän jälkeiseen. Kaikki on kuoltua silloin aivan sama. Itseni on ainakin vaikea ottaa mitään hyötyä jo ´kokemistani nautinnoista.
Miksi elää jos elämä loppuu koulemaan?
ANBU-member
492454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
"Miksi elää jos elämä loppuu kuolemaan?"
Jaa-a, vaikea kysymys. Ehkä on parasta elää, jos ei pane kuollen.
"Kaikki on kuoltua silloin aivan sama."
Veikkaan, että niin on. Aika harvoin on zombeja nähty muuta visertämässä.
"Itseni on ainakin vaikea ottaa mitään hyötyä jo kokemistani nautinnoista."
Siksi minäkin etsin uusia.
*Life is a short, meaningless journey filled with emptiness and pain. Get all pussy you can!*
Siksi minä elän nyt, enkä mieti kuolemaa. Minulla on liikaa tekemistä, en ennätä sellaista edes miettiä.
"Miksi elää jos elämä loppuu koulemaan?"
No juuri siksi, kun oma elämäni on niin ainutkertainen asia.
Mutta miksi elää, jos luulee kuolemansa jälkeen pääsevän 'reissaamaan harpunsoittotunnille' ikuiseen iloon ja onneen; paljon elämää kivempaan paikkaan?
Pahasta,rakkaudettomasta ja epäreilusta maailmasta pääsisi rakastavan Jumalan luokse oikotietä.
Miksi jaksaa vaikeuksia jos on kuoleman jälkeinen ikuinen onni?
Vai onko syynä se helvetinpelko-jos teet itsemurhan niin teet Jumalan antaman elämän arvottomaksi.
Voi jehna.
Mitäköhän se Jumala on sitten sellaisen arvottoman elämän antanut?
Rakastava Hän ei salli kärsimyksiä.
Minua kiinnostaisikin tietää mitä Jumala on mieltä saivartelijoista jotka elävät maan päällä tuskassa vain koska pelkäävät Helvettiä...
Kai niille käy samoin kuin itsemurhan tekijöillekkin...
Vai?
Niin,uskovat.
Miksi yleensä ottaen elätte?
Onko maanpäällinen elämä arvotonta,jos ei taivaan isukki komennakkaan sitä miten tänään tulisi ajatella ja tuntea?
pääsyynä se että uskovien mielestä miltei poikkeuksetta tällä elämällä jonka elämme on merkitystä muillekkin kuin itsellemme.
tuohon "suonet auki taivaaseen" en ota kantaa, kun en usko taivaaseen tai paratiisiin...
mutta miksi te ateistit yleensäottaen elätte?
onko mitään järkeä yrittää nauttia tästä elämästä jos se kerran on ohi aivan helvetin lyhyessä ajassa?
"onko mitään järkeä yrittää nauttia tästä elämästä jos se kerran on ohi aivan helvetin lyhyessä ajassa? "
Kestää se kuitenkin eliniän.
eli lyhyen ajan...
mutta vaikka se kestäisi miljoona vuotta, ei siinä siltikään ole mitään järkeä.
tämä onkin pääsyy siihen että ateismi oksettaa minua (huom. ei ateistit vaan ateismi)
Itse ainakin nautin elämästäni täysillä juuri siksi että tämä on ainut elämä joka minulla on, täytyy ottaa siitä kaikki irti :) Mitä varten elämällä edes pitäisi olla jokin suurempi tarkoitus jotta eläminen olisi kannattavaa? En tajua, miksei uskova voisi rakastaa elämää vaikka se loppuukin kuolemaan? Päinvastoin tuntuisi siltä että mitä hyötyä uskovien on edes elää tätä maanpäällistä elämää jos kerran taivaassa on niin paljon parempaa? Tappakaa itsenne. Ainiin, raamattu kieltää sen, harmi.
[Itse ainakin nautin elämästäni täysillä juuri siksi että tämä on ainut elämä joka minulla on, täytyy ottaa siitä kaikki irti :)]
hauskanpito on aina hauskanpitoa, ja niinkuin olen aiemmin todennut niin ateistit ovat ihmisiä siinä missä muutkin joten en halua tai toivo että he tappaisivat itseään, ihmettelen vain että mitä järkeä ateismin mukaan maailmankaikkeudessa on, kaikki kun loppuu aikanaan ja iloilla ja kärsimyksillä ei ole mitään väliä minkään kannalta.
[En tajua, miksei uskova voisi rakastaa elämää vaikka se loppuukin kuolemaan?]
kyllä minä rakastankin, ei vain ole mitään järkeä että se loppuisi kuolemaan.
