Löysin mielenkiintoisen sivun. Sen lukeminen vaatii ajattelemista ja aikaa, mutta minusta se kannattaa. Lopussa muitakin lyhyehköjä aiheita. Kiinnostaako?
luterilainen
https://www.eetostajapaatosta.fi/440707036/6559365/posting/
luterilainen
https://www.eetostajapaatosta.fi/440707036/6559365/posting/
Vastaukset 29
Vanhimmat
Erityisesti tämä kolahti.
Jumala
(Tapio Aaltosen kirjoitus)
"Jumalaa olen pohtinut nuoruudesta alkaen. Joskus kuvittelin tietäväni hänestä paljonkin. Vuosien kuluessa tietäminen on vähentynyt. Nyt ajattelen, että en tiedä Jumalasta mitään. Silti minulla on häntä kohtaan luottamus ja usko. Ajattelen, että Jumalan on hyvä. Ja hyvän puolella.
Usko on paradoksi. Vanhassa testamentissa Jumala kielsi puhuttelemasta itseään nimeltä. Hänellä ei edes ollut nimeä. Heprean sana Jahve ei ole nimi, se on vain Jumalan sana, että ”olen mikä olen”, ”minä olen”.
Jotain nimeä kuitenkin pyrimme käyttämään, jotta ylipäänsä voisimme puhua hänestä tai edes rukoilla. Jeesus puhui Isästä, monet kristityt Herrasta, islaminuskoiset Allahista, jotkut vain jumaluudesta tai universumista. Vanhoilla kirkkoisillä ja mystikoilla oli kymmeniä eri jumalannimiä. Raamatussakin Jumalaan liittyviä kertakäyttöisiä metaforia tapaisia nimiä ovat tekstit tulvillaan.
Tavallaan olisi hyvä, jos emme käyttäisi Jumalasta tai jumaluudesta kovin vakiintunutta nimeä tai varsinkaan määritelmää. Määritelmät ovat jo lähtökohtaisesti rajaavia, poissulkevia. Mitä tiukempi on rajaus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotain tärkeää jää katveeseen.
Raamatun profeetat varoittivat rakentamasta alttaria epäjumalille. Silloiset alttarit olivat kivikasoja ja patsaita. Nykyiset epäjumala-alttarit ovat älyllisiä määritelmiä, opillisia tai moraalisia kuvauksia ja rakennelmia. Kiinnitämme uskomme niihin, emme itse Jumalaan, joka on määrittelyjen ulkopuolella.
Martti Luther sanoi, että Jumala on salattu. Se on kaikkein tosimpia teologisia ilmaisuja. Jumalasta puhuessamme olemme mysteerin äärellä. Sanat ovat tyhjiä. Suurin tunteemme on ihmettely. Astumme paradoksien ja vastakohtaisuuksien maailmaan. Jumala on kaukainen ja läheinen, hän on meissä ja meidän ulkopuolellamme. Ja mikä kaikkein paradoksaalisinta (ja tämäkin on uskallettava ajatella): hän on olemassa ja hän ei ole olemassa. Uskon, en tiedä. Uskon, auta epäuskoani. Toivon, vaikka olen epätoivoinen.
Jotkut hyvistä ystävistäni ovat agnostikkoja tai ateisteja. Ajattelen juuri nyt yhtä heistä. Sanoitamme uskomme tai epäilymme eri tavoin, mutta pohjimmiltamme olemme saman mysteerin äärellä. Me molemmat olemme tehneet valintamme rehellisesti. Toinen ei ole parempi toista. Yritän kuunnella häntä ja arvostan sitä, että hän haluaa kuunnella minua.
Toisiaan lähellä ovat uskonsa nöyrästi kokeva kristitty ja toisaalta nöyrä ateisti, joka ”ei ole saanut uskon lahjaa”. Tätä ilmaisua käytti Georg Henrik von Wright kuvatessaan suhdettaan ystäväänsä arkkipiispa John Vikströmiin.
