Päivän piristys/ Tervasilta

Niin tosiaan, kiitos aloitusta kivasti kommentoineelle.

Pääkaupunkiseudulla näitä sattuu joka päivä.

Anonyymi kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla näitä sattuu joka päivä.

Kyllä on harvinaista tavata lenkillä tai muualla tuiki tuntematon ihminen jonka kanssa jokin täysin erityinen tuntuu kohtaavan lähes taianomaisella tavalla, ihan pääkaupunkiseudullakin.
Kokemusta on. 😊

- Ei aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä on harvinaista tavata lenkillä tai muualla tuiki tuntematon ihminen jonka kanssa jokin täysin erityinen tuntuu kohtaavan lähes taianomaisella tavalla, ihan pääkaupunkiseudullakin.
Kokemusta on. 😊

- Ei aloittaja

Lue lisää

Kun sellaisen kohtaa, kannattaa ottaa hetkestä vaari.

Hei vaan.Millainen on sinun tarinasi. Syntyikö ehkä romanssin poikasta vai ehkä vielä jotakin syvenpää.
Elämä tuo esiin niin paljon ikäviä asioita joten olisi mukava kuulla tai lukea mukavistakin kokemuksista. Ehkä siinä samalla fiilistellä omankin onneni ohikävelyä.
T. Aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Hei vaan.Millainen on sinun tarinasi. Syntyikö ehkä romanssin poikasta vai ehkä vielä jotakin syvenpää.
Elämä tuo esiin niin paljon ikäviä asioita joten olisi mukava kuulla tai lukea mukavistakin kokemuksista. Ehkä siinä samalla fiilistellä omankin onneni ohikävelyä.
T. Aloittaja

Lue lisää

Olin kerran uimassa Helsingin Yrjönkadun uimahallissa. Siellähän oli erilliset uintipäivät miehille ja naisille, jolloin uitiin nakuina. Kävelin altaan reunaa ja vastaan tuli henkilökuntaan kuuluva nainen, joka hymyili viettelevästi minulle. Vastasin hymyyn samaan tyyliin. Kumpikin varmaan tiesi, mitä toinen ajatteli. Ei siinä sitten sen kummempaa, mutta tuo pikku kohtaaminen on jäänyt mieleeni ja piristää yhä.

Anonyymi kirjoitti:

Olin kerran uimassa Helsingin Yrjönkadun uimahallissa. Siellähän oli erilliset uintipäivät miehille ja naisille, jolloin uitiin nakuina. Kävelin altaan reunaa ja vastaan tuli henkilökuntaan kuuluva nainen, joka hymyili viettelevästi minulle. Vastasin hymyyn samaan tyyliin. Kumpikin varmaan tiesi, mitä toinen ajatteli. Ei siinä sitten sen kummempaa, mutta tuo pikku kohtaaminen on jäänyt mieleeni ja piristää yhä.

Lue lisää

Kyllähän pieni flirtti on paikallaan,jopa joskus pikkutuhmakin.Eikä sen aina mihinkään tarvitse johtaa. Riittää kun molemmille nousee hymy huulille ja jää hyvä mieli.

Anonyymi kirjoitti:

Hei vaan.Millainen on sinun tarinasi. Syntyikö ehkä romanssin poikasta vai ehkä vielä jotakin syvenpää.
Elämä tuo esiin niin paljon ikäviä asioita joten olisi mukava kuulla tai lukea mukavistakin kokemuksista. Ehkä siinä samalla fiilistellä omankin onneni ohikävelyä.
T. Aloittaja

Lue lisää

Hei sinullekin. :)
Asioin kerran eräässä liikkeessä ja kun olin vaihtanut muutaman sanan sen henkilökuntaan kuuluvan henkilön kanssa hän alkoi katsomaan minua silmät loistaen ja sellaisella ilmeellä kuin olisi nähnyt yhden maailman kauneimmista asioista edessään.
Muistan aina sen katseen kauneuden ja lämmön joka siitä välittyi, se oli yksi kauneimmista kohtaamisistani vaikka olikin lyhyt sellainen. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Hei sinullekin. :)
Asioin kerran eräässä liikkeessä ja kun olin vaihtanut muutaman sanan sen henkilökuntaan kuuluvan henkilön kanssa hän alkoi katsomaan minua silmät loistaen ja sellaisella ilmeellä kuin olisi nähnyt yhden maailman kauneimmista asioista edessään.
Muistan aina sen katseen kauneuden ja lämmön joka siitä välittyi, se oli yksi kauneimmista kohtaamisistani vaikka olikin lyhyt sellainen. 😊

Lue lisää

Hei sinne. Mukava kun teillä on ihania kohtaamisia.
Niin se vain joskus harvoin kun osuu se oikea kohdalle. Voisin väittää että sen tietää jo ensi hetkellä että nyt sykkii energiat samalla taajuudella.
Ne hymyt ja katseet mihin vastaat samalla lämmöllä.
Jutustelu on niin kovin vaivatonta. Molemmat ymmärtää täydellisesti toisiaan. Ei tarvi selitellä mitään.On helppo ja turvallinen olo. Huumorikin on samanlaista joten nauru syntyy helposti. Niin menee hyvin yhteen kuin sormet sormien lomaan.
Vielä kun olisi uskaltanut ehdottaa tapaamista.

Anonyymi kirjoitti:

Hei sinne. Mukava kun teillä on ihania kohtaamisia.
Niin se vain joskus harvoin kun osuu se oikea kohdalle. Voisin väittää että sen tietää jo ensi hetkellä että nyt sykkii energiat samalla taajuudella.
Ne hymyt ja katseet mihin vastaat samalla lämmöllä.
Jutustelu on niin kovin vaivatonta. Molemmat ymmärtää täydellisesti toisiaan. Ei tarvi selitellä mitään.On helppo ja turvallinen olo. Huumorikin on samanlaista joten nauru syntyy helposti. Niin menee hyvin yhteen kuin sormet sormien lomaan.
Vielä kun olisi uskaltanut ehdottaa tapaamista.

Lue lisää

On tosiaan varsinainen onni että kohtaa sen itselleen oikean henkilön, siinä on kauneutta ja taikaa.
Elämäni rakkauden kohdalla tiesin juurikin heti ensi hetkestä lähtien että hänessä oli jotakin aivan erityistä, pelkkä hänen puhetapansakin toi ainutlaatuisen kodikkuuden ja lämmön sydämeeni. 😊❤
Juuri tuo turvallinen kodikas olo. :)
Toivottavasti kohtaatte vielä uudelleen niin voit sitten ehdottaa tapaamista. :)

Anonyymi kirjoitti:

On tosiaan varsinainen onni että kohtaa sen itselleen oikean henkilön, siinä on kauneutta ja taikaa.
Elämäni rakkauden kohdalla tiesin juurikin heti ensi hetkestä lähtien että hänessä oli jotakin aivan erityistä, pelkkä hänen puhetapansakin toi ainutlaatuisen kodikkuuden ja lämmön sydämeeni. 😊❤
Juuri tuo turvallinen kodikas olo. :)
Toivottavasti kohtaatte vielä uudelleen niin voit sitten ehdottaa tapaamista. :)

Lue lisää

Mietiskelen tässä yön hiljaisuudessa kaikenlaisia asioita. Uni et tahdo tulla silmään. Vaikka ei elämässäni erityistä huolia olekaan niin kuitenkin se joskus valvottaa.
Pohdiskelin juuri että olisihan se melkoinen kohtalon oikku jos tapaisin uudelleen tämän henkilön kuka kirvoitti minut julki lausumaan ajatuksiani täällä. Mutta voi,se mahdollisuus on todella häviävän pieni,näin kaupunki paikassa missä ihmisiä on paljon liikkeellä. Ja kun ei ole pienintäkään viitettä siitä missä hän tapaa liikkua tai asioida vaikka kaupassa tai asuuko edes täällä.
Jospa kohtalo järjestelisi hieman asioitani. Siihen uskoen taidan nyt siirtyä suosiolla unten maille.

Anonyymi kirjoitti:

Mietiskelen tässä yön hiljaisuudessa kaikenlaisia asioita. Uni et tahdo tulla silmään. Vaikka ei elämässäni erityistä huolia olekaan niin kuitenkin se joskus valvottaa.
Pohdiskelin juuri että olisihan se melkoinen kohtalon oikku jos tapaisin uudelleen tämän henkilön kuka kirvoitti minut julki lausumaan ajatuksiani täällä. Mutta voi,se mahdollisuus on todella häviävän pieni,näin kaupunki paikassa missä ihmisiä on paljon liikkeellä. Ja kun ei ole pienintäkään viitettä siitä missä hän tapaa liikkua tai asioida vaikka kaupassa tai asuuko edes täällä.
Jospa kohtalo järjestelisi hieman asioitani. Siihen uskoen taidan nyt siirtyä suosiolla unten maille.

Lue lisää

Voihan onni osuakin kohdallesi ja tapaat sattumalta hänet uudelleen, se tuntuu epätodennäköiseltä mutta kaikki on mahdollista. 🙂
Vuosia sitten minulla oli molemminpuolinen ihastus josta ei sitten tullut mitään, mutta kun emme enää tavanneet toisiamme tarkoituksella niin kohtasimme sattumalta ympäri Helsinkiä lähes vuoden ajan, liekö meidän olisi ollut tarkoitus vielä selvittää jotain.. :)
Kohtalon johdatusta ja kaikkea hyvää muutenkin! 😊

Anonyymi kirjoitti:

Voihan onni osuakin kohdallesi ja tapaat sattumalta hänet uudelleen, se tuntuu epätodennäköiseltä mutta kaikki on mahdollista. 🙂
Vuosia sitten minulla oli molemminpuolinen ihastus josta ei sitten tullut mitään, mutta kun emme enää tavanneet toisiamme tarkoituksella niin kohtasimme sattumalta ympäri Helsinkiä lähes vuoden ajan, liekö meidän olisi ollut tarkoitus vielä selvittää jotain.. :)
Kohtalon johdatusta ja kaikkea hyvää muutenkin! 😊

Lue lisää

Hei vaan. Onpa yllättävää,miten Helsingin kokoisessa kaupungissa tapaa usein saman ihmisen. Lieneekö todellakin kohtalon johdatusta. Ja olisiko sittenkin pitänyt antaa vielä yksi mahdollisuus. Sitä ei voi nyt tietää. Taisi se asia jäädä hieman vaivaamaan. Mutta toisaalta jokin myös työnsi teitä erillenkin. Vahvempi voima voitti.
Tässä tuli äkkiä mieleeni erikoinen asia. Miten kummassa pystyisin tunnistamaan tämän ihastukseni jos hän kävelisi joskus vastaan. Kun en muista hänestä juuri mitään. Onko hän kenties pitkä tai lyhyt ehkä keskimittainen. Millainen vaatetus hänellä oli. Tältä osin taulu on aivan valkoinen.ei minkäänlaista muistikuvaa. Kun taas muistan hyvin ne iloisesti tuikkivat älykkäät silmät. Huulet jotka somasti kaareutuivat hymyyn. Ja muistan sen miellyttävän pehmeän äänen mikä muodosti vuolaasti kiinnostavia sanoja vangiten mielenkiintoni. Hämmentävää tällainen valikoiva muisti. Onkohan ihmismieli rakennettu niin että se muistaa hyvät ja kauniit asiat ja jättää epäolennaisen vähemmälle huomiolle.
Näitä miettien ,toivotan hyvää yötä.

