Viime päivien tuomiokirjoituksiin väsynyt: katso teologiaa opiskelleiden ja asian perehtyneiden käsitys seksuaalisuudesta Raamatun mukaan oheisesta linkistä. Tuommoiset itseopöpineet ja itsestään jumalan telkevät kuin jarlau tuossa alla eivät hyväksy Raamatun sanomaa sellaisenaan.
Seksuaalisen suuntautumisen perusteella erityisen syntiseksi tuomitseminen kertoo tuomitsijan omista vaikeuksista jollakin elämän alueella. Useille oman valtavirrasta poikkeavan identiteetin hyväksyminen on vaikeaa, koska ympäröivät kristityiksi itseään valheellsiesti kutsuvat ovat hokemassa vääristyneitä oppejaan.
Selkeä kanta seksuaalivähemmistöihin:
www.yhteys.org
Seksuaalisen suuntautumisen perusteella erityisen syntiseksi tuomitseminen kertoo tuomitsijan omista vaikeuksista jollakin elämän alueella. Useille oman valtavirrasta poikkeavan identiteetin hyväksyminen on vaikeaa, koska ympäröivät kristityiksi itseään valheellsiesti kutsuvat ovat hokemassa vääristyneitä oppejaan.
Selkeä kanta seksuaalivähemmistöihin:
www.yhteys.org
Vastaukset 30
Vanhimmat
Katsoin www.yhteys.org ja se opettaa harhaoppeja.
teologiaan perehtyneet tunnen mitä he usien ovat.
Kaikkea muuta kuin vilpittömiä.
Jumala loi seksualisuuden miehen ja naisen välille. Sillä tavalla ihmissuku on jatkunut ja olemassa. Synti on Raamatussa selvästi tuomittu ja yksi synnin muoto homoseksuaalisuuden harjoittaminen käytännössä.
Se vaan on näin.
Mikäs se sinä olet vilpistä puhumaan? SINUNKO Raamatuntulkintasi siis on enemmän oikea kuin teologiaa pitkästi opiskelleiden ihmisten, jotak lukevat tekstejä jopa alkukielellä.
Homoseksuaalisuus on normaalia ihmisen seksuaalisuutta. Niin se vain on, vaikka kuinka sitä omassa itsessäsi pelkäisitkin. Toisaallla sanot suoraan, että homous on sinulle vain seksiä, ns. homostelua. No, vika on sinun korviesi välissä, jos niin luulet. Otan osaa. Kun ei tieto kerran kelpaa, pysy omahyväisenä taikauskon HARJOITTAJANA.
Kuvasikin kertoo kyllä aika paljon...
Hei ja kiitos.
Ymmärrän loukkaantumisesi.
En toki voi luottaa pitkälle teologiaa opiskelleisiin opiskeluajan perusteella.
Suurin osa teologianopiskelijoista on kokonaan vailla vakaumusta.
Luotan VAIN RAAMATTUUN. Pääsen kyllä alkukieleen kirjastossani hyvin minäkin.
Minä kuitenkin kristittynä rakastan Sinua, vaikka Sinun mielipiteesi minusta on ollut jo kauan näkyvillä.
Kristityt rakastavat aina.
Kaikkea hyvää, jarlau
Suoraan sanoen en mitään niin paljoa inhoa kuin tuolalista tekopyhää hymistelyä, jossa sanot "rakastavasi" minua. Valehtelet, tai sitten et oikeasti tiedä, mitä sana rakastaa tarkoittaa. Kukaan noin kauheita minun synnynnäisestä seksuaali-identiteetistäni sanoba ei rakasta minua vaan VIHAA pohjattomasti. Kaikkein eniten säälin sinua siksi, että luulet raasu vielä oikeassa olevasi ja vedät Jumalankin houreisiisi muka omalle puolellesi.
Opiskeluaika ei ratkaise. Ei ratkaise kirjaston laajusskaan. Sitä en totisesti usko, että osaat alkuperäisen Raamatun kieliä, kun et tunnu suomeakaan osaavan homosteluinesi.
Minä inhoan syvästi tekopyhyyttä. Sinä olet oman ulkokultaisen tekopyhyytesi osoittanut. Otapa ja tulosta nyt tämä TOTUUS seinälle nenäsi eteen ja lue säännöllisesti, ettet unohda, kuinka julma, ilkeä, saastaisen paha ja saatanallinen roisto olet asenteessasi, jolla rasistisesti suhtaudut mm. minuun.
Et ole kristitty. Olet jotain AIVAN muuta.
Hei ja kiitos paljon taas kristillisisen kauniista sanoistasi.
Käsittääkseni olen elämässäni parannuksen tehnyt ja synneistäni luopunut.
Herran Hengessä vaellan.
Tiedän kyllä mitä kirjoitan ja puhun.
Olet kuitenkin sellaisessa mielentilassa tai huumorimiellellä kirjoittelet ala-arvoista kieltä ja näet vikaa vain minussa.
Et omassa suhteessasi Raamatun opetukseen.
Et varmastikaan lukenut oppikirjeitäni kuin raivopäissäsi pikaisesti.
Et ole vielä kasvanut koska henkilökohtaisesti loukkaannut.
Koska kielekäyttösi alkaa olla mitä on, en ryhdy enää tämän pidemmälle.
Jonkunlainen taso ja kontrolli on hyvä pitää ja ymmärtää lopettaa määrärtyssä vaiheessa kun teksti alkaa olla mitä on kun oman kirjoituksesi luet, ymmärrät.
OLen havainnut että haukkujat löytävät aina haukkumasanat sen mukaan kuin heitä itseään vaivaa ko. asiat millä haukkuvat.
Seuraappa, niin huomaat elämässäsi tämän usein.
Tiedä sitten minne tekopyhyydet yms sijoittuvat ja henkilöityvät tälläkin palstalla.
Enpä tunne ihmisiä ja siksi kirjoitetlenkin vain anonyymeille yleisesti.
Herran haltuun ja Jumalan siunausta Sinulle.
En enää vastaa Sinulle käytösestäsi johtuen joka tosin ei minua loukkaa.
Herran palvelijat iloitsevat kun saavat haukkuja Herran tähden. Se on iloinen asia. Sen puolesta voisin jatkaakin.
Jumalan siunausta Sinulle esimerkilliselle kristitylle, vai kuinka? Toivon että vastaat itsellesi hyvin ja olet Jesuksen edessä.
Minulle Sinun ei olisi tarvinnut tiliä tehdä.
Ystävällisesti yritin auttaa.
Et näemmä kestä totuutta itsestäsi: puhun asiaa sen perusteella, mitä olet ihan itse ja ihan vapaaehtoisesti tällä samalla palstalla väittänyt. Koko maailmankuvasi on kaksinaismoralistinen ja järkyttävän epäaito, tekopyhä ja omahyväinen. Niin: et ketsä totuutta. Siksipä poistutkin paikalta muiden kaltaistesi luo "evankelioimaan" tai "maallikkosaarnaamaan". Onneksi sinuakaan ei ole kenenkään pakko kuunnella. En kyllä usko, että mikään kristitty seurakunta on niin sekaisin, että antaisi sinunkaltaisesi puhua muille. Jos on, en halua olla kristinuskon kanssa enempää tekemisissä. Uskoani sen Jumalaan en silti ole menenttänyt. Sinun jumalaasi en ole koskaan uskonutkaan, sinä fariseus.
Hei
Vielä tämä.'
- Tulet huomaan sen "pyhyyden" mikä uskonnollisissa homoseuroissa vallitsee.
Minä kyllä kannattaisin kristillisiä homoseuroja jos ne saarnaisivat parannusta synnisä, mutta kun ne pukevat syntiä pyhyyden viittaan, minua ei saisi millään konstilla tekemään sellaista.
Herrani edessä olen velvollinen puhumaan parannusta Sinunlaisillesi, enkä itse ole ollut yhtään sen parempi, mutta syntini olen hylännyt.
'
Minusta Sinä et kykene muuhun kuin pilkantekoon ja syntisi epätoivoiseen puolustamiseen.
Jos haluat jatkaa "identiteetissäsi" kehotan Sinua lopettamaan sen sekoittmisen kristinuskoon, jossa sillä ei ole merkitystä ei kä tekemistä muuta kuin synnin merkityksessä.
Tämä oli ehdottomasti viinmeinen Sinulle oman käytöksesi vuoksi.
En ole mitenkään tappioita kanssasi kokenut.
Uskoni ja Herran sanan tuntemukseni on sen verran vahva, ettei minun tarvitse epäröidä miten suhtautua ko syntiin.
Tein velvollisuuteni Sinua kohtaan ja toin esiin
homoseksualisuuden HARJOITTAMISEN synnin.
Siunausta
on se, että sellainen Irstailu on Syntiä.
Ihmisen identiteetti ei ole asia, josta luovutaan tai ollaan luopumatta: se pysyy hautaan saakka.
En minä harjoita homoseksuaalisuutta, minä OLEN homo, olen aina ollut ja olen aina oleva. Homo on aina homo, hetero on aina hetero. Sinulle tuo heteron nöäytteleminen näkyy ottavan koville.
Kestä totuus kuin MIES.
Totuus sinusta on, että olet pahin rasiusti ja valehtelija, jonka olen aikoihin kohdannut. Menepäs nyt tutimaan jo sinne kaappiisi.
Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on siis vakavasti Jumalan luomisjärjestyksen vastaista ja kauhistuttava teko (hepr. to'evaa) (3. Moos. 18:22-24), (3. Moos. 20:13). Se on yksi niistä hirvittävistä rikoksista, joita Israelilaisten tieltä hävitetyt kansat harjoittivat luvatussa maassa. Sekä Vanha että Uusi testamentti tuomitsevatkin homoseksuaalisuuden varsin yksiselitteisesti.
Vaikka Mooseksen laki ei vanhurskauttamisen, juhla-aikojen, uhri- ja puhtaussäädöksien sekä muiden liittoon liittyvien asioiden osalta enää ole voimassa Jeesuksen uhrin ja uuden liiton Hengen lain kautta (Room. 8:2), sekä Jeesus että Paavali viittasivat siihen puhuessaan synnistä ja moraalista – oikeasta ja väärästä. Jeesus ei koskaan missään kohdin lieventänyt lakia, vaan ainoastaan tiukensi sitä! Vuorisaarna on täynnä esimerkkejä tästä:
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi." (Matt. 5:17-19)
Myös Apostolien teoissa haureussäädökset (sisältää homouden esiaviollisen seksin ohella) olivat yksi niistä kolmesta asiasta, jotka otettiin Pyhän Hengen (=Jumalan) ja apostolien päätöksellä Mooseksen vanhan liiton laista uuteen liittoon (Apt. 15:28-29). Tosin verensyöntikielto oli väliaikainen (1. Kor. 10:24-28).
"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta." (Apt. 15:28-29)
Monet homoseksuaalisuuden puolustajat sanovat, että homous kiellettiin kyllä Vanhassa testamentissa, mutta se ei olisi enää uuden liiton aikana voimassa. Tämä on silkkaa puppua, sillä mikään Raamatussa ja historiassa ei anna meille oikeutta hylätä Vanhaa testamenttia. VT on aivan samalla tavoin voimassa nyt kuin vaikkapa 2500 vuotta sitten. UT kyllä puhuu siitä, että Mooseksen laki uhri ja puhtauskäytäntöineen on poistunut uuden liiton Hengen lain tieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita lain moraalin, oikean ja väärän poistumista. UT vahvistaa sen, mikä Mooseksen laissa on olennaista ja edelleen voimassa. Mooseksen lakia onkin luettava ja tulkittava Uudesta testamentista käsin!
Jeesus tosiaan itse sanoi, että laista ei poistu yksikään piirto, ennemmin katoavat taivas ja maa. Jumalan oikea ja väärä vanhassa liitossa ovat samalla tavoin oikeaa ja väärää uudessa liitossa! Erityisesti on muistettava, että Jeesus ja Uusi testamentti eivät todellakaan lievennä lakia, vaan ainoastaan tiukentavat sitä. Apostolien teot osoittavat myös, että laista on pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen noudatettava verensyöntikieltoa, epäjumalille uhratun lihan syöntikieltoa ja haureussäädöksiä, joihin homous ilman muuta kuuluu.
Uusi testamentti asettuukin täsmälleen samoille linjoille Vanhan testamentin kanssa puhuttaessa homoseksuaalisuuden toteuttamisen vääryydestä ja Jumalan tahdon vastaisuudesta. Erityisesti Roomalaiskirje puhuu aiheesta selkeästi. Siinä tiivistyvät sekä luominen, Jumalan yleinen ilmoitus että laki: Luominen osoittaa, ettei ketään ole luotu homoksi, ja laki osoittaa homoseksuaalisen taipumuksen toteuttamisen synniksi.
"Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. ... Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi." (Room. 1:24, 26-28)
Ylläoleva kohta osoittaa, että homoseksuaalisuus on luonnotonta, oman ruumiin häpäisyä, häpeällistä, säädytöntä, syntiä ja ehdoitta Jumalan tahdon vastaista. Koska Raamattu osoittaa näin selvästi homoseksuaalisuuden synniksi, ovat homoseksuaalisuuden toteuttajat hylänneet Jumalan auktoriteetin ja Raamatun ilmoituksen. Siksi on myös Jumala hylännyt heidät ja antaa heidän saada sitä, mitä itse niin kovasti haluavat (jae 28). He kuitenkin saavat "ansaitsemansa palkan" (jae 27), koska eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle ja Raamatun sanalle. "Sinä hylkäät ne, jotka hylkäävät sinun määräyksesi" (Ps. 119:118) Roomalaiskirje jatkaa:
"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32)
Tämä kohta osoittaa, että ei pelkästään homoseksuaalisuuden toteuttaminen ole syntiä, vaan myös homoseksuaalisuuden hyväksyminen! Siten Jumalaa vastaan rikkovat myös ne, jotka itse eivät homoutta harjoitta, mutta jotka sen kuitenkin hyväksyvät.