Minulle usko on luottamusta ja toivoa. Yhteyttä ja suhdetta. Se on antanut minulle paljon, ja sisimpäni kammiossa vaalin sitä. En usko, koska olen pappi. Mutta koska uskon, pappeus antaa minulle poikkeuksellisia tilaisuuksia keskustella uskosta. Samalla se on vastuullinen rooli, joka tuottaa omat paineensa. Kuten kaikki elämänroolit.
Aito usko näkyy arjessa, rakkautena ja hyvinä tekoina. Elämän raadollisuutta se ei poista, mutta toivoa se tuo. Ja toivottavasti käytännön tekoja."
Tuo jumalanon täysin tarpeeton käsite, jonka elintila lähestyy olematontaa tiedon lisääntyessä.
Mielestäni on rikollista väittää tuollaisen taikamaailman taikaolennon olevan olemassa.
Mikään ei kolahda niin kauan kuin ajattelija, kirjoittaja ei pysty edes hahmottamaan Raamatusta tietoa jumalista - toinen on Jahve, joka on arkeologisinkin kaivauksin todistettu Baal-jumala (löytyy tarinaa happamattomasta leivästä liittyen lasten polttouhraukseen ja näiden uhripaikkjen särkemiseen 2.Kuningasten kirjan 23. luku, happamattoman leivän juhla pääsiäinen on Jeesuksen surman 'juhla' myös) ja toinen Jumala sitten kertoo Jeremiassa, että israelilaiset eivät edes kuulleet hänen ääntään Egyptin matkallaan, koska palvoivat vain Baalia polttouhrein (VT:n Jahve), ja käskee Mooseksen mennä silmistään. Sana Jumala ei tee mistään yksistään Jumalaa, vaan kyllä Jumala on kyettävä määrittelemään muulla tavalla kuin pelkästä nimestä.
Tunsin pappi Tapio Aaltosen ollessani Kansan Raamattuseuran piireissä mukana. Sen ratkaisu-uskonnon olen jättänyt nykyisin kauas taakseni. Samoin näyttää käyneen hänellekin. Yksi hänen tyttäristään psykologi on sanonut olevansa ateisti. Erkki Leminen oli silloin arvostettu sielunhoitaja KRS:ssa. Luin jostain että yksi hänenkin pojistaan on ateisti. Eivät nuo ihmistekoiset "ratkaisut" yleensä kestä elämän myrskyissä.
Ja tämä - 'jos et usko Jeesuksen olevan ristille kirottu Jumala, joka pelastaa palvelemaan lihalla synnin lakia ja usko Jahveen, jolle Jeesus on uhrilahja tosi Jumalana ja verellään uusi liitto' niin olet ateisti, etkä usko Jumalaan -väite saa hiukset nousemaan päässä.
<<Eivät nuo ihmistekoiset "ratkaisut" yleensä kestä elämän myrskyissä.<<
Tässä ihmistekoisessa 'ratkaisussa' esiintyy jopa Saatana Jumalana niin Raamatusta kuin arkeologisesti todistaen.
Olen kurkkuani myöten täynnä tätä Jumala-jauhamista, jossa milloin Jumala on ihmisiä massoittain surmaava sadisti Jeesuksen uhrikuolemalla ja uhrilahjalla - verellään liittona - ja milloin tämä virheellisesti onkin samaisella tosi Jumalan uhrilla itse taivasten valtakunnan Isä ja hyvä Jumala. Puhuttamattakaan niistä variaatioista, jotka liittyvät luomiskertomuksen Jumalaan, joka tekee kimpan Saatanan kanssa päästämällä tämän paratiisiin houkuttelemaan viatonta ihmistä voidakseen sitten ihmisenä tulla tekemään itsemurhan oman mokansa korjaamiseksi! Ja kaikesta tästä käytetään yhteistä nimeä 'uskonto'.