[Päinvastoin tuntuisi siltä että mitä hyötyä uskovien on edes elää tätä maanpäällistä elämää jos kerran taivaassa on niin paljon parempaa?]
en usko taivaaseen...
[Tappakaa itsenne. Ainiin, raamattu kieltää sen, harmi.]
miksi minun pitäisi välittää raamatun käskyistä?
Kosmisessa mittakaavassa suomalaisen miehen keskimääräinen elinikä, 68 vuotta on todella lyhyt aika. Totta.
Jos joudut odottamaan pizzaa kaksi tuntia se tuntuu tosi pirun pitkältä ajalta.
Kaikki on suhteellista.
Ja miksikö elän?
Koska ei minulla oikeastaan ole mitään syytä kuollakkaan. Mielummin elän kuin mätänen.
Ateistilla on:
Hitto,jos en elä tätä elämää niin milloinkas sitten elän.
Länsimaissa keskiaika loppui kun ihminen tajusi että on olemassa myös elämää ennen kuolemaa...
Kysymys on pikemminkin muotoa:
Miksi elämä ei voisi tuntua kivalta vaikka kuolisit huomenna?
Jos käsitellään ihmisen elämän arvoa,niin silloin kysymykseen tulee helposti se,onko kenenkään elämällä hirveästi arvoa tai merkitystä.
"Elämän tarkoitus" on siksi vaikea kysymys,että siihen ei ole olemassa "oikeaa vastausta".
Se,että olemme sattumalta syntyneitä limaläjiä ei tee elämistämme "tarkoituksettomia".
Tai jos sinusta tekee,niin huolestun.
Mikä siinä oksettaa, että elämä on niin lyhyt ja päättyy todennäköisesti 'olemattomuuteen'?
Etkö näe moisessa vaihtoehdossa mitään hyvää?
ole pelkästään omasta elämästäni, suostuisin mieluusti uhraamaan ikuisen elämän oman (syntymättömän) lapseni elämän takia. Mutta tässä se pahoinvointi voimistuu, lapsenikaan elämällä kun ei ole mitään merkitystä.
Ja jos ja kun maailmankaikkeus kohtaa loppunsa, jos vieressä olisi vielä joku sivusta katsoja niin hänkin vain toteaisi: eihän tässä ollut helvetinkään järkeä!
[Ja miksikö elän?
Koska ei minulla oikeastaan ole mitään syytä kuollakkaan. Mielummin elän kuin mätänen.]
tottakai jokainen haluuaa elää, oli tämä sitten ainoa elämä tai ei...
en vain jaksa uskoa että maailma olisi niin sadistinen kuin ateistinen maailmankuva antaa ymmärtää
[Miksi elämä ei voisi tuntua kivalta vaikka kuolisit huomenna?]
"vaikka maailma loppuisi huomenna, istuttaisin silti puun tänään". Kuulostaako tutulta?
[Jos käsitellään ihmisen elämän arvoa,niin silloin kysymykseen tulee helposti se,onko kenenkään elämällä hirveästi arvoa tai merkitystä.]
aivan, oma elämäni nyt ei mahdottoman tärkeä ole, mutta kun lastemmekaan elämä ei ole.
["Elämän tarkoitus" on siksi vaikea kysymys,että siihen ei ole olemassa "oikeaa vastausta".]
elämän tarkoitus tässä elämässä on selvä:
elä onnellinen elämä, jätä jälkeläisiä, elä rauhassa itsesi ja muiden kanssa...
mutta kaikki tuo aivan turhaan?
[Se,että olemme sattumalta syntyneitä limaläjiä ei tee elämistämme "tarkoituksettomia".
Tai jos sinusta tekee,niin huolestun.]
käyttäisin mielummin termiä "merkityksetön", ja siihen minä en voi uskoa...
ja niinkuin aiemmin mainitsin, kyse ei ole vain ihmisten elämistä, vaan kaikesta tiedottomasta ja tiedollisesta elämästä...
Kaikki eivät kestä totuutta. He mielummin uskovat satuihin ja elävät fantasiamaailmassa.
- "ei me ansaita mitään kuolemanjälkeistä elämää"
- "elämä on turhaa"
nii-in, jotkut ovat synnynnäisiä pessimistejä eivätkä usko muuhuun kuin siihen että mistään ei tule mitään... ei pahalla
Miksi kukaan haluaisi elää ikuisesti? Mitä iloa siitä on? Minä en ainakaan haluaisi elää ikuisesti.