Tuomion ja rangaistuksen osalta UT vetää homoasiassa vielä tiukempaa linjaa kuin VT: homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on helvetin tuomio:
"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (1. Kor. 6:9-10)
"Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu." (1. Tim. 1:9-11)
Mooseksen laki osoitti, että homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on kuolema. UT ei missään kohdin poista tuon kauhistuttavan teon rangaistusta, mutta siirtää rangaistuksen toteuttamisen yksin Jumalalle. Rangaistuksena on tosiaan ikuinen kuolema, helvetin tuli! Homoseksuaalisuuden toteuttaja joutuukin helvettiin, samoin kuin muutkin synnin tekijät. Ainoa keino välttää tämä rangaistus on nöyrtyä Jumalan edessä uskossa Jeesukseen, tunnustaa syntinsä, katua niitä, pyytää niitä anteeksi ja tehdä niistä parannus. Ei kukaan, joka pyrkii vetoamaan mihinkään muuhun kuin Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön, voi pelastua, vaan hän hukkuu synteihinsä: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta" (Ef. 2:8)
Tässä kohdin on syytä muistuttaa mieliin, että Jumalan näkökulmasta homoseksuaalisuuden toteuttaminen ei sinänsä eroa muista synneistä: "Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa." (Room. 1:18) Saman rangaistuksen saavat ne, jotka murhaavat, valehtelevat, ylpeilevät, ovat tottelemattomia vanhemmilleen tai tekevät jotain muuta syntiä.
Toisin sanoen pedofilit, homot, transvestiitit ja muut seksuaalisesti poikkeavat eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. "Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." (Room. 3:23) Kuitenkaan yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tehdä syntiä. Synti paitsi saa aikaan ajallista pahaa myös erottaa ja vie meitä kauemmaksi Jumalasta.
Jos antaudumme syntiin, vie se meidät askel askeleelta kauemmaksi Jumalasta kunnes tullaan uskon ja epäuskon rajalle. Kun tämä raja ylittyy, Pyhä Henki murheellisena pakenee ihmisestä, ja ihminen luopuu uskosta, sillä ei ole uskoa ilman Pyhää Henkeä (Room. 8:9).
Jeesus puhuu uskosta luopumisesta nimenomaan synnin tekemiseen antautumisen seurauksena:
"Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset." (Luuk. 12:42-46)
Jumalan tahdosta (=Raamattu) piittaamaton uskova ihminen, joka antautuu synnin tekemiseen (esim. homous), ajaa itsensä yllä olevan kohdan mukaan pikku hiljaa surkeaan kohtaloon: Isäntä (=Jumala) hakkaa hänet kuoliaaksi ja niin tämä ihminen saa saman kohtalon (=helvetin tuomio) kuin uskosta osattomat. Tämä saattaa kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Meidän tuleekin pitää lujasti kiinni Raamatun sanasta, olla aralla tunnolla Jumalan edessä, katuen tunnustaa Herralle syntimme ja tehdä parannus niistä. Raamatun mukaisesti eläminen ja lyhyet tilivälit Jumalan kanssa ovatkin avaintekijöitä uskossa pysymiseen ja uskossa kasvamiseen. Usko ei nimittäin ole vain kivaa "Jumalan terapiassa" käymistä, vaan Raamatun mukaan todellista kilvoittelua ja taistelua!
Toisena puolena synnin tekemisessä on hyvä elämä. Jumala, joka on meidät luonut, tietää varmasti parhaiten, mikä on meille parasta. Laki onkin paitsi Jumalan pyhyyden ilmentymä, myös Jumalan rakkauden osoitus! Jumalan laki, johon mm. rakkauden kaksoiskäsky kuuluu, on mitä elämää suojelevin. Tuntuukin siltä, että Jumala sanoisi meille laissa: "Rakas lapseni, en tahdo sinulle pahaa. Älä siis tee sitä, mikä on väärin."
Me syntiset, perisynnin turmelemat vajavaiset ihmiset emme omalla vajavaisella ymmärryksellämme tajua, mikä meille on hyväksi. Me emme tiedä, mitä on rakkaus, sillä syntisinä emme osaa oikein rakastaa. Siksi, meidän on kysyttävä sitä Jumalalta, joka on täydellinen rakkaus, ja Jumala on ilmoittanut sen meille Raamatussa. "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni." (Joh. 14:15) Jos joku rakastaa, hän pitää Jumalan säädöksistä kiinni. Mutta jos joku sanoo rakastavansa eikä pidä kiinni Raamatun sanasta, hän valehtelee! Tämän Raamattu osoittaa selkeästi:
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." (Joh. 14:21)
"Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä." (1. Joh. 2:3-5)
Jumala on sanassaan Raamatussa selvästi ilmoittanut, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä! Se on vahingollista ja turmiollista ihmisille kaikin tavoin. Homoseksuaalisuuden toteuttaja rikkookin omaa psyykettään jatkuvasti, ja homosuhteissa elävät ovatkin yleensä sisäisesti hyvin epätasapainoisia ihmisiä. Se, mitä mediassa silloin tällöin kutsutaan "homorakkaudeksi", ei ole Raamatun mukaan todellista rakkautta. Rakkautta on Jumalan tahdon mukainen elämä, johon kuuluu yleisen lähimmäisenrakkauden (fileo), yhteisöllisen rakkauden (storge) ja Jumalan rakkauden (agape) lisäksi vain oikein toteutettu heteroseksuaalinen miehen ja naisen välinen rakkaus (eros). Todellista rakkauden osoittamista homoja kohtaan onkin se, että kehottaa heitä parannukseen. Homouden hyväksyminen on rohkaisua synnissä elämiseen, eikä synnissä elämiseen kannustaminen ole koskaan rakkauden osoittamista!
Monesti homouden kannattajat sanovat "ei saa tuomita", ymmärtämättä oikeasti, mistä tuomitsemisessa on kysymys Raamatussa. Tätä tuomitsemiskieltoa käytetäänkin usein argumenttina Raamatussa pitäytyviä kristittyjä vastaan. Tuomitsemisia on Raamatussa monenlaisia, ja niistä on eri kohdissa alkutekstiä käytetty eri ilmaisuja. Jeesuksen ja Paavalin yleisimmin käyttämä tuomitsemissana on kreikankielinen "krinoo", joka tarkoittaa asian ratkaisemista, jonkin määräämistä ja langettamista. Sillä tuomitsemisella, johon homouden puolustajat yleensä viittaavat (esim. Matt. 7:1-2), tarkoitetaan siis rangaistuksen langettamista.
Toisin sanoen, yksityisinä ihmisinä meillä ei ole oikeutta langettaa homoille rangaistusta heidän synnistään (esim. kuolemantuomio tai helvetintuomio) kuten vanhassa liitossa tuli tehdä. Rangaistukset langettaa yksin Jumala. "Älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta." (Luuk. 6:37) Eräänlaista rangaistuksen langettamista on myös se, jos pidämme homoja kehnoina ihmisinä, emme arvosta ja kunnioita heitä ja laitamme heidät "omiin karsinoihinsa".
Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa estä sen tosiasian julistamista ja esillä pitämistä, että homoseksuaalisuuden toteuttaja syyllistyy raskaaseen rikokseen Jumalaa vastaan! Homoille on samalla tavoin julistettava lakia kuin muillekin synnin tekijöille ja synnissä eläville. Kreikan kielen sana "krinoo" ei missään kohdin tarkoita synnistä varoittamista ja siitä parannukseen kehottamista. Näitä asioita tarkoittaa UT:ssa sana "epitimaoo" (=nuhteleminen). Nuhtelemiseen Raamattu kehottaakin usein.
Mm. Jeesus kehottaa nuhtelemaan hyvin suoraviivaisesti: "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi." (Luuk. 17:3) Tässä Jeesus puhuu paitsi yleensä synnin tekemisestä myös erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden (tässä tapauksessa pedofilian) toteuttamisesta: "Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä." (Luuk. 17:2) Jeesuksen esimerkki kehottaakin meitä nuhtelemaan erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden toteuttajia. Muita kohtia Raamatussa, jotka puhuvat nuhtelusta ja kehottavat siihen, ovat mm. (1. Tim. 5:1), (1. Tim. 5:20), (2. Tim. 4:2), (Tiit. 1:13), (Tiit. 2:15) ja (Ilm. 3:19).
Nyt tullaankin luontevasti kysymykseen "Miten homoihin on suhtauduttava?"
Omien evankeliointikokemusteni perusteella sanon, että mikäli kysymyksessä on uskosta osaton homo, ei juurikaan kannata alkaa vängätä moraalista. Uskosta osaton tarvitsee ennen kaikkea evankeliumia, uskoa Jeesukseen vapahtajana. Moraalivaatimusten tulee tulla mukaan sen jälkeen, kun hän kääntyy. Tietenkään Raamatun kantaa homouteen ei saa kieltää, jos sitä kysytään, mutta siihen tuskin kannattaa keskusteluissa jämähtää. On tärkeämpiäkin asioita ensin käsiteltävänä. Homoseksuaalisuuden harjoittamisen syntiluonne on kuitenkin tunnustettava aina!
Uskovalle homolle, joka elää homoseksuaalisesti, on saarnattava lakia ja häntä on nuhdeltava, ja jos hän kääntyy parannukseen, on hänelle annettava anteeksi. Nuhtelemisessa tarvitaan kuitenkin ihmistuntemusta, mikä tarkoittaa, että kaikista uskovista ei ehkä ole nuhtelijoiksi. Mitä heikompi ja arempi ihminen kyseinen homo on, sitä hellävaraisemmin tulee nuhdella. Toisaalta mitä välinpitämättömämpi hän on, sitä ankarammin tulee häntä kehottaa parannukseen. Jos taas uskova homo on synnintunnon tilassa, jos hän syvästi homouden toteuttamista katuen tunnustaa sen Jumalan tahdon vastaiseksi synniksi ja pyrkii parannukseen, on häneen suhtauduttava erittäin lempeästi, rakkaudellisesti ja armahtavasti. Jumalaa rakastaa jokaista ihmistä, myös homoja, mutta Jumala vihaa aina syntiä, myös homoseksuaalisuuden toteuttamista.
Joskus homokeskusteluissa kuulee sanottavan, että Raamatussa mainittu homoseksuaalisuus olisi ns. valittua homoseksuaalisuutta eikä synnynnäistä, ja että synnynnäistä homoseksuaalisuutta saisi toteuttaa. Tämä on kuitenkin järjetöntä, sillä Raamatussa ei toden totta ole missään kohdin eritelty "valittua" ja "synnynnäistä" homoutta. Raamattu ei välitä lainkaan siitä, onko synnin tekijä "rietas hetero" vai "aito homo". Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä aina, täysin riippumatta siitä, mitkä ovat homouden syyt!
Homoseksuaalisuuden syiden miettiminen onkin hengelliseltä kannalta täysin epäolennaista, sillä onhan kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala ilmoittanut selvästi tahtonsa Raamatussa. Ei Raamatussa sanota, että homouden toteuttaminen on väärin, paitsi jos se on synnynnäistä. Jos homous olisi synnynnäistä – mitä se todennäköisesti ei ole – eivät homot suurestikaan eroaisi muista ihmisistä. Mehän olemme kaikki syntyneet syntisiksi. Vai olemmeko lakanneet uskomasta perisyntiin? Vaikka syntisyys olisi kuinka myötäsuuntaista tahansa, se ei oikeuta ketään elämään sen mukaisesti. Ei, siitä on tehtävä parannus, tunnustettava se Jeesukselle ja elettävä kieltäymyksessä ja uskossa. Homoille ei ole olemassa mitään ekstrajunaa Jumalan luo. Eivät he saa toteuttaa elämässään syntisiä taipumuksia sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Parannus on sitä, että kääntyy pois siitä väärästä, mitä tekee, siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja mitä hän on.
Homouden syitä on tutkittu ja näyttää siltä, että se ei ole biologista alkuperää. Hormonaalisuutta ja aivoja käsittelevät tutkimukset ovat tuloksiltaan selvästi vajaita ja keskenään erittäin ristiriitaisia. Geneettisissä tutkimuksissa tämä on vieläkin korostuneempaa. Sen sijaan psykologiset tutkimukset homoudesta ovat hyvinkin yhtenäisiä ja osoittavat suurta yksimielisyyttä ja todennäköisyyttä homouden synnystä nimenomaan lapsuuden ja nuoruuden psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä.
Homoseksuaaleja ihmisiä on autettu mm. terapian keinoin, ja tulokset näyttävät rohkaisevilta. Terapiamuodosta riippuen homoseksuaalien parantumisprosentti on n. 20-65%. Muutosta homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen on tapahtunut n. 30-70%, vaikka täydellistä homoseksuaalisuuden häviämistä ei olisikaan tapahtunut. (Lähde: Syntyjä syviä – erilaisen seksuaalisuuden näkökulma. Aslan ry. Omakustannus 1995) Kun siis homoseksuaalisuuden, joka on ilmenemismuodoiltaan luonnehäiriö, parantumisprosentit ovat neuroosien luokkaa, on homouden psykologinen alkuperä erittäin todennäköinen. Mm. suomalainen Aslan ry tekee todella tärkeää työtä auttaessaan homoja irti taipumuksestaan terapian ja rukoustyön kautta, ja sen tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia.
