Ajattelitko nuorena, että tulet ymmärtämään tätä elämää ?

: ) Kyllähän minä aikamoisen fiksu olen, mutta en niin fiksu, että voisin vastata kysymykseesi myöntävästi - en edes nuorena kaikkitietävänä tullut noin syvällisiä miettineeksi…
Mistä tuo selvästi pohdittavaksi tarkoitettu ajatelma nyt tuli mieleesi?

Luulin, mutta erehdyin pahasti.
Nuoruuteni aikaista elämää olisi ollut helpompi ymmärtää kuin nykyistä.
Nykyisen ymmärtämistä vaikeuttaa paitsi nopea kehitys monissa asioissa niin samanaikainen oman ajattelun taantuminen.
"Elämän" ymmärtäminen jää ikuiseksi arvoitukseksi,
jos aloitus tarkoittaa sen ymmärtämistä miksi me olemme täällä ja
mikä on elämän tarkoitus.

Ehkä nuorena ei ollut perillä niin paljosta kuin nyt, mutta oli selkeämpää. En muista että koskaan olisin ajatellut etten ymmärrä elämää. Kun sai työpaikan, siinä pysyi jos ei laiskaksi heittäytynyt. Ei ollut yt-neuvotteluja. Pärjäsi kun vai eli ihan tavallisesti. Syrjäytyneitä ei ollut kuin ehkä yksi koko kylässä. Ja silläkin taisi olla jokin sairaus.
Tavaroiden ja jopa asuntojen hinnat olivat suhteessa palkkoihin. Ei ollut välistävetäviä huijareita. Ei ollut kerskakulutusta, ostettiin mitä tarvittiin, eikä lähimailla ollut ketään kadehdittavan pröystäilevästi elävää. Parempipalkkaisia ei erottanut joukosta, yhtä vaatimattomasti elivät. Korot olivat sopivat, ja niitäkin sen aikainen inflaatio söi, kun talous kasvoi koko ajan. 50-luku oli täältä katsoen todellista nousukautta sodan jälkeen. -60 ja -70-lukukin. Johtajat eivät olleet niin ahneita kuin nykyään. Poliitikot puhalsivat yhteen hiileen kansalaisten parhaaksi eivätkä valvoneet vain omia ja puolueensa etuja. Jne.... kyllä elämällä ennen oli tolkku.

En ole koskaan ajatellut että elämää pitäisi ymmärtää. Minusta on parempi elää elämää yrittämättä turhaan "ymmärtää".

Luulun liikoja
tein parhaani
epäonnistuin
nyt yksi kuolen,

Kun on joutunut vastaamaan itsestään olet joutunut elämään sen mukaan.

Pitkälti ala-ikäisenä minun annettiin tiedostaa.
-
Elämä ei ole antanut aihetta ymmärtää sitä.
Jokainen saa syntyessään kyvyn tuntea ja tunnistaa mitä se tarkoittaa.
Minä tunnistan kaiken.
Mutta Saarnas-tuolissa Raamatulle lakeutuvia Rintoja en hyväksy.
Tuo tilanne on luonnoton, jopa sairaalloinen.
Tuntuu siltä, että kohta nähdään Nahka-Vammaiset.
Ne eivät ole Suklaa-Sydämiä minulle.
-
Olen onnellinen, että nuoruuteni ei tuottanut minulle pettymystä.

H.

Jo varhain huomasin, ettei kannata liikaa syntyjä syviä miettiä. Ei niihin vastausta saa.
Parempi on vain "suorittaa", lusia elämä loppuun.

Voi. Nuorena kädet ojossa kohti täysi-ikäisen elämää ja itsenäistymistä. Täältä tullaan rinta täynnä intoa.
Minusta tuntuu, että jotenkin olen edennyt etapeittain ja elänyt melkolailla kulloisessakin ajanpätkässä.
Johonkin tähän olen tullut.
Enkä hirveästi miettinyt, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin.
Beng

