Joku oli kirjoittanut ensimmäiseen ketjuun, että päiväkodeissa yritetään säästää aivan kaikesta jopa turvallisuuden kustannuksella.
Itse olen ollut ihan pienenä päiväkodissa, kuitenkin muistan ihan pieniä pätkiä tästä toiminnasta.
Päiväkotiin mentyäni minulle alkoi jatkuva korvaputkentulehdus kierre. Olin jatkuvasti sairaana, kuten monet muutkin päiväkodin lapset mm. samassa taloyhtiössä asuva minua vuotta nuorempi kaverini, joiden vanhempien kanssa äitini alkoi epäillä päiväkodin toimintaa.
Hämärää siinä oli se, että hoitajia oli tosiaan liian vähän nähden lasten lukumäärään ja se, että puolet lapsista oli jatkuvasti sairaana.
Itselleni on jäänyt pieniä muistikuvia siitä, kuinka päiväkodin vessassa ennen päiväunille menoa kävin ihan yksin sellaisilla lapsille tarkoitetuilla mini vessanpöntöillä, ilman minkään näköistä valvontaa. Muistan kuinka oli sairaan kylmä käydä vessassa jossa keskellä talvea, monen asteen pakkasessa oli ikkuna auki.
Sängyt joissa nukuimme, olivat muovisia. Mentiin sellaisen muovipeiton väliin jossa hikoiltiin ja herättyämme suoraan pakkasilmaan kun ikkunat olivat auki.
Nuo ovat ainoita asioita jotka muistan vielä niin varhaislapsuudestakin päiväkodista.
Korvaputkentulehdukset loppuivat siihen, kun äitini teki yhtenä päivänä keskellä päivää yllätyshyökkäyksen tarhaan ja löysi minut huoneesta jossa oli ikkuna auki pakkasella ja minut oli jätetty pissat housuissa seisomaan keskelle huonetta.
Äitini otti minut mukaan samantien ja haistatti hoitajille ja samantien alettiin etsimään perhepäivähoitajaa.
Tuon lopun olen kuullut vasta kasvettuani sen verran, että ymmmärsin asian:D
Ihmetyttää vain, että miten tuollaista voi tapahtua?
Eikö kukaan valvo mitä siellä päiväkodeissa puuhataan?
En halua kertoa päiväkodin nimeä, mutta se on edelleen olemassa ja sijaitsee Espoossa.
Tiedä sitten mitä siellä tänä päivänä touhutaan.
Itse olen ollut ihan pienenä päiväkodissa, kuitenkin muistan ihan pieniä pätkiä tästä toiminnasta.
Päiväkotiin mentyäni minulle alkoi jatkuva korvaputkentulehdus kierre. Olin jatkuvasti sairaana, kuten monet muutkin päiväkodin lapset mm. samassa taloyhtiössä asuva minua vuotta nuorempi kaverini, joiden vanhempien kanssa äitini alkoi epäillä päiväkodin toimintaa.
Hämärää siinä oli se, että hoitajia oli tosiaan liian vähän nähden lasten lukumäärään ja se, että puolet lapsista oli jatkuvasti sairaana.
Itselleni on jäänyt pieniä muistikuvia siitä, kuinka päiväkodin vessassa ennen päiväunille menoa kävin ihan yksin sellaisilla lapsille tarkoitetuilla mini vessanpöntöillä, ilman minkään näköistä valvontaa. Muistan kuinka oli sairaan kylmä käydä vessassa jossa keskellä talvea, monen asteen pakkasessa oli ikkuna auki.
Sängyt joissa nukuimme, olivat muovisia. Mentiin sellaisen muovipeiton väliin jossa hikoiltiin ja herättyämme suoraan pakkasilmaan kun ikkunat olivat auki.
Nuo ovat ainoita asioita jotka muistan vielä niin varhaislapsuudestakin päiväkodista.
Korvaputkentulehdukset loppuivat siihen, kun äitini teki yhtenä päivänä keskellä päivää yllätyshyökkäyksen tarhaan ja löysi minut huoneesta jossa oli ikkuna auki pakkasella ja minut oli jätetty pissat housuissa seisomaan keskelle huonetta.
Äitini otti minut mukaan samantien ja haistatti hoitajille ja samantien alettiin etsimään perhepäivähoitajaa.
Tuon lopun olen kuullut vasta kasvettuani sen verran, että ymmmärsin asian:D
Ihmetyttää vain, että miten tuollaista voi tapahtua?
