Tämänkertainen huippukokous olisi ollut huikea normaalissa elämässä. Yksi jäsenmaa on julkisesti ilmoittanut, ettei se hyväksy Luxemburgissa istuvaa EU:n tuomioistuinta ylimmäksi oikeudelliseksi instituutioksi. Kyse on tietenkin Puolasta.
Riita EU:n ja Puolan välillä oikeusvaltiorikkomuksista on kehittynyt siihen pisteeseen, että jotain jonkun tarttis tehdä.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kertoi tiistaina Strasbourgissa parlamentin istunnossa, mitä hän aikoo tehdä: viedä Puolan oikeuteen. Siis oikeuteen, jota Puola ei tunnusta yli oman kansallisen oikeutensa. Toinen von der Leyenin vaihtoehto on katkaista rahavirrat eli evätä Puolalta oikeus budjetin ja/tai elpymisrahaston tukiin.
Kolmas vaihtoehto on kovin. Sitä von der Leyen ei edes maininnut: artikla 7:n käyttöönotto. Sen kautta jäsenmaalta voidaan viedä äänioikeus neuvostossa. Artiklaa on käytetty kerran – vuonna 2000, kun Jörg Haider oli voittanut vaalit ja muodosti kansallisäärioikeistomielisen hallituksen Itävaltaan. Tuolloin 15 jäsenmaan EU säikähti ja yritti eristää demokraattisesti valitun hallituksen.
Ei ihme, että von der Leyen ei maininnut tätä mahdollisuutta. Päätös nimittäin ampui EU:ta omaan jalkaan, ja myöhemmin olemme nähneet kansallismielisyyden nousun ympäri eurooppaa.
Kyse on taistelusta keskusvallan ja kansallisen päätöksenteon välillä. Puolan toimet voivat olla vääriä, mutta pääministeri Mateusz Morawiecki kysyi oleellisen kysymyksen – missä kulkevat EU:n toimivallan rajat? EU ei ole liittovaltio. Toisella puolella kysytään, eikö Puolan täydy noudattaa yhteisiä lakeja ja sääntöjä, jotka se on allekirjoittanut liittymissopimuksessa.
Britannian EU-ero perustui juuri samaan ajatukseen: meitä ei määräillä Brysselistä vaan me teemme niin kuin me britit katsomme parhaaksi, omien lakiemme nojalla.
Riita Britannian ja EU:n välillä jatkuu kuudetta vuotta. Riita EU:n ja Puolan välillä on vasta alkanut. Toisin kuin brexit, Puola on saanut jo instituutiot vastakkain. EU-parlamentti uhkaa haastaa komission oikeuteen, jos tämä viivyttelee Puolaa koskevissa toimissa. Se näyttäisi surkealta ulospäin.
Loppupelissä, kuten aina, päätöksen tekevät jäsenvaltiot eli Eurooppa-neuvosto, joka juuri tätä kirjoittaessani keskustelee tapauksesta Puola.
Riita EU:n ja Puolan välillä oikeusvaltiorikkomuksista on kehittynyt siihen pisteeseen, että jotain jonkun tarttis tehdä.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kertoi tiistaina Strasbourgissa parlamentin istunnossa, mitä hän aikoo tehdä: viedä Puolan oikeuteen. Siis oikeuteen, jota Puola ei tunnusta yli oman kansallisen oikeutensa. Toinen von der Leyenin vaihtoehto on katkaista rahavirrat eli evätä Puolalta oikeus budjetin ja/tai elpymisrahaston tukiin.
Kolmas vaihtoehto on kovin. Sitä von der Leyen ei edes maininnut: artikla 7:n käyttöönotto. Sen kautta jäsenmaalta voidaan viedä äänioikeus neuvostossa. Artiklaa on käytetty kerran – vuonna 2000, kun Jörg Haider oli voittanut vaalit ja muodosti kansallisäärioikeistomielisen hallituksen Itävaltaan. Tuolloin 15 jäsenmaan EU säikähti ja yritti eristää demokraattisesti valitun hallituksen.