Koska käsittelemieni Raamatunkohtien nojalla homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä, ei homouden hyväksyminen ole mitään muuta kuin kapinointia Jumalaa vastaan! Siten myös ne, jotka eivät homoutta itse harjoita, mutta hyväksyvät sen, syyllistyvät yhtälailla raskaaseen syntiin Herraa vastaan. Tästä puhuu Roomalaiskirje:
"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32).
Kehotankin vakavasti kaikkia homoseksuaalisuuden hyväksyjiä tekemään parannuksen! Ettekö ymmärrä, että kapinoitte ja teette syntiä itseänsä Jumalaa vastaan? Älkää eksykö! Jumala ei salli itseään pilkattavan.
homoseksuaalisuus on Syntiä, Jumalan Sanan vastaista.
Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on siis vakavasti Jumalan luomisjärjestyksen vastaista ja kauhistuttava teko (hepr. to'evaa) (3. Moos. 18:22-24), (3. Moos. 20:13). Se on yksi niistä hirvittävistä rikoksista, joita Israelilaisten tieltä hävitetyt kansat harjoittivat luvatussa maassa. Sekä Vanha että Uusi testamentti tuomitsevatkin homoseksuaalisuuden varsin yksiselitteisesti.
Vaikka Mooseksen laki ei vanhurskauttamisen, juhla-aikojen, uhri- ja puhtaussäädöksien sekä muiden liittoon liittyvien asioiden osalta enää ole voimassa Jeesuksen uhrin ja uuden liiton Hengen lain kautta (Room. 8:2), sekä Jeesus että Paavali viittasivat siihen puhuessaan synnistä ja moraalista – oikeasta ja väärästä. Jeesus ei koskaan missään kohdin lieventänyt lakia, vaan ainoastaan tiukensi sitä! Vuorisaarna on täynnä esimerkkejä tästä:
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi." (Matt. 5:17-19)
Myös Apostolien teoissa haureussäädökset (sisältää homouden esiaviollisen seksin ohella) olivat yksi niistä kolmesta asiasta, jotka otettiin Pyhän Hengen (=Jumalan) ja apostolien päätöksellä Mooseksen vanhan liiton laista uuteen liittoon (Apt. 15:28-29). Tosin verensyöntikielto oli väliaikainen (1. Kor. 10:24-28).
"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta." (Apt. 15:28-29)
Monet homoseksuaalisuuden puolustajat sanovat, että homous kiellettiin kyllä Vanhassa testamentissa, mutta se ei olisi enää uuden liiton aikana voimassa. Tämä on silkkaa puppua, sillä mikään Raamatussa ja historiassa ei anna meille oikeutta hylätä Vanhaa testamenttia. VT on aivan samalla tavoin voimassa nyt kuin vaikkapa 2500 vuotta sitten. UT kyllä puhuu siitä, että Mooseksen laki uhri ja puhtauskäytäntöineen on poistunut uuden liiton Hengen lain tieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita lain moraalin, oikean ja väärän poistumista. UT vahvistaa sen, mikä Mooseksen laissa on olennaista ja edelleen voimassa. Mooseksen lakia onkin luettava ja tulkittava Uudesta testamentista käsin!
Jeesus tosiaan itse sanoi, että laista ei poistu yksikään piirto, ennemmin katoavat taivas ja maa. Jumalan oikea ja väärä vanhassa liitossa ovat samalla tavoin oikeaa ja väärää uudessa liitossa! Erityisesti on muistettava, että Jeesus ja Uusi testamentti eivät todellakaan lievennä lakia, vaan ainoastaan tiukentavat sitä. Apostolien teot osoittavat myös, että laista on pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen noudatettava verensyöntikieltoa, epäjumalille uhratun lihan syöntikieltoa ja haureussäädöksiä, joihin homous ilman muuta kuuluu.
Uusi testamentti asettuukin täsmälleen samoille linjoille Vanhan testamentin kanssa puhuttaessa homoseksuaalisuuden toteuttamisen vääryydestä ja Jumalan tahdon vastaisuudesta. Erityisesti Roomalaiskirje puhuu aiheesta selkeästi. Siinä tiivistyvät sekä luominen, Jumalan yleinen ilmoitus että laki: Luominen osoittaa, ettei ketään ole luotu homoksi, ja laki osoittaa homoseksuaalisen taipumuksen toteuttamisen synniksi.
"Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. ... Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi." (Room. 1:24, 26-28)
Ylläoleva kohta osoittaa, että homoseksuaalisuus on luonnotonta, oman ruumiin häpäisyä, häpeällistä, säädytöntä, syntiä ja ehdoitta Jumalan tahdon vastaista. Koska Raamattu osoittaa näin selvästi homoseksuaalisuuden synniksi, ovat homoseksuaalisuuden toteuttajat hylänneet Jumalan auktoriteetin ja Raamatun ilmoituksen. Siksi on myös Jumala hylännyt heidät ja antaa heidän saada sitä, mitä itse niin kovasti haluavat (jae 28). He kuitenkin saavat "ansaitsemansa palkan" (jae 27), koska eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle ja Raamatun sanalle. "Sinä hylkäät ne, jotka hylkäävät sinun määräyksesi" (Ps. 119:118) Roomalaiskirje jatkaa:
"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32)
Tämä kohta osoittaa, että ei pelkästään homoseksuaalisuuden toteuttaminen ole syntiä, vaan myös homoseksuaalisuuden hyväksyminen! Siten Jumalaa vastaan rikkovat myös ne, jotka itse eivät homoutta harjoitta, mutta jotka sen kuitenkin hyväksyvät.
Tuomion ja rangaistuksen osalta UT vetää homoasiassa vielä tiukempaa linjaa kuin VT: homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on helvetin tuomio:
"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (1. Kor. 6:9-10)
"Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu." (1. Tim. 1:9-11)
Mooseksen laki osoitti, että homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on kuolema. UT ei missään kohdin poista tuon kauhistuttavan teon rangaistusta, mutta siirtää rangaistuksen toteuttamisen yksin Jumalalle. Rangaistuksena on tosiaan ikuinen kuolema, helvetin tuli! Homoseksuaalisuuden toteuttaja joutuukin helvettiin, samoin kuin muutkin synnin tekijät. Ainoa keino välttää tämä rangaistus on nöyrtyä Jumalan edessä uskossa Jeesukseen, tunnustaa syntinsä, katua niitä, pyytää niitä anteeksi ja tehdä niistä parannus. Ei kukaan, joka pyrkii vetoamaan mihinkään muuhun kuin Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön, voi pelastua, vaan hän hukkuu synteihinsä: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta" (Ef. 2:8)
Tässä kohdin on syytä muistuttaa mieliin, että Jumalan näkökulmasta homoseksuaalisuuden toteuttaminen ei sinänsä eroa muista synneistä: "Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa." (Room. 1:18) Saman rangaistuksen saavat ne, jotka murhaavat, valehtelevat, ylpeilevät, ovat tottelemattomia vanhemmilleen tai tekevät jotain muuta syntiä.
Toisin sanoen pedofilit, homot, transvestiitit ja muut seksuaalisesti poikkeavat eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. "Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." (Room. 3:23) Kuitenkaan yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tehdä syntiä. Synti paitsi saa aikaan ajallista pahaa myös erottaa ja vie meitä kauemmaksi Jumalasta.
Jos antaudumme syntiin, vie se meidät askel askeleelta kauemmaksi Jumalasta kunnes tullaan uskon ja epäuskon rajalle. Kun tämä raja ylittyy, Pyhä Henki murheellisena pakenee ihmisestä, ja ihminen luopuu uskosta, sillä ei ole uskoa ilman Pyhää Henkeä (Room. 8:9).
Jeesus puhuu uskosta luopumisesta nimenomaan synnin tekemiseen antautumisen seurauksena:
"Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset." (Luuk. 12:42-46)
Jumalan tahdosta (=Raamattu) piittaamaton uskova ihminen, joka antautuu synnin tekemiseen (esim. homous), ajaa itsensä yllä olevan kohdan mukaan pikku hiljaa surkeaan kohtaloon: Isäntä (=Jumala) hakkaa hänet kuoliaaksi ja niin tämä ihminen saa saman kohtalon (=helvetin tuomio) kuin uskosta osattomat. Tämä saattaa kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Meidän tuleekin pitää lujasti kiinni Raamatun sanasta, olla aralla tunnolla Jumalan edessä, katuen tunnustaa Herralle syntimme ja tehdä parannus niistä. Raamatun mukaisesti eläminen ja lyhyet tilivälit Jumalan kanssa ovatkin avaintekijöitä uskossa pysymiseen ja uskossa kasvamiseen. Usko ei nimittäin ole vain kivaa "Jumalan terapiassa" käymistä, vaan Raamatun mukaan todellista kilvoittelua ja taistelua!
Toisena puolena synnin tekemisessä on hyvä elämä. Jumala, joka on meidät luonut, tietää varmasti parhaiten, mikä on meille parasta. Laki onkin paitsi Jumalan pyhyyden ilmentymä, myös Jumalan rakkauden osoitus! Jumalan laki, johon mm. rakkauden kaksoiskäsky kuuluu, on mitä elämää suojelevin. Tuntuukin siltä, että Jumala sanoisi meille laissa: "Rakas lapseni, en tahdo sinulle pahaa. Älä siis tee sitä, mikä on väärin."
Me syntiset, perisynnin turmelemat vajavaiset ihmiset emme omalla vajavaisella ymmärryksellämme tajua, mikä meille on hyväksi. Me emme tiedä, mitä on rakkaus, sillä syntisinä emme osaa oikein rakastaa. Siksi, meidän on kysyttävä sitä Jumalalta, joka on täydellinen rakkaus, ja Jumala on ilmoittanut sen meille Raamatussa. "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni." (Joh. 14:15) Jos joku rakastaa, hän pitää Jumalan säädöksistä kiinni. Mutta jos joku sanoo rakastavansa eikä pidä kiinni Raamatun sanasta, hän valehtelee! Tämän Raamattu osoittaa selkeästi:
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." (Joh. 14:21)
"Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä." (1. Joh. 2:3-5)
Jumala on sanassaan Raamatussa selvästi ilmoittanut, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä! Se on vahingollista ja turmiollista ihmisille kaikin tavoin. Homoseksuaalisuuden toteuttaja rikkookin omaa psyykettään jatkuvasti, ja homosuhteissa elävät ovatkin yleensä sisäisesti hyvin epätasapainoisia ihmisiä. Se, mitä mediassa silloin tällöin kutsutaan "homorakkaudeksi", ei ole Raamatun mukaan todellista rakkautta. Rakkautta on Jumalan tahdon mukainen elämä, johon kuuluu yleisen lähimmäisenrakkauden (fileo), yhteisöllisen rakkauden (storge) ja Jumalan rakkauden (agape) lisäksi vain oikein toteutettu heteroseksuaalinen miehen ja naisen välinen rakkaus (eros). Todellista rakkauden osoittamista homoja kohtaan onkin se, että kehottaa heitä parannukseen. Homouden hyväksyminen on rohkaisua synnissä elämiseen, eikä synnissä elämiseen kannustaminen ole koskaan rakkauden osoittamista!
Monesti homouden kannattajat sanovat "ei saa tuomita", ymmärtämättä oikeasti, mistä tuomitsemisessa on kysymys Raamatussa. Tätä tuomitsemiskieltoa käytetäänkin usein argumenttina Raamatussa pitäytyviä kristittyjä vastaan. Tuomitsemisia on Raamatussa monenlaisia, ja niistä on eri kohdissa alkutekstiä käytetty eri ilmaisuja. Jeesuksen ja Paavalin yleisimmin käyttämä tuomitsemissana on kreikankielinen "krinoo", joka tarkoittaa asian ratkaisemista, jonkin määräämistä ja langettamista. Sillä tuomitsemisella, johon homouden puolustajat yleensä viittaavat (esim. Matt. 7:1-2), tarkoitetaan siis rangaistuksen langettamista.
Toisin sanoen, yksityisinä ihmisinä meillä ei ole oikeutta langettaa homoille rangaistusta heidän synnistään (esim. kuolemantuomio tai helvetintuomio) kuten vanhassa liitossa tuli tehdä. Rangaistukset langettaa yksin Jumala. "Älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta." (Luuk. 6:37) Eräänlaista rangaistuksen langettamista on myös se, jos pidämme homoja kehnoina ihmisinä, emme arvosta ja kunnioita heitä ja laitamme heidät "omiin karsinoihinsa".
Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa estä sen tosiasian julistamista ja esillä pitämistä, että homoseksuaalisuuden toteuttaja syyllistyy raskaaseen rikokseen Jumalaa vastaan! Homoille on samalla tavoin julistettava lakia kuin muillekin synnin tekijöille ja synnissä eläville. Kreikan kielen sana "krinoo" ei missään kohdin tarkoita synnistä varoittamista ja siitä parannukseen kehottamista. Näitä asioita tarkoittaa UT:ssa sana "epitimaoo" (=nuhteleminen). Nuhtelemiseen Raamattu kehottaakin usein.