Eikö kukaan valvo mitä siellä päiväkodeissa puuhataan?
En halua kertoa päiväkodin nimeä, mutta se on edelleen olemassa ja sijaitsee Espoossa.
Tiedä sitten mitä siellä tänä päivänä touhutaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
EI OIS KOSKAAN KIVAA NÄHDÄ KUN JOKU PIKKULAPSI KARKAA JA JUOKSEE SUORAAN AUTON ALLE EIKÄ OIS KIVAA OLLA SE AUTOILIJA
Itse olen perhepäivähoitajana, ja aloittanut aikanaan sen takia kun en luota hoitopaikkoihin eteenkään päiväkoteihin, huonoja kokemuksia on !
Kahden muun lapseni kohdalla !
Kävin perhepäivähoitajan ammattitutkinnon, koska en halunut kuitenkaan olla "ammattitaidoton" työssäni, en sano tätä siksi että väheksyisin muita hoitajia joilla ei ole tutkintoa, vaan olen iloinen että sain sen mahdollisuuden käydä sen. Sain varmuutta ja muuta koulun myötä ! Se oli itselleni tärkeätä !
Omilla lapsilla oli päiväkotiaikoina aina jotain pieniä tapaturmia, vilkkaita poikia ovat, mutta silti.. Kerrankin hain yhden pojan kun huuli oli pahasti auki en oikein saanut vastausta mistä se oli tullut!
hoitajat juorusi pihalla ja sitä seurasin et eivät juuri lapsia seuranut..luottivat kun oli aidattu alue. siinä lapset sai mätkiä toisiaan rauhassa, ilman että siihen puututtiin.
jne. ja kyseisestä tarhasta oli myös karanut lapsia..omani kertoi.Muutoksia pihaan tuli vasta Porin tapauksen jälkeen.
Itse juttelen muiden hoitajiecn kanssa´, mutta samalla seuraten lapsia koko ajan! en ottaisi riskiä et heille jotain sattuisi tai johonkin katoisivat!Ja ristiriitoihin on tärkeä puuttua..
Mutta muiden aikuisten kanssa jutustelu on myös tärkeää työ on muuten melko yksinäistä.
Mutta halusin olla sellainen hoitaja, mistä itse haaveilin lapsillani olevan. Siitä on helppo lähteä..ja pitää kiinni ! Ja tyytyväistä palautetta olen saanut!
Itse lastenhoitajaksi opiskellessani olin harjoittelussa ryhmäperhepäivähoidossa.
Sieltä tulivat juuri huonoimmat kokemukset hoidosta.
Hoitajina 2 vanhempaa naista, jotka hyvin väsyneitä työhönsä.Ja koulutusta ei juuri lainkaan.Heillä oli lapsille outoja tapoja mm. ruokapöydässä ei kukaan lapsista saanut juoda maitoa, kuin vasta ruoan päätteeksi ja muita kokemuksia mm. potalla istumisen "pakottaminen" lapsi pidettiin itkien potalla, vaikka potta hyvin uusi asia kyseiselle lapselle.
Mielestäni tälläisestä pakko opetuksesta tulee vaan pelkotiloja lapselle.
En halua kuitenkaan yleistää....
Hoitopaikkoja on niin moneen junaan niinkun on hoitajiakin ja heidän motivaatioitansa työhön.
Kehoittaisin vanhempia tarkkaavaisuuteen!!
Onhan päiväkotimaksutkin jo aika korkeita ainakin helsingissä.
Pitäisi saada rahalle vastiketta.
ja tämä päiväkoti, missä tämä huolimattomuus tapahtui, oli YKSITYINEN päiväkoti.
mitä sairastumisiin päiväkodeissa tulee, niin se on tietenkin normaalia, kun paljon ihmisiä pannaan yhteen.
Minun lapsuudessani ei työläisperheessä ollut varaa mihinkään hoitoloihin. Niinpä vietin varhaisvuoteni päivät isoäitini hoidossa (50/60 lukujen vaiheessa).
Serkkuni, jotka olivat 10-15 vuotta nuorempia olivatkin sitten jo jossain 'päivähoidossa' (70-luvulla). Jo silloin oli meininki samaa; paljastui että lapset sidottiin päiväksi vuoteisiinsa, jotta eivät aiheuta turhaa harmia ja työtä.