Oh hoh: " Eivät nuo ihmistekoiset "ratkaisut" yleensä kestä elämän myrskyissä."
Nehän ne vasta kestävätkin, jos ratkaisun kohde on Jeesus Kristus. Itse olen tehnyt "ratkaisun" jo yli 50 vuotta sitten ja sen parempaa päätöstä en olisi voinut tehdä.
Mutta nuo kirkon tai kummien tekemät ratkaisut ovat osoittautuneet manipulatioksi, jossa ei ole voimaa ihmisen vaikeuksien keskellä, kuten ketjun aloittajalle on käynyt.Niistähän puuttuu se tärkein, eli Jumalan yliluonnollinen auttaminen vaikeuksien keskellä. Itsestäänkö he repivät sen voiman kestää vaikeita elämäntilanteita, sairautta, kuolemaa, ahdistusta jne. Yleensä he turvautuvat alkoholiin tai muihin rauhoittaviin aineisiin.
Mutta eihän ylpeä, omaan viisauteensa luottava ihminen voi nöyrtyä Jumalan sanan edessä ja tunnustaa avuttomuuttaan Hänen edessään.
Tämän tiesi Lutherkin:
Teologiset tiedekunnat ovat Saatanan pääsynagogia.
Siksi ne piti saada luterilaiseenkin uskoon.
Jjumalan valitut kouluttaa Pyhä Henki.
<<Olen viehättynyt Raamatun profeettojen toiminnasta. He tarttuivat rajulla tavalla vallanpitäjien väärinkäytöksiin sekä ihmisiä orjuuttavaan ja elämälle vieraaseen hengellisyyteen. Heille oikea jumalanpalvelus oli sitä, että piti huolta leskistä ja orvoista ja auttoi hädässä olevia. Jotkut joutuivat maksamaan hengellään sen, että olivat totuudentorvia, Johannes Kastaja tutuimpana esimerkkinä.
Tällaista profeetallisuutta toivoisin osaavani toteuttaa työssäni ja elämässäni. Sitä toivoisin kirkolle ja koko yhteiskunnalle. Me hifistelemme helposti hienouksien parissa ja sotkeudumme asioihin, jotka oikeasti eivät ole tärkeitä. Profeetallisuus on rohkeaa katsomista eteenpäin, itsensä ja muiden haastamista ajattelemaan uusiksi ja näkemyksellistä otetta siihen, mitä ikinä on tekemässä.<<
Jeesus on tunnetuin esimerkki, ei Johannes Kastaja.
Pyhän Stefanoksen puolustuspuhe, ja viittaukset on Apostolien tekoihin, lähde wikipedia:
<<Stefanos oli myös tunnettu evankeliointikyvystään ja hän JULISTI JEESUKSEN OPETUKSIA JERUSALEMIN ASUKKAILLE, myös kreikkalaisten synagogien jäsenille.
Tällöin Stefanosta SYYTETTIIN JUMALANPILKASTA[6] ja PUHUMISESTA TEMPPELIÄ JA LAKIA VASTAAN[7].
Tähän hän vastasi pitämällä pitkän puheen, jossa hän kertasi Vanhan testamentin historian pääkohdan kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, että PROFEETAT OLIVAT AIKOINAAN JOUTUNEET SUORANAISEN VAINON KOHTEEKSI, JA ETTÄ SAMOIN OLI NYT TAPAHTUNUT JEESUKSELLE[8]. Stefanos oli esiintynyt myös ROHKEANA MOOSEKSEN KULTTIMENOJEN VASTUSTAJANA[1].