Ja mitä turhaa siinä on että eletään ja kuollaan? Ei kai millään ole mitään merkitystä jos tarpeeksi pessimistisesti ajattelee.
Mutta optimisti voisi ajatella, että kuollessani jään toivon mukaan elämään hyvänä muistona muutaman ihmisen mieleen. Tuokin muisto varmasti joskus haalistuu, mutta viis siitä.
Mitä ihmettä ikuinen elämä voisi tarjota sinulle? Minulle se ei voisi tarjota mitään.
sekin sallitaan sinulle....ajatusmaailmasi!=))
en piilottele mitään
Mihin sinä uskot? Mitä sinusta tapahtuu kuoleman jälkeen ja miksi se olisi jotenkin järkevämpää kuin lopullinen kuolema?
[Miksi kukaan haluaisi elää ikuisesti? Mitä iloa siitä on? Minä en ainakaan haluaisi elää ikuisesti.]
miksi kukaan haluaisi pysyä kuolleena ikuisesti? mitä iloa siitä on? minä en ainakaan halua pysyä kuolleena ikuisesti.
Mutta kyse ei ole pelkästään meistä ihmisistä, vaan kaikkeudesta...
[Ja mitä turhaa siinä on että eletään ja kuollaan?]
parempi kysymys on että mitä järkeä siinä on.
[Ei kai millään ole mitään merkitystä jos tarpeeksi pessimistisesti ajattelee.]
tarkoitat kai että mitä ateistisemmin ajattelee...
[Mitä ihmettä ikuinen elämä voisi tarjota sinulle? Minulle se ei voisi tarjota mitään.]
taas kerran mitä kuolema sinulle tarjoaa?
jos sanot että lepoa niin ei se ole lepoa vaan tyhjyyttä...
[Mihin sinä uskot?]
uskon tasapainoon ja ikuisuuteen, siinäpä se.
[Mitä sinusta tapahtuu kuoleman jälkeen ja miksi se olisi jotenkin järkevämpää kuin lopullinen kuolema?]
yksityiskohtiin en mene koska en voi tietää...
mutta sen tiedän että lopullisessa kuolemassa ei ole mitään järkeä, elämän on miltei pakko jatkua jossain muodossa.
Miksi tällä maailmankaikkeudella pitäisi olla jokin syvempi merkitys? Eikö se riitä että täällä ollaan. Tarvitseeko kaikkeen aina olla jokin syy?
Elämän tarkoitus on lisätä elämää tai siihen kaikki elämä ainakin pyrkii. Luonnollisesti vanhojen ja heikkojen ihmisenkin täytyy kuolla pois nuorempien tieltä. Ehkäpä kaikki haluavat jokin mielekkäämmän ja ylevämmän syyn tuon tilalle, vaikka minusta se tuntuu varsin sopivalta.
Ei kaikessa pidäkkään olla järkeä eikä olekkaan.
Ja mikä maailma? Jos lyöt varpaasi kiveen, niin varpaaseen sattuu. Onko kivi sadistinen?
[Ja mikä maailma?]
juuri tämä maailma.
[Jos lyöt varpaasi kiveen, niin varpaaseen sattuu. Onko kivi sadistinen?]
ei, tämä tilanne on opettavainen koska seuraavalla kerralla osaa varoa kiviä.
tarkoitin sadistisella evoluutiota. Jos evoluutio tekee kaikki valinnat miksi laji kehittyy, niin kyllä se aika sadistinen on jos se tekee yhdestä tietoisen joka joutuu sitten pähkäilemään elämän tarkoitusta jne. jne. ja sitten vielä ateistisen maailmankuvan mukaan siinä ei olisi mitään järkeä...
[Miksi tällä maailmankaikkeudella pitäisi olla jokin syvempi merkitys?]
jos joku haluaa uskoa että kaikki, siis aivan kaikki on olemassa ilman minkäänlaista syytä, niin siitä vaan. Itse vain en pysty uskomaan siihen.
[Tarvitseeko kaikkeen aina olla jokin syy?]
ei, mutta ateismin mukaan millekkään ei ole mitään syytä.
eikös ateistit yleensä selitä juuri että kaikki asiat voidaan selittää järjellä ja kaikkeen on jokin syy, sitten kun tilanne ei teille sovikkaan niin kaikessa ei yhtäkkiä tarvitsekkaan olla järkeä niinkö?
"ei me ansaita mitään kuolemanjälkeistä elämää"
Kuka ansaitsee elämän kuolemansa jälkeen?
"elämä on turhaa"
Minä en ole niin sanonut. Elämä on elämää ja siitä voi joko nauttia tai olla nauttimatta. Sitä vaan kuolee joka tapauksessa.