Mm. Jeesus kehottaa nuhtelemaan hyvin suoraviivaisesti: "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi." (Luuk. 17:3) Tässä Jeesus puhuu paitsi yleensä synnin tekemisestä myös erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden (tässä tapauksessa pedofilian) toteuttamisesta: "Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä." (Luuk. 17:2) Jeesuksen esimerkki kehottaakin meitä nuhtelemaan erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden toteuttajia. Muita kohtia Raamatussa, jotka puhuvat nuhtelusta ja kehottavat siihen, ovat mm. (1. Tim. 5:1), (1. Tim. 5:20), (2. Tim. 4:2), (Tiit. 1:13), (Tiit. 2:15) ja (Ilm. 3:19).
Nyt tullaankin luontevasti kysymykseen "Miten homoihin on suhtauduttava?"
Omien evankeliointikokemusteni perusteella sanon, että mikäli kysymyksessä on uskosta osaton homo, ei juurikaan kannata alkaa vängätä moraalista. Uskosta osaton tarvitsee ennen kaikkea evankeliumia, uskoa Jeesukseen vapahtajana. Moraalivaatimusten tulee tulla mukaan sen jälkeen, kun hän kääntyy. Tietenkään Raamatun kantaa homouteen ei saa kieltää, jos sitä kysytään, mutta siihen tuskin kannattaa keskusteluissa jämähtää. On tärkeämpiäkin asioita ensin käsiteltävänä. Homoseksuaalisuuden harjoittamisen syntiluonne on kuitenkin tunnustettava aina!
Uskovalle homolle, joka elää homoseksuaalisesti, on saarnattava lakia ja häntä on nuhdeltava, ja jos hän kääntyy parannukseen, on hänelle annettava anteeksi. Nuhtelemisessa tarvitaan kuitenkin ihmistuntemusta, mikä tarkoittaa, että kaikista uskovista ei ehkä ole nuhtelijoiksi. Mitä heikompi ja arempi ihminen kyseinen homo on, sitä hellävaraisemmin tulee nuhdella. Toisaalta mitä välinpitämättömämpi hän on, sitä ankarammin tulee häntä kehottaa parannukseen. Jos taas uskova homo on synnintunnon tilassa, jos hän syvästi homouden toteuttamista katuen tunnustaa sen Jumalan tahdon vastaiseksi synniksi ja pyrkii parannukseen, on häneen suhtauduttava erittäin lempeästi, rakkaudellisesti ja armahtavasti. Jumalaa rakastaa jokaista ihmistä, myös homoja, mutta Jumala vihaa aina syntiä, myös homoseksuaalisuuden toteuttamista.
Joskus homokeskusteluissa kuulee sanottavan, että Raamatussa mainittu homoseksuaalisuus olisi ns. valittua homoseksuaalisuutta eikä synnynnäistä, ja että synnynnäistä homoseksuaalisuutta saisi toteuttaa. Tämä on kuitenkin järjetöntä, sillä Raamatussa ei toden totta ole missään kohdin eritelty "valittua" ja "synnynnäistä" homoutta. Raamattu ei välitä lainkaan siitä, onko synnin tekijä "rietas hetero" vai "aito homo". Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä aina, täysin riippumatta siitä, mitkä ovat homouden syyt!
Homoseksuaalisuuden syiden miettiminen onkin hengelliseltä kannalta täysin epäolennaista, sillä onhan kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala ilmoittanut selvästi tahtonsa Raamatussa. Ei Raamatussa sanota, että homouden toteuttaminen on väärin, paitsi jos se on synnynnäistä. Jos homous olisi synnynnäistä – mitä se todennäköisesti ei ole – eivät homot suurestikaan eroaisi muista ihmisistä. Mehän olemme kaikki syntyneet syntisiksi. Vai olemmeko lakanneet uskomasta perisyntiin? Vaikka syntisyys olisi kuinka myötäsuuntaista tahansa, se ei oikeuta ketään elämään sen mukaisesti. Ei, siitä on tehtävä parannus, tunnustettava se Jeesukselle ja elettävä kieltäymyksessä ja uskossa. Homoille ei ole olemassa mitään ekstrajunaa Jumalan luo. Eivät he saa toteuttaa elämässään syntisiä taipumuksia sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Parannus on sitä, että kääntyy pois siitä väärästä, mitä tekee, siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja mitä hän on.
Homouden syitä on tutkittu ja näyttää siltä, että se ei ole biologista alkuperää. Hormonaalisuutta ja aivoja käsittelevät tutkimukset ovat tuloksiltaan selvästi vajaita ja keskenään erittäin ristiriitaisia. Geneettisissä tutkimuksissa tämä on vieläkin korostuneempaa. Sen sijaan psykologiset tutkimukset homoudesta ovat hyvinkin yhtenäisiä ja osoittavat suurta yksimielisyyttä ja todennäköisyyttä homouden synnystä nimenomaan lapsuuden ja nuoruuden psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä.
Homoseksuaaleja ihmisiä on autettu mm. terapian keinoin, ja tulokset näyttävät rohkaisevilta. Terapiamuodosta riippuen homoseksuaalien parantumisprosentti on n. 20-65%. Muutosta homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen on tapahtunut n. 30-70%, vaikka täydellistä homoseksuaalisuuden häviämistä ei olisikaan tapahtunut. (Lähde: Syntyjä syviä – erilaisen seksuaalisuuden näkökulma. Aslan ry. Omakustannus 1995) Kun siis homoseksuaalisuuden, joka on ilmenemismuodoiltaan luonnehäiriö, parantumisprosentit ovat neuroosien luokkaa, on homouden psykologinen alkuperä erittäin todennäköinen. Mm. suomalainen Aslan ry tekee todella tärkeää työtä auttaessaan homoja irti taipumuksestaan terapian ja rukoustyön kautta, ja sen tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia.
Koska käsittelemieni Raamatunkohtien nojalla homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä, ei homouden hyväksyminen ole mitään muuta kuin kapinointia Jumalaa vastaan! Siten myös ne, jotka eivät homoutta itse harjoita, mutta hyväksyvät sen, syyllistyvät yhtälailla raskaaseen syntiin Herraa vastaan. Tästä puhuu Roomalaiskirje:
"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32).
Kehotankin vakavasti kaikkia homoseksuaalisuuden hyväksyjiä tekemään parannuksen! Ettekö ymmärrä, että kapinoitte ja teette syntiä itseänsä Jumalaa vastaan? Älkää eksykö! Jumala ei salli itseään pilkattavan.
homoseksuaalisuus on Syntiä, Jumalan Sanan vastaista.
Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on siis vakavasti Jumalan luomisjärjestyksen vastaista ja kauhistuttava teko (hepr. to'evaa) (3. Moos. 18:22-24), (3. Moos. 20:13). Se on yksi niistä hirvittävistä rikoksista, joita Israelilaisten tieltä hävitetyt kansat harjoittivat luvatussa maassa. Sekä Vanha että Uusi testamentti tuomitsevatkin homoseksuaalisuuden varsin yksiselitteisesti.
Vaikka Mooseksen laki ei vanhurskauttamisen, juhla-aikojen, uhri- ja puhtaussäädöksien sekä muiden liittoon liittyvien asioiden osalta enää ole voimassa Jeesuksen uhrin ja uuden liiton Hengen lain kautta (Room. 8:2), sekä Jeesus että Paavali viittasivat siihen puhuessaan synnistä ja moraalista – oikeasta ja väärästä. Jeesus ei koskaan missään kohdin lieventänyt lakia, vaan ainoastaan tiukensi sitä! Vuorisaarna on täynnä esimerkkejä tästä:
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi." (Matt. 5:17-19)
Myös Apostolien teoissa haureussäädökset (sisältää homouden esiaviollisen seksin ohella) olivat yksi niistä kolmesta asiasta, jotka otettiin Pyhän Hengen (=Jumalan) ja apostolien päätöksellä Mooseksen vanhan liiton laista uuteen liittoon (Apt. 15:28-29). Tosin verensyöntikielto oli väliaikainen (1. Kor. 10:24-28).
"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta." (Apt. 15:28-29)
Monet homoseksuaalisuuden puolustajat sanovat, että homous kiellettiin kyllä Vanhassa testamentissa, mutta se ei olisi enää uuden liiton aikana voimassa. Tämä on silkkaa puppua, sillä mikään Raamatussa ja historiassa ei anna meille oikeutta hylätä Vanhaa testamenttia. VT on aivan samalla tavoin voimassa nyt kuin vaikkapa 2500 vuotta sitten. UT kyllä puhuu siitä, että Mooseksen laki uhri ja puhtauskäytäntöineen on poistunut uuden liiton Hengen lain tieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita lain moraalin, oikean ja väärän poistumista. UT vahvistaa sen, mikä Mooseksen laissa on olennaista ja edelleen voimassa. Mooseksen lakia onkin luettava ja tulkittava Uudesta testamentista käsin!
Jeesus tosiaan itse sanoi, että laista ei poistu yksikään piirto, ennemmin katoavat taivas ja maa. Jumalan oikea ja väärä vanhassa liitossa ovat samalla tavoin oikeaa ja väärää uudessa liitossa! Erityisesti on muistettava, että Jeesus ja Uusi testamentti eivät todellakaan lievennä lakia, vaan ainoastaan tiukentavat sitä. Apostolien teot osoittavat myös, että laista on pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen noudatettava verensyöntikieltoa, epäjumalille uhratun lihan syöntikieltoa ja haureussäädöksiä, joihin homous ilman muuta kuuluu.
Uusi testamentti asettuukin täsmälleen samoille linjoille Vanhan testamentin kanssa puhuttaessa homoseksuaalisuuden toteuttamisen vääryydestä ja Jumalan tahdon vastaisuudesta. Erityisesti Roomalaiskirje puhuu aiheesta selkeästi. Siinä tiivistyvät sekä luominen, Jumalan yleinen ilmoitus että laki: Luominen osoittaa, ettei ketään ole luotu homoksi, ja laki osoittaa homoseksuaalisen taipumuksen toteuttamisen synniksi.
"Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. ... Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi." (Room. 1:24, 26-28)
Ylläoleva kohta osoittaa, että homoseksuaalisuus on luonnotonta, oman ruumiin häpäisyä, häpeällistä, säädytöntä, syntiä ja ehdoitta Jumalan tahdon vastaista. Koska Raamattu osoittaa näin selvästi homoseksuaalisuuden synniksi, ovat homoseksuaalisuuden toteuttajat hylänneet Jumalan auktoriteetin ja Raamatun ilmoituksen. Siksi on myös Jumala hylännyt heidät ja antaa heidän saada sitä, mitä itse niin kovasti haluavat (jae 28). He kuitenkin saavat "ansaitsemansa palkan" (jae 27), koska eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle ja Raamatun sanalle. "Sinä hylkäät ne, jotka hylkäävät sinun määräyksesi" (Ps. 119:118) Roomalaiskirje jatkaa:
"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32)
Tämä kohta osoittaa, että ei pelkästään homoseksuaalisuuden toteuttaminen ole syntiä, vaan myös homoseksuaalisuuden hyväksyminen! Siten Jumalaa vastaan rikkovat myös ne, jotka itse eivät homoutta harjoitta, mutta jotka sen kuitenkin hyväksyvät.
Tuomion ja rangaistuksen osalta UT vetää homoasiassa vielä tiukempaa linjaa kuin VT: homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on helvetin tuomio:
"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (1. Kor. 6:9-10)
"Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu." (1. Tim. 1:9-11)
Mooseksen laki osoitti, että homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on kuolema. UT ei missään kohdin poista tuon kauhistuttavan teon rangaistusta, mutta siirtää rangaistuksen toteuttamisen yksin Jumalalle. Rangaistuksena on tosiaan ikuinen kuolema, helvetin tuli! Homoseksuaalisuuden toteuttaja joutuukin helvettiin, samoin kuin muutkin synnin tekijät. Ainoa keino välttää tämä rangaistus on nöyrtyä Jumalan edessä uskossa Jeesukseen, tunnustaa syntinsä, katua niitä, pyytää niitä anteeksi ja tehdä niistä parannus. Ei kukaan, joka pyrkii vetoamaan mihinkään muuhun kuin Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön, voi pelastua, vaan hän hukkuu synteihinsä: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta" (Ef. 2:8)
Tässä kohdin on syytä muistuttaa mieliin, että Jumalan näkökulmasta homoseksuaalisuuden toteuttaminen ei sinänsä eroa muista synneistä: "Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa." (Room. 1:18) Saman rangaistuksen saavat ne, jotka murhaavat, valehtelevat, ylpeilevät, ovat tottelemattomia vanhemmilleen tai tekevät jotain muuta syntiä.
Toisin sanoen pedofilit, homot, transvestiitit ja muut seksuaalisesti poikkeavat eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. "Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." (Room. 3:23) Kuitenkaan yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tehdä syntiä. Synti paitsi saa aikaan ajallista pahaa myös erottaa ja vie meitä kauemmaksi Jumalasta.
Jos antaudumme syntiin, vie se meidät askel askeleelta kauemmaksi Jumalasta kunnes tullaan uskon ja epäuskon rajalle. Kun tämä raja ylittyy, Pyhä Henki murheellisena pakenee ihmisestä, ja ihminen luopuu uskosta, sillä ei ole uskoa ilman Pyhää Henkeä (Room. 8:9).