Eli eipä ole meininki muuttunut 30 vuodessa. Paitsi että useimmat isovanhemmat eivät ehdi hoitaa lapsia kun pitää nauttia miljoonistaan.
tosin isovanhemmat ei myöskään ole velvollisia hoitamaan lapsenlapsia ..
Eivät tietysti ole velvollisia. Eivätkä olleet ennenkään.
Mutta tässä näkee taas yhden todisteen aiheesta "raha ei tuo onnea". Eli kun köyhillä ei ennen ollut muuta vaihtoehtoa kuin hoidattaa lapset isovanhempien luona, niin lapset olivat hyvässä hoidossa. Nyt kun vanhemmilla on varaa hoidattaa lapset muualla ja isovanhemmilla on liikaa varaa hoitaakseen lapsia, niin lapset saattavat joutua kokemaan vaikka mitä...
Meillä on aivan lakien mukaiset hoitajamäärät ja lisäksi vielä yksi osa-aikainen lastenhoitaja, jotta voisimme tarjota muutakin kuin perushoitoa. Mutta sittenpä täytyykin minun omaistajana tyytyä noin 1000 euron kuukausipalkkaan, mikä työmäärään nähden on vähän. Meillä on kuitenkin ihanat vanhemmat, jotka ovat paljon yhteistyössä päiväkodin kanssa, mukana retkillä ja teatterissa auttavina käsinä. Mutta silloinkin on aina mukana riittävä määrä henkilökuntaa, vanhempia "ei lasketa". Tosiasia kuitenkin on, että kukaan hoitaja ei voi vahtia kaikkia lapsia koko aikaa, kun silmiä on vain yksi pari. On erittäin valitettavaa, että murhenäytelmiä tapahtuu. Minulla on upea henkilökunta, joista toiseksi viimeisessä vuorossa oleva hoitaja jää vapaaehtoisesti ylitöihin, jos viimeiselle uhkaa jäädä yli 7 kolme- tai yli4 alle 3-vuotiasta. Tämä tilanne johtuu meillä siitä että hakijat eivät saavu, syystä tai toisesta, sovittuun aikaan. Sen mukaan olemme työvuorot suunnitelleet. Alle kolmevuotiaiden hoitaminen on kallista; hoitomaksu on sama, vaikka lapsi vie 1,75 paikkaa verrattuna yli kolmevuotiaisiin. Tästä syystä meilläkin on vain yksi neljän lapsen ryhmä pikkuisia. Rahat eivät riitä ottamaan enempää, vaikka tulijoita olisi. Neljän pienen hoitomaksut eivät riitä edes hoitajan palkkaan, saati sitten muihin kuluihin, ruokaan, vuokraan, tarvikkeisiin... Minun on vaikea käsittää miten kukaan omistaja voi saada 4500 euroa palkkaa kuukaudessa. Mitä ihmettä heillä oikein hoitopaikka maksaa?
Omat kokemukseni päiväkodeita ovat huonoja. Jokaisen kolmen lapseni kohdalla olen havainnut ja antanut työntekijöille palautetta lasten valvonnasta ja siitä, että hoitajat eivät leiki lasten kanssa vaan usein ns "juoruavat isossa ringissä" .
Usein päiväkodeissa käytetään työllistettyjä apuvoimana ja työtä tehdään liian pinellä henkilöstöllä. Yhden lapseni kohdalla piti turvautua lääkärinlausuntoon ja keskustella useaan otteeseen vaativaan sävyyn, jotta sai lapselle edes jonkinlaista kohtelua, valvontaa ja hoitoa. Kasvatus suunnitelma joka tehdään on ihan turha mitään yksilöllistä hoitoa en koe yhdenkään lapseni saaneen.
Ei tuohon äskeiseen ole muuta ratkaisua, kuin etsiä sellainen hoitopaikka, missä on aivan todellista yhteistyötä päiväkodin ja vanhempien välillä. Meillä on aivan päivän selvää se, että lapsia hoidetaan niin, että milloin tahansa saisi äiti tai isä tulla sisään. Ja tulevatkin. Eräskin äiti oli "tutustumassa" päiväkotiin lapsensa kanssa kaksi ja puoli viikkoa. Se nyt tuntui jo vähän liioittelulta, mutta syynsä oli varmasti hänelläkin.
Tuossa huonojen hoitopaikkojen tunnistamiseen löytyy