Tänä vuonna on kulunut 60 vuotta sotien päättymisestä. Kansallista veteraanipäivää vietetään keskiviikkona 27.4.2005. Ajankohdaksi on valittu sodan päättymisen muistopäivä.
Nyt yhdeksättätoista kertaa vietettävän veteraanipäivän tunnuksena on:
Kiitos veteraanit - meille kallis on maa
60 vuotta rauhan aikaa.
Tack veteraner - vårt land är oss dyrt
60 år freds tid.
Kansallisen Veteraanipäivän päätoimikunta ja Suomen Kuntaliitto toivovat huomioon ottettavan veteraanien itsensä lisäksi erityisesti nuoret ikäluokat.
Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen päätapahtuma järjestetään Torniossa 26.-27.4. Tilaisuus on avoin kaikille kansalaisille.
Yleistä veteraanipäivästä
Huhtikuun 27. päivää on vuodesta 1987 lähtien vietetty kansallisena veteraanipäivänä. Päivä on meillä Suomessa virallinen liputuspäivä. Veteraanien muistopäivä on uusimpia juhliamme, joten varsinaista perinnettä ei sille ole vielä ehtinyt syntyä. Juhlapäivää kunnioitetaan siis juhlaliputuksella ja elossa olevien sotaveteraanien muistamisella (kaatuneiden muistopäivänä keskitytään sankarivainajien muistamiseen). Kunnissa järjestetään juhlatilaisuuksia, joissa veteraanijärjestöt ovat mukana. Varsinainen veteraanipäivän pääjuhla järjestetään vuosittain jossain isommassa kaupungissa.
Historiaa
Suomi vietti ensimmäistä kansallista veteraanipäivää osana itsenäisen valtakunnan 70-vuotisjuhlia huhtikuun 27. päivänä 1987. Yli neljäkymmentä vuotta oli ehtinyt kulua aseiden vaikenemisesta ja Pariisin rauhansopimuksen solmimisesta. Tuo päivä, 27.4., oli Lapin sodan päättymisen vuosipäivä. Aseet vaikenivat lopullisesti Suomen Lapissa tuona kyseisenä päivänä vuonna 1945. Päätöksen juhlapäivän ottamisesta kalenteriimme teki valtioneuvosto Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan ehdotuksesta.
Kansallisen veteraanipäivän synty
Kansallinen veteraanipäivä syntyi 1980-luvun ilmapiirissä. Veteraania ei silloin vielä kaikissa piireissä mielletty kunniakansalaiseksi. Sotiemme veteraanit katsoivat tuolloin olevansa vailla kaipaamaansa arvostusta ja toivat julki monissa yhteyksissä tyytymättömyytensä valtiovallan heihin suuntaamien tukitoimien riittämättömyyteen.
Huhtikuun 30. päivänä 1986 valtioneuvosto yleisessä istunnossaan pääministerin kannan mukaisesti päätti nimetä huhtikuun 27. päivän kansalliseksi veteraanipäiväksi "maamme rintamaveteraanien ja sotainvalidien arvostuksen lisäämiseksi". Samalla valtioneuvosto määräsi huhtikuun 27:nnen vuosittain toistuvaksi yleiseksi liputuspäiväksi ja totesi, että tuona päivänä järjestettäisiin vuosittain juhlatilaisuuksia sekä valtakunnallisella, että lääni- ja kuntatasolla. Veteraanipäivän nimeäminen oli valtakunnan tunnustus sen itsenäisyyden puolustajille, sodan rivimiehille ja heidän työlleen. Samalla voitiin laajentaa yleistä tietoisuutta heidän suorittamistaan uhrauksista. Monien tahojen yhteistyöllä, ensimmäinen kansallisen veteraanipäivän pääjuhla vietettiin Lahden stadionilla ja suurhallissa.
Yrjö Jylhän runo "Vuoksen vartio", jonka Jylhä on omistanut komppanialleen vuonna 1939.
Tänne me saavuimme rauhan työstä,
liesien loimusta, metsien yöstä,
täällä me seisomme, tänne me jäämme,
kunnes on murtunut taas idän paine
tai tulilaine
lyö yli päämme.
Kauan sun helmaas, mahtava Vuoksi,
heimomme kyynelet virtoina juoksi,
paljon sun uomaas verta jo vuoti,
täällä kun vartijas, peittämät hurmeen,
saatteli nurmeen
keihäs ja luoti.
Täällä on taisteltu puolesta maamme,
täällä me vieläkin taistella saamme;
tuima on tahtomme niinkuin rauta.
Vuokseen jos sorrumme kunnian teillä,
suuri on meillä sankarihauta.
Nyt yhdeksättätoista kertaa vietettävän veteraanipäivän tunnuksena on:
Kiitos veteraanit - meille kallis on maa
60 vuotta rauhan aikaa.
Tack veteraner - vårt land är oss dyrt
60 år freds tid.
Kansallisen Veteraanipäivän päätoimikunta ja Suomen Kuntaliitto toivovat huomioon ottettavan veteraanien itsensä lisäksi erityisesti nuoret ikäluokat.
Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen päätapahtuma järjestetään Torniossa 26.-27.4. Tilaisuus on avoin kaikille kansalaisille.
Yleistä veteraanipäivästä
Huhtikuun 27. päivää on vuodesta 1987 lähtien vietetty kansallisena veteraanipäivänä. Päivä on meillä Suomessa virallinen liputuspäivä. Veteraanien muistopäivä on uusimpia juhliamme, joten varsinaista perinnettä ei sille ole vielä ehtinyt syntyä. Juhlapäivää kunnioitetaan siis juhlaliputuksella ja elossa olevien sotaveteraanien muistamisella (kaatuneiden muistopäivänä keskitytään sankarivainajien muistamiseen). Kunnissa järjestetään juhlatilaisuuksia, joissa veteraanijärjestöt ovat mukana. Varsinainen veteraanipäivän pääjuhla järjestetään vuosittain jossain isommassa kaupungissa.
Historiaa
Suomi vietti ensimmäistä kansallista veteraanipäivää osana itsenäisen valtakunnan 70-vuotisjuhlia huhtikuun 27. päivänä 1987. Yli neljäkymmentä vuotta oli ehtinyt kulua aseiden vaikenemisesta ja Pariisin rauhansopimuksen solmimisesta. Tuo päivä, 27.4., oli Lapin sodan päättymisen vuosipäivä. Aseet vaikenivat lopullisesti Suomen Lapissa tuona kyseisenä päivänä vuonna 1945. Päätöksen juhlapäivän ottamisesta kalenteriimme teki valtioneuvosto Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan ehdotuksesta.
Kansallisen veteraanipäivän synty
Kansallinen veteraanipäivä syntyi 1980-luvun ilmapiirissä. Veteraania ei silloin vielä kaikissa piireissä mielletty kunniakansalaiseksi. Sotiemme veteraanit katsoivat tuolloin olevansa vailla kaipaamaansa arvostusta ja toivat julki monissa yhteyksissä tyytymättömyytensä valtiovallan heihin suuntaamien tukitoimien riittämättömyyteen.
Huhtikuun 30. päivänä 1986 valtioneuvosto yleisessä istunnossaan pääministerin kannan mukaisesti päätti nimetä huhtikuun 27. päivän kansalliseksi veteraanipäiväksi "maamme rintamaveteraanien ja sotainvalidien arvostuksen lisäämiseksi". Samalla valtioneuvosto määräsi huhtikuun 27:nnen vuosittain toistuvaksi yleiseksi liputuspäiväksi ja totesi, että tuona päivänä järjestettäisiin vuosittain juhlatilaisuuksia sekä valtakunnallisella, että lääni- ja kuntatasolla. Veteraanipäivän nimeäminen oli valtakunnan tunnustus sen itsenäisyyden puolustajille, sodan rivimiehille ja heidän työlleen. Samalla voitiin laajentaa yleistä tietoisuutta heidän suorittamistaan uhrauksista. Monien tahojen yhteistyöllä, ensimmäinen kansallisen veteraanipäivän pääjuhla vietettiin Lahden stadionilla ja suurhallissa.
Yrjö Jylhän runo "Vuoksen vartio", jonka Jylhä on omistanut komppanialleen vuonna 1939.
Tänne me saavuimme rauhan työstä,
liesien loimusta, metsien yöstä,
täällä me seisomme, tänne me jäämme,
kunnes on murtunut taas idän paine
tai tulilaine
lyö yli päämme.
Kauan sun helmaas, mahtava Vuoksi,
heimomme kyynelet virtoina juoksi,
paljon sun uomaas verta jo vuoti,
täällä kun vartijas, peittämät hurmeen,
saatteli nurmeen
keihäs ja luoti.
Täällä on taisteltu puolesta maamme,
täällä me vieläkin taistella saamme;
tuima on tahtomme niinkuin rauta.
Vuokseen jos sorrumme kunnian teillä,
suuri on meillä sankarihauta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tekis mieli kyllä suruliputtaa, mutta ei ole lipputankoa. Tekis mieli oikein käydä laskemassa mielenosoituksena herrainkin liput suruliputukseen, mutta mitä sekin hyödyttää. Missä se veteraanien ja isänmaan arvostus muka näkyy? Liputellaan kyllä ja pidellään puheita, mutta yleisesti ottaen käytännön tasolla kukaan ei tee mitään. Ei isänmaan hyväksi ei veteraanien hyväksi. Päinvastoin. Herrat ne ajavat omaa etuaan ja kansa ja isänmaa sen kun köyhtyy. Sama oman edun ajaminen koskee myös kaikkia "hyväntekeväisyysjärjestöjä". Isänmaan ja veteraanien nimissä kerätään valtavasti rahaa, mutta eipä ne köyhimmät ja sairaimmat apua koskaan saa. Järjetötoiminnassa ja hyväntekeväisyydessä on sekin ikävä puoli tullut selväksi että myös osa veteraaneista on näitä omaa etuaan ajavia herroja.
Totta puhut. Lisäisin tähän vielä sen, mitä rintamalle lähtijöille luvattiin. Onko nuo lupaukset valtiovallan taholta lunastettu. Katin kontit.
vom