Jeesus puhuu uskosta luopumisesta nimenomaan synnin tekemiseen antautumisen seurauksena:
"Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset." (Luuk. 12:42-46)
Jumalan tahdosta (=Raamattu) piittaamaton uskova ihminen, joka antautuu synnin tekemiseen (esim. homous), ajaa itsensä yllä olevan kohdan mukaan pikku hiljaa surkeaan kohtaloon: Isäntä (=Jumala) hakkaa hänet kuoliaaksi ja niin tämä ihminen saa saman kohtalon (=helvetin tuomio) kuin uskosta osattomat. Tämä saattaa kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Meidän tuleekin pitää lujasti kiinni Raamatun sanasta, olla aralla tunnolla Jumalan edessä, katuen tunnustaa Herralle syntimme ja tehdä parannus niistä. Raamatun mukaisesti eläminen ja lyhyet tilivälit Jumalan kanssa ovatkin avaintekijöitä uskossa pysymiseen ja uskossa kasvamiseen. Usko ei nimittäin ole vain kivaa "Jumalan terapiassa" käymistä, vaan Raamatun mukaan todellista kilvoittelua ja taistelua!
Toisena puolena synnin tekemisessä on hyvä elämä. Jumala, joka on meidät luonut, tietää varmasti parhaiten, mikä on meille parasta. Laki onkin paitsi Jumalan pyhyyden ilmentymä, myös Jumalan rakkauden osoitus! Jumalan laki, johon mm. rakkauden kaksoiskäsky kuuluu, on mitä elämää suojelevin. Tuntuukin siltä, että Jumala sanoisi meille laissa: "Rakas lapseni, en tahdo sinulle pahaa. Älä siis tee sitä, mikä on väärin."
Me syntiset, perisynnin turmelemat vajavaiset ihmiset emme omalla vajavaisella ymmärryksellämme tajua, mikä meille on hyväksi. Me emme tiedä, mitä on rakkaus, sillä syntisinä emme osaa oikein rakastaa. Siksi, meidän on kysyttävä sitä Jumalalta, joka on täydellinen rakkaus, ja Jumala on ilmoittanut sen meille Raamatussa. "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni." (Joh. 14:15) Jos joku rakastaa, hän pitää Jumalan säädöksistä kiinni. Mutta jos joku sanoo rakastavansa eikä pidä kiinni Raamatun sanasta, hän valehtelee! Tämän Raamattu osoittaa selkeästi:
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." (Joh. 14:21)
"Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä." (1. Joh. 2:3-5)
Jumala on sanassaan Raamatussa selvästi ilmoittanut, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä! Se on vahingollista ja turmiollista ihmisille kaikin tavoin. Homoseksuaalisuuden toteuttaja rikkookin omaa psyykettään jatkuvasti, ja homosuhteissa elävät ovatkin yleensä sisäisesti hyvin epätasapainoisia ihmisiä. Se, mitä mediassa silloin tällöin kutsutaan "homorakkaudeksi", ei ole Raamatun mukaan todellista rakkautta. Rakkautta on Jumalan tahdon mukainen elämä, johon kuuluu yleisen lähimmäisenrakkauden (fileo), yhteisöllisen rakkauden (storge) ja Jumalan rakkauden (agape) lisäksi vain oikein toteutettu heteroseksuaalinen miehen ja naisen välinen rakkaus (eros). Todellista rakkauden osoittamista homoja kohtaan onkin se, että kehottaa heitä parannukseen. Homouden hyväksyminen on rohkaisua synnissä elämiseen, eikä synnissä elämiseen kannustaminen ole koskaan rakkauden osoittamista!
Monesti homouden kannattajat sanovat "ei saa tuomita", ymmärtämättä oikeasti, mistä tuomitsemisessa on kysymys Raamatussa. Tätä tuomitsemiskieltoa käytetäänkin usein argumenttina Raamatussa pitäytyviä kristittyjä vastaan. Tuomitsemisia on Raamatussa monenlaisia, ja niistä on eri kohdissa alkutekstiä käytetty eri ilmaisuja. Jeesuksen ja Paavalin yleisimmin käyttämä tuomitsemissana on kreikankielinen "krinoo", joka tarkoittaa asian ratkaisemista, jonkin määräämistä ja langettamista. Sillä tuomitsemisella, johon homouden puolustajat yleensä viittaavat (esim. Matt. 7:1-2), tarkoitetaan siis rangaistuksen langettamista.
Toisin sanoen, yksityisinä ihmisinä meillä ei ole oikeutta langettaa homoille rangaistusta heidän synnistään (esim. kuolemantuomio tai helvetintuomio) kuten vanhassa liitossa tuli tehdä. Rangaistukset langettaa yksin Jumala. "Älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta." (Luuk. 6:37) Eräänlaista rangaistuksen langettamista on myös se, jos pidämme homoja kehnoina ihmisinä, emme arvosta ja kunnioita heitä ja laitamme heidät "omiin karsinoihinsa".
Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa estä sen tosiasian julistamista ja esillä pitämistä, että homoseksuaalisuuden toteuttaja syyllistyy raskaaseen rikokseen Jumalaa vastaan! Homoille on samalla tavoin julistettava lakia kuin muillekin synnin tekijöille ja synnissä eläville. Kreikan kielen sana "krinoo" ei missään kohdin tarkoita synnistä varoittamista ja siitä parannukseen kehottamista. Näitä asioita tarkoittaa UT:ssa sana "epitimaoo" (=nuhteleminen). Nuhtelemiseen Raamattu kehottaakin usein.
Mm. Jeesus kehottaa nuhtelemaan hyvin suoraviivaisesti: "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi." (Luuk. 17:3) Tässä Jeesus puhuu paitsi yleensä synnin tekemisestä myös erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden (tässä tapauksessa pedofilian) toteuttamisesta: "Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä." (Luuk. 17:2) Jeesuksen esimerkki kehottaakin meitä nuhtelemaan erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden toteuttajia. Muita kohtia Raamatussa, jotka puhuvat nuhtelusta ja kehottavat siihen, ovat mm. (1. Tim. 5:1), (1. Tim. 5:20), (2. Tim. 4:2), (Tiit. 1:13), (Tiit. 2:15) ja (Ilm. 3:19).
Nyt tullaankin luontevasti kysymykseen "Miten homoihin on suhtauduttava?"
Omien evankeliointikokemusteni perusteella sanon, että mikäli kysymyksessä on uskosta osaton homo, ei juurikaan kannata alkaa vängätä moraalista. Uskosta osaton tarvitsee ennen kaikkea evankeliumia, uskoa Jeesukseen vapahtajana. Moraalivaatimusten tulee tulla mukaan sen jälkeen, kun hän kääntyy. Tietenkään Raamatun kantaa homouteen ei saa kieltää, jos sitä kysytään, mutta siihen tuskin kannattaa keskusteluissa jämähtää. On tärkeämpiäkin asioita ensin käsiteltävänä. Homoseksuaalisuuden harjoittamisen syntiluonne on kuitenkin tunnustettava aina!
Uskovalle homolle, joka elää homoseksuaalisesti, on saarnattava lakia ja häntä on nuhdeltava, ja jos hän kääntyy parannukseen, on hänelle annettava anteeksi. Nuhtelemisessa tarvitaan kuitenkin ihmistuntemusta, mikä tarkoittaa, että kaikista uskovista ei ehkä ole nuhtelijoiksi. Mitä heikompi ja arempi ihminen kyseinen homo on, sitä hellävaraisemmin tulee nuhdella. Toisaalta mitä välinpitämättömämpi hän on, sitä ankarammin tulee häntä kehottaa parannukseen. Jos taas uskova homo on synnintunnon tilassa, jos hän syvästi homouden toteuttamista katuen tunnustaa sen Jumalan tahdon vastaiseksi synniksi ja pyrkii parannukseen, on häneen suhtauduttava erittäin lempeästi, rakkaudellisesti ja armahtavasti. Jumalaa rakastaa jokaista ihmistä, myös homoja, mutta Jumala vihaa aina syntiä, myös homoseksuaalisuuden toteuttamista.
Joskus homokeskusteluissa kuulee sanottavan, että Raamatussa mainittu homoseksuaalisuus olisi ns. valittua homoseksuaalisuutta eikä synnynnäistä, ja että synnynnäistä homoseksuaalisuutta saisi toteuttaa. Tämä on kuitenkin järjetöntä, sillä Raamatussa ei toden totta ole missään kohdin eritelty "valittua" ja "synnynnäistä" homoutta. Raamattu ei välitä lainkaan siitä, onko synnin tekijä "rietas hetero" vai "aito homo". Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä aina, täysin riippumatta siitä, mitkä ovat homouden syyt!
Homoseksuaalisuuden syiden miettiminen onkin hengelliseltä kannalta täysin epäolennaista, sillä onhan kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala ilmoittanut selvästi tahtonsa Raamatussa. Ei Raamatussa sanota, että homouden toteuttaminen on väärin, paitsi jos se on synnynnäistä. Jos homous olisi synnynnäistä – mitä se todennäköisesti ei ole – eivät homot suurestikaan eroaisi muista ihmisistä. Mehän olemme kaikki syntyneet syntisiksi. Vai olemmeko lakanneet uskomasta perisyntiin? Vaikka syntisyys olisi kuinka myötäsuuntaista tahansa, se ei oikeuta ketään elämään sen mukaisesti. Ei, siitä on tehtävä parannus, tunnustettava se Jeesukselle ja elettävä kieltäymyksessä ja uskossa. Homoille ei ole olemassa mitään ekstrajunaa Jumalan luo. Eivät he saa toteuttaa elämässään syntisiä taipumuksia sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Parannus on sitä, että kääntyy pois siitä väärästä, mitä tekee, siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja mitä hän on.
Homouden syitä on tutkittu ja näyttää siltä, että se ei ole biologista alkuperää. Hormonaalisuutta ja aivoja käsittelevät tutkimukset ovat tuloksiltaan selvästi vajaita ja keskenään erittäin ristiriitaisia. Geneettisissä tutkimuksissa tämä on vieläkin korostuneempaa. Sen sijaan psykologiset tutkimukset homoudesta ovat hyvinkin yhtenäisiä ja osoittavat suurta yksimielisyyttä ja todennäköisyyttä homouden synnystä nimenomaan lapsuuden ja nuoruuden psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä.
Homoseksuaaleja ihmisiä on autettu mm. terapian keinoin, ja tulokset näyttävät rohkaisevilta. Terapiamuodosta riippuen homoseksuaalien parantumisprosentti on n. 20-65%. Muutosta homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen on tapahtunut n. 30-70%, vaikka täydellistä homoseksuaalisuuden häviämistä ei olisikaan tapahtunut. (Lähde: Syntyjä syviä – erilaisen seksuaalisuuden näkökulma. Aslan ry. Omakustannus 1995) Kun siis homoseksuaalisuuden, joka on ilmenemismuodoiltaan luonnehäiriö, parantumisprosentit ovat neuroosien luokkaa, on homouden psykologinen alkuperä erittäin todennäköinen. Mm. suomalainen Aslan ry tekee todella tärkeää työtä auttaessaan homoja irti taipumuksestaan terapian ja rukoustyön kautta, ja sen tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia.
Koska käsittelemieni Raamatunkohtien nojalla homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä, ei homouden hyväksyminen ole mitään muuta kuin kapinointia Jumalaa vastaan! Siten myös ne, jotka eivät homoutta itse harjoita, mutta hyväksyvät sen, syyllistyvät yhtälailla raskaaseen syntiin Herraa vastaan. Tästä puhuu Roomalaiskirje:
"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32).
Kehotankin vakavasti kaikkia homoseksuaalisuuden hyväksyjiä tekemään parannuksen! Ettekö ymmärrä, että kapinoitte ja teette syntiä itseänsä Jumalaa vastaan? Älkää eksykö! Jumala ei salli itseään pilkattavan.
homoseksuaalisuus on Syntiä, Jumalan Sanan vastaista.
www.Aslan.fi
Menepäs itse tutustumaan ihannneLAHKOSI Aslanin toimintaan. Löydätkö kenties totuuden itsestäsi lopultakin, sinä kaappihomojen kuningatar.
Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on siis vakavasti Jumalan luomisjärjestyksen vastaista ja kauhistuttava teko (hepr. to'evaa) (3. Moos. 18:22-24), (3. Moos. 20:13). Se on yksi niistä hirvittävistä rikoksista, joita Israelilaisten tieltä hävitetyt kansat harjoittivat luvatussa maassa. Sekä Vanha että Uusi testamentti tuomitsevatkin homoseksuaalisuuden varsin yksiselitteisesti.
Vaikka Mooseksen laki ei vanhurskauttamisen, juhla-aikojen, uhri- ja puhtaussäädöksien sekä muiden liittoon liittyvien asioiden osalta enää ole voimassa Jeesuksen uhrin ja uuden liiton Hengen lain kautta (Room. 8:2), sekä Jeesus että Paavali viittasivat siihen puhuessaan synnistä ja moraalista – oikeasta ja väärästä. Jeesus ei koskaan missään kohdin lieventänyt lakia, vaan ainoastaan tiukensi sitä! Vuorisaarna on täynnä esimerkkejä tästä:
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi." (Matt. 5:17-19)
Myös Apostolien teoissa haureussäädökset (sisältää homouden esiaviollisen seksin ohella) olivat yksi niistä kolmesta asiasta, jotka otettiin Pyhän Hengen (=Jumalan) ja apostolien päätöksellä Mooseksen vanhan liiton laista uuteen liittoon (Apt. 15:28-29). Tosin verensyöntikielto oli väliaikainen (1. Kor. 10:24-28).