Anonyymi kirjoitti:

Hei vaan. Onpa yllättävää,miten Helsingin kokoisessa kaupungissa tapaa usein saman ihmisen. Lieneekö todellakin kohtalon johdatusta. Ja olisiko sittenkin pitänyt antaa vielä yksi mahdollisuus. Sitä ei voi nyt tietää. Taisi se asia jäädä hieman vaivaamaan. Mutta toisaalta jokin myös työnsi teitä erillenkin. Vahvempi voima voitti.
Tässä tuli äkkiä mieleeni erikoinen asia. Miten kummassa pystyisin tunnistamaan tämän ihastukseni jos hän kävelisi joskus vastaan. Kun en muista hänestä juuri mitään. Onko hän kenties pitkä tai lyhyt ehkä keskimittainen. Millainen vaatetus hänellä oli. Tältä osin taulu on aivan valkoinen.ei minkäänlaista muistikuvaa. Kun taas muistan hyvin ne iloisesti tuikkivat älykkäät silmät. Huulet jotka somasti kaareutuivat hymyyn. Ja muistan sen miellyttävän pehmeän äänen mikä muodosti vuolaasti kiinnostavia sanoja vangiten mielenkiintoni. Hämmentävää tällainen valikoiva muisti. Onkohan ihmismieli rakennettu niin että se muistaa hyvät ja kauniit asiat ja jättää epäolennaisen vähemmälle huomiolle.
Näitä miettien ,toivotan hyvää yötä.

Lue lisää

Hei taas. :)
Tosiaankin jokainen kerta kun kohtasimme oli aina yhtä yllättävä ja oli se kiusallistakin tietyissä tilanteissa.
Hän jäi kyllä ajatuksiini melko pitkäksi aikaa ja mietin juuri sitä mitä meidän välillä olisi voinut olla, mutta se jäi tosiaankin selviämättä kun asia ei edennyt pidemmälle.
Nyt kun vuosia myöhemmin asiaa tarkastelee niin näen selvästi sen ettei häntä ollut tarkoitettu siksi jonka kanssa minut oli tarkoitettu kulkemaan yhteistä polkua, enkä minäkään ollut se oikea henkilö hänelle.
Loppujen lopuksi tuo kipeä eromme ennen mitään kunnollista varsinaista alkuakaan kasvatti minua ihmisenä ja opetti lisää ihastuksen/rakkauden voimasta vaikka silloin se sattui kohtuuttoman tuntuisesti.
Olin myös hyvin nuori vielä silloin, nyt asioita näkee jo selkeämmin. :)
Harmi ettei mieleesi painunut millainen vaatetus hänellä oli ja hiukset (jos olivat näkyvissä), olet ollut niin keskittynyt hänen sädehtiviin silmiinsä ja keskusteluunne että muu on jäänyt taka-alalle. 😊
Ehkä pystyt muistelemaan hänen pituuttaan vertaamalla sitä omaasi, jos muistaisit suunnilleen millä korkeudella hän oli sinuun nähden kun keskustelitte.
Jos vielä kohtaatte uudelleen niin varmaan ainakin kauniista silmistään tunnistat hänet, mikäli katseenne kohtaa jälleen. 🙂
Toivon teille jälleennäkemistä! 😊

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas. :)
Tosiaankin jokainen kerta kun kohtasimme oli aina yhtä yllättävä ja oli se kiusallistakin tietyissä tilanteissa.
Hän jäi kyllä ajatuksiini melko pitkäksi aikaa ja mietin juuri sitä mitä meidän välillä olisi voinut olla, mutta se jäi tosiaankin selviämättä kun asia ei edennyt pidemmälle.
Nyt kun vuosia myöhemmin asiaa tarkastelee niin näen selvästi sen ettei häntä ollut tarkoitettu siksi jonka kanssa minut oli tarkoitettu kulkemaan yhteistä polkua, enkä minäkään ollut se oikea henkilö hänelle.
Loppujen lopuksi tuo kipeä eromme ennen mitään kunnollista varsinaista alkuakaan kasvatti minua ihmisenä ja opetti lisää ihastuksen/rakkauden voimasta vaikka silloin se sattui kohtuuttoman tuntuisesti.
Olin myös hyvin nuori vielä silloin, nyt asioita näkee jo selkeämmin. :)
Harmi ettei mieleesi painunut millainen vaatetus hänellä oli ja hiukset (jos olivat näkyvissä), olet ollut niin keskittynyt hänen sädehtiviin silmiinsä ja keskusteluunne että muu on jäänyt taka-alalle. 😊
Ehkä pystyt muistelemaan hänen pituuttaan vertaamalla sitä omaasi, jos muistaisit suunnilleen millä korkeudella hän oli sinuun nähden kun keskustelitte.
Jos vielä kohtaatte uudelleen niin varmaan ainakin kauniista silmistään tunnistat hänet, mikäli katseenne kohtaa jälleen. 🙂
Toivon teille jälleennäkemistä! 😊

Lue lisää

Hei jälleen.
Sorry ,mutta uteliaisuuteni heräsi kun kerroit tapaamistesi olleen joskus jopa kiusallisia.
Oliko hän tai sinä vai molemmat varattuja mikä aiheuttaa hankalia tilanteita. Voihan toki olla monia muitakin syitä mistä syntyy jännitteitä kohtaamistilanteessa.
No mutta, tosiaan kaikissa suhteissa tulee aina arki vastaan jossakin vaiheessa. Eikä onnellisuus ole jatkuva olotila. Onni on pieniä mukavia hetkiä kesken arjen. Se on hyväksymistä ja hyväksytyksi tulemista,arvostusta ja tarpeellisuuden tunnetta molemmin puolin.
Vaikka onhan se mukavaa leijua pumpulissa hetken aikaa silloinkin kun kohtaa ihmisen kenen kanssa heti kättelyssä tuntuu vallitsevan jokin merkillinen yhteisymmärrys. Ja kyllä se huumaa niin että tunteesta on vaikea päästää irti vaikka kaikki olosuhteet sotivatkin vastaan. Silloin pitää elää vain muistoissa menneitä hetkiä ja aika nekin sitten lopulta himmentää ja haalistaa.
Mikäs sille mahtaa kun on ikuinen ja toivoton romantikko luonne.
Täytyy olla valppaana ja kulkea silmät avoimina,jos se onni vielä tulisi vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hei jälleen.
Sorry ,mutta uteliaisuuteni heräsi kun kerroit tapaamistesi olleen joskus jopa kiusallisia.
Oliko hän tai sinä vai molemmat varattuja mikä aiheuttaa hankalia tilanteita. Voihan toki olla monia muitakin syitä mistä syntyy jännitteitä kohtaamistilanteessa.
No mutta, tosiaan kaikissa suhteissa tulee aina arki vastaan jossakin vaiheessa. Eikä onnellisuus ole jatkuva olotila. Onni on pieniä mukavia hetkiä kesken arjen. Se on hyväksymistä ja hyväksytyksi tulemista,arvostusta ja tarpeellisuuden tunnetta molemmin puolin.
Vaikka onhan se mukavaa leijua pumpulissa hetken aikaa silloinkin kun kohtaa ihmisen kenen kanssa heti kättelyssä tuntuu vallitsevan jokin merkillinen yhteisymmärrys. Ja kyllä se huumaa niin että tunteesta on vaikea päästää irti vaikka kaikki olosuhteet sotivatkin vastaan. Silloin pitää elää vain muistoissa menneitä hetkiä ja aika nekin sitten lopulta himmentää ja haalistaa.
Mikäs sille mahtaa kun on ikuinen ja toivoton romantikko luonne.
Täytyy olla valppaana ja kulkea silmät avoimina,jos se onni vielä tulisi vastaan.