Tämän jälkeen raivostunut väkijoukko kivitti hänet kuoliaaksi[9]. Kivityksen oli tällöin myös hyväksymässä Saul Tarsolainen, joka myöhemmin tuli tunnetuksi apostoli Paavalina.<<
On outoa, jos Jeesus surmattiin jumalanpilkasta ristiinnaulitsemalla, koska Mooseksen lain tuomio oli kivitys. Ja toisaalta Paavalikaan ei puhu ristiinnaulitsemisesta, vaan ripustamisesta:
Gal.3:13 Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu"
Toinen kohta Raamatussa missä tämä 'puuhun ripustaminen' kirottuna tulee esille, on Esterin kirja, jossa Benjaminilainen juutalainen, joka Paavalikin oli, Mordokai, kostaa viholliselleen, joka tuomitsi hänet kuolemaan etikettisääntöjen rikkomisesta eli siitä, ettei juutalaisten kuulu kumartaa muita, ja näin ei tehnyt myöskään Mordokai.
Oveluutensa ansiosta Mordokai sai käännettyä pelikentän ja murhautettua vastapuolen, ja vielä heidän tappamisenkin jälkeen tämä vaati heitä 'ripustettavaksi puuhun'.
Onkin sanottu, että risti kristinuskoon tulee keisari Konstantinus Suuresta, joka viimeisenä keisarina julistettiin Jumalaksi ja vaati kristinuskoon kolminaisuusopin tekemisen. Tämä taas liittyy hänen Mulviuksen sillan taistelussa taivaalla näkemäänsä punaiseen ristiin ja kuulemaansa ääneen 'tässä merkissä olet voittava'.
Wikipedia, Konstantinus Suuri:
<<Alkukesästä 312 Konstantinus marssi Galliasta Italiaan noin 8 000 ratsumiehen ja 90 000 jalkaväkisotilaan voimin. 28. lokakuuta 312 Konstantinus kohtasi Maxentiuksen joukot Via Flaminian varrella Roomasta koilliseen. Eusebios mainitsee, että Konstantinus näki ennen taistelua taivaalla merkin, punaisen ristin, ja kuuli äänen: "Tässä merkissä olet voittava."Mulviuksen sillan taistelussa Konstantinuksen joukot kukistivat Maxentiuksen joukot täydellisesti. <<
Tämä onkin tapahtunut juuri ennen hänen vaatimaansa kolminaisuusoppia - onhan siinä tarvinnut olla jokunen vuosi ennen tuon voimaan julistamista vuonna 325 tällaista työstämisaikaakin.
Ja vastaavasti juuri ennen tätä tapahtumaa on vuodelta 306 tieto oppineen naisen Catherine Alexandrialaisen murhasta, jonka keisari oli ensin laittanut väittelemään Jeesuksen sanojen viisaudesta.
Ja tuosta tapahtumasta kertoo legenda Catherineen liittyneistä ihmeistä, joten on helppoa vetää johtopäätös, että Jeesuksen sanojen viisauden katsottiin liittyvän juuri ihmeiden tekemiseen.
Keisairi määräsi tämän jälkeen kaikki surmattavaksi.
Samoin 300-luvulla kirkon toimesta määrättiin hävitettäväksi Jeesukseen liittyvää aineistoa mm. Tuomaan evankeliumi, joka löytyi sinetöidystä ruukusta vasta vuonna 1945. Ja tämä ihmeiden tekeminen tulee juuri tuosta evankeliumista esille.
Se sanotaan kirjoitetun ennen Paavalin kirjeitä, ja niinpä siitä puuttuu kaikki Kristukseen tai Jumalan poikaan liittyvät lisäykset Raamatun evankeliumeihin, jotka kirjoitettiin vasta Paavalin kirjeiden jälkeen vuosina 70-100.
Tuomaan evankeliumissa lukee näin:
Jeesus sanoi, ”Kuka ikinä löytää näiden sanojen selityksen, hän ei tule maistamaan kuolemaa. Ne jotka etsivät, eivät saisi lopettaa etsimistä ennen kuin löytävät. Kun he löytävät, he muuttuvat. Kun he muuttuvat, he tekevät ihmeitä, ja hallitsevat kaiken.”
