Miten sen käsittää, voiko kukaan rakastaa toista liikaa ,niin kuin olen joskus kuullut sanottavan.
Sanokaa te ,hyvät ystäväni?
Sanokaa te ,hyvät ystäväni?
rakkaus
Marjuska
7183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ainakin periaatteessa. Nimittäin kun rakastaa liikaa, niin silloin huolehtii toisesta liikaa eikä anna tilaa sen toisen omalle kasvulle. Kiinnittää siis ikäänkuin itseensä "väkisin". Rakkaus on vapauden antamista.
Kerta se on ensimmäinenkin, jolloin mielipiteemme yhtyvät pht:n kanssa.
Oikea rakkaus ja toisen kahlitseminen henkisesti ovat aivan eri asioita. Valitettavasti monien ihmisten mustasukkainen tai muuten omistushaluinen mielenlaatu johtaa kumppanin "tukehduttamiseen"
Hyvän parisuhteeseen kuuluu ehdottomasti se, että muistaa antaa tilaa myös toiselle ja hänen mielipiteilleen ynnä harrasteilleen.
Hyvää jatkoa toivotellen:-)
Jooh, eiköhän niitä samanlaisia mielipiteitä ja näkemyksiä löydy kun oikein aletaan tonkimaan. En tiedä m tä olet siitä mieltä, mutta mielestäni on hyvä ottaa selvää toisen maailmankatsomuksesta ja tutkia mahtaako oma käydä sen kanssa yksiin. Ainakin mitä parisuhteeseen tulee. Muutoin rakkaus ei tietenkään voi olla ehdollinen edes maailmankatsomuksista.
Hyvää yötä myös sinne.
asian voi nähdä myös niin, ettei se ole vain tilan antamista toiselle, vaan myös itselleen. omaa elämäänsä ja itseään ei kannata unohtaa tai muussa tapauksessa esim. toisen vääristynyt tai ei-rakkaus voi käydä raskaaksi. siitä esimerkkiä jäljempänä.
Seon läheisriippuvuutta, ei rakkautta.
voi rakastaa liikaa. itseasiassa paljolti riippuu siitä, että kuinka 'kirkasotsaisesti' rakastaa, kuinka pyyteettömästi, sinisilmäisesti, sokeasti, vaaleanpunaisesti yms. vai rakastaako niin, että ymmärtää realiteetit ja kyseenalaistaa siinä suhteissa tiettyjä asioita, kuten sen, että voisiko itse jossain tilanteessa pettää tai voisiko toinen? kaikkihan on mahdollista ja kuuluuhan sanonta 'kaikki on sallittua rakkaudessa ja sodassa'.
itse psykologian opiskelijana olen kallistunut hiljalleen siihen käsitykseen, että rakkaus, jossa realiteetteja, reaalisia mahdollisuuksia ei tunnisteta tai tunnusteta on neuroottista. se on sellaista rakkautta, joka saattaa vinoutua tai muuttua jossain vaiheessa aggressiiviseksi tai niin alistuvaksi, ettei enää itsellä ole mitään merkitystä. tästä seurauksena melkein väjäämättä on se, että kyseinen ihminen tarvitsisi apua ja tukea. tällaiset ihmiset ovat vaaraksi itselleen ja ääritilanteissa myös toisille ihmisille. tästä esimerkkinä, vaikka koko ikänsä alistuvan naisen ensimmäinen tunnepurkaus alkoholistimiestään kohtaan, jonka seurauksena mies saa 119 puukoniskua ja 6 luotia vartaloonsa. nainen sanoo oikeudessa, ettei muista teosta mitään.
nuo puukon iskut ja luodit =) Mutta tosiaankin, kallistun samalle kannalle, että on rakkautta, joka on sokeaa ja peittää alleen realiteetit, ja sitten on rakkautta, joka ottaa huomioon nuo realiteetit ja silti pystyy yhtä antaumukselliseen ja palavaan rakkauteen. Ehkä se _tiedostaminen_ on taas yksi avainasioista tässäkin asiassa.