Lue lisää

Kiusallisia ne olivat silloin kun hän käveli kadulla käsi kädessä toisen kanssa vastaan pian sen jälkeen kun emme enää tavanneet (ilmeestään ja punastumisestaan saatoin päätellä että hän oli ollut varattu jo pidemmänkin aikaa sillä ilmeessä oli myös pelkoa).
Kiusallista oli myös kun yhtäkkiä julkisessa paikassa olimme istumassa siten ettei näköyhteyttä pystynyt estämään pariinkin otteeseen.
Olin itse se vähän kohteliaampi katsomisen suhteen noissa tilanteissa eli annoin rauhaa katseeltani. :)
Jotkut ihastumiset on niitä "elämää suurempia" ja positiivisella tavalla jopa hymyilyttääkin vuosien päästä kun muistelee sitä tunnemyrskyä.
Noinhan se tosiaan on että jokaisessa suhteessa tulee aikanaan vastaan niitä vähän vähemmän hohdokkaita päiviä kun tunteet vakiintuu, mutta romanttinen mieli ja sen ruokkiminen on tärkeää. 🙂
Joskus siitä romanttisesta kuvasta tosiaan tahtoo pitää kiinni vaikka toinen ei välttämättä aina enää edes vastaisikaan tunteisiin samalla tasolla.
Silloin kannattaa miettiä onko tilanne enää hyväksi, on surullista jos joutuu elämään vain hyvien hetkien muistoissa toivoen että niitä tulee vielä ja aina vain pitkittäen toivoa.
Valppaana ja silmät ja sielu avoimina kannattaa aina kulkea, onni voi kävellä vastaan. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Kiusallisia ne olivat silloin kun hän käveli kadulla käsi kädessä toisen kanssa vastaan pian sen jälkeen kun emme enää tavanneet (ilmeestään ja punastumisestaan saatoin päätellä että hän oli ollut varattu jo pidemmänkin aikaa sillä ilmeessä oli myös pelkoa).
Kiusallista oli myös kun yhtäkkiä julkisessa paikassa olimme istumassa siten ettei näköyhteyttä pystynyt estämään pariinkin otteeseen.
Olin itse se vähän kohteliaampi katsomisen suhteen noissa tilanteissa eli annoin rauhaa katseeltani. :)
Jotkut ihastumiset on niitä "elämää suurempia" ja positiivisella tavalla jopa hymyilyttääkin vuosien päästä kun muistelee sitä tunnemyrskyä.
Noinhan se tosiaan on että jokaisessa suhteessa tulee aikanaan vastaan niitä vähän vähemmän hohdokkaita päiviä kun tunteet vakiintuu, mutta romanttinen mieli ja sen ruokkiminen on tärkeää. 🙂
Joskus siitä romanttisesta kuvasta tosiaan tahtoo pitää kiinni vaikka toinen ei välttämättä aina enää edes vastaisikaan tunteisiin samalla tasolla.
Silloin kannattaa miettiä onko tilanne enää hyväksi, on surullista jos joutuu elämään vain hyvien hetkien muistoissa toivoen että niitä tulee vielä ja aina vain pitkittäen toivoa.
Valppaana ja silmät ja sielu avoimina kannattaa aina kulkea, onni voi kävellä vastaan. 😊

Lue lisää

Heipä hei
Niinpä,nuorena ne tunteet kuohuu erityisen vahvoina ja voimakkaina. Kyllä on itsellekin tullut nuoruudessa vastaan karvaita pettymyksiä. Ja voi,miten se sattuu kun itse mielessään on ajatellut asian toisin kuin se sitten todellisuudessa onkaan. Umpi rakastuneena kun näkee lemmittynsä toisen kainalossa niin siinä on sydän pysähtyä ja rinnassa raastaa hirmuinen kipu..Nyt kun ikää on karttunut osaa asiat ottaa paljon rauhallisemmin eikä lataa mihinkään optimismia ennakko odotuksia. Tyytyy vain siihen mitä eteen tulee. Ja kai se ikäkin pyöristää hieman särmiä.
Varmaankin suurin osa vastaan tulevista ihmisistä on parisuhteessa joku jopa hyvässäkin.Toiset on yhdessä tavan vuoksi.Kun on yhteen menty niin yhdessä ollaan loppuun asti vaikka hampaat irvessä.
Kun tapasin tämän naisen siellä tervasillalla ,niin melko varmasti hänkin elää parisuhteessa. Ihmettelisin suuresti ellei näin olisi .
Joten en missään tapauksessa elättele hänen suhteensa mitään turhia kuvitelmia. Hän oli hetken tuttavuus joka olemuksellaan teki vaikutuksen minuun. Nautin siitä vajaasta kymmenminuuttisesta todella paljon. Hän oli kuin lämmin henkäys koleassa syys säässä. Toki sellaisen muistaa ja mielelläni kohtaisin hänet uudelleenkin. jos niin sallitaan. Tuollaiset pienet hyvät hetket antavat voimia elämään. Tuntui kuin askelkin olis ollut kevyempi sen jälkeen.
Miten sinun tarinasi jatkui . Löytyikö se elämäsi rakkaus jostakin muualta.

Anonyymi kirjoitti:

Heipä hei
Niinpä,nuorena ne tunteet kuohuu erityisen vahvoina ja voimakkaina. Kyllä on itsellekin tullut nuoruudessa vastaan karvaita pettymyksiä. Ja voi,miten se sattuu kun itse mielessään on ajatellut asian toisin kuin se sitten todellisuudessa onkaan. Umpi rakastuneena kun näkee lemmittynsä toisen kainalossa niin siinä on sydän pysähtyä ja rinnassa raastaa hirmuinen kipu..Nyt kun ikää on karttunut osaa asiat ottaa paljon rauhallisemmin eikä lataa mihinkään optimismia ennakko odotuksia. Tyytyy vain siihen mitä eteen tulee. Ja kai se ikäkin pyöristää hieman särmiä.
Varmaankin suurin osa vastaan tulevista ihmisistä on parisuhteessa joku jopa hyvässäkin.Toiset on yhdessä tavan vuoksi.Kun on yhteen menty niin yhdessä ollaan loppuun asti vaikka hampaat irvessä.
Kun tapasin tämän naisen siellä tervasillalla ,niin melko varmasti hänkin elää parisuhteessa. Ihmettelisin suuresti ellei näin olisi .
Joten en missään tapauksessa elättele hänen suhteensa mitään turhia kuvitelmia. Hän oli hetken tuttavuus joka olemuksellaan teki vaikutuksen minuun. Nautin siitä vajaasta kymmenminuuttisesta todella paljon. Hän oli kuin lämmin henkäys koleassa syys säässä. Toki sellaisen muistaa ja mielelläni kohtaisin hänet uudelleenkin. jos niin sallitaan. Tuollaiset pienet hyvät hetket antavat voimia elämään. Tuntui kuin askelkin olis ollut kevyempi sen jälkeen.
Miten sinun tarinasi jatkui . Löytyikö se elämäsi rakkaus jostakin muualta.

Lue lisää

Hei. :)
Noinhan se tosiaan on että nuorena kun ei ole vielä täysin aikuinen tunteet kuohuu joskus hyvinkin voimakkaina, mutta kyllä vielä myöhemminkin rakkaus saa aikaan niitä suuria tunneaaltoja.
Kyllä tosiaankin sattuu nähdä ihastuksensa käsi kädessä toisen kanssa, mutta toisaalta se avaa silmiä sen suhteen ettei kannata varauksetta luottaa edes siihen maailman rakastuneimman oloiseen ihmiseen.
Tosin en kyllä ole täysin varma siitä oliko hän ollut varattu jo pidempään, mutta siihen käsitykseen jäin hänen kehonkielensä perusteella.
Moni kyllä elää parisuhteessa joista kaikki ei ole niitä kovinkaan onnellisia edes vaan jotkut pelkää yksin jäämistä niin paljon että elää mieluummin tottumuksesta parisuhteessa sen sijaan että olisi yksin, ihminen on joskus liiankin sopeutuvainen vallitseviin olosuhteisiin parempaan uskomisen sijasta.
Mutta yksinäisiäkin on yllättävän paljon.
Mikäli kohtaamasi nainen ei ollut varattu, ehkä kohtalo saattaa teidät vielä tapaamaan toisenne uudestaankin. 🙂 On ihana kuulla että hän teki sinuun lämpimän vaikutuksen, sydäntä lämmittävää ja piristävää kuulla tällaisia romanttisena ihmisenä. 😊
Positiiviset kohtaamiset tuovat tosiaankin pirteyttä ja voimia elämään ja etenkin näin pimeään talviaikaan niitä tarvitsee.
Se oma rakkauteni ja onneni löytyi lopulta yli 10 vuoden takaa, matkan alkutaipaleelta. 😊❤

Anonyymi kirjoitti:

Hei. :)
Noinhan se tosiaan on että nuorena kun ei ole vielä täysin aikuinen tunteet kuohuu joskus hyvinkin voimakkaina, mutta kyllä vielä myöhemminkin rakkaus saa aikaan niitä suuria tunneaaltoja.
Kyllä tosiaankin sattuu nähdä ihastuksensa käsi kädessä toisen kanssa, mutta toisaalta se avaa silmiä sen suhteen ettei kannata varauksetta luottaa edes siihen maailman rakastuneimman oloiseen ihmiseen.
Tosin en kyllä ole täysin varma siitä oliko hän ollut varattu jo pidempään, mutta siihen käsitykseen jäin hänen kehonkielensä perusteella.
Moni kyllä elää parisuhteessa joista kaikki ei ole niitä kovinkaan onnellisia edes vaan jotkut pelkää yksin jäämistä niin paljon että elää mieluummin tottumuksesta parisuhteessa sen sijaan että olisi yksin, ihminen on joskus liiankin sopeutuvainen vallitseviin olosuhteisiin parempaan uskomisen sijasta.
Mutta yksinäisiäkin on yllättävän paljon.
Mikäli kohtaamasi nainen ei ollut varattu, ehkä kohtalo saattaa teidät vielä tapaamaan toisenne uudestaankin. 🙂 On ihana kuulla että hän teki sinuun lämpimän vaikutuksen, sydäntä lämmittävää ja piristävää kuulla tällaisia romanttisena ihmisenä. 😊
Positiiviset kohtaamiset tuovat tosiaankin pirteyttä ja voimia elämään ja etenkin näin pimeään talviaikaan niitä tarvitsee.
Se oma rakkauteni ja onneni löytyi lopulta yli 10 vuoden takaa, matkan alkutaipaleelta. 😊❤