On syytä olettaakin, että kolminaisuusoppi, jonka mukaan Jeesus kuolee Kristuksena ja tosi Jumalana jääkin helvettiin kirottuna (astuu alas helvettiin Athanasioksen tunnustuksen mukaan), niin taivaaseen nousee istumaan itse Jumalaksi kuolemansa jälkeen julistettu keisari Konstantinus Suuri.
Nimittäin Athanasioksen tunnustuksessa on kummallinen kohta, kun tosi Jumala kuolee, niin miten hän istuisi tämän jälkeen ylösnoustuaan Isän, oikealle puolelle, jolloin istuisikin itsensä vieressä?!
<<Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi. Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden. Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on YKSI PERSOONA.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.<<
Kaikesta päätellen taivaassa tämän tarinan mukaan ovatkin Jahve ja keisari Konstantinus Suuri. Ja onhan Rooman vallanajan jatkeena ollut tämän jälkeen vielä pitkään Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.
Kuten nähdään Augsburgin tunnustuksestakin, joka oli myös toimitettava keisarille.
<<Augsburgin tunnustus (Confessio Augustana) on evankelis-luterilaisen kirkon tärkein tunnustuskirja. Augsburgin tunnustuksen laati Philipp Melanchthon, ja se annettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarille Kaarle V:lle Augsburgin valtiopäivillä 25. kesäkuuta 1530.[1]
Philipp Melanchthon piti tärkeänä itse uskon sisällön selvittämistä, ja hän laati tunnustuksen sanamuodon Martti Lutherin itsensä ollessa Coburgissa. Tämä johtui siitä, etteivät vaaliruhtinas Juhana eivätkä Augsburgin kaupunki voineet taata Lutherin turvallisuutta, minkä vuoksi Lutherin oli tyydyttävä vilkkaaseen yhteydenpitoon kokoukseen osallistuvien kanssa Coburgista käsin[3].<<
Lähde: wikipedia
<<Normaalissa saarnassa papin tehtävä ei ole mennä teologisen tutkimuksen kiemuroihin. Mutta hän voi sopivin annoksin kasvattaa seurakuntalaisiaan tasapainoiseen tietoon ja uskoon. Pitkän päälle vain se kantaa. Lähtökohtaisesti EMME USKO RAAMATTUUN VAAN JUMALAAN. <<
Ja koko oppi Augsburgin tunnustuksen mukaan perustuu tosi Jumalan uhraamiseen vihaiselle Jumalalle?! Tässä jo kaksi Jumalaa. Kumpaan Jumalaan nyt sitten uskotaan, kun uskotaan vain 'Jumalaan' - Jeesuksen puhumaan taivasten valtakunnan Isä Jumalaan, joka on uhri vihaiselle Jahve-Jumalalle hänen Kristus-hahmona vai tuohon Jahve-Jumalaan?
<<Raamattu on ainutlaatuinen kokoelma siitä, miten kansan usko Jumalaan on kehittynyt sekä miten uskoa on sovellettu elämään.<<
Niin, kehittyi usko uhrikulttijumala Jahveen, vaikka Raamatussa on se toinenkin Jumala, joka käskee Mooseksen menemään silmistään, koska tämän johdolla nämä veivät hänen nimiin (Jumala) laitettuun temppeliin uhrikultti-iljetyksen.
<<Harmittelen, että Raamattu on niin suuri erimielisyyden lähde kirkossa. Konservatiivisiipi sanoo ammentavansa ajatuksensa Raamatusta, kun taas heidän mukaansa muut ottavat oppia maailmasta eli ”mielistelevät maailmaa”. Minä, joka en koe olevani konservatiivi ja toivon meidän olevan avoin kohtamaan maailman muutos, olen siis mielistelijä.<<
Miten olisi jos ääneen oikeasti ryhdyttäisiin puhumaan tästä 'jumalaongelmasta', että kuka on Raamatussa kuka Jumala ja miten ne liittyvät kristinuskoon?