Ei ihme, että von der Leyen ei maininnut tätä mahdollisuutta. Päätös nimittäin ampui EU:ta omaan jalkaan, ja myöhemmin olemme nähneet kansallismielisyyden nousun ympäri eurooppaa.
Kyse on taistelusta keskusvallan ja kansallisen päätöksenteon välillä. Puolan toimet voivat olla vääriä, mutta pääministeri Mateusz Morawiecki kysyi oleellisen kysymyksen – missä kulkevat EU:n toimivallan rajat? EU ei ole liittovaltio. Toisella puolella kysytään, eikö Puolan täydy noudattaa yhteisiä lakeja ja sääntöjä, jotka se on allekirjoittanut liittymissopimuksessa.
Britannian EU-ero perustui juuri samaan ajatukseen: meitä ei määräillä Brysselistä vaan me teemme niin kuin me britit katsomme parhaaksi, omien lakiemme nojalla.
Riita Britannian ja EU:n välillä jatkuu kuudetta vuotta. Riita EU:n ja Puolan välillä on vasta alkanut. Toisin kuin brexit, Puola on saanut jo instituutiot vastakkain. EU-parlamentti uhkaa haastaa komission oikeuteen, jos tämä viivyttelee Puolaa koskevissa toimissa. Se näyttäisi surkealta ulospäin.
Loppupelissä, kuten aina, päätöksen tekevät jäsenvaltiot eli Eurooppa-neuvosto, joka juuri tätä kirjoittaessani keskustelee tapauksesta Puola.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Erottamiseen ei löydy yksimielisyyttä Unkari vastustaa! Tuskimpa Puola maksaa jäsenmaksujaan, jos rahahanat katkaistaan!! Toivottavasti tästä saadaan jatkoa eu:n hajoamiselle!!
Ja joku vielä kehtaa väittää, että eu on itsenäisten valtioiden liitto!
Sitähän EU juuri on! Itsenäiset jäsenvaltiot päättävät omista ja EU:n asioista.
Kuten sanoit riita Britannian ja eu n välillä jatkuu ja syy on euroopan unionin ja siitä kärsivät kaikkein eniten pienten jäsenvaltiot kuten Suomi ,Eräs eu komissaari on sanonut ettei euroopan unioni pärjää Puolan valtavalle poliittiselle demokraattiselle päätöksen teko koneistolle vaan häviää Puolalle,siis Puola tekee brexitit ja eu joutuu maksamaan Puolalle kymmenien miljardien korvaukset,
Miten väärässä voi ihminen olla? Haetko tietosi ns. vaihtoehtomedioista (=valemediat)?
Keinotekoinen unioni hajoaa. Hallelujaa!
EU on kehitetty vuosikymmenten aikana vastaamaan demokratioiden yhteistyötarpeita.
Siksi sitä vihataan.
Kuitenkaan ei voida sallia EU:n jäsenmaiden kehittävän yhden puolueen diktatuureja EU:n perussopimusta rikkoen ja suurista tukimaksuista nauttien.
Juuri eräs tv-dokumentti valaisi Unkarin tilannetta aiheeseen liittyen.
Mikään ei edelleenkään estä jos EU jäsenyyttä hyödynnetään oman edun tavoittelun päämäärin.
Parempi olisi siirtyä takaisin alkuperäiseen keskinäisen kaupan alan yhteisöksi ja luoda
kevyempi organisaatio joka keskittyy kaupan alan edistämiseen toisin tavoin.
Nykyinen EU on etääntynyt alun lähtökohdistaan liiaksi jäsenvaltioiden omaksi hallinnoksi, jolle tosiasiassa ei ole aitoa kannatusta, ellei EU tukimuotoja lasketa sellaisiksi.