Lue lisää

No hei taas.
On se mielenkiintoista tämä elämä,kun sitä tarkastelee ilmiönä ja asettaa itsensä hieman ulkopuolelle ,mistä näkee hieman selvemmin kuin osana sitä kaoottista mylläkkää mitä elämäksi kutsutaan. Vaikka elämä viekin niin joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan merkityksiä.
Jännästi ne vaikuttaa nuo eri kontaktit ihmisten kanssa. Joillakin ihmisillä on tapana imeä kaikki energia kanssakulkijoista. Raskaita ja mahdollisesti katkeroituneita kokemuksistaan.
Kun taas toiset säteilevät positiiviivisuutta ympärilleen niin että heidän lähellään omakin akku latautuu.
Mutta joo,tuo katkeruus on myrkkyä sielulle ja sydämelle. Se muutta päivän yöksi ja maalaa kaiken mustaksi. Ja niin surullista, kun se joka kiehuu siinä väkevässä liemessä vahingoittaa eniten itseään.
Miksei vaan osata päästää irti niistä ikävistä kokemuksista joita me kaikki matkallamme kohdataan. Käännetään tappio voitoksi ja etsitään jokin opetus,vaikka pienikin . Ja jos sen opetuksen muistaa ja ottaa vaarin niin eikö sen silloin voi lukea voitoksi. Ennen kaikkea ,opetellaan antamaan anteeksi. Päästämään irti pahasta, Ihan vain oman itsemme vuoksi.
Hui kamalaa. Ei ollut tarkoitus synkistelyä. Mutta kun kaikkea tulee pohdittua niin joskus on mukava pukea ajatuksiaan sanoiksi. Etenkin jos sillä on kuuliansa. Usein ihmiset alkavat katsella vaivautuneina seinille kun puhut jostakin muusta kuin bensiinin hinnasta tai säästä.
Itse kuulun niihin ketkä pitää pitkistä syvällisiä keskusteluista. Parhaimmillaan se on kuin aalloilla keinumista. Siirrytään aallon harjalta toiselle,aiheesta aiheeseen. Vaikka kiireettömästi kahvilassa istuskellen, samalla siemaillen kaffetta kupposesta.
Miten hienolta tuntuukaan silmäillä toisen kasvoja. Katsella miten valo leikkii hänen hiuksillaan saaden ne kimaltelemaan eri sävyissä. Kuunnella ja puhua,uppoutua tunnelmaan. Unohtaa aika ja paikka. Antaa itselleen lupa hurmaantua toisesta ihmisestä. Antaa hänen kutittaa sieluasi niin pehmeästi että siellä alkaa vallattomasti kuplia ilon ja onnen poreita. Niin luvattoman suloista kuin se onkaan,näitä hetkiä on liian harvoin ,aivan liian harvoin.
Sinä olet onnesi ansainnut ja oikeastaan niinhän me kaikki olemme.

Anonyymi kirjoitti:

No hei taas.
On se mielenkiintoista tämä elämä,kun sitä tarkastelee ilmiönä ja asettaa itsensä hieman ulkopuolelle ,mistä näkee hieman selvemmin kuin osana sitä kaoottista mylläkkää mitä elämäksi kutsutaan. Vaikka elämä viekin niin joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan merkityksiä.
Jännästi ne vaikuttaa nuo eri kontaktit ihmisten kanssa. Joillakin ihmisillä on tapana imeä kaikki energia kanssakulkijoista. Raskaita ja mahdollisesti katkeroituneita kokemuksistaan.
Kun taas toiset säteilevät positiiviivisuutta ympärilleen niin että heidän lähellään omakin akku latautuu.
Mutta joo,tuo katkeruus on myrkkyä sielulle ja sydämelle. Se muutta päivän yöksi ja maalaa kaiken mustaksi. Ja niin surullista, kun se joka kiehuu siinä väkevässä liemessä vahingoittaa eniten itseään.
Miksei vaan osata päästää irti niistä ikävistä kokemuksista joita me kaikki matkallamme kohdataan. Käännetään tappio voitoksi ja etsitään jokin opetus,vaikka pienikin . Ja jos sen opetuksen muistaa ja ottaa vaarin niin eikö sen silloin voi lukea voitoksi. Ennen kaikkea ,opetellaan antamaan anteeksi. Päästämään irti pahasta, Ihan vain oman itsemme vuoksi.
Hui kamalaa. Ei ollut tarkoitus synkistelyä. Mutta kun kaikkea tulee pohdittua niin joskus on mukava pukea ajatuksiaan sanoiksi. Etenkin jos sillä on kuuliansa. Usein ihmiset alkavat katsella vaivautuneina seinille kun puhut jostakin muusta kuin bensiinin hinnasta tai säästä.
Itse kuulun niihin ketkä pitää pitkistä syvällisiä keskusteluista. Parhaimmillaan se on kuin aalloilla keinumista. Siirrytään aallon harjalta toiselle,aiheesta aiheeseen. Vaikka kiireettömästi kahvilassa istuskellen, samalla siemaillen kaffetta kupposesta.
Miten hienolta tuntuukaan silmäillä toisen kasvoja. Katsella miten valo leikkii hänen hiuksillaan saaden ne kimaltelemaan eri sävyissä. Kuunnella ja puhua,uppoutua tunnelmaan. Unohtaa aika ja paikka. Antaa itselleen lupa hurmaantua toisesta ihmisestä. Antaa hänen kutittaa sieluasi niin pehmeästi että siellä alkaa vallattomasti kuplia ilon ja onnen poreita. Niin luvattoman suloista kuin se onkaan,näitä hetkiä on liian harvoin ,aivan liian harvoin.
Sinä olet onnesi ansainnut ja oikeastaan niinhän me kaikki olemme.

Lue lisää

Hei taas! :)
Niinpä, välillä on hyvä katsella elämäänsä kuin ulkopuolelta ja nähdä juurikin se kaiken kokonaisuus muunkin kuin sen oman väkisinkin hieman suppean katseen läpi. Välillä sitä pääsee melkein unohtumaan se mitä kaikkea hyvää omassa elämässä on ja mistä tulee olla kiitollinen. Kaikilla on joskus elämässä niitä aallonpohjiakin tavalla tai toisella.
Onneksi itselle ei ole käynyt mitään niin hirvittävää ettei kaikesta olisi saanut irti jonkinlaista oppia ja karaistumista loppujen lopuksi.
Katkeruus ei tosiaankaan auta ketään ja mitään ei maksa suoda kanssakulkijalle lämmin voimistava hymy, on sydäntä lämmittävintä voida voimistaa toinen toisiaan.
Mistä koskaan voi tietää mitä se toinen käy parhaillaan läpi elämässään ja miten paljon jollekulle voi merkitä se ystävällinen lempeä katse.
On tosiaankin ihanaa katsella toista silmiin ja keskustella sydämellä toiselle ja nähdä silmien loiste, niin että sielut koskettavat toisiaan. 🙂
Kiitos, olet myös onnesi ansainnut kun se tulee kohdallesi, kaikkea hyvää sinulle ja joulun odotusta! 😊

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas! :)
Niinpä, välillä on hyvä katsella elämäänsä kuin ulkopuolelta ja nähdä juurikin se kaiken kokonaisuus muunkin kuin sen oman väkisinkin hieman suppean katseen läpi. Välillä sitä pääsee melkein unohtumaan se mitä kaikkea hyvää omassa elämässä on ja mistä tulee olla kiitollinen. Kaikilla on joskus elämässä niitä aallonpohjiakin tavalla tai toisella.
Onneksi itselle ei ole käynyt mitään niin hirvittävää ettei kaikesta olisi saanut irti jonkinlaista oppia ja karaistumista loppujen lopuksi.
Katkeruus ei tosiaankaan auta ketään ja mitään ei maksa suoda kanssakulkijalle lämmin voimistava hymy, on sydäntä lämmittävintä voida voimistaa toinen toisiaan.
Mistä koskaan voi tietää mitä se toinen käy parhaillaan läpi elämässään ja miten paljon jollekulle voi merkitä se ystävällinen lempeä katse.
On tosiaankin ihanaa katsella toista silmiin ja keskustella sydämellä toiselle ja nähdä silmien loiste, niin että sielut koskettavat toisiaan. 🙂
Kiitos, olet myös onnesi ansainnut kun se tulee kohdallesi, kaikkea hyvää sinulle ja joulun odotusta! 😊

Lue lisää

Hei vaan.
Ja kiitos,Joulua tässä jo odotellaankin. Mukavinta kun viimein sen kaiken hälinän jälkeen laskeutuu rauha ja hiljaisuus. Hämärät päivät ja unelias tunnelma. Joulun tuoksut sekä koristeiden kimallus,niin herkistyy siinä itse kukin.

Ehkä mielessäsi on käynyt ajatus että täältä kirjoitteleva kaveri kulkee pää pilvissä ja jalat irti maasta . Pää täynnä vaaleanpunaisia ajatuksia.
No ehkä niinkin ,mutta kyllä arki täällä sujuu varsin mallikkaasti. Hyvässä järjestyksessä pitää asioiden olla.Eikä sovi unohtaa itseään ja terveitä elämän tapoja. Mutta se on vain arkea ,sitä mitä jokainen meistä tavallaan pyörittää. Kaikille tuttua ja mielenkiinnotonta. Laskujen maksua ,siivousta ,sitä sun tätä. Mutta pitäähän sitä olla jotakin muutakin että balanssi säilyy. Sopivasti arkea ja vähän enemmän sitä muuta. Itse halua etsiä kauneutta maailmasta. Hyviä asioita mitkä ravitsee mieltä.
Kauneutta on kaikkialla,sitä löytyy paljon luonnosta. taiteesta,musiikista ,arkkitehtuurista ja lukemattomista muistakin asioista. Kun avaa aistinsa ja pysähtyy kuuntelemaan ja katselemaan niin kauneus täyttää tulvan lailla mielen ja tajunnan.
Ja onhan se niin nautinnollista vaikka istahtaa lämpimänä ,aurinkoisena päivänä puiston penkille,kuunnella lintujen laulua , tuulen huminaa puiden lehdistössä ja katsella samalla edessään olevan rakennuksen jyhkeän jämerää ulkomuotoa.
Vaan ehkä kaunista kaunein on ihminen. Ei niikään se ulkokuori vaan se mitä sisältä löytyy. Sitä kauneutta ei voi omistaa kuten maalausta seinällään. Se tulee jos on tullakseen. Hymynä, ystävällisenä sanoina ,katseen syvyytenä. Se kauneus syntyy vapaudesta. Jos sen pyrkii omistamaan niin se saattaa kuihtua pois.

No,nyt tämä juttu lipsahti taas tällaiseen suuntaan. Mutta niinhän se aina menee,siitä puhutaan mitä mieleen tulee.
Joten kiintoisaa kuulla myös sinun ajatuksiasi taas kerran. Jään odottelemaan ,jos sopii.