En sanoisi itseäni pessimistiksi, mutta ainakaan pessimisti ei koskaan tule pettymään.
[Kuka ansaitsee elämän kuolemansa jälkeen?]
kuka on ansainnut tämän elämän?
[Minä en ole niin sanonut. Elämä on elämää ja siitä voi joko nauttia tai olla nauttimatta. Sitä vaan kuolee joka tapauksessa.]
aivan samaa mieltä
[En sanoisi itseäni pessimistiksi, mutta ainakaan pessimisti ei koskaan tule pettymään.]
niinpä, tämä onkin ainoa syy miksi ateismi on "realistisempaa", koska se on pessimistisempää.
Tämä juuri on pelottava piirre uskovaisissa: elämällä ei ole tarkoitusta jos ei kuoleman jälkeen ole tiedossa taivas. Mietin vaan mitä tapahtuisi jos kristinusko voidaan joku päivä todistaa huuhaaksi. Lähteekö kaikilta uskovaisilta silloin elämänilo? Putoaako elämältä täysin pohja pois? Kaikki arvot on perustuneet raamattuun ja paljastuu että ne on kaikki olleet valhetta. On todella pelottavaa että niin monen ihmisen arvomaailma lepää ikivanhan satukirjan varassa!
Ja nyt kärjistäen: Kannattaa siis olla ateisti :) Kun joskus paljastuu että jumalaa ei ole, niin ei käy kuinkaan!
tiedoksi sinullekkin:
kristinusko ja usko eivät ole sama asia...
"tiedoksi sinullekkin:
kristinusko ja usko eivät ole sama asia... "
...Ja kristitty ja uskova eivät ole sama asia. Uskova voi olla vaikka muslimi, buddhalainen, juutalainen jne...
Mutta usko on osa kristinuskoa, joka taas on uskonto...
Ateismi ei ole uskontoa, uskovaisuus on!
[...Ja kristitty ja uskova eivät ole sama asia. Uskova voi olla vaikka muslimi, buddhalainen, juutalainen jne...]
tai hänen ei tarvitse kuulua mihinkään "ryhmään", otitko sen vaihtoehdon huomioon...
[Mutta usko on osa kristinuskoa, joka taas on uskonto...]
mutta kristinuskon ei tarvitse olla osa uskoa.
[Ateismi ei ole uskontoa, uskovaisuus on!]
väitinkö missään vaiheessa että ateismi on uskonto???
kyse oli puhtaasti äärimmäisen törkeästä yleistyksestä joka antoi sen kuvan että kristinusko on ainoa usko...
"elämän tarkoitus on elämä itse" sano joku tyyppi jonka nimeä en nyt muista...
Kuvitellaanpa nyt, että te ette olisi olemassa täällä maapallolla,tai oikeastaan ollenkaan. Ja te saisitte itse päättää haluatteko elää. Uutta mahdollisuutta ei tule. Ette tiedä millaista elämä on, ette tiedä millaisia tulette olemaan...Haluaisitteko aina ikuisesti olla olematta vai käyttäisittekö tilaisuuden elää,vaikka tietäisitte, että ette voi elää ikuisesti?
Teistä en tiedä, mutta itse olen sen verran utelias persoona, että tilaisuuden käyttämättä jättäminen vaivaisi minua ikuisuuden,jolloin en olisi edes olemassa...
... vastasi aikoinaan tuohon kysymykseen aika tyhjentävästi.
No onhan se elämä itsessään aika hämmästyttävän ihmeellinen juttu. Sitä kannattaa tutkailla ja pyöriskellä maailmalla ympäriinsä ja jutella muiden kanssa kuinka hienoa se sellaisenaan on.
Hyöty, tarkoitus... ihmisen epätoivoista kaipuuta pysyvään, turhuutta kaikki. Etkö pysty hyväksymään, että olet muodostunut samanlaiseksi kauniiksi kedon kukkaseksi, kuin kaikki muukin luonnossa. Se, että hieman vapausasteita enemmän riittääkin, ei ole mikään syy kuvitella liikoja.
Paras mihin kannattaa pyrkiä on teknologia, jolla pidentää elämäänsä tarpeeksi, että ehtii nähdä kaikkea kyllästymispisteeseen asti. Sitten voi vaikka seurata vierestä jonkin supernovan laukeamista.