"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta." (Apt. 15:28-29)
Monet homoseksuaalisuuden puolustajat sanovat, että homous kiellettiin kyllä Vanhassa testamentissa, mutta se ei olisi enää uuden liiton aikana voimassa. Tämä on silkkaa puppua, sillä mikään Raamatussa ja historiassa ei anna meille oikeutta hylätä Vanhaa testamenttia. VT on aivan samalla tavoin voimassa nyt kuin vaikkapa 2500 vuotta sitten. UT kyllä puhuu siitä, että Mooseksen laki uhri ja puhtauskäytäntöineen on poistunut uuden liiton Hengen lain tieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita lain moraalin, oikean ja väärän poistumista. UT vahvistaa sen, mikä Mooseksen laissa on olennaista ja edelleen voimassa. Mooseksen lakia onkin luettava ja tulkittava Uudesta testamentista käsin!
Jeesus tosiaan itse sanoi, että laista ei poistu yksikään piirto, ennemmin katoavat taivas ja maa. Jumalan oikea ja väärä vanhassa liitossa ovat samalla tavoin oikeaa ja väärää uudessa liitossa! Erityisesti on muistettava, että Jeesus ja Uusi testamentti eivät todellakaan lievennä lakia, vaan ainoastaan tiukentavat sitä. Apostolien teot osoittavat myös, että laista on pakanuudesta kääntyneiden kristittyjen noudatettava verensyöntikieltoa, epäjumalille uhratun lihan syöntikieltoa ja haureussäädöksiä, joihin homous ilman muuta kuuluu.
Uusi testamentti asettuukin täsmälleen samoille linjoille Vanhan testamentin kanssa puhuttaessa homoseksuaalisuuden toteuttamisen vääryydestä ja Jumalan tahdon vastaisuudesta. Erityisesti Roomalaiskirje puhuu aiheesta selkeästi. Siinä tiivistyvät sekä luominen, Jumalan yleinen ilmoitus että laki: Luominen osoittaa, ettei ketään ole luotu homoksi, ja laki osoittaa homoseksuaalisen taipumuksen toteuttamisen synniksi.
"Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. ... Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi." (Room. 1:24, 26-28)
Ylläoleva kohta osoittaa, että homoseksuaalisuus on luonnotonta, oman ruumiin häpäisyä, häpeällistä, säädytöntä, syntiä ja ehdoitta Jumalan tahdon vastaista. Koska Raamattu osoittaa näin selvästi homoseksuaalisuuden synniksi, ovat homoseksuaalisuuden toteuttajat hylänneet Jumalan auktoriteetin ja Raamatun ilmoituksen. Siksi on myös Jumala hylännyt heidät ja antaa heidän saada sitä, mitä itse niin kovasti haluavat (jae 28). He kuitenkin saavat "ansaitsemansa palkan" (jae 27), koska eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle ja Raamatun sanalle. "Sinä hylkäät ne, jotka hylkäävät sinun määräyksesi" (Ps. 119:118) Roomalaiskirje jatkaa:
"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32)
Tämä kohta osoittaa, että ei pelkästään homoseksuaalisuuden toteuttaminen ole syntiä, vaan myös homoseksuaalisuuden hyväksyminen! Siten Jumalaa vastaan rikkovat myös ne, jotka itse eivät homoutta harjoitta, mutta jotka sen kuitenkin hyväksyvät.
Tuomion ja rangaistuksen osalta UT vetää homoasiassa vielä tiukempaa linjaa kuin VT: homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on helvetin tuomio:
"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (1. Kor. 6:9-10)
"Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu." (1. Tim. 1:9-11)
Mooseksen laki osoitti, että homoseksuaalisuuden toteuttamisen rangaistuksena on kuolema. UT ei missään kohdin poista tuon kauhistuttavan teon rangaistusta, mutta siirtää rangaistuksen toteuttamisen yksin Jumalalle. Rangaistuksena on tosiaan ikuinen kuolema, helvetin tuli! Homoseksuaalisuuden toteuttaja joutuukin helvettiin, samoin kuin muutkin synnin tekijät. Ainoa keino välttää tämä rangaistus on nöyrtyä Jumalan edessä uskossa Jeesukseen, tunnustaa syntinsä, katua niitä, pyytää niitä anteeksi ja tehdä niistä parannus. Ei kukaan, joka pyrkii vetoamaan mihinkään muuhun kuin Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön, voi pelastua, vaan hän hukkuu synteihinsä: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta" (Ef. 2:8)
Tässä kohdin on syytä muistuttaa mieliin, että Jumalan näkökulmasta homoseksuaalisuuden toteuttaminen ei sinänsä eroa muista synneistä: "Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa." (Room. 1:18) Saman rangaistuksen saavat ne, jotka murhaavat, valehtelevat, ylpeilevät, ovat tottelemattomia vanhemmilleen tai tekevät jotain muuta syntiä.
Toisin sanoen pedofilit, homot, transvestiitit ja muut seksuaalisesti poikkeavat eivät ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan. "Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." (Room. 3:23) Kuitenkaan yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tehdä syntiä. Synti paitsi saa aikaan ajallista pahaa myös erottaa ja vie meitä kauemmaksi Jumalasta.
Jos antaudumme syntiin, vie se meidät askel askeleelta kauemmaksi Jumalasta kunnes tullaan uskon ja epäuskon rajalle. Kun tämä raja ylittyy, Pyhä Henki murheellisena pakenee ihmisestä, ja ihminen luopuu uskosta, sillä ei ole uskoa ilman Pyhää Henkeä (Room. 8:9).
Jeesus puhuu uskosta luopumisesta nimenomaan synnin tekemiseen antautumisen seurauksena:
"Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset." (Luuk. 12:42-46)
Jumalan tahdosta (=Raamattu) piittaamaton uskova ihminen, joka antautuu synnin tekemiseen (esim. homous), ajaa itsensä yllä olevan kohdan mukaan pikku hiljaa surkeaan kohtaloon: Isäntä (=Jumala) hakkaa hänet kuoliaaksi ja niin tämä ihminen saa saman kohtalon (=helvetin tuomio) kuin uskosta osattomat. Tämä saattaa kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Meidän tuleekin pitää lujasti kiinni Raamatun sanasta, olla aralla tunnolla Jumalan edessä, katuen tunnustaa Herralle syntimme ja tehdä parannus niistä. Raamatun mukaisesti eläminen ja lyhyet tilivälit Jumalan kanssa ovatkin avaintekijöitä uskossa pysymiseen ja uskossa kasvamiseen. Usko ei nimittäin ole vain kivaa "Jumalan terapiassa" käymistä, vaan Raamatun mukaan todellista kilvoittelua ja taistelua!
Toisena puolena synnin tekemisessä on hyvä elämä. Jumala, joka on meidät luonut, tietää varmasti parhaiten, mikä on meille parasta. Laki onkin paitsi Jumalan pyhyyden ilmentymä, myös Jumalan rakkauden osoitus! Jumalan laki, johon mm. rakkauden kaksoiskäsky kuuluu, on mitä elämää suojelevin. Tuntuukin siltä, että Jumala sanoisi meille laissa: "Rakas lapseni, en tahdo sinulle pahaa. Älä siis tee sitä, mikä on väärin."
Me syntiset, perisynnin turmelemat vajavaiset ihmiset emme omalla vajavaisella ymmärryksellämme tajua, mikä meille on hyväksi. Me emme tiedä, mitä on rakkaus, sillä syntisinä emme osaa oikein rakastaa. Siksi, meidän on kysyttävä sitä Jumalalta, joka on täydellinen rakkaus, ja Jumala on ilmoittanut sen meille Raamatussa. "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni." (Joh. 14:15) Jos joku rakastaa, hän pitää Jumalan säädöksistä kiinni. Mutta jos joku sanoo rakastavansa eikä pidä kiinni Raamatun sanasta, hän valehtelee! Tämän Raamattu osoittaa selkeästi:
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." (Joh. 14:21)
"Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä." (1. Joh. 2:3-5)
Jumala on sanassaan Raamatussa selvästi ilmoittanut, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä! Se on vahingollista ja turmiollista ihmisille kaikin tavoin. Homoseksuaalisuuden toteuttaja rikkookin omaa psyykettään jatkuvasti, ja homosuhteissa elävät ovatkin yleensä sisäisesti hyvin epätasapainoisia ihmisiä. Se, mitä mediassa silloin tällöin kutsutaan "homorakkaudeksi", ei ole Raamatun mukaan todellista rakkautta. Rakkautta on Jumalan tahdon mukainen elämä, johon kuuluu yleisen lähimmäisenrakkauden (fileo), yhteisöllisen rakkauden (storge) ja Jumalan rakkauden (agape) lisäksi vain oikein toteutettu heteroseksuaalinen miehen ja naisen välinen rakkaus (eros). Todellista rakkauden osoittamista homoja kohtaan onkin se, että kehottaa heitä parannukseen. Homouden hyväksyminen on rohkaisua synnissä elämiseen, eikä synnissä elämiseen kannustaminen ole koskaan rakkauden osoittamista!
Monesti homouden kannattajat sanovat "ei saa tuomita", ymmärtämättä oikeasti, mistä tuomitsemisessa on kysymys Raamatussa. Tätä tuomitsemiskieltoa käytetäänkin usein argumenttina Raamatussa pitäytyviä kristittyjä vastaan. Tuomitsemisia on Raamatussa monenlaisia, ja niistä on eri kohdissa alkutekstiä käytetty eri ilmaisuja. Jeesuksen ja Paavalin yleisimmin käyttämä tuomitsemissana on kreikankielinen "krinoo", joka tarkoittaa asian ratkaisemista, jonkin määräämistä ja langettamista. Sillä tuomitsemisella, johon homouden puolustajat yleensä viittaavat (esim. Matt. 7:1-2), tarkoitetaan siis rangaistuksen langettamista.
Toisin sanoen, yksityisinä ihmisinä meillä ei ole oikeutta langettaa homoille rangaistusta heidän synnistään (esim. kuolemantuomio tai helvetintuomio) kuten vanhassa liitossa tuli tehdä. Rangaistukset langettaa yksin Jumala. "Älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta." (Luuk. 6:37) Eräänlaista rangaistuksen langettamista on myös se, jos pidämme homoja kehnoina ihmisinä, emme arvosta ja kunnioita heitä ja laitamme heidät "omiin karsinoihinsa".
Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa estä sen tosiasian julistamista ja esillä pitämistä, että homoseksuaalisuuden toteuttaja syyllistyy raskaaseen rikokseen Jumalaa vastaan! Homoille on samalla tavoin julistettava lakia kuin muillekin synnin tekijöille ja synnissä eläville. Kreikan kielen sana "krinoo" ei missään kohdin tarkoita synnistä varoittamista ja siitä parannukseen kehottamista. Näitä asioita tarkoittaa UT:ssa sana "epitimaoo" (=nuhteleminen). Nuhtelemiseen Raamattu kehottaakin usein.
Mm. Jeesus kehottaa nuhtelemaan hyvin suoraviivaisesti: "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi." (Luuk. 17:3) Tässä Jeesus puhuu paitsi yleensä synnin tekemisestä myös erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden (tässä tapauksessa pedofilian) toteuttamisesta: "Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä." (Luuk. 17:2) Jeesuksen esimerkki kehottaakin meitä nuhtelemaan erityisesti seksuaalisen poikkeavuuden toteuttajia. Muita kohtia Raamatussa, jotka puhuvat nuhtelusta ja kehottavat siihen, ovat mm. (1. Tim. 5:1), (1. Tim. 5:20), (2. Tim. 4:2), (Tiit. 1:13), (Tiit. 2:15) ja (Ilm. 3:19).
Nyt tullaankin luontevasti kysymykseen "Miten homoihin on suhtauduttava?"
Omien evankeliointikokemusteni perusteella sanon, että mikäli kysymyksessä on uskosta osaton homo, ei juurikaan kannata alkaa vängätä moraalista. Uskosta osaton tarvitsee ennen kaikkea evankeliumia, uskoa Jeesukseen vapahtajana. Moraalivaatimusten tulee tulla mukaan sen jälkeen, kun hän kääntyy. Tietenkään Raamatun kantaa homouteen ei saa kieltää, jos sitä kysytään, mutta siihen tuskin kannattaa keskusteluissa jämähtää. On tärkeämpiäkin asioita ensin käsiteltävänä. Homoseksuaalisuuden harjoittamisen syntiluonne on kuitenkin tunnustettava aina!
Uskovalle homolle, joka elää homoseksuaalisesti, on saarnattava lakia ja häntä on nuhdeltava, ja jos hän kääntyy parannukseen, on hänelle annettava anteeksi. Nuhtelemisessa tarvitaan kuitenkin ihmistuntemusta, mikä tarkoittaa, että kaikista uskovista ei ehkä ole nuhtelijoiksi. Mitä heikompi ja arempi ihminen kyseinen homo on, sitä hellävaraisemmin tulee nuhdella. Toisaalta mitä välinpitämättömämpi hän on, sitä ankarammin tulee häntä kehottaa parannukseen. Jos taas uskova homo on synnintunnon tilassa, jos hän syvästi homouden toteuttamista katuen tunnustaa sen Jumalan tahdon vastaiseksi synniksi ja pyrkii parannukseen, on häneen suhtauduttava erittäin lempeästi, rakkaudellisesti ja armahtavasti. Jumalaa rakastaa jokaista ihmistä, myös homoja, mutta Jumala vihaa aina syntiä, myös homoseksuaalisuuden toteuttamista.
Joskus homokeskusteluissa kuulee sanottavan, että Raamatussa mainittu homoseksuaalisuus olisi ns. valittua homoseksuaalisuutta eikä synnynnäistä, ja että synnynnäistä homoseksuaalisuutta saisi toteuttaa. Tämä on kuitenkin järjetöntä, sillä Raamatussa ei toden totta ole missään kohdin eritelty "valittua" ja "synnynnäistä" homoutta. Raamattu ei välitä lainkaan siitä, onko synnin tekijä "rietas hetero" vai "aito homo". Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä aina, täysin riippumatta siitä, mitkä ovat homouden syyt!