JOOOOOOOO

nuorena luuli olevansa kaikkivoipa,
luuli kaikki on mahdollista,

nooh elämä on nyt eletty kokonaisuudessaan,

kaiken sain mitä nuorena haaveilinki ja paljon enemmän,
mutta nyt vanha olen tullu siihen tulokseen
ettei olisi tarvinnu koskaan syntyäkkää maailmaan,
tämä maailma tympii hiivatisti nyt näin vanhan
kun voimat hiipuu, ja jokapaikkaan koskeen,
ei oo muuta kuin kipuja päivän piristykseksi,


voi sanoa että paska reissu mutta tulipa tehtyä ,, hyvästi elämä,,,
kauankohan tätä maanpäällistä helvettiä vielä täytyy kestää
ennekuin pääsee vaivoistaan eroon,,,

Jokaisella päivällä omat murheensa .- Murehtimisella ei voi pidentää elämäänsä kyynäränkään vertaa !

Per-kel

Jaa, minä jätin kaiken turhan.

Katumatta oleminen on kaiken viisauden alku.

Ei tällaista hulluutta osannut ajatellakkaan.

Onkohan outo näkökulma?
Nuorena en osannut edes haaveilla miten hyväksi elämäni sitten muotoutuikaan.

Aina vain vähemmän ymmärrän elämää mitä vanhemmaksi tulen.
Nuorena kuvitteli tietävänsä kaiken, varsinkin paremmin kuin fossiilit vanhukset.
Olen tyytyväinen tällaisena, ei minun tarvitse kaikkea ymmärtääkään.
Joskus tuntuu että kissanikin ymmärtää asioista enemmän kuin emäntänsä.

Tiilenpääopistossa oli tarjolla ja ehdolla lukemis vaihtoehdoissa myös Raamattu. Kauan eläneistä herroista kuten Kuninkas Salomonista siellä sanottiin; kuoli elämäänsä tyytyväisenä.

Hän taisi olla myös upporikas kuollessaan. Kun taas entiin pässi totesi tyynesti: Aikansa kutakin.
. kopoin.

En siksi kun kesäänpäin viisarit käännetään talviaikaan. https://youtu.be/wLJnD5XnrmE

Parikympisenä juolahti mieleen ajatella tulevaisuutta,,kuten 30 vuoden päästä olisin viisikymppinen..En edes uskonut eläväni niin kauan mutta toisin on käynyt, uskomatonta lähes sekin. Ja nyt sekin viisikymppinen on mennyt aikoja sitten , mutta eikun vaan täällä vielä palloillaan.

Kaverit kohta kaikki himmentyneet samanikäiset rajan taa, viina melkein kaikki vienyt.
Otan mielelläni itsekin,,nytkin kivasti humisee päänupissä mutta edellenkin hengitetään ja eletään, niin outoa kuin se onkin.

Kai se rajojen pitäminen on osallani auttanut,,enhän minä arkipäivinä viitsi juovuksissa olla, ehtihän viikonloppunakin.
Tupakkaakin palanut tuhottomasti elämän aikana, välillä paria askia/päivä, nykyisin nautin sikareista sillon tällöin.

Mutta läheltä on liipannut monta kertaa viikatemiehen sutaisu,,mutta onneksi ohi.

Nuorena oli pakko yrittää, elinehto soluista lähtien kun ymärtää evoluution onko millään mitään tarkoitusta, on tietenkin.
Miljardea vuosia siten syntyi yksisoluiset, kesti kauan kun syntyi kaksisoluiset siitä alkoi nykyinen evoluutio jonka pääte piste on ihminen.
Henkigissä pysyminen on kilpajuoksua.

Yksilönä ihminen pystyy käsittelemään aivoillaan ylivertaisesti niin on mutta vajavaisesti.
Sinä tai minä elämme omaa elämämää, aamusta iltaan, kukin tahollaan.
Se mikä jäänyt taaksemme on sopeutumista kykyä hallita tämä hetki ja tästä eteenpäin riippuu kehostamme, aivomme käsittelee miten fysiologiesti pystymme jatkaa eloamme, solut ratkaisevat kuten evoluutio antoi mahdollisuuden.

Todellinen ihmiminen ajattelee syömistä, huvittelua, nuorena suvun jatkamista vanhana lopun odottamista samalla tavalla tietoisesti, ihminen poikkeaa muusta elollisti ymmärtäen realisen mahdollisuuden, kyky ymmärtää.