Niin ja... kyllähän sitä sitten kuolemassa kaikkeuteen takaisin liitytäänkin... ihan alkuaineiden tasolla. :)
Sellainen epätoivoinen rimpuilu vain lisääntyy tieteen marssiessa eteenpäin, kun kaikki vanhat myytit ammutaan taivaalta ja se mitä jää jäljelle, on vain rehellinen eläminen sillä, mitä käsillä on.
miksi elää? no vaikka siksi että se voi olla kivaa niin kauan kuin sitä kestää. jos se ei ole kivaa, niin se saattaa vielä sellaiseksi muuttua ennen kuolemaa. sitten kun kuolee, ei ole mitään, todennäköisesti. mutta mistäs sitä tietää. kannattaa nyt ainakin varmuuden vuoksi elää, pitää kivaa ja vetää ramenia napaan. tai voihan vaikka yrittää valaistua...o_O
Panee kyllä miettimään, että onko tuo oman elämän kaikinpuolinen surkeus ja kurjuus eräs uskistumisen syistä?
No, onhan niitä "ilouskovaisiakin" mutta joillekin itsensäruoskijoille näyttäisi oman elämänsä "epäonnistuminen" toimivan hengenpalon polttoaineena....
Miten uskovainen voi tulla sanomaan ateistille,että "Teidän elämänne tuntuu turhalta,ikävältä ja yksinäiseltä koska luulette että Jumpe ei teitä suojaa."
Miten te voitte tietää sen?
Oletatteko ateistit tunteettomiksi alemmiksi eliöiksi vai mistä on kyse?
Suositteleeko herra esimerkiksi tuhoamisleirejä ateistejen varalle?
Heidän elämänsähän on niin turhaa.
PS.
Viimeinen tekoni jonka katson tehneeni "uskovaisena" oli itsemurhayritys.
Miksi haluaisin elää tämän pidempään kuin elän täällä maan päällä? En ikinä haluaisi elää ikuista elämää mihin kristityt uskovat. Mulla ei todellakaan olisi mitään mielenkiintoa elää ikuisesti, kävis kyllä todella tylsäksi. Sellainen kyllä kiinnostaisi jos voisi syntyä aina vain uudelleen erilaisessa hahmossa, se olisi kyllä hienoa, mutta en todellakaan haluaisi muuten olla tässä maailmankaikkeudessa ainiaasti en todellakaan.
Asian voi kääntää toisinkin: jos tämä elämä ei ole ainutkertaista, se on sitten ihan yksi lysti elääkö vai ei. Koska vain voi hakea oikotietä kuolemaan - ajattele WTC-iskun lentäjiä. Kun vähän harmittaa, voi vetää itsensä hirteen ja syntyä uudestaan - better luck next time - tai päätyä kivaan paratiisiin. Kunpa jo alkaisi tosiuskovien ja pakanoiden sota, jotkut uskovat toivovat, hehän pääsevät oikotietä paratiisiin, koska tämä elämä on vain silmänlumetta ja väliaikaista ja aika kurjaa verrattuna tulevan elämän iloihin.
Ateistille tämä yksi elämä on korvaamattoman arvokas. Elämä on kaiken mitta. Kun toiseen vaakakuppiin asettaa elämän, toiseen ei voi asettaa mitään yhtä painavaa - ei isänmaata, ei suurta mainetta, ei Jumalan kunniaa.
älä välitä, tämän "minäkin kuolen" -vaiheen läpi käy jokainen, joka päätään käyttää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ajatukseen tottuu. Etsi, jos viitsit, käsiisi Eino Leinon "Helkavirret" ja lue runo"Tumma": "tuo oli tumma maammon marja, syntymässä säikähtänyt", joka lopulta oppi panemaan asiat kohdalleen:
"niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäisiksi paremmat."
Elämä on ihmisen parasta aikaa.
Uskovaisten mielestä sen sijaan ihmisen paras aika alkaa kuoleman jälkeen. Miksi uskovaisten mielestä kannattaa ylipäätää elää, jos onni alkaa vasta kuoleman jälkeen taivaa iloissa?
Ei elämä lopu kuolemaan. Kuolemaa on koko ajan ja silti elämä jatkuu. Eri nimiset yksilöt vain vuorottelevat, ikään kuin kuplina nousten elämän kuhisevalle pinnalle.
>>Miksi elää jos elämä loppuu koulemaan? Jos ei usko mihinkään elämän jälkeiseen. Kaikki on kuoltua silloin aivan sama.
>Vaan, jos ei elämänsä mielekkyyttä tajua, niin ei voi mitään. On tyydyttävä olemaan tajuamatta<
"Onneksi" ihminen luovana olentona keksi uskonnon, Näin voi elää onnellisena vaikkei mitään tajuaisikaan!