Homoseksuaalisuuden syiden miettiminen onkin hengelliseltä kannalta täysin epäolennaista, sillä onhan kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala ilmoittanut selvästi tahtonsa Raamatussa. Ei Raamatussa sanota, että homouden toteuttaminen on väärin, paitsi jos se on synnynnäistä. Jos homous olisi synnynnäistä – mitä se todennäköisesti ei ole – eivät homot suurestikaan eroaisi muista ihmisistä. Mehän olemme kaikki syntyneet syntisiksi. Vai olemmeko lakanneet uskomasta perisyntiin? Vaikka syntisyys olisi kuinka myötäsuuntaista tahansa, se ei oikeuta ketään elämään sen mukaisesti. Ei, siitä on tehtävä parannus, tunnustettava se Jeesukselle ja elettävä kieltäymyksessä ja uskossa. Homoille ei ole olemassa mitään ekstrajunaa Jumalan luo. Eivät he saa toteuttaa elämässään syntisiä taipumuksia sen enempää kuin muutkaan ihmiset. Parannus on sitä, että kääntyy pois siitä väärästä, mitä tekee, siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja mitä hän on.
Homouden syitä on tutkittu ja näyttää siltä, että se ei ole biologista alkuperää. Hormonaalisuutta ja aivoja käsittelevät tutkimukset ovat tuloksiltaan selvästi vajaita ja keskenään erittäin ristiriitaisia. Geneettisissä tutkimuksissa tämä on vieläkin korostuneempaa. Sen sijaan psykologiset tutkimukset homoudesta ovat hyvinkin yhtenäisiä ja osoittavat suurta yksimielisyyttä ja todennäköisyyttä homouden synnystä nimenomaan lapsuuden ja nuoruuden psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä.
Homoseksuaaleja ihmisiä on autettu mm. terapian keinoin, ja tulokset näyttävät rohkaisevilta. Terapiamuodosta riippuen homoseksuaalien parantumisprosentti on n. 20-65%. Muutosta homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen on tapahtunut n. 30-70%, vaikka täydellistä homoseksuaalisuuden häviämistä ei olisikaan tapahtunut. (Lähde: Syntyjä syviä – erilaisen seksuaalisuuden näkökulma. Aslan ry. Omakustannus 1995) Kun siis homoseksuaalisuuden, joka on ilmenemismuodoiltaan luonnehäiriö, parantumisprosentit ovat neuroosien luokkaa, on homouden psykologinen alkuperä erittäin todennäköinen. Mm. suomalainen Aslan ry tekee todella tärkeää työtä auttaessaan homoja irti taipumuksestaan terapian ja rukoustyön kautta, ja sen tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia.
Koska käsittelemieni Raamatunkohtien nojalla homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä, ei homouden hyväksyminen ole mitään muuta kuin kapinointia Jumalaa vastaan! Siten myös ne, jotka eivät homoutta itse harjoita, mutta hyväksyvät sen, syyllistyvät yhtälailla raskaaseen syntiin Herraa vastaan. Tästä puhuu Roomalaiskirje:
"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32).
Kehotankin vakavasti kaikkia homoseksuaalisuuden hyväksyjiä tekemään parannuksen! Ettekö ymmärrä, että kapinoitte ja teette syntiä itseänsä Jumalaa vastaan? Älkää eksykö! Jumala ei salli itseään pilkattavan.
homoseksuaalisuus on Syntiä, Jumalan Sanan vastaista.
HEI
Olen huolissani ko. nimimerkki "poikalapsen" tapaisista.
Heille uskotellaan että on olemassa kristillistä homoseksuaalisuutta, ja ymmärtäähän sen minkälainen järkytys se on joutua todellisuuden kanssa tekemisiin.
Siellä on "oppineita" joilla jonkilainen korkakoulututkinto on, mutta ei vakaumusta, ja jotka sitten uskottelevat mitä vain. Pukevat synnin pyhyyden viittaan ja pettävät nämä ihmisparat.
Näitä opettajia kohtaan minä olen kauhistunut ja koen syvää vastenmielisyyttä heidän tekojaan kohtaan.
Jos sitten yrittää puhua Ramatun teologiaa, tulee sieltä s....tanan tekopyhä homo, perkeleen palvelija yms, yms.
Ei se minua loukkaa, mutta tekee vastapuolen täysin turhaksi sanoa hänelle mitään.
Päätin etten edes vastaa jos on asiatonta kieltä, mutta auttamishalu aina voittaa, mutta raja tulee vastaan ja on paras lopettaa kun pelkkää herjausta tulee takaisin ja sanat junnaavat samaa rataa.
Toki jokainen evankeliumin palvelijakin on vain ihminen, eikä outojen ihmisten kanssa kirjeenvaihto ole väärinkäsityksistäkään vapaa.
Totuudet loukkaavat aina ja siksi profeetat, Jeesus, apostolit ja monet muut kokivat samaa vihaa uskonnollisten ja uskomattomien taholta.
Toivotaan että poikalapsikin selviää ja löytää
Jumalan armon ja Jeesuksen rakkauden, ja rakkaudesta tahtoo seurata Jeesuksen esimerkkiä.
On vaikea tuoda muuta kuin totuuksia esiin tässä yhteydessä, kun ei voi mitään herätyssaarnoja voi pitää.
Nämä ovat usein herjaamista täynnä nämä palstat.
Totuuksia on pakko sanoa, syntiin ei voi suhtautua välinpitämättömästi, mutta evankeliumin palvelijat tietysti pysyvät kohteliaina sanoissan ja ajatuksissaan koska rakastavat.
Jumalan siunausta Sinulle
... my friend. Toivottavasti tämäkin asia selkenisi Poikalapselle ja hänen tapaisilleen.
Raamatussahan lukee että heidät hylätään himojensa pariin.
Mitä on hylätty ihminen?
Kyllä sille käy jo valheet ja mikä vaan.
Kuitenkin he itse haluavat olla hylättyjen tiellä ja ruputtavat sieltä sitten pahaaoloaan.
Homot ovat iljettäviä juuri niinkuin se on kirjoitettu.
Saako homosta muunkin kuvan?
Minä en ole saanut.
Tietenkin säälin heitä,mutta he vain kuuluvat hylättyjen kastiin.
Harvat ihmiset kuuluvat hylättyihin Raamatussa.
Homot kuuluvat.
He kuuntelevat sitten pirua ja uivat siinä sonnassa mitä jäljelle jäi, kun taivas suljettiin.
Mielestäni asia on aika tyhjentävästi selvitetty raamatullisesti.
Meidän huolemme onkin oma elämämme ,sillä heterollakin on syntejä.Homot voimme hylätä ,koska he kuuluvat hylkiöihin.
Valvokaamme siis itseämme.Hylättyjä riivaa myös perkeleet (kuten homojen teksteistä voitte lukea) ja perkele ei ole leikkikalu.
Tietenkin homoille voi kirjoittaa kommentteja mutta sydäntään ei kannata heidän takiaan masentaa.He ovat perkeleiden ja hylättyjen osastolla.Se kannattaa muistaa , kun kirjoittelette.
Me emme ole heitä hylännyt ,mutta jos itse Jumala on hylännyt heidät ,niin ei se asia meistä muutu.
Kauheaa kerrassaan miten suvaitsemattomia ihmiset ovat!!!!
Olen murhaaja ja nautin murhaamisesta. En voi sille mitään olen syntynyt murhaajaksi. Miksi ihmeessä ihmisten pitää kauhealla tavalla tuomita murhaajaraukkoja????
Uskon että niillä jotka tuomitsevat tuolla tavalla muita ihmisiä on itsellään jotain vakavia ongelmia! Jättäkää meidät rauhaan ja keskittykää omaan elämäänne suvaitsemattomat siat!
... ei Suvaita.
On typerää ylimielisyyttä puhua kuinka "Jumala ei hyväksy sitä ja tätä ja tuota". Te ette tiedä Jumalan mielipidettä asioista. Jos väitätte ymmärtävänne Jumalaa ja Hänen mielipiteitään ja tarkoitustaan, nostatte itsenne jalustalle jonne ette todellakaan kuulu. Olette tavallisia ihmisiä, ihan niinkuin me muutkin, älkää tehkö sitä virhettä että pitäisitte itseänne lähempänä Jumalaa kuin me muut. Kaikki me kohtaamme syntimme Jumalan edessä, te ette ole sen enempää turvassa kuin kukaan muu. Aito kristitty on nöyrä ja jättää tuomitsemisen Hänelle, kenelle se kuuluu, Jumalalle! Aito kristitty keskittyy elämään elämänsä hyvin ja rakastaen lähimmäisiään, ei tuomiten ja lietsoen vihaa. Hävetkää.
"On typerää ylimielisyyttä puhua kuinka "Jumala ei hyväksy sitä ja tätä ja tuota". Te ette tiedä Jumalan mielipidettä asioista."
- Ai emme vai? Eikö Jumalalle aivan selvästi ilmoittanut kantansa ko. asioihin Raamatussa? Silmät pois perseestä ja Raamattu käteen ja LUE.
---
"Jos väitätte ymmärtävänne Jumalaa ja Hänen mielipiteitään ja tarkoitustaan, nostatte itsenne jalustalle jonne ette todellakaan kuulu."
- Jumalaa ei kukaan voi ymmärtää, mutta Raamatun Sanomaa voi.
---
Kukaan täällä' ei ole toista ihmistän Tuominnut, vaan Synti on Luettu Synniksi, koska jotkut nimeltämainisemattomat henkilöt ovat unohtaneet, mikä on Synti ja homoseksuaalisuus tulee aina olemaan sellainen, Irstas Synti.
Raamattua ei tule tulkita kirjaimellisesti Ace hyvä. On päivän selvää, että sen ajan kulttuuri oli täysin erilainen kuin nykypäivämme. Eihän naisiakaan enää kivitetä ja seksiä harrastetaan paljon myös ennen avioliittoa. Ajat muuttuvat, emme tiedä vaikka Jumalankin mielipide olisi muuttunut, sitä emme voi koskaan tietää.
Minun käy sääliksi sinua, mutta hyvänä kristittynä en tuomitse, toivon vain että löydät uskosi uudestaan.
Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle ja Jumalan siunausta!
Koska he sitä todella tarvitsevat. Turha minua on syyttää siitä, että et ole Raamattua lukenut.. Jumalan Sana on muuttumaton, vaikka ajat muuttuvat.
"Eihän naisiakaan enää kivitetä ja seksiä harrastetaan paljon myös ennen avioliittoa."
- sellainen kuului Vanhaan Liittoon, elämme Uudessa Liitossa nykyään. ;)
Ei Jumala ole kuin ihminen, joka muuttaa mielipiteitään 10 x N päivässä. Raamattua voi, ja kannattaa lukea kirjaimellisesti, niin ei tule virheellisiä tulkintoja, niinkuin tänäpäivänä on niitä liian paljon jo tullut. Raamattua pitää vain osata lukea, Uskon kanssa.
"Ei Jumala ole kuin ihminen, joka muuttaa mielipiteitään 10 x N päivässä. Raamattua voi, ja kannattaa lukea kirjaimellisesti, niin ei tule virheellisiä tulkintoja, niinkuin tänäpäivänä on niitä liian paljon jo tullut. Raamattua pitää vain osata lukea, Uskon kanssa."
- Tunnetko jumalan? Syntisintä käytöksessäsi on tuo ylpeys jolla väität tuntevasi Jumalan ajatuksenjuoksun.
.. on oma Yhteytensä Jumalaan. En väitä tuntevani Jumalaa, mutta tiedän millainen Hän on, koska Luen Raamattua.
Minä tunnen Jumalan ja Jeesuksen henkilökohtaisesti ja he eivät oikein pidä uskovaisista.
koska Jumala rakastaan Omiaan, Uskovaisia. lolz
Vt ja Ut kuvaa kaiken seksuaalisen toiminnan synniksi. VT:n mukaan heteronaista, joka makaa aviomiehensä kanssa, täytyy rangaista kuolemalla. Heteromies, jos häneltä tulee siemensyöksy naisen sisään, tai minnen vaan, on saastainen.
Nainen, jolla on kuukautiset, on saastainen.
Nainen, joka synnyttää lapsen aviomiehelleen, on saastainen.
Kaikki seksuaaliseen toimintaan ja sukupuolielimiin liittyvä on Raamatun mukaan joko saastaista tai sitten syntiä. Saastaisuus ja syntisyys eivät aina merkitse samoja asioita, vaan yleensä ne eraamatussa merikitsevät eri asioita. Siten jotkut asiat ja teot, jotka ovat saastaisia, eivät ole mainittu synneiksi. Vastaavasti on syntejä, joista ei tule saastaiseksi.
Ylipäänsä ei Raamatun käsityksiä saastaisuudesta ja syntisyydestä voi kukaan hetero noudattaa. Jokainen hetero joutuu VT:n mukaan helvettiin, mikäli heterolla on seksuaalisuutta tai sukupuolielimet.
Tässä alla tiivstettynä muutamia seikkoja siitä, mitä Raamattu oikein todella näistä saastaisuus ja synti asioista ilmaisee. Tämä on teologista tietoa ja enimmäkseen perustuu Risto Uron kirjoituksiin. Hänen artikkelinsa "Puhtaus ja saastaisuus UT:n maailmassa" löytyy myös HKI:n yliopiston Teologisen tiedekunnan nettisivulta.
