Saksalaiset olivat käyneet 4 vuotta kovaa vaativaa ilmasotaa sekä idässä, etelässä että lännessä. Monilla valtava rutiini. Suomalaisilla oli ollut sivunäytyämöllä paljon pienimuotoisempaa kahakointia harvakseltaan. Luftwaffe pelasi pääsarjatasolla, suomalaiset maskuntasarjatasolla. Kesällä 1944 paljastui karmea totuus kun suomalaiset ilman saksalaisia olivat ilmasodassa aika avuttomia ja voimattomia. "Teemu Pukki" joutui liian isoihin ympyröihin.
Osasto Kuhlmeyn hävittäjälentäjät tasokkaampia kuin suomalaiset?
Anonyymi
674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saksalaisia oli myös pudonnut ja jouduttu korvaamaan tuossa vaiheessa. Ilmavoimia ei käytännössä ollut
II. /JG54:ltä leikattiin polttoainekiintiöitä heinäkuun toisella viikolla 1944.
Suomen ilmavoimat kulutti vain 28400 tonnia lentopolttoainetta jatkosodassa. Se menetti lentokoneita 423.
Suomalaisilla 49 pudotusväitettä 20.kesäkuuta 1944 ja saksalaisilla 9. Mutta neuvostotappioista (19) vain 15 oli ilmataisteluissa alasammuttuja koneita. Kuinkahan moni niistäkin saksalaisten joilla näyttää olleen uskottavammat ilmavoityoväitelistat kuin suomalaisilla.
Lähde: Carl Fredrik Geust
Vähiten uskottavia ovat neuvostotilastot.
Luftwaffen jatkuva taistelutoiminta aiheutti erilaisia vaiheita sen suorituskykyyn. Kun Taistelu Englannista ja Ranskan valtaus oli takana, keskityttiin 1941 alussa Kanaalin puolustukseen, oli lentäjien osaaminen huipussaan. Tosin Taistelu Englannista oli vienyt sellaista porukkaa sotavankileirille tai brittiläisiin hautausmaihin, joista olisi myöhemmin tullut ässiä tai parhaita johtajia. Saksan hävittäjävoimissa johtajuus tienattiin ilmavoitoilla, mikä aiheutti kilpailutilanteen vuoksi haitallisiakin vaikutuksia. Eli johtajat keskittyivät itse pudottamaan koneita, jolloin se johtaminen väkisin kärsi. Ei siinä johda tehokkaasti 12 tai 36 koneen yksikköä, jos keskittyy vain pudottamaan vihollisia.
Luftwaffen siirtyminen itärintamalle tuotti suuren määrän ässiä, koska NL:n lentäjät tai koneet eivät olleet samaa tasoa brittien kanssa. Toisaalta kun idästä siirrettiin porukkaa länteen mm. pommituksia torjumaan, niin tappiot kasvoivat. Taistelut olivat erilaisia, eri korkeudella jne.
Luftwaffen suorituskyky alkoi murentua 1944 alussa, kun saattohävittäjät tulivat jenkkien päiväpommitusten tueksi. Yhdistetyn pommikone-hävittäjämassan kimppuun käyminen kerta kaikkiaan kulutti Luftwaffea. Ässätkin alkoivat kaatua kiihtyvällä vauhdilla. 2. ms aikana kokeneita lentäjiä meni koko ajan myös tapaturmissa tai teknisen vian seurauksena.
Luftwaffen hävittäjävoimien suorituskyky perustui koko ajan suhteellisen pieneen määrään harjaantuneita huippukykyjä, joiden tehtävä oli toimia taisteluissa kärkimiehinä ja johtajina, taisteluiden välissä taas piti kouluttaa nuorempia. Iso osa hävittäjälentäjistä kaatui tilillään 0 ilmavoittoa. Mutta 1944 kärkikaarti alkoi pahasti harventua.
Stuka-lentäjät olivat oma juttunsa. Joku Rudel oli oma lukunsa, mutta siellä nokkivat ilmatorjunta, vastapuolen hävittäjät ja tekniset viat koko ajan lentäjää pois rivistä.
1944 kesällä Suomen ilmavoimat olivat valmistautuneet suurhyökkäykseen tekemällä varakenttiä Kannaksen selustaan ja rakentamalla viestiyhteydet. Tästä syystä Kuhlmeyn osasto pystyttiin yleensä ottamaan vastaan ja se taas kykeni nopeasti aloittamaan toiminnan, ilman että joutui painimaan turhanaikaisten huoltojuttujen kanssa.