Anonyymi kirjoitti:

Hei vaan.
Ja kiitos,Joulua tässä jo odotellaankin. Mukavinta kun viimein sen kaiken hälinän jälkeen laskeutuu rauha ja hiljaisuus. Hämärät päivät ja unelias tunnelma. Joulun tuoksut sekä koristeiden kimallus,niin herkistyy siinä itse kukin.

Ehkä mielessäsi on käynyt ajatus että täältä kirjoitteleva kaveri kulkee pää pilvissä ja jalat irti maasta . Pää täynnä vaaleanpunaisia ajatuksia.
No ehkä niinkin ,mutta kyllä arki täällä sujuu varsin mallikkaasti. Hyvässä järjestyksessä pitää asioiden olla.Eikä sovi unohtaa itseään ja terveitä elämän tapoja. Mutta se on vain arkea ,sitä mitä jokainen meistä tavallaan pyörittää. Kaikille tuttua ja mielenkiinnotonta. Laskujen maksua ,siivousta ,sitä sun tätä. Mutta pitäähän sitä olla jotakin muutakin että balanssi säilyy. Sopivasti arkea ja vähän enemmän sitä muuta. Itse halua etsiä kauneutta maailmasta. Hyviä asioita mitkä ravitsee mieltä.
Kauneutta on kaikkialla,sitä löytyy paljon luonnosta. taiteesta,musiikista ,arkkitehtuurista ja lukemattomista muistakin asioista. Kun avaa aistinsa ja pysähtyy kuuntelemaan ja katselemaan niin kauneus täyttää tulvan lailla mielen ja tajunnan.
Ja onhan se niin nautinnollista vaikka istahtaa lämpimänä ,aurinkoisena päivänä puiston penkille,kuunnella lintujen laulua , tuulen huminaa puiden lehdistössä ja katsella samalla edessään olevan rakennuksen jyhkeän jämerää ulkomuotoa.
Vaan ehkä kaunista kaunein on ihminen. Ei niikään se ulkokuori vaan se mitä sisältä löytyy. Sitä kauneutta ei voi omistaa kuten maalausta seinällään. Se tulee jos on tullakseen. Hymynä, ystävällisenä sanoina ,katseen syvyytenä. Se kauneus syntyy vapaudesta. Jos sen pyrkii omistamaan niin se saattaa kuihtua pois.

No,nyt tämä juttu lipsahti taas tällaiseen suuntaan. Mutta niinhän se aina menee,siitä puhutaan mitä mieleen tulee.
Joten kiintoisaa kuulla myös sinun ajatuksiasi taas kerran. Jään odottelemaan ,jos sopii.

Lue lisää

Hei jälleen. :)
Joulu on tosiaan ihanaa aikaa kun rauhoitutaan ja nautitaan joulun tuomasta taianomaisesta tunnelmasta valoineen ja kynttilöineen, rakastan tunnelmavaloja joiden lämpimässä valossa tunnelmoida ja syödä joulunherkkuja. 🙂
Joulussa on kyllä oma herkistävä kauneutensa ja pysähtyneisyytensä etenkin silloin kun se on valkoinen.
Ihana joulukävely kun lumi kimmeltää ja narskuu kenkien alla. :)

Ei siinä ole mitään pahaa että vaalii kauniita vaaleanpunaisiakin ajatuksia vaan päinvastoin, niitä tarvitsee jotta sielu pysyy ravittuna. 🙂
Kuitenkin on tosiaan tärkeää että arki pyörii ja elämä on kunnossa siltä osin, vasta sitten se kauneuskin pääsee toteutumaan kaikessa kokonaisuudessaan kun kaikki perusasiat on kohdallaan.
Olen myöskin sellainen että haluan etsiä kauneutta ympäriltä, jotain puhdasta ja jossa on jotain ajatonta.
Sitä löytyy juurikin esimerkiksi luonnosta ja musiikista, jo pelkällä kävelylenkillä voi nähdä paljon kaunista kun vain virittää aistinsa siten että näkee suloisia asioita ympärillään. :)
Rakastan itse juurikin mainitsemiasi linnunlaulua ja puunlehtien huminaa, lehtien keinuntaa tuulessa on myös ihana katsella, siinä on juurikin sitä lohdullista ajattomuutta.
Kaikista kauneinta tosiaan on kuitenkin toinen ihminen ja sielu, sen kohtaaminen ja pitäminen hyvänä tavalla tai toisella joko ystävänä tai rakastettuna.
Valoa pystyy välittämään ympärilleen niin pienillä asioilla kun niin tahtoo, ja se jos mikä ravitsee kaikkia osapuolia. 🙂
Nyt onkin pirteä pakkanen, mukava käydä iltalenkillä ja juoda sitten vielä iltatee. :)

Anonyymi kirjoitti:

Hei jälleen. :)
Joulu on tosiaan ihanaa aikaa kun rauhoitutaan ja nautitaan joulun tuomasta taianomaisesta tunnelmasta valoineen ja kynttilöineen, rakastan tunnelmavaloja joiden lämpimässä valossa tunnelmoida ja syödä joulunherkkuja. 🙂
Joulussa on kyllä oma herkistävä kauneutensa ja pysähtyneisyytensä etenkin silloin kun se on valkoinen.
Ihana joulukävely kun lumi kimmeltää ja narskuu kenkien alla. :)

Ei siinä ole mitään pahaa että vaalii kauniita vaaleanpunaisiakin ajatuksia vaan päinvastoin, niitä tarvitsee jotta sielu pysyy ravittuna. 🙂
Kuitenkin on tosiaan tärkeää että arki pyörii ja elämä on kunnossa siltä osin, vasta sitten se kauneuskin pääsee toteutumaan kaikessa kokonaisuudessaan kun kaikki perusasiat on kohdallaan.
Olen myöskin sellainen että haluan etsiä kauneutta ympäriltä, jotain puhdasta ja jossa on jotain ajatonta.
Sitä löytyy juurikin esimerkiksi luonnosta ja musiikista, jo pelkällä kävelylenkillä voi nähdä paljon kaunista kun vain virittää aistinsa siten että näkee suloisia asioita ympärillään. :)
Rakastan itse juurikin mainitsemiasi linnunlaulua ja puunlehtien huminaa, lehtien keinuntaa tuulessa on myös ihana katsella, siinä on juurikin sitä lohdullista ajattomuutta.
Kaikista kauneinta tosiaan on kuitenkin toinen ihminen ja sielu, sen kohtaaminen ja pitäminen hyvänä tavalla tai toisella joko ystävänä tai rakastettuna.
Valoa pystyy välittämään ympärilleen niin pienillä asioilla kun niin tahtoo, ja se jos mikä ravitsee kaikkia osapuolia. 🙂
Nyt onkin pirteä pakkanen, mukava käydä iltalenkillä ja juoda sitten vielä iltatee. :)

Lue lisää

Hei taasen.
Kiitos ajatuksistasi. Mukava ja jotenkin hämmentävääkin huomata miten samansuutaisina kulkevat asenteidemme ja arvojemme linjat. Kyllä kai se juuri on perusta ihmisuhteiden toimivuudelle että suuret linja on jokseenkin yhtenevät. Enkä nyt tarkoita pelkästään parisuhteita vaan kaikenlaisia kaveri ja ystävyys suhteita ja suhteita yleisesti missä ihmiset ovat kosketuksissa toistensa kanssa. Ne pienet viivat voivat taas mennä ja pitääkin mennä sopivasti ristiin. Milloin ne ikäänkuin nivovat yhteen sitä saumaa joka ihmisiä erottaa. Jos kaikesta on aina samaa mieltä niin silloinhan olisimme vain toistemme kopioita. Eikö kuitenkin ole tarkoitus että opimme ja ymmärrämme toisiamme. Yrittäen luoda parempaa.maailmaa.

Eilen ,käydessäni kävelyllä ,kuulin jalkojeni alla pakkaslumen narskuntaa. Kasvoilleni nousi hymy kun muistin sinun sanasi pakkaslumesta. Joskus pienetkin asiat tekee hyvän mielen.

Tekee mieli palata jouluaiheeseen koska sieltä se on hyvää vauhtia saapumassa. Itse pidän hieman yksinkertaisesta perinteisemmästä tavasta viettää joulua. Ehkä juuri ruoka ja tunnelma on se tärkein. Ja miksei jokunen pakettiin siihen sopii kunhan ei mene mahdottomuuksiin. Kiireetön ruokailu ja leppoisa jutustele on mukavaa. Ja kynttilän valo ja kuusentuoksu. Ja kun ilta on kääntymässä yöksi niin on hyvä kääriytyä pumpulin pehmeään tunnelmaan yhdessä rakkaan kanssa. Katsella kynttilöiden lepattava linkkejä, kimaltavia koristeita ja kuunnella syvää hiljaisuutta niin että voi tuntea miten sydämet sykkivät samaan tahtiin.

Anonyymi kirjoitti:

Hei taasen.
Kiitos ajatuksistasi. Mukava ja jotenkin hämmentävääkin huomata miten samansuutaisina kulkevat asenteidemme ja arvojemme linjat. Kyllä kai se juuri on perusta ihmisuhteiden toimivuudelle että suuret linja on jokseenkin yhtenevät. Enkä nyt tarkoita pelkästään parisuhteita vaan kaikenlaisia kaveri ja ystävyys suhteita ja suhteita yleisesti missä ihmiset ovat kosketuksissa toistensa kanssa. Ne pienet viivat voivat taas mennä ja pitääkin mennä sopivasti ristiin. Milloin ne ikäänkuin nivovat yhteen sitä saumaa joka ihmisiä erottaa. Jos kaikesta on aina samaa mieltä niin silloinhan olisimme vain toistemme kopioita. Eikö kuitenkin ole tarkoitus että opimme ja ymmärrämme toisiamme. Yrittäen luoda parempaa.maailmaa.

Eilen ,käydessäni kävelyllä ,kuulin jalkojeni alla pakkaslumen narskuntaa. Kasvoilleni nousi hymy kun muistin sinun sanasi pakkaslumesta. Joskus pienetkin asiat tekee hyvän mielen.

Tekee mieli palata jouluaiheeseen koska sieltä se on hyvää vauhtia saapumassa. Itse pidän hieman yksinkertaisesta perinteisemmästä tavasta viettää joulua. Ehkä juuri ruoka ja tunnelma on se tärkein. Ja miksei jokunen pakettiin siihen sopii kunhan ei mene mahdottomuuksiin. Kiireetön ruokailu ja leppoisa jutustele on mukavaa. Ja kynttilän valo ja kuusentuoksu. Ja kun ilta on kääntymässä yöksi niin on hyvä kääriytyä pumpulin pehmeään tunnelmaan yhdessä rakkaan kanssa. Katsella kynttilöiden lepattava linkkejä, kimaltavia koristeita ja kuunnella syvää hiljaisuutta niin että voi tuntea miten sydämet sykkivät samaan tahtiin.

Lue lisää

Hei taas. :)
On ollut tosiaankin mukava vaihtaa ajatuksia kanssasi ja mukava huomata että niitä ajatuksilta samansuuntaisia ihmisiä voi löytyä yllättävästikin. :)
Olen herkkä ihminen ja mielestäni se on pelkästään hyvä asia, se avaa oven kauniiseen ravitsevaan mielenmaisemaan ja arvostan herkkyyttä ja kauniskatseisuutta suuresti myös muissa ihmisissä. 🙂
Kyllä se taitaa niin olla että ei sellainen ihmissuhde toimi pidemmän päälle jossa ajatusten linjat on kovin erilaiset, se alkaa hangata lopulta. Jos toinen ihminen on kovin erilainen itsen kanssa siitä saa kyllä mielenkiintoisia keskusteluja muutamille kerroille mutta sitten joku/jotkut merkittävät perusarvot on niin erilaisia ettei sitä voi ohittaa.
Eri asia on olla eri mieltä pienemmistä asioista toisinaan ja sellainen on vain tervettä ja avartaa omaakin katsantokantaa asioiden tarkastelemisessa, elämä liikkuu eteenpäin ja ajatukset sen mukana.
Vuosien saatossa sitä ei ole enää niin ehdoton tietyissä näkökulmissa kuin oli vuosia sitten ja toisissa asioissa taas on entistäkin ehdottomampi, jotta ei ajaudu tuuliajolle täytyy olla selkeät linjat ja arvot joiden mukaan kulkee.
Joskus ihminen joustaa asioissa liian pitkälle, kuten vaikka huonossa ihmissuhteessa joka ei hyödytä enää kumpaakaan osapuolta.
Parhaimmillaan terve erimielisyys on kuitenkin juurikin sitä että se avartaa maailmaa meille, mikä sen parempaa pienelle ihmiselle. :)

Tuli todella hyvä mieli ja hymy huulille kuulla että sanani narskuvasta lumesta lämmittivät mieltäsi kun olit kävelylenkillä, juuri tuollainen että voi pienillä teoilla lämmittää toisen mieltä ja tehdä hyvän mielen on sitä mikä saa omankin sydämen lämpimäksi. 🙂

Yksinkertaisempi vähän koruttomampikin tapa viettää joulua on myös hyvä, itselläni on läheisiä jotka ei pidä edes minkäänlaisista jouluvaloistakaan.
Jotkut kokee joulunajan ahdistavaksi ja paineistetuksi höpsötykseksi, mutta itse rakastan joulunaikaa lämpimine valoineen ja tunnelmineen. 😊
On mukava muistaa läheisiä antamalla yhdet lahjat jotka on mietitty parhaan mukaan siten että niissä olisi jokin vähän syvempikin ajatus ja merkitys taustalla, mutta en koe että lahjavuoressa on edes lapsille mitään järkeä se menee sitten kulutusjuhlan puolelle.
Joulu on ennen kaikkea se lämmin rauhallinen tunnelma. 😊
Juurikin valot, kynttilät ja niiden lämmin liekki, herkullinen ruoka ja tuoksu ja sydämellinen yhdessäolo on se juttu. Ja jouluiltana mennä toisen kainaloon ja helliä sielua lämpimässä joulun tunnelmassa ja nukkua taianomainen jouluyö sielua halaten. ❤😊
Jos ei ole omaa rakasta niin voi silti mennä nukkumaan läheisten sieluja halaten mielessään, oikestaan aina voi tehdä niin mutta joulussa on tietenkin täysin oma tunnelmansa. :)
Ihana liikutus nousee mieleeni ja tulen ajattelemaan myös sinua lämmöllä tänä jouluna muistaen keskustelumme joulusta. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas. :)
On ollut tosiaankin mukava vaihtaa ajatuksia kanssasi ja mukava huomata että niitä ajatuksilta samansuuntaisia ihmisiä voi löytyä yllättävästikin. :)
Olen herkkä ihminen ja mielestäni se on pelkästään hyvä asia, se avaa oven kauniiseen ravitsevaan mielenmaisemaan ja arvostan herkkyyttä ja kauniskatseisuutta suuresti myös muissa ihmisissä. 🙂
Kyllä se taitaa niin olla että ei sellainen ihmissuhde toimi pidemmän päälle jossa ajatusten linjat on kovin erilaiset, se alkaa hangata lopulta. Jos toinen ihminen on kovin erilainen itsen kanssa siitä saa kyllä mielenkiintoisia keskusteluja muutamille kerroille mutta sitten joku/jotkut merkittävät perusarvot on niin erilaisia ettei sitä voi ohittaa.
Eri asia on olla eri mieltä pienemmistä asioista toisinaan ja sellainen on vain tervettä ja avartaa omaakin katsantokantaa asioiden tarkastelemisessa, elämä liikkuu eteenpäin ja ajatukset sen mukana.
Vuosien saatossa sitä ei ole enää niin ehdoton tietyissä näkökulmissa kuin oli vuosia sitten ja toisissa asioissa taas on entistäkin ehdottomampi, jotta ei ajaudu tuuliajolle täytyy olla selkeät linjat ja arvot joiden mukaan kulkee.
Joskus ihminen joustaa asioissa liian pitkälle, kuten vaikka huonossa ihmissuhteessa joka ei hyödytä enää kumpaakaan osapuolta.
Parhaimmillaan terve erimielisyys on kuitenkin juurikin sitä että se avartaa maailmaa meille, mikä sen parempaa pienelle ihmiselle. :)

Tuli todella hyvä mieli ja hymy huulille kuulla että sanani narskuvasta lumesta lämmittivät mieltäsi kun olit kävelylenkillä, juuri tuollainen että voi pienillä teoilla lämmittää toisen mieltä ja tehdä hyvän mielen on sitä mikä saa omankin sydämen lämpimäksi. 🙂

Yksinkertaisempi vähän koruttomampikin tapa viettää joulua on myös hyvä, itselläni on läheisiä jotka ei pidä edes minkäänlaisista jouluvaloistakaan.
Jotkut kokee joulunajan ahdistavaksi ja paineistetuksi höpsötykseksi, mutta itse rakastan joulunaikaa lämpimine valoineen ja tunnelmineen. 😊
On mukava muistaa läheisiä antamalla yhdet lahjat jotka on mietitty parhaan mukaan siten että niissä olisi jokin vähän syvempikin ajatus ja merkitys taustalla, mutta en koe että lahjavuoressa on edes lapsille mitään järkeä se menee sitten kulutusjuhlan puolelle.
Joulu on ennen kaikkea se lämmin rauhallinen tunnelma. 😊
Juurikin valot, kynttilät ja niiden lämmin liekki, herkullinen ruoka ja tuoksu ja sydämellinen yhdessäolo on se juttu. Ja jouluiltana mennä toisen kainaloon ja helliä sielua lämpimässä joulun tunnelmassa ja nukkua taianomainen jouluyö sielua halaten. ❤😊
Jos ei ole omaa rakasta niin voi silti mennä nukkumaan läheisten sieluja halaten mielessään, oikestaan aina voi tehdä niin mutta joulussa on tietenkin täysin oma tunnelmansa. :)
Ihana liikutus nousee mieleeni ja tulen ajattelemaan myös sinua lämmöllä tänä jouluna muistaen keskustelumme joulusta. 🙂

Lue lisää

Täällä jälleen,Hei vaan

Totta tosiaan, en olisi itsekään uskonut että täällä syntyisi asiallinen keskustelu.
Eikä minulla mitään sitä vastaan ole,tykkään höpöttelystä ja osaan kuunnella kun puhutaan. Oikeastaan juuri se toisen mielipide ja ajatuksenjuoksu toimiin koko keskustelun moottorina. Herää lisää kysymyksiä mihin haluaa saada vastauksia. Voi kommentoida ,pyytää tarkentamaan ellei heti ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Vaikkakin hyvä keskustelija osaa ilmaista asiansa niin ettei jää tulkinnanvaraa. Ellei sitten ole jokin aivan vieras asia missä vilisee vaikka ammattitermejä mitkä on aivan vieraita kuulijan korvaan. Ylipäätään kuunteleminen on fiksumpaa kuin puhuminen. Kertojalle asia on tuttu. Kuulialla on mahdollisuus oppia kuulemastaan. Hyvä tasapaino tässäkin niin keskustelu on herkullista ja nautittavaa.

Luen myös itse kuuluvani herkkiin ihmisiin. Väliin vähän liiankin tunteikas. Osaan myös kovettua jos kohtaan tylyä käytöstä ja ilkeää puhetta. Välillä heiluu tunnetilat mutta niinhän se pitääkin. Tietää elävänsä kun on tunteet.
Huumoria viljelen reippaasti ja useimmiten hymy kasvoilla eli tykkään nauraa jos on aihetta. Vitsinkertojana on tosi huono,mutta tilannekomiikka saa minut syttymään. Arjen asioissa on tosi paljon koomisia piirteitä mille on hauska naurahtaa kun on sopiva paikka.
Enkä missään tapauksessa ole riidankylväjä,pikemminkin sovittelija.kun on niitäkin ihmisiä ketkä hakemalla hakee konfliktia ja riidan aihetta. Sellaiset kierrän kaukaa. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin riitely. Onneksi sentään vielä voi valita ystävänsä.

