Mitä tehdä kun on kristitty ja ihan samallailla addiktoitunut kuin kuka tahansa - viinaksiin. Tiedän uskovia, joilla on addiktio tupakkaan, nettipornoon tai vaikka tietokoneeseen muuten, tai lenkkeilyyn, mutta kristittyjen alkoholismi on ainakin täällä meidän suunnalla hyvin vaiettu aihe.
Eli, miten pitäisi suhtautua? Juotko tai juoko puoliso? Miten päin pitäisi olla? Ja mitä pitäisi rukoilla?
Eli, miten pitäisi suhtautua? Juotko tai juoko puoliso? Miten päin pitäisi olla? Ja mitä pitäisi rukoilla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensiksi: Raamattu kieltää alkoholista humaltumisen. Tietäähän tuttusi sen?
Tiedän minäkin kristittyjä, jotka ovat tähän langenneet: kaikilla meillä on omat heikkoutemme ja alueemme, joilla tehdä yhä uudelleen parannus.
Raamattu kehottaa kantamaan toistemme taakkoja: ole ystävän tukena ja tarvittaessa ohjaa ammattiauttajalle. Ja joo, rukoile: pyydä sitä mitä ystäväsi tarvitsee. Jumala tietää kyllä.
Viinanhimo on addiktio siinä missä kaikki muutkin. Monesti addiktio muodostuu ihmiselle, jolta puuttuu jollakin tasolla elämästä perusturva. Keino päästä addiktiosta eroon on siirtää se perusturvan haku pullosta johonkin muuhun. Paras kohde sille on tietty Jeesus, joka pystyy ehjäämään ihmistä ja korjaamaan vanhojakin traumoja jälkikäteen.
Pointti on se, ettei uskova ole mitenkään noiden samojen ongelmien ja kiusausten ulottumattomissa, mitkä vaivaavat uskosta osattomiakin. Toisinaan jopa päinvastoin, sillä sielunvihollinen pyrkii AINA tuhoamaan sen, mitä Jeesus on rakentanut. Tällöin hän mielellään hyökkää uskovan kimppuun. Jos hän sitten onnistuu, on vielä bonuksena uskosta osattomien ilkunta:"Kattokaa nyt totakin uskista, ihan samanlainen juoppo se on kuin muutkin, vaikka olevinaan on jotenkin parempi ihminen". Ja tämä taas ajaa sekä juopon, että ne sivulliset ilkkujat entistä kauemmas Jumalasta.
Mutta uskovilla on turvana elävän Jumalan Poika, jota kannattaa kutsua todella hätiin, ja myöntää että uskova ihminen yksin ei jaksa sen kummemmin taistella addiktiota vastaan kuin muutkaan. Mutta kun pyytää Jeesusta olemaan vahva meidän puolestamme, niin johan alkaa tapahtua. Oma parantuminen alkaa siitä, että myönnän ongelmani ja että yksin en pääse siitä eroon. Eikä maallisenkaan avun hakeminen ole pois suljettu vaihtoehto, sillä järkeä saa kyllä käyttää, ja turha ylpeys vain pahentaa asioita. Monikin uskosta osaton ja maallinen virkailija ja ammattiauttaja on hommassaan Jumalan armosta ja asettamana, vaikkeivät sitä aina itse tajuakaan. Ja sitä kautta heidän apunsa on myös uskovan ulottuvilla, jos hänellä on ongelmia.
Koskaan ei ole myöhäistä "palata" Herran huomaan! Vaikka perkele väittäisi kuinka, että olet "juonut taivasosuutesi" ja törttöillyt oikeutesi armoon ja sovitukseen, niin ei saa uskoa valehtelijaa! Kokemuksesta tiedän, että noita lauluja se laulaa, kun ihminen on epäonnistumisen alhossa. Mutta Jeesus sovitti sen juoponkin juoppouden ja muut mukanaan tuomat ongelmat! Lusikka kauniiseen käteen, aidossa rukouksessa on mahdollista tehdä parannusta, koska Hän on meidän puolellamme. Hän on jo voittanut maailman!
1. Kor. 6:10
eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
Siksipä meidän on syytä tehdä parannusta noista synneistä, Jeesuksen avulla.
"Mene, äläkä enää syntiä tee!".
Jeesus voi todella auttaa meitä. Ei ole syytä heittäytyä toivottomaksi oman itsemme tai jonkun muun ihmisen suhteen. Toivottomuus on uskon puutetta, joka on periaatteessa syntiä. Ja uskon voimaakin on meidän syytä rukoilla lisää. Herra tahtoo meidän luottavan siihen, että Hän voi auttaa. Sillä kukaan meistä ei ole mitään ilman apuansa.
Ei ole syytä jämähtää itse siihen tilaan, jossa on. Ei myöskään ole syytä liimata paikalleen ihmistä, joka haluaa tehdä parannusta. Jeesuksen uhri kattaa kyllä juomarinkin, ja auttaa hänet parannukseen, jos hän itse aidosti apua haluaa. Mutta ensin täytyy uskoa, että apu on todella olemassa, sitten vasta sitä osaa haluta ja pyytää.
Siunausta!
mitä ihmettä??
Uskoon tulo tai uskossa oleminen itsessään ei ratkaise kaikkia ongelmia heti, vaan riippuvuuksista irti pääsemisen eteen on tehtävä itsensä kanssa paljon työtä.
Riippuvuudella on ihmisen elämässä yksilöllinen merkityksensä. Joku voi selvitä helpommalla, mutta toiset eivät pääse tämän elämän aika koskaan kokonaan kuiville. Pitää muistaa, että Jumala siitä huolimatta rakastaa jokaista riippuvuuden kanssa kamppailevaa ihmistä.
Jos luovuttaa ja lakkaa luottamasta Jumalaan, niin huonosti käy. Jos taas jaksaa luottaa Jumalan apuun ja jatkee eteenpäin, vaikka vähän kerrallaan, niin se riittää. Ja vaikka välillä näyttää toivottomalta, niin siitä huolimatta kannattaa nousta jaloilleen ja yrittää uudelleen ja uudelleen.
Paljon tarvitaan rakkautta ja tukea myös muilta ihmisiltä, mutta tukea ei välttämättä saa aina niin helposti. Liian hätäisesti ollaan lyömässä raamatulla päähän, eikä anneta aikaa kasvaa.
Näinhän sillä Raamtussa lukee.
4. Moos. 14:26 "... ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi."
Joh. 2:1-11
1. Tim. 5:23 "Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi."
San. 31:6 "Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille."
San. 31:7 "Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko."