Keväällä 1941 olisi ollut oiva tilaisuus näiden kahden tavata ja puhua asiat selviksi ja välttää sota. Tapaamispaikka olisi tietysti ollut Puolassa Saksan ja Neuvostoliiton rajalla. Kaksistaan nämä Euroopan merkittävimmät miehet olisivat voineet päätyä yhteisymmärrykseen. Näin Suomikin olisi välttynyt jatkosodan kauhuilta.
Miksi eivät Hitler ja Stalin tavanneet?
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tappelu siitä olisi tullut ja sota olisi ollut vain entistä rajumpi.
Samaa mieltä. Vaikka Stalin oli Hitleriä kymmenisen vuotta vanhempi olisi Josif vetänyt matonpurijaa turpaan, siitä ei kahta sanaa.
Joo.Mutta Hitleri olisi rääkynyt rumasti!
Suomi olisi voinut toimia kokousisäntänä. Mikä olisi ollut paras paikka missä nuo kaksi olisivat voineet tavata, presidentin linna? Ajatelkaa miten hienoa se olisi ollut, Helsingissä liehuisivat Saksan ja Neuvostoliiton liput, Hitler ja Stalin jalkautuisivat kansan keskuuteen, he hurmaisivat suomalaiset. Seuraavan päivän lehdet olisivat täynnä ihastuneiden helsinkiläisten kertomuksia kahdesta suurvallan johtajasta jotka myös olivat täydellisiä herrasmiehiä.
Eksä tiedä että kumpikin noista "herroista" kävi Suomessa.
Eivät käyneet samaan aikaan. Stalin kävi nuorena miehenä Tampereella, siellä ensimmäisen kerran Leninin tapasi ja se oli pettymys. Oli kuvitellut Leninin pitkäksi ja leveäharteiseksi, olikin lyhyt ruipelo.
Venäläisillä on yhä syytä katkeruuteen kun suomalaiset eivät hoidelleet molempia pois muonavahvuudesta ennen surempaa tuhoa, kun tilaisuus siihen olisi ollut.
Josif Stalinin ja Adolf Hitlerin tapaamista valmisteltiin Saksassa, mutta olettaa sopii, että jotain vastaavaa valmisteltiin myös Neuvostoliitossa, sillä Hitler oli kovaotteisuutensa näytettyään Stalinille jonkin sortin sieluntoveri, jos sallitaan sanoa.
Valtakunnan ulkoministeri Saksan Neuvostoliiton suurlähettiläälle (Schulenburg)
Valtiosalainen
BERLIINI, 28. maaliskuuta 1940.
N:o 543
Suurlähettiläälle henkilökohtaisesti. Salainen.
Äskettäisen Rooman vierailuni aikana, jossa - kuten tiedätte - työskentelin muun muassa Italian ja Venäjän suhteiden parantamiseksi, harkitsin jo suunnitelman toteuttamista herra Molotovin vierailusta Berliiniin. Vaikka en maininnut tästä ajatuksesta kenellekään, englantilais-ranskalainen propaganda, joka arvasi aikeeni oikein, puhui siitä siinä toivossa, että se häiritsisi suunnitelmaa ja siten suhteidemme lujittamista Venäjän kanssa. Olisin voinut kiistää englantilais-ranskalaisen raportin ilman ongelmia, mutta pidättäydyin siitä Molotovia ajatellen. Sitten Venäjän lehdistö julkaisi omalta osaltaan kieltävän lausunnon.
En kuitenkaan ole luopunut ajatuksesta Molotovin vierailusta Berliiniin. Päinvastoin, haluaisin säilyttää sen, ja jos se voidaan toteuttaa, haluaisin toteuttaa sen lähitulevaisuudessa. On sanomattakin selvää, että kutsun ei pidä rajoittua vain herra Molotoviin; meidän omiin tarpeisiimme ja todella yhä läheisempiin suhteisiimme Venäjän kanssa sopisi paremmin, jos herra Stalin itse tulisi Berliiniin. Fuhrer ei ainoastaan toivottaisi Stalinin erityisen mielellään tervetulleeksi Berliiniin, vaan hän myös huolehtisi siitä, että tämä saisi asemaansa ja merkitykseensä sopivan vastaanoton, ja hän osoittaisi hänelle kaikki tilaisuuden vaatimat kunnianosoitukset.
Kuten tiedätte, olen jo esittänyt suullisen kutsun sekä Molotoville että Stalinille Moskovassa, ja molemmat hyväksyivät sen periaatteessa. Miten kutsu olisi nyt toistettava ja miten se olisi ehdottomasti hyväksyttävä ja toteutettava, sen voitte itse arvioida parhaiten. Käynnissä olevan keskustelun aikana teidän on muotoiltava kutsu herra Molotoville selvemmin, kun taas herra Stalinille Fuhrerin nimissä osoitettu kutsu on ilmaistava vähemmän selvästi. Meidän on tietenkin vältettävä sitä, että Stalin kieltäytyy selvästi.
Ennen kuin ryhdytte mihinkään toimenpiteisiin, pyydän, että otatte välittömästi kantaa asiaan ja ilmoitatte minulle sähkeellä mielipiteenne menettelystä, jota teidän on noudatettava, ja sen onnistumisen mahdollisuuksista.
RIBBENTROP
https://avalon.law.yale.edu/20th_century/ns121.asp
Ei kumpikaan olisi mennyt toisen pääkaupunkiin, siksi Saksan ja Neuvostoliiton rajalla Puolassa olisi ollut sopiva tapaamispaikka.
Mistäköhän Hitler ja Stalin olisivat neuvotelleet. Muistelen nimittäin, että he olivat sopineet 24.8.1939 asiansa (Molotov-Ribbentrop sopimuksella, päivätty 23.8.-39).
Hyökkäämättämyyssopimuksen olisi siis pitänyt estää po. maiden keskinäinen sota. jokin lisäsopimus samaan asiaan ei varmaankaan olisi ollut sen parempi. Molemmat osapuolet olivat valmiit pettäämäään toisensa.
Olisivat neuvotelleet Euroopan jakamisesta, Iso-Britannian ja Ranskan siirtomaista.
Ei ollut neuvoteltavaa.
Hitler oli varannut Manner-Euroopan ja siirtomaat itselleen.
NL:n toivottiin suuntautuvan Aasiaan ja Tyynelle Merelle.
Hitlerille olisi ollut edullista usuttaa Stalin Suomen kimppuun 1940 lopulla, koska tällöin Balkanin sivusta olisi ollut auki Lähi-Itään. Mussolini lienee ollut jyrkästi Stalinia vastaan.
Tässä tapauksessa ei olisi tarvinnut lähteä Leningradiin, vaan hyökätä suoraan Moskovaan kaikin voimin ja saavuttaa Volgan länsiranta ennätysajassa.
Neuvotteluthan jäivät pahasti kesken, kysessähän oli Neuvostoliiton liittymisestä Akselivaltoihin.
Saksan ehdotettu sopimusluonnos
Potosuojassa Ribbentrop antoi Molotoville kaksiosaisen sopimusluonnoksen. [1] Kuten osapuolten välillä oli käytäntönä, yksi osa oli sopimusta, joka lopulta julkistettiin, ja toinen sisälsi salaisen sopimuksen. [1] Julkinen osa sisälsi kymmenen vuoden sopimuksen, jonka mukaan osapuolet kunnioittavat toistensa luonnollisia etuja ja Saksa, Italia ja Japani vahvistavat tunnustavansa olemassa olevat Neuvostoliiton rajat. [1]
Salainen sopimusluonnos sisälsi velvoitteen olla liittymättä mihinkään neljää allekirjoittajaa kohtaan suunnattuun liittoumaan ja avustaa toisiaan talousasioissa. [1] Salainen sopimus sisälsi pöytäkirjan, jossa määriteltiin neljän allekirjoittajan alueelliset tavoitteet. Saksa asetti vaatimuksia Keski-Afrikkaan, Italiaan Pohjois- ja Koillis-Afrikassa, Japaniin Kaakkois-Aasiassa ja Neuvostovyöhykkeelle "kansallisen alueen eteläpuolella". Neuvostoliitosta Intian valtameren suuntaan." [76] [79] Toinen salainen pöytäkirja määräsi, että Saksa, Italia ja Neuvostoliitto "vapauttavat" Turkin kansainvälisistä velvoitteistaan Britannian kanssa rajojen takaamiseksi. [79]
Molotov totesi, että Neuvostoliitto oli huolissaan useista eurooppalaisista asioista, kuten Turkista ja Bulgariasta, mutta myös Unkarin , Romanian, Jugoslavian ja Kreikan kohtalosta . [76] Lisäksi neuvostoliittolaiset olivat kiinnostuneita myös Ruotsin puolueettomuudesta ja Itämereltä kulkemisesta. [76] Molotov huomautti myös terävästi, että jos Englannin kohtalo oli sinetöity, miksi he puhuivat ilmahyökkäyssuojassa. [76]
Stalin käski Molotovia laatimaan uuden, paljon laajemman sopimuksen, joka sisältää Euroopan, Aasian ja Afrikan jakamisen neljän vallan kesken. [84] Marraskuun 25. päivänä, samana päivänä kuin yllättävä lausunto Neuvostoliiton vastustamattomuudesta Bulgarian liittymiselle akseliin ja mahdollisesta Neuvostoliiton liittymisestä sopimukseen, [85] Neuvostoliitto tarjosi vastaehdotuksen Ribbentropin sopimusluonnokselle. [79] Se alkoi: "Neuvostohallitus on valmis hyväksymään luonnoksen neljän valtion sopimukseksi poliittisesta yhteistyöstä ja taloudellisesta keskinäisestä avusta". [79] Kahden salaisen protokollan sijasta Stalin ehdotti viittä:
1.Saksalaiset joukot lähtisivät Suomesta vastineeksi Neuvostoliiton takuusta nikkeli- ja puukuljetusten jatkumisesta ja rauhasta Suomen kanssa
2.Bulgarian kanssa solmitaan lähikuukausina keskinäinen avunantosopimus, joka mahdollistaisi Neuvostoliiton tukikohtien
3.Neuvostoliiton aluevallan keskus olisi Bakun ja Batumin eteläpuolella (satamat nykyään Azerbaidžanissa ja Georgiassa , joista etelään ovat Irak ja Iran )
4.Japani luopuu oikeuksista Pohjois- Sahalinin öljy- ja kivimyllytyksiin vastineeksi asianmukaisesta korvauksesta
5.Vahvistus, että Neuvostoliiton ja Bulgarian välinen keskinäinen avunantosopimus oli poliittinen välttämättömyys. [4]
Ehdotukset tulivat samanaikaisesti valtavasti lisääntyneiden taloudellisten tarjousten kanssa. [85] Neuvostoliitto lupasi 11. toukokuuta 1941 mennessä toimittaa 2,5 miljoonaa tonnia viljaa, miljoona tonnia enemmän kuin heidän nykyiset velvoitteensa. [4] He lupasivat myös täyden korvauksen Volksdeutschen omaisuusvaatimuksista. [4]
Saksan reaktio
Schnurre , joka ei kyennyt salaamaan iloaan tarjouksesta, lähetti heti Berliiniin sähkeen, että "ottaen huomioon neuvottelujen nykytilanteen, Molotovin tämänpäiväisiä lausuntoja on pidettävä yllättävänä osoituksena Neuvostoliiton hyvästä tahdosta. Molotovin ehdotus Baltian maiden omaisuusvaateiden korvaamisesta ylittää huomattavasti odotuksemme." [4]
Hitler kuitenkin näki Neuvostoliiton alueelliset tavoitteet Balkanilla haasteena Saksan eduille ja näki suunnitelman tehokkaan Bulgarian tekemisen akselisopimuksen lisäosaksi. [6] Useaan otteeseen Molotov kysyi saksalaisilta viranomaisilta vastausta Moskovan vastaehdotuksiin, mutta Saksa ei koskaan vastannut niihin. [6] [84] [86] [87] Saksan kieltäytyminen vastaamasta vastaehdotukseen pahensi maiden välisiä suhteita. [88] Vastaehdotuksesta Hitler huomautti korkeimmille sotapäälliköilleen, että Stalin "vaatii yhä enemmän", "hän on kylmäverinen kiristäjä" ja "saksalainen voitto on tullut Venäjälle sietämättömäksi", joten "hän on saatava polvilleen mahdollisimman pian".
Weisung Nr. 21: Syksy Barbarossa
5. joulukuuta Hitler sai sotilaalliset suunnitelmat mahdollista hyökkäystä varten ja hyväksyi ne kaikki, aikataulun alkaessa toukokuussa 1941. [78] 18. joulukuuta 1940 Hitler allekirjoitti Führer-ohjeen nro 21 Saksan korkealle komentajalle operaatiota varten. , nyt koodinimeltään Operation Barbarossa , jossa todetaan: "Saksan Wehrmachtin on oltava valmis murskaamaan Neuvosto-Venäjä nopealla kampanjalla". [78] [89] Hyökkäyksen päivämääräksi asetettiin 15. toukokuuta 1941. [89] Rajan toisella puolella Stalin oli ennakoinut mahdollista sotaa Saksaa vastaan. Puhuessaan kenraaleilleen joulukuussa Stalin viittasi Mein Kampfissa Hitlerin viittauksiin Neuvostoliiton hyökkäykseen.ja totesi, että heidän on aina oltava valmiita torjumaan Saksan hyökkäys, että Hitler ajatteli, että puna-armeija vaatisi neljä vuotta valmistautuakseen, joten "meidän on oltava valmiita paljon aikaisemmin" ja että "yritetään viivyttää sotaa toiselle kaksi vuotta."
Saksan vastaamattomuudessa voi nähdä Hitlerin selvän ajatuksen siitä, että Neuvostoliitto olisi kelpuutettu mukaan kolmen vallan sopimukseen, jos se olisi ollut "yhteistyökykyinen", eli tehnyt niin kuin Hitlerille sopii, kuten oli tyypillistä Hitlerin politiikalle muidenkin maiden kanssa.
Iso-Britanniankin kanssa Hitler olisi suostunut "rauhaan", jos Saksan edut turvattaisiin. Jos ei, niin alkaisi pommitukset.
En näe Hitlerin toiminnan lopputuloksena muuta kuin väistämättömän sodan (kuten kävikin).