Kun tutustuu tälläiseen tekstiin, mikä ei perustu uskoon ja uskomuksiin (ei perustu hengellisiin tulkintoihin), vaan perustuu objektiiviseen Raamatun tekstin lukemiseen,
silloin alkaa tajuta, että Raamattua ei voi ottaa kirjaimellisesti tosissaan.
Jos joku meistä heteroista kykenee elämään mainittujen VT:n säädösten mukaan, silloin hän kykenee vaatimaan sitä samaa myös homolta.
Toistaiseksi vain Jeesus on kuulemma kyennyt elämään synnittömästi - tosin, Hänkin rikkoi juutalaisten lakeja ja tapoja vastaan.
Puhtaus ja saastaisuus.
Paavali: "mikään ei sinänsä ole epäpuhdasta" Room.14:14.
Markus tulkitsi Jeesuksen julistaneen kaikki ruuat puhtaiksi, Mark. 7:19.
Puhatussäännöksiin suhtauduttiin vertauskuvallisesti tai allegorisesti, esim. helbrealaiskirje
ja Barnabaan kirje.
Alkuseurakuntien jälkeen juutalaisten lakeihin ja puhtaussännöksiin, seksiin alettiin
suhtautua eri tavoin kuin Jeesus ja alkuseurakunnissa suhtauduttiin. He keksivät sellaisia
oppeja, joista osa edelleen elää. Yksi oppi : ennen jumalanpalvelusta ei saa harjoittaa seksiä -
jos harjoittaa, niin joutuu helvettiin. (Origeneen opetus)
VT:ssä puhtaus merkitsee systeemin eheyttä, saastaisuus merkitsee poikkeamista sen
ajan normaaliuden ihanteesta. Siten VT:n mukaan esim. eläimet jotka eivät kuulu tiettyyn luokkaan,
leimataan anomalioiksi ja saastaisiksi. Esim. VT:n mukaan meressä elävien luokkaa
puhtaasti edustavat sellaiset kalat, joilla on evät ja suomut. Ja ne eläimet, joilla ei ole
suomuja, eikä eviä, ovat saastaisia ja anomalioita.
Vastaavasti maassa elävien luokasta eläimet, joilla on kaksijakoiset sorkat ja jotka märehtivät,
ovat syötäviä, ts. puhtaita. Ne, jotka märehtivät (tai näyttävän märhetivän), mutta joilla ei
ole kaksijakoisia sorkkia, ovat saastaisia, siis kiellettyjä.
Siten puhtaus on systeemin eheyttä ja saastaisuus on poikkeamaa siitä.
VT:n puhtaussäännöt ihmisille. Pentateukin puhtauslait.
Lev.11-17 ja Num. 19 mukaan tärkeimmät epäpuhtauden lähteet ovat:
1) lapsen synnyttäminen (nainen tulee saastaiseksi)
2) spitaali (spitaalinen on saastainen)
3) epäsäännölliset vuodot sukupuolielimistä (ihminen on saastainen, jos esim. virtsa karkaa)
4) kuukautisvuoto ja siemensyöksy (siemensyöksy/yhdyntä tekee miehestä saastaisen ja kuoleman oman)
5) epäpuhtaiden eläinten raadot
6) kuolleen ihmisen ruumis.
Em. kuusi saastaisuutta ovat myös TARTTUVAA saastaisuutta. Tuollaisesta saastaisuudesta
ihminen voi puhdistua ja vapautua vain ja ainoastaan erilaisten puhdistautumisriittien ja odotusaikojen
avulla.
Saastaisuuden aste vaihteli eri tapauksissa.
Lisäksi VT luettelee SYNTEJÄ, joiden perusteella ihminen saastuu:
1) seksuaaliset synnit (eritisesti insesti, esim. Lev.18:6-18)
2) epäjumalanpalvelus (19:21 ; 20:1-3)
3) murhat (Num. 35:33-34)
Em. kolme syntiä, joista ihminen tulee saastaiseksi, ovat saastaisuutta, joka myös on tarttuvaa.
Tämä saastaisuus ei tartu ihmisten välisen kosketuksen kautta (kuten aiemmin luettelemani saastaisuudet).
Tämä saastaisuus tarttuu ihmisestä ihmiseen siten, että tällaisten tekojen tekijä saastuttaa
maan aina siitä, mihin astuu, samoin kuin pyhäkön.
VT ei anna mitään puhdistautumis keinoja em. kolmeen syntisaastaisuuteen, vaan
tuollaisissa saastaisiksi tulleet on poistettava kansan keskuudesta (lev.18:29). He eivät voi koskaan
tulla puhtaiksi, vaan joutuvat kadotukseen.
Kun VT:n ja UT:n teksteissä viitataan sydämen tai sielun olemassaoloon (sen puhtauteen tai
saastaisuuteen) on muistettava aina, että tuolloin sielu/sydän käsitettiin aivan toisin kuin
nykyään. Heille sielu/sydän oli aineellinen.
Ajatus ei-aineellisesta hengestä/sielusta
syntyi vasta Descartesin filosofian vaikutuksesta. Tämä täytyy aina muistaa, kun lukee
Raamattua.
Raamatun kuvaamina aikoina saastaisuus tarkoitti aina koko ruumiin saastaisuutta, eikä
suinkaan aineetonta sielua/henkeä. Siksi synnin tehnyt ihminen joutui aina tekemään
puhdistautumisrituaaleja, koska ruumis oli saatava puhtaaksi. Esim. jos joku ajatteli
seksuaalisesti toista ihmistä, silloin hän oli sortunut huorin tekemiseen, ja tällöin
koko hänen fyysinen ruumiinsa oli saastunut (VT:n mukaan) ja hänen täytyi alkaa
pitkiin ja monimutkaisiin puhdistusrituaaleihin pelastuakseen helvetiltä.
Esimerkki UT.stä.
Miten kasteessa käsitettiin ulkoinen ja sisäinen puhtaus?
Markus 1:4 juutalaisten puhtausrituaalikäytäntöjen suorittaja Johannes julisti, että ihmisten tuli "kääntyä ja ottaa vastaan kaste, jotta synnit
annettaisiin heille anteeksi".
Johanneksen kastetoiminnasta kirjoitti Josefus teoksessaan Juutalasten historia (Ant.18.116-119)
Josefuksen mukaan Johanneksen kasteen tarkoitus ei ollut joidenkin syntien anteeksiantaminen vaan ruumiin pyhitys"
Ruumiin pyhitys oli puhdistautuminen ruumiillisesta saastaisuudesta, kuten juutalaisuudessa
ruumis oli kokonaan saastainen, koska sielu käsitettiin ruumiilliseksi, vrt. Joh.3:25.
Syntiä tehnyt ihminen ei ole vain sisäisesti saastainen, vaan synti tekee ihmisestä ulkonaisesti
epäpuhtaan, ja hän tarvitsee puhdistautumisrituaaleja, VT:n ja Johannes kastajan mukaan.
Jeesuksen historiallisuudesta ei tiedetä juuri mitään. Oikeastaan lähes ainoita asioita, mitä
Hänestä tiedetään, on se, että Hän oli Johanneksen kastettavana. Se on kuta kuinkin ainoa
todistettava fakta asia Jeesuksen historiaan liittyen.
Paavalin kirjeet kertovat, että Jeesuksen opetuslasten perustamissa seurakunnissa yhä
edelleen harjoitettiin juutalaisia puhdistautumisriittejä ja oppeja. Paavalilla oli
asiaan vastakkainen suhtautuminen kuin Jeesuksen opetuslapsilla. Paavalin mielestä
mikään ruoka ei sinänsä ole epäpuhdasta, vaikka Jeesuksen opetuslasten mielestä niin oli.
Paavalin mielestä kristitty saa syödä mitä vaan.
Kuitenkin Paavalikin oli vanhassa juutalaisessa taikauskossa kiinni. Hän ajatteli mystisesti,
että epäpuhdas ruoka ei saastuta sitä, jolla on "tieto" (1.Kor.8:7), mutta vahingoittaa sitä,
jolla tätä "tietoa" ei ole (8:9-12).
Paavalin mukaan seksuaaliset synnit eivät saastuta vain yksittäistä ko. synnin tekijää, vaan
tämän saastuneen kautta saastuminen pääsee koko seurakuntaan/Kristuksen ruumiiseen (sielun
saastaisuus siis aina liittyy ruumiiseen, koska he eivät ajatelleet sielun olevan aineeton, kuten me olemme Descartesin
jälkeen alkaneet ajatella).
Paavalin mukaan joissakin tapauksissa pyhyys voi toimia
vastakkaisena, ulospäin leviävänä voimana, esimerkiksi jos uskova nainen pyhittää ei-uskovan miehen,
niin silloin lapset eivät ole saastaisia (1.Kor7:13-14) - muussa tapauksessahan, Paavalin mielestä,
lapset ovat ja jäävät saastaisiksi - UT:n mukaan.
Paavalin mielestä erityisesti seksuaaliset synnit ovat vaarallisia, koska niihin liittyy
"yhdeksi lihaksi" tuleminen (1.Kor.6:16-18), joka merkitsee reittiä saastaisuuden leviämiselle.
On siis aina muistettava, että Paavalille saastaisuus merkitsi sielun kadottamista ja
sielu liittyi aina ruumiiseen, eikä ollut aineeton sielu kuten me ajattelemme.
Nykyään me ymmärrämme VT:n ja Paavalin puheet puhtaudesta ja saastaisuudesta
vertauskuvallisiksi.
Markus 7. luku. Lainoppineet ja fariseukset syyttävät Jeesusta ja opetuslapsia pesemättömillä käsillä syömisestä.
Ensin Jeesus asettaa "isien perinnäissäännöt" kyseenalaisiksi viittaamalla korban-käytäntöön
(Mark.7:8-13). Keskustelu laajenee puheeksi epäpuhtaista ruuista ja siitä, mikä saastuttaa
ihmisen. Markus kertoo: "Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta" (7:19).
Em. Markuksen evankeliumin katkelma on ristiriitainen. Mikään historiallinen lähde ei
tue sitä, että juutalaiset olisivat peseet kätensä aina ennen ruokailua: sitä ei mainita
synniksi, eikä saastaisuutta iaheuttavaksi missään historiallisessa lähteessä.
Joidenkin tutkijoiden mielestä Markus ei ole tarkkaan tietoinen juutalaisten tavoista ja hän
sekoittaa käsien pesun ennen ateriaa diaspora-juutalaisuudessa olleeseen tapaan pestä kädet
ennen rukousta.
Toisten tutkijoiden mielestä UT itsessään on todistus peseytymisestä ennen ateriaa.
Qumranin essealaiset söivät ateriansa noudattaen tarkkoja puhtausmääräyksiä ja
puhdistautuivat vedessä ennen jokaista ateriaa, koska muutoin he uskoivat joutuvansa helvettiin.
Takaisin Markus 7. Markus olettaa, että Jeesus kumosi kaikki Pentateukin ruokasäädökset, sillä
hän kirjoittaa Jeesuksen sanoneen: "Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se
saastuttaa ihmisen, mikä tulee hänen sisältään ulos" (Mark.7:15).
Kumosiko Jeesus pentateukin säännökset? Vai, asettiko Jeesus sisäisen saastumisen
tärkeämmäksi kuin ulkoa tuleva epäpuhtaus?
Tuohon kysymykseen ei ole historiallisia lähteitä, ja niin se jää avoimeksi.
Kuitenkin sisäisen puhtauden merkitystä korostettiin ulkoisen kustannuksella
varhaisessa Jeesus-liikkeessä (Paavalin eläessä ja heti hänen kuoleman jälkeen).
Mutta ei hyväksy kummankaan syntejä!
Ja kyllä homoseksuaalisuus on luokiteltu Raamatussa rankimman kautta synniksi, aivan selvin sanoin.
Minä itse tunnen henkilöitä, jotka olivat ennen homoseksuaaleja, mutta uskoon tultuaan he vapautuivat tästä. Tänä päivänä he ovat heteroita molemmat, ja elävät onnellisina puolisoidensa kanssa perheineen.
Jumala on heidät täysin eheyttänyt edellsestä elämästään. Jumalan rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan on sama. Samoin on armo.
Jumala rakastaa myös pedofiilejä, siinä missä miten päin tahansa seksuaalisesti suuntautuneita muitakin. Tämäkin on hyvin vaikea ihmisjärjellä käsittää.
Mutta Jumala ei hyväksy pedofiilien tekemään hirvittävää vääryyttä!!!
Pitää nähdä metsä puilta.
Ei meillä ole taistelu lihaa ja verta vastaan! Tämä on hengen maailman taistelu, ja ihmisparat on niin demonisten voimien sitomia, ja silmät niin sokaistu totuudelta. Kyllä saatana on ovela. Yksikään ihminen ei pärjää saatanan eksytyksiltä ilman Jeesusta.
Vain Jeesuksessa on vapautus näistä kaikista vääristymistä.
Monien mielestä pedofiilit ja homoseksuaalit pitäisi ampua, mutta mitä kristillisyyttä se on? Jeesus ei ole sitä mieltä!
Itse paholainen käyttää ihmisiä omina pelinappuloinaan, ja ihmiset elävät orjuudessa, saatanan orjina, tehden sitä, mitäeivät haluaisi tehdä. Eikö ole kurjaa?
Tähänkin on olemassa onneksi apu. Se apu on nimeltä Jeshua.