<<Mikä kristinuskon olemuksessa kutsuu siihen, että monet sen päättäjät ovat enemmän jarruttajia kuin vauhdittajia? Syyt eivät ole Jeesuksessa. Varmasti jotain tekemistä on sen kanssa, että kirkosta tuli valtionuskonto 300-luvulla keisari Konstantinuksen aikana, mikä oli dramaattisen merkittävä käännekohta kristikunnan historiassa.<<
Ei, syyt eivät missään nimessä ole tietenkään Jeesuksessa ja hänen opetuksessaan, vaan hänestä luodussa ihmisuhrikultissa, jonka mukaan pelastuu palvelemaan lihalla synnin lakia Paavalin opilla. En usko teologisokeuteen olla ymmärtämättä Jeesuksen opetusten eroa taivasten valtakunnasta Paavalin syntiopin eroon, kun Raamatun mukaan Paavali kehottaa peraamaan taivasten valtakunnan pois.
1.Korinttolaiskirje, Paavali:
5:7 Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
Matteuksen evankeliumi, Jeesus:
13:33 Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen''.
Mikä totuuden puhumisessa on niin vaikeaa?
Nuorena ihminen voi tietysti tehdä monenlaisia ratkaisuja elämässään kun häntä tunteisiin vedoten vedätetään hyväpuheisen pastorin toimesta. Moni on sitten myöhemmin onneksi tullut pois sellaisesta uskosta. Näitä karrelle palaneita olen tavannut paljon esimerkiksi Kansan Raamattuseurasta lähteneissä.
Miksi valehtelet?
Oletko niin kateellinen niille, jotka ovat tehneet ratkaisun seurata Jeesusta. Taidat itse olla aika karrella.
Ahaa, taas löytyi sopivaa käyttöä Jeesus-nimelle Kristuksen seuraajalta.
Jeesuksen kanssa teillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin hykerrellä myhäillen pieniä karvaisia käsiänne ristissä pitäen hänen kidutuskuolemansa kuvitellulla hyödyllä ristinsä juurella.
Ai niin, unohtui - Jeesuksen sanoja käyttäen - te kyykäärmeitten sikiöt.
Tarkoittaa siis Jahve uskovaisia farisealaisia ulkokullattuja.
Ovatko ihmisen omat kokemukset joista hän kertoo valehtelua? SINULLE NE TAITAVAT OLLA, ei muille.
Muistan Tapio Aaltosen nuoruusvuosiltani. Ompas hihhuli, ajattelin. Nyt olen iloinen hänen puolestaan. Hän on päässyt eroon nuoruuden harhoistaan aikuisuuteen. Kaikkea hyvää hänelle toivottaen!
Aamen!
Rehellistä ja suoraa puhetta. Kunpa tuota olisi kirkoissakin enemmän.
Uskon että jokainen ajatteleva ihminen, joka haluaa ottaa uskonsa Jumalaan todesta, joutuu ennemmin tai myöhemmin kriisiin. Ainoastaan ne, jotka juoruavat täällä vain muitten ihmisten asioista eivätkä mitään muuta ajattelekaan, säästyvät siltä.
Tapio Aaltonen ei ole suinkaan ainoa joka on jättänyt Kansan Raamattuseuran taakseen. Siellä ei saa olla liian rehellinen. Teologi ja pappi Jorma Hietamäki sai kenkää kun hän kertoi ettei voi enää uskoa Jumalaan. Tietyllä kielipelillä hän olisi saanut pitää virkansa.
Papin kannattaa päätyä itsemurhaan.
Ei kannata, mutta hihuliporukat kannattaa jättää pirulle. HehHeh!
Uskomattoman hyviä kirjoituksia teologilta. Niiden ei kannata lukea jotka eivät ajattele penistään pitemmälle.
Kyllä yliopistoteologia vie helposti pois liiallisesta höperehtimisestä ja se on vain hyvä asia.