Kehittyneen informaatioteknologian myötä saatavilla olevan tiedon määrä on rajaton. Edes maailman johtavien uutistoimistojen tuottamat uutiset eivät tulisi loppuun luetuiksi, vaikka niiden lukemiseen käyttäisi kaiken vapaa-aikansa. Puhumattakaan vaikkapa tiedemaailman tuottamista julkaisuista, valtioiden tallentamista arkistomateriaaleista tai yksittäisten sosiaalisen median käyttäjien aikaan saamasta informaatiosta. On osattava rajata, mitä tietoa tarvitsee, minkälaista sisältöä haluaa seurata ja mihin aika riittää.
Jokainen tarvitsee tiedonhallinnan taitoja. Kykyä arvioida sitä, minkälaisia tietolähteitä kannattaa seurata. Tarpeellisia ovat myös konkreettiset keinot rajata tiedon tulvintaa niin, ettei mieli kuormitu liikaa. Tämän lehden haastattelussa kerrotaan muun muassa sometauon hyvistä vaikutuksista.
Tiedonvalikointia suuntaa jo lähtökohtaisesti se, mihin ihminen on pyrkimässä. Tutkimusten mukaan ihmisellä on taipumus poimia tiedon virrasta omaa tavoitetta tai näkökulmaa tukevia asioita ja ohittaa sellainen tieto, joka ei vastaa omaa käsitystä asiasta. Tällaisella taipumuksella on haittapuolensa. Monimutkaisten ilmiöiden kohdalla rajoittuminen vain yhdenlaisen totuuden taakse voi olla vahingollista ja kaventaa käsitystä todellisuudesta.
Sielun pelastuksen kannalta edellä mainittu taipumus voi olla myös suojaava tekijä. Kun uskovaisen ihmisen päämääränä on säilyttää uskon lahja ja päästä kerran taivaaseen, nämä tavoitteet ohjaavat häntä myös informaation tulvassa. Omatunto opastaa pyrkimään sellaisen sisällön pariin, joka tukee heikkoa uskoa.
Näin ihanteellisesti uskovainen ei kuitenkaan aina toimi, vaan joutuu Paavalin tavoin toteamaan: ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.” (Room. 7:18–20.) Tiedon paljoudessakaan ei tarvitse jäädä syntien ahdistamaksi, vaan kaiken saa uskoa anteeksi. Evankeliumi, hyvä uutinen Jeesuksen sovitustyöstä on parasta, mitä tiedon tulvasta voi löytää.
Jokainen tarvitsee tiedonhallinnan taitoja. Kykyä arvioida sitä, minkälaisia tietolähteitä kannattaa seurata. Tarpeellisia ovat myös konkreettiset keinot rajata tiedon tulvintaa niin, ettei mieli kuormitu liikaa. Tämän lehden haastattelussa kerrotaan muun muassa sometauon hyvistä vaikutuksista.
Tiedonvalikointia suuntaa jo lähtökohtaisesti se, mihin ihminen on pyrkimässä. Tutkimusten mukaan ihmisellä on taipumus poimia tiedon virrasta omaa tavoitetta tai näkökulmaa tukevia asioita ja ohittaa sellainen tieto, joka ei vastaa omaa käsitystä asiasta. Tällaisella taipumuksella on haittapuolensa. Monimutkaisten ilmiöiden kohdalla rajoittuminen vain yhdenlaisen totuuden taakse voi olla vahingollista ja kaventaa käsitystä todellisuudesta.
Sielun pelastuksen kannalta edellä mainittu taipumus voi olla myös suojaava tekijä. Kun uskovaisen ihmisen päämääränä on säilyttää uskon lahja ja päästä kerran taivaaseen, nämä tavoitteet ohjaavat häntä myös informaation tulvassa. Omatunto opastaa pyrkimään sellaisen sisällön pariin, joka tukee heikkoa uskoa.
Näin ihanteellisesti uskovainen ei kuitenkaan aina toimi, vaan joutuu Paavalin tavoin toteamaan: ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.” (Room. 7:18–20.) Tiedon paljoudessakaan ei tarvitse jäädä syntien ahdistamaksi, vaan kaiken saa uskoa anteeksi. Evankeliumi, hyvä uutinen Jeesuksen sovitustyöstä on parasta, mitä tiedon tulvasta voi löytää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.