Lyhyesti: Vuosi sitten minulta menehtyi kumppani, jonka jälkeen kykenin elämään normaalisti surustani huolimatta. Sairastelin fyysisesti paljon, oli outoja oireita, esim. viikkoja kestänyt pahoinvointi. Pikkuhiljaa minulle alkoi kehittyä massiivinen vakavan sairauden pelko ja tilanne on nyt ajautunut siihen että ensimmäistä kertaa jouduin jäämään sairaslomalle hirveän ahdistuksen takia. Nyt ahdistaa jo pelkästään se, että tässäkö tämä nyt oli, jäänkö pysyvästi työkyvyttömäksi. Koska työ oli minulle se mistä sain voimaa. Tällä hetkellä ei ole missään hyvä olla, ei edes kotona. Kaipaisin kovasti elämääni ihmistä, jolta saisi tukea ja läheisyyttä. Saattaa kuulostaa naiivilta, mutta uskoisin että tämä voisi olla monen ahdistuksesta kärsivän haave. Olen fiksu ja kanssani on helppo olla jos uskoo vilpittömyyteen ja inhimillisiin tekijöihin. Kerro jos kaipaat itsekin ystävää.
Ahdistus ja yksinäisyys.
Anonyymi
19841
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos sinulla on kristilliset arvot tai jopa usko Jumalaan saat varmaan lohtua siitä. On myös olemassa Valo, kristillinen deittipalvelu jossa voi tutustua mahdolliseen uuteen kumppaniin. Itse rikkirevittynä löysin sieltä uskovan miehen.
Hei, täällä olisi ihminen jolla elämässä hyvin paljon samaa tällä hetkellä paitsi ettei kumppanini kuollut vaan eromme oli hyvin traumaattinen ja ikävä...mutta kaikki oireet ja tuntemukset tuntui kuin oisin itse kirjoittanut. Kaipaisin itsekin ystävää joka ymmärtäisi ja toisi jotain muuta ajateltavaa elämään...eli jos kelpaa täällä olisi yksi ystäväehdokas :) Voimia ja jaksamista juurikin tähän hetkeen ja päivään sinulle joka tapauksessa!
Minä asun myös Pohjois-pohjanmaalla ja olen 44v. nainen, ikäistäni kyllä ehkä joka tavalla aika paljon nuoremman oloinen. Olipas hauska sattuma, että ollaan samoilta suunnilta. :) En tiedä halusitko siis miespuolista ainoastaan ystäväksi mutta täällä olisi yksi ystäväehdokas edelleen. Toivottavasti saat nukuttua, hyvää yötä ja levollisia unia! Minäkin koitan saada nukuttua.
Minulla on myöskin traumaattinen ero, muuten samat asiat päällä. Olen kajaanista 42vuotta n. Suhde päättyi paniikkeihini ja traumoihin. Kamala olo kun en osaa sanoa hänelle mikä vaivaa eikä se ole hän syyllinen 😔
Hei, sukupuolella ei ole mitään väliä ystävyyden suhteen. Itsekin olen mieleltäni ikäistäni nuoremman oloinen, mikä ei siis tarkoita mitään vääränlaista hölmöyttä tai vastuuntunnottomuutta. Onko ideoita mitenkäs saataisiin toisiimme yhteys?
Tuohan se juuri onkin, että hyvin harvalla on minkäälaista käsitystä siitä, mitä paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö on. Itse ainakin olen hyvin tietoisessa tilassa oireideni suhteen, mikä on vielä kohtuullisen hyvä tilanne. Jos joku muu olisi sairastunut tähän, menisin ja kertoisin että saat tuntea noin, eikä se muuta käsitystäni sinusta ja on vain sairautesi oire. Ja kun se oireilu sallitaan, alkaa se itsestäkin tuntua pienemmältä pahalta. Ja parhaimmassa tapuksessa loppua, kun ei tarvi enää hävetä ja piilotella.
No mukava kuulla, että ihan pelkkä ystävyys käy myös ja niin olisiko sinulla jotain anonyymiä spostia vaikka alkuun, jonka voisit antaa ja jos juttu luistaisi ja olisi mukava rupatella niin sitähän voi sitten jossain vaiheessa miettiä jotain muutakin kautta viestittelyä tai soittelua. :) Toivottavasti saataisiin yhteyttä pian, sillä olen samaa mieltä ettei ammattilaisten apu vie pois ystävien ja vertaistuen tarvetta.
