Olen kärsinyt mahaportin ahtaumasta ainakin 68 vuotta. Se ilmeni tälviisteen, että ruoka ja juoma jäi syödessä ikäänkuin jumiin rokkatorveen. Ruokaa sain niellä ja niellä, mutta se ei vaan mennyt alas. Ja monesti syömäni velli piti puklata vessan pönttöön, ennenkuin syönti onnistui. Samoin kun join lasillisen viileää tai lämmintä vettä, niin sekään ei aina mennyt mahaan, vaan tuli ylös. Ja lääkärit sanoivat, että se mahaportin sulkijalihas olisi pitänyt höylätä kirurgisesti ohuemmaksi jo lapsuudessa. Mutta näin aikuisikäisenä ja eläkeukkona sitä ei enää ehkä voinut operoida.
No tässä pari päivää sitten, kun piti alkaa taas yhden kerran nikotellen nieleksimään, minä huokailin siinä Herralle Jeesukselle, että elämäni loppuun saakkako tästä ahtaumasta täytyy kärsiä, niin se loppui. Ja siitä alkaen syönti ja juoni on onnistunut moitteettomasti.
No tässä pari päivää sitten, kun piti alkaa taas yhden kerran nikotellen nieleksimään, minä huokailin siinä Herralle Jeesukselle, että elämäni loppuun saakkako tästä ahtaumasta täytyy kärsiä, niin se loppui. Ja siitä alkaen syönti ja juoni on onnistunut moitteettomasti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kertokaapa toisetkin Jeesusta kunnioittavat tällaisista henkilökohtaisista tapauksista, niin se tuo itsekullekin sitä ydintä luihin uskonvahvistukseksi..
Jeesukselta oli jäänyt huomaamatta tällainen vaiva, heti kun otti yhteyttä vika kirjautui.
Lapsuusajan ystävällä oli ruokatorven syöpä. Jeesus hoiti sen- tavallaan. Kaveri on nyt kuollut...
Vanhalla äetmuorillla oli maksasyöpä, joka oli levinny haimaan, munuaisiin ja keuhkoihin ja sen lisäksi tehny etäpesäkkeitä eripuolille kehoa. Lääkärit antoivat puol'vuotta elinaikaa. Maksa ei jaksa enempää..
Äetmuori sanoi minulle ja vel'miehelle, että kyllä hän tietää, etteivät lääkärit pysty häntä parantamaan, vaikka hoitavatkin, mutta äetmuori kertoi julkisesti kaikkien kuullen laittavansa uskonsa ja toivonsa Jumalaan..
Mie uskon, että Isä Jumala otti tuosta äetmuorin julkisesta tunnustuksesta vaarin ja paransi sillä hetkellä äetmuorin syövän. Meinnoon kun tutkimuksissa ei enään löytyny syövästä merkkiäkään, niin lääkärit sanoivat, että olikohan se syöpä ensinkään. Ja vaikka näytteet ja koepalat olivat tallessa, niin siltikin eppäilivät..
"Ja vaikka näytteet ja koepalat olivat tallessa, niin siltikin eppäilivät.."
No niin! Vihdoin meilla on ihmeparaneminen, joka voidaan todistaa. Mutta annas kun arvaan: huolimatta siitä, että asiasta on vaikka mitä todisteita sinun kertomuksesi mukaan, meidän pitäisi vain sokeasti ja kritiikittä uskoa väitteesi.
On kyllä hieno asia, että voit nyt normaalisti syödä ja juoda. Mukava, että olet päässyt tuollaisesta vaivasta.
LS
Olen tässä kiitellyt Herraa, tutkistellessani tuntojani syöntiaikoina..
Eikös se Jeesuskin höpötelly jotain ahtaasta mahaportista viljojen varastelun lomassa.
Lie ollu hällä sama vaeva ko niinnii nuorna ja angtisena kuolj.
Ei höpötelly ahtaasta mahaportista, vuan ahtaasta portista, josta sisälle taevastielle männää, ja jota eevät kaekki uskovaesetkaa halluu löötee. Makkoovat vua sakkasa piällä.
Voep olla noenniinkii?
Eekös tua oes asianossaisen aeka pistää koko veräjä uusille. Vähinttään nelkaistanen tarvittaa. Kaauvankos sitä nyky vehkehillä. Kaks kaestoo männiille ja vähintäe samallaene paana takashalluuville.
Ee ou tarvetta moeselle venkkulan pelille. Taevaaseen halluoville on varattu vaen ja aenoastaan yks kaesta, ku taevastieltä ee tarvihe takasin palata. Ja taevastiellä ee tarvihe myöskää käättee lyhvie valoja, ku ee ou vastaantulijoeta. Senku ajjoo posottaa vua pitkillä valoilla.
Se toeseen paekkaan ohjoova tie on kyllä monjkaestanen. Se tie kulukoo ensin tuon toesen tien rinnalla ja sitte jossahi vaeheessa kurvoo poespäen. Ja mitä sitte on tien piässä, se jiäp itekullehi nähtäväksi. Sitä suapi, mitä on pyytänä..
Vai on umpitie taivaasseen, se on yhtä helvettiä semmonen.
Jeep on hyvä auto.
Oon saanut kokea monesti kun Jeesus on auttanut ja parantanutkin.
Kärsin synnytyksen jälkeen kovasta alaselän kivusta, kotona oli vaikeaa pitää edes vauvaa sylissä.
Sitten eräänä yönä, olin rukouksessa, tunsin Pyhän Hengen ylläni ja joitain asioita rukoilin siinä.
Seuraavana päivänä ihmettelin, kun ei enää tuntunut kipua, ja se kipu on pysynyt poissa.
Myös mm kun yksi lapsistani loukkasi jalkansa, eikä voinut kunnolla kävellä, laitoin käden jalan päälle ja rukoilin. Hetken päästä lapsi oli aivan ihmeissään, kun ei jalkaan koskenut yhtään. Olin minäkin ihmeissäni.
Tuossa pari Jeesuksen ihanaa ihmetekoa, kunnia ja ylistys Hänelle!
"...tunsin Pyhän Hengen ylläni ja joitain asioita rukoilin siinä."
Pyhää henkeä ei voi tuntea. Kuvittelit omia tuntemuksiasi Pyhäksi hengeksi.
Minusta on tullut hihhuli, enkä häpeä yhtään. Olen viimeinkin 74 vuotiaana oppinut Jumalan tahdon , jonka sain Raamatusta ja Kolmiyhteisen Jumalani kanssa käymästä persoonallisesta suhteesta. Nyt Jumala jakelee lahjojaan yltäkylläisesti, aina kun huokaan Hänelle jostain asiasta. Hän vastaa omalla tavallaan ja se tapa on paras mahdollinen. Ellei vastaa, niin kiitän ja ylistän Häntä siitäkin, sillä se on Hänen rakas tahtonsa. Usein en voi hillitä itseäni, vaan hihkun riemusta, kun Hän muistaa minua tai omaistani siunauksellaan. Hihhulin elämä on ylivertaisen ihanaa.
Minä olen saanut niitä lahjoja viimeiset yhdeksän vuotta. Senkin jälkeen kun lakkasin uskomasta siihen, että Jumala olisi muka kolmiyhteinen.
Kyllä Jumala parantaa. Mutta ei hän lähde tekemään sirkustemppuja.
Sattui sitten sinunkin kohdallesi. Onneksi olkoon!