Vielä piti sanomani noista asenteista ja siitä kuinka ne muuttuvat iän myötä. Joskus oikein hätkähtää kun muistaa omat nuoruusaikansa arvot ja asenteet. Silloin niin tärkeät asiat ovat nykyisin täysin merkityksettömiä ja jopa joskus hävettäviä. Kuinka on voinutkaan ajatella niin typerästi. Kaikkea en tyrmää mutta joitakin entisiä arvojani kohtaan tunnen suoranaista häpeää. Onkohan tämä asenteiden muutos kohti pehmeämpiä arvoja ja sallivanpaa ilmapiiriä sekä ylipäätään rauhallisempaa elämää kohden kulkeminen sitä henkistä kasvua. Vai mitenkä sinä asian näkisit. Voihan olla että yleisellä asenneilmastolla on myös vaikutusta, että virran mukana mennään.

Lupasit muistaa minua Jouluna. Minäkin ajattelin antaa sinulle jotakin. Vaikka en sitä fyysisesti voi tehdäkään niin siitä huolimatta haluan että kuuntelisit Suvi Teräsniskan version kappaleesta. Yhtenä iltana. Se on minusta kaunis kappale ja hieno sanoitus. Siinä puhutaan myös tuntemattomista. Juuri kuin me,toisillemme tuntemattomat.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä jälleen,Hei vaan

Totta tosiaan, en olisi itsekään uskonut että täällä syntyisi asiallinen keskustelu.
Eikä minulla mitään sitä vastaan ole,tykkään höpöttelystä ja osaan kuunnella kun puhutaan. Oikeastaan juuri se toisen mielipide ja ajatuksenjuoksu toimiin koko keskustelun moottorina. Herää lisää kysymyksiä mihin haluaa saada vastauksia. Voi kommentoida ,pyytää tarkentamaan ellei heti ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Vaikkakin hyvä keskustelija osaa ilmaista asiansa niin ettei jää tulkinnanvaraa. Ellei sitten ole jokin aivan vieras asia missä vilisee vaikka ammattitermejä mitkä on aivan vieraita kuulijan korvaan. Ylipäätään kuunteleminen on fiksumpaa kuin puhuminen. Kertojalle asia on tuttu. Kuulialla on mahdollisuus oppia kuulemastaan. Hyvä tasapaino tässäkin niin keskustelu on herkullista ja nautittavaa.

Luen myös itse kuuluvani herkkiin ihmisiin. Väliin vähän liiankin tunteikas. Osaan myös kovettua jos kohtaan tylyä käytöstä ja ilkeää puhetta. Välillä heiluu tunnetilat mutta niinhän se pitääkin. Tietää elävänsä kun on tunteet.
Huumoria viljelen reippaasti ja useimmiten hymy kasvoilla eli tykkään nauraa jos on aihetta. Vitsinkertojana on tosi huono,mutta tilannekomiikka saa minut syttymään. Arjen asioissa on tosi paljon koomisia piirteitä mille on hauska naurahtaa kun on sopiva paikka.
Enkä missään tapauksessa ole riidankylväjä,pikemminkin sovittelija.kun on niitäkin ihmisiä ketkä hakemalla hakee konfliktia ja riidan aihetta. Sellaiset kierrän kaukaa. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin riitely. Onneksi sentään vielä voi valita ystävänsä.

Vielä piti sanomani noista asenteista ja siitä kuinka ne muuttuvat iän myötä. Joskus oikein hätkähtää kun muistaa omat nuoruusaikansa arvot ja asenteet. Silloin niin tärkeät asiat ovat nykyisin täysin merkityksettömiä ja jopa joskus hävettäviä. Kuinka on voinutkaan ajatella niin typerästi. Kaikkea en tyrmää mutta joitakin entisiä arvojani kohtaan tunnen suoranaista häpeää. Onkohan tämä asenteiden muutos kohti pehmeämpiä arvoja ja sallivanpaa ilmapiiriä sekä ylipäätään rauhallisempaa elämää kohden kulkeminen sitä henkistä kasvua. Vai mitenkä sinä asian näkisit. Voihan olla että yleisellä asenneilmastolla on myös vaikutusta, että virran mukana mennään.

Lupasit muistaa minua Jouluna. Minäkin ajattelin antaa sinulle jotakin. Vaikka en sitä fyysisesti voi tehdäkään niin siitä huolimatta haluan että kuuntelisit Suvi Teräsniskan version kappaleesta. Yhtenä iltana. Se on minusta kaunis kappale ja hieno sanoitus. Siinä puhutaan myös tuntemattomista. Juuri kuin me,toisillemme tuntemattomat.

Lue lisää

Hei taas! :)
On tosiaan mukava huomata kuinka asiallinenkin keskustelu voi syntyä myös täällä, on mukava keskustella mukavia tuntemattomienkin kanssa, hyvän mielen jakamisesta tulee hyvä mieli aina itsellekin ja mukavasta rupattelusta.
Tykkään myös keskustellessa kuunnella toisten mielipiteitä enemmän kuin olla itse suupalttina, ne omat ajatukset ja mielipiteet on jo valmiiksi tuttuja.
Eri asia on toki silloin kun on todella jotain merkittävää sanottavaa ne on tärkeää sanoa ääneen selkeästi.
Juuri se että voi avata mieltään toista kuuntelemalla on hienoa siinä voi saada hyviä oivalluksia ja saa ajattelemisen aihetta ja avartavaa mietittävää.

Herkkyys on hieno piirre ihmisessä vaikka herkkänä ihmisenä tiedän että joskus olisi melkein parempi kuin ei tuntisi kaikkea niin voimakkaasti.
Ja joitain ihmisiä voimakas herkkyys voi myös ärsyttää jos ei ole itse sitä ihmistyyppiä.
Tuo on hyvä piirre että osaa myös kovettaa hieman itseään sillä aina on ihmisiä jotka käyttäytyvät tylysti ja sivaltavat sanoillaan syystä tai toisesta.
Itsellä on vielä opettelemista toisinaan nahkan kovettamisessa.
Itse olen ollut aina perusluonteeltani positiivinen ja tietyllä tapaa iloinen ihminen vaikka olenkin herkkä ja melankolinen, tietyntyyppinen kaiho ja surumielisyys asioiden näkemisessä vain lisää niiden kauneutta ja herkkyyttä ja toisissa asioissa apeutta, kaikki herkkyys aistimisessa on mielestäni hyvästä.
Pahoinvoivia ihmisiä herkkä ja kaunis aistiminen kuitenkin saattaa häiritä ja sellainen kannattaa jättää omaan arvoonsa, se on vain kateutta mitä he tuntevat.
Sovussa eläminen ja sovittelu on ehdottomasti se mitä suosin itsekin, jos joku on selvästi tarkoituksella tyly ja jopa riidanhaluinenkin yritän vaientaa sen olemalla silti itse ystävällinen ja asiallisen kohtelias, aikuismaisesti käyttäytyvä.
Muutama ihmissuhde on mennyt poikki siksi kun olen itse yrittänyt pitää yllä positiivista henkeä viimeiseen asti ja toinen on ollut eri laatua ja lähes halunnut velloa negatiivisuudessa.
En näe sellaisessa mitään järkevää.
Joskus asiat todella voi olla kiinni myös siitä omasta asennoitumisesta.

Minulla on myös jotkin arvot ja asenteet joihinkin asioihin muuttuneet nuoruudesta niin paljon että kun muistelen niitä entisiä ajatuksia niin myötähäpeä nousee pintaan, miten mustavalkoinen sitä joskus olikaan ja piti itseään niin viisaana.
Kyllä se että arvot ja asenteet pehmenee iän myötä on mielestäni juurikin henkistä kasvua ja viisastumista, sitä oikeaa tällä kertaa. :)
On myös hienoa että yleinen yhteiskunnan ilmapiiri on suopeampi monissa asioissa, jyrkkä mustavalkoinen ajattelu ei hyödytä vaan parempi on avata silmänsä.

Tuo Suvi Teräsniskan versio kappaleesta yhtenä iltana on todella kaunis ja herkkä hieno tulkinta. :)
Olen aina pitänyt myös Juice Leskisen alkuperäisversiosta, kappaleen sanat on todella hienot ja pysäyttää ajattelemaan sitä miten välillä kannattaisi aistia ympäristöään juurikin hienosäkeisellä herkkyydellä ja tarkkaavaisuudella vaikka joskus se onkin vaikeaa itse kullekin kaiken keskellä.
Olen muistanut sinua tänä Jouluna lämmöllä ja olen kiitollinen tästä kohtaamisestamme sanallisin viestein. :)

Oikein hyvää Joulua ja onnellista tulevaa uutta vuotta sinulle! 😊❤

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas! :)
On tosiaan mukava huomata kuinka asiallinenkin keskustelu voi syntyä myös täällä, on mukava keskustella mukavia tuntemattomienkin kanssa, hyvän mielen jakamisesta tulee hyvä mieli aina itsellekin ja mukavasta rupattelusta.
Tykkään myös keskustellessa kuunnella toisten mielipiteitä enemmän kuin olla itse suupalttina, ne omat ajatukset ja mielipiteet on jo valmiiksi tuttuja.
Eri asia on toki silloin kun on todella jotain merkittävää sanottavaa ne on tärkeää sanoa ääneen selkeästi.
Juuri se että voi avata mieltään toista kuuntelemalla on hienoa siinä voi saada hyviä oivalluksia ja saa ajattelemisen aihetta ja avartavaa mietittävää.

Herkkyys on hieno piirre ihmisessä vaikka herkkänä ihmisenä tiedän että joskus olisi melkein parempi kuin ei tuntisi kaikkea niin voimakkaasti.
Ja joitain ihmisiä voimakas herkkyys voi myös ärsyttää jos ei ole itse sitä ihmistyyppiä.
Tuo on hyvä piirre että osaa myös kovettaa hieman itseään sillä aina on ihmisiä jotka käyttäytyvät tylysti ja sivaltavat sanoillaan syystä tai toisesta.
Itsellä on vielä opettelemista toisinaan nahkan kovettamisessa.
Itse olen ollut aina perusluonteeltani positiivinen ja tietyllä tapaa iloinen ihminen vaikka olenkin herkkä ja melankolinen, tietyntyyppinen kaiho ja surumielisyys asioiden näkemisessä vain lisää niiden kauneutta ja herkkyyttä ja toisissa asioissa apeutta, kaikki herkkyys aistimisessa on mielestäni hyvästä.
Pahoinvoivia ihmisiä herkkä ja kaunis aistiminen kuitenkin saattaa häiritä ja sellainen kannattaa jättää omaan arvoonsa, se on vain kateutta mitä he tuntevat.
Sovussa eläminen ja sovittelu on ehdottomasti se mitä suosin itsekin, jos joku on selvästi tarkoituksella tyly ja jopa riidanhaluinenkin yritän vaientaa sen olemalla silti itse ystävällinen ja asiallisen kohtelias, aikuismaisesti käyttäytyvä.
Muutama ihmissuhde on mennyt poikki siksi kun olen itse yrittänyt pitää yllä positiivista henkeä viimeiseen asti ja toinen on ollut eri laatua ja lähes halunnut velloa negatiivisuudessa.
En näe sellaisessa mitään järkevää.
Joskus asiat todella voi olla kiinni myös siitä omasta asennoitumisesta.

Minulla on myös jotkin arvot ja asenteet joihinkin asioihin muuttuneet nuoruudesta niin paljon että kun muistelen niitä entisiä ajatuksia niin myötähäpeä nousee pintaan, miten mustavalkoinen sitä joskus olikaan ja piti itseään niin viisaana.
Kyllä se että arvot ja asenteet pehmenee iän myötä on mielestäni juurikin henkistä kasvua ja viisastumista, sitä oikeaa tällä kertaa. :)
On myös hienoa että yleinen yhteiskunnan ilmapiiri on suopeampi monissa asioissa, jyrkkä mustavalkoinen ajattelu ei hyödytä vaan parempi on avata silmänsä.

Tuo Suvi Teräsniskan versio kappaleesta yhtenä iltana on todella kaunis ja herkkä hieno tulkinta. :)
Olen aina pitänyt myös Juice Leskisen alkuperäisversiosta, kappaleen sanat on todella hienot ja pysäyttää ajattelemaan sitä miten välillä kannattaisi aistia ympäristöään juurikin hienosäkeisellä herkkyydellä ja tarkkaavaisuudella vaikka joskus se onkin vaikeaa itse kullekin kaiken keskellä.
Olen muistanut sinua tänä Jouluna lämmöllä ja olen kiitollinen tästä kohtaamisestamme sanallisin viestein. :)

Oikein hyvää Joulua ja onnellista tulevaa uutta vuotta sinulle! 😊❤

Lue lisää

Hei taas.
Niin se vuosi vaihtui suuremmin juhlimatta. Joten Hyvää uutta vuotta sinne sinulle.
Joo kotioloissa ja hyvin rauhallisesti. Naapureiden ilotulitusta ikkunasta katsellen vaihtui vuosi minulla. Entäpä siellä, oliko kuplajuomaa lasissa.

Olitpa muuten löytänyt hyvin kuvaavan sanan viimeksi kun kirjoitit. Luettuani sen niin hoksasin että juuri sitä se tuntuu kun sanan säilä sivaltaa. Sivaltaa oli se sana mihin kiinnitin huomioni. Miten onkin niin että ne ihmiset jotka haluavat satuttaa sanoillaan ,löytävätkin juuri sen kohdan mikä on jo valmiiksi niin kipeä että siihen sivaltamalla tekisi mieli kiljua tuskasta.

No niin,sitten iloisempiin aiheisiin.
Olisi hauska kuulla miten vietät vapaa aikaasi. Aina puuhastelusta vakavampiinkin harrastuksiin. Ihmisten tekemiset ja kiinnostusten kohteet on sitä syvintä minäkuvaa. Kyllä se kertoo paljon millainen persoona kukin on, mihin sen aikansa käyttää. Saatan vaikuttaa uteliaalle,mitä myös tavallaan olenkin. Mutta toivoakseni hyvällä tavalla utelias. Kun on kiinnostunut kaikesta,myös ihmisistä täytyy jossakinmäärin olla utelias. En kuitenkaan ole niitä ihmisiä jotka haluaa perinjuurin selvittää kaikki asiat. Mutta ei minulle myöskään riitä pelkkä pintaraapaisu. Asia kuin asia niin hienoudet tapaavat löytyä vasta pinnan alta. Sen mikä ei ole tarkoitettu kaikille korville,osaan myös säilyttää omana tietonani. Heh, eihän tässä kukaan julkisesti salaisuuksiaan ala kertomaankaan.

Itselle on tuo luonto hyvin tärkeä. Se antaa paljon iloa erilaisuudellaan. Kuten nuo vuodenajat. Erilaiset valon vaihtelut. Aamun kajot ja iltaruskot .Sinitaivas ja synkkänä nouseva tumma myrskyseinämä. Ja paljon siltä väliltä. Pakkas sää ja Huom, askelten narskunta pakkaslumessa.
Eikä kaiken tarvitse olla suurta ja mahtavaa. Hyvin pienestäkin voi löytää kauneutta joka tuo hyvän mielen pintaan.
Joskus lämpimänä kesäpäivänä rantakalliolla aurinkosta ja tuulesta nauttiessaan voi huomata kallion raossa sinnittelevän pienen pienen kukkasen. Niin pienen että pystyasennossa sitä olis mahdoton edes huomata. Tällaisia pieniä löytöjä olen oppinut tekemään luonnossa kulkiessani. Oppinut?Taitaa olla ennemikin luontainen ominaisuus. Liittyy siihen uteliaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas! :)
On tosiaan mukava huomata kuinka asiallinenkin keskustelu voi syntyä myös täällä, on mukava keskustella mukavia tuntemattomienkin kanssa, hyvän mielen jakamisesta tulee hyvä mieli aina itsellekin ja mukavasta rupattelusta.
Tykkään myös keskustellessa kuunnella toisten mielipiteitä enemmän kuin olla itse suupalttina, ne omat ajatukset ja mielipiteet on jo valmiiksi tuttuja.
Eri asia on toki silloin kun on todella jotain merkittävää sanottavaa ne on tärkeää sanoa ääneen selkeästi.
Juuri se että voi avata mieltään toista kuuntelemalla on hienoa siinä voi saada hyviä oivalluksia ja saa ajattelemisen aihetta ja avartavaa mietittävää.

Herkkyys on hieno piirre ihmisessä vaikka herkkänä ihmisenä tiedän että joskus olisi melkein parempi kuin ei tuntisi kaikkea niin voimakkaasti.
Ja joitain ihmisiä voimakas herkkyys voi myös ärsyttää jos ei ole itse sitä ihmistyyppiä.
Tuo on hyvä piirre että osaa myös kovettaa hieman itseään sillä aina on ihmisiä jotka käyttäytyvät tylysti ja sivaltavat sanoillaan syystä tai toisesta.
Itsellä on vielä opettelemista toisinaan nahkan kovettamisessa.
Itse olen ollut aina perusluonteeltani positiivinen ja tietyllä tapaa iloinen ihminen vaikka olenkin herkkä ja melankolinen, tietyntyyppinen kaiho ja surumielisyys asioiden näkemisessä vain lisää niiden kauneutta ja herkkyyttä ja toisissa asioissa apeutta, kaikki herkkyys aistimisessa on mielestäni hyvästä.
Pahoinvoivia ihmisiä herkkä ja kaunis aistiminen kuitenkin saattaa häiritä ja sellainen kannattaa jättää omaan arvoonsa, se on vain kateutta mitä he tuntevat.
Sovussa eläminen ja sovittelu on ehdottomasti se mitä suosin itsekin, jos joku on selvästi tarkoituksella tyly ja jopa riidanhaluinenkin yritän vaientaa sen olemalla silti itse ystävällinen ja asiallisen kohtelias, aikuismaisesti käyttäytyvä.
Muutama ihmissuhde on mennyt poikki siksi kun olen itse yrittänyt pitää yllä positiivista henkeä viimeiseen asti ja toinen on ollut eri laatua ja lähes halunnut velloa negatiivisuudessa.
En näe sellaisessa mitään järkevää.
Joskus asiat todella voi olla kiinni myös siitä omasta asennoitumisesta.

Minulla on myös jotkin arvot ja asenteet joihinkin asioihin muuttuneet nuoruudesta niin paljon että kun muistelen niitä entisiä ajatuksia niin myötähäpeä nousee pintaan, miten mustavalkoinen sitä joskus olikaan ja piti itseään niin viisaana.
Kyllä se että arvot ja asenteet pehmenee iän myötä on mielestäni juurikin henkistä kasvua ja viisastumista, sitä oikeaa tällä kertaa. :)
On myös hienoa että yleinen yhteiskunnan ilmapiiri on suopeampi monissa asioissa, jyrkkä mustavalkoinen ajattelu ei hyödytä vaan parempi on avata silmänsä.

Tuo Suvi Teräsniskan versio kappaleesta yhtenä iltana on todella kaunis ja herkkä hieno tulkinta. :)
Olen aina pitänyt myös Juice Leskisen alkuperäisversiosta, kappaleen sanat on todella hienot ja pysäyttää ajattelemaan sitä miten välillä kannattaisi aistia ympäristöään juurikin hienosäkeisellä herkkyydellä ja tarkkaavaisuudella vaikka joskus se onkin vaikeaa itse kullekin kaiken keskellä.
Olen muistanut sinua tänä Jouluna lämmöllä ja olen kiitollinen tästä kohtaamisestamme sanallisin viestein. :)

Oikein hyvää Joulua ja onnellista tulevaa uutta vuotta sinulle! 😊❤

Lue lisää

Hei.
Olen tovin aikaa odotellut savumerkkejä siltä suunalta. Toki ymmärrän jos puut ovat lopussa tai tulitikut märkiä.
Hieman jäi surullinen olo kun mukavasti juttua kuitenkin tuli puolin ja toisin. Sinun ei pidä kuitenkaan tuntea huonoa omaatuntoa vaikka tähän loppuisikin höpöttely. Jokaisella on oikeutensa puhua tai olla puhmatta. Tuli jo mieleen että olikohan sinä ollut koronan kynsissä. No
mahdollista sekin. Itse olen pysynyt terveenä toistaiseksi.
Joka tapauksessa oikein hyvää tätä vuotta.😊