Laitoin meiliosoitteen, mutta se poistettu, koska on sääntöjenvastainen :(
No onpa tosi harmi kuulla, mikähän siinä anonyymissä spostissa on väärää...oon nähnyt täällä kyllä juurikin niitä ihmisten laittavan ja vaihtavan. Höh mitenkähän asia sitten onnistuisi?!? 😮
Teidän ilmeisesti pitäisi rekisteröityä ja sitä kautta suomi24 voisi olla avuksi.
Täällä taas pääkaupunkiseudulta. Ihan vastaavia kokemuksia ei ole, mutta parisuhteeseen ja työhön liittyviä ahdistuksen aiheita kyllä.
Hymyile olet ostoskanavalla
Hyvä ohhelma kalua
Jos olet ahdistus saitsulla? Kyllä sinä saat siihen lääkeet ja terapia istuntoja julkinen sektori.Niiden avulla pääset elämän kinni takaisin aivan varmasti jos käytät terapian apua ja syöt läkkeitä? On toki eläkellä kaiken ikäisiä panikista. Mutta eivät halua siitä toipua,vaan eläke ja eläkellä sitten kitaavat kaljaa.kun rahat loppu:Julistavat persaukisena,Masentaan,masentaa ahdistaa, ymm.soopa saaden empatiaa,eri toimnta pisteiden ilmaset kerhot, mielenterveys hoitajilta: Jotka niitä aktiviteetejä syrjäytyneille ilmasiksii antavat.Joten on ihan oiketa masentuneita. Kuten sinä alotteen tekiä! Mutta sitten on näitä naisia 60v alle tai yli. Masenus on ihan kaljata hetty.Koska kalja on kai sit joku vaihe elämä tullut num 1.ja tupakka. Masetuneena oiketetuja harastaa Esim.HÄIRTSEVÄÄ TUPAKOINTIA. Masentunutha ei voi mennä ulos tupakalle tai kun kännissä tulle kotiinsa. Meteli rappukäytävässä : Jokainen Tietää sitten hän on saapunut bubin kautta kotia !
Kun kävin eloonjäämiskamppailua tuskallisen eron jälkeen minulle ehdotettiin eroryhmiä, ehdottomasti en halunnut että kaikki vatvoo eurojaan ja pahaa oloaan, en olisi kestänyt, vaan tasapainossa olevien ihmisten seura eheyttää paremmin.
Sain ystäväksi miehen joka osoittautui elämäni suurimmaksi virheeksi mutta onneksi selvisin siitäkin.
Kyllä elämä lopulta alkoi näyttää hyviä puoliaan. 🙏
Tuo juuri. Aina käy noin. Korjaaja onkin hajoittaja. Minut olisi parantanut paluu exälle enkä sitä ymmärtänyt ajoissa. Nyt se on mennyttä aikaa jo ja selviän vaan.
Kyllä, meinasi hajottaa mun rippeet kappaleiksi.
Ap kaipaisi kovasti elämäänsä ihmistä, jolta saisi tukea ja läheisyyttä. Hänellä ei ole hyvä olla kotona eikä missään.
Tämä on hankala paikka. Toiselta samanlaiselta sitä tukea ja läheisyyttä ei saa. Siitä ei tule mitään, kun sokea taluttaa sokeaa, metsään menevät yhdessä, molemmat nurinniskoin.
Tuen ja läheisyyden kaipuussaan ap voi olla toiselle tukahduttava. Tarvittaisi kyllä ammattilaisen apua, vertaistuki vasta myöhemmin.
Täysin samaa mieltä, kannattaa etsiä apua toisella tavalla.
Olen ollut kriisiterapiassa, normaalissa terapiassa yms. Kaikki keinot on ikäänkuin käytetty. Nämä auttajat tekevät tuota työkseen, eikä se anna sitä tunnetta että minulla olisi oikea ystävä. Ja mitä tuohon tukahduttavuuteen tulee, niin vaistoan sen hyvin pian ja jätän sellaista tuntevan rauhaan. Ihmisten kohtaamisesta tällaisissa tilanteissa on paljolti kysymys siitä, tuntuuko kommunikointi luontevalta vai pakotetulta ja keskittyykö vain omiin ongelmiinsa vai onko valmis kuulemaan toista. Mielestäni ilmaisit juuri epäsuorasti lauseen, että jää mieluummin yksin. Kun taas useimmiten kuulee sanottavan, että älä jää yksin. Uskoisin ennemmin tuohon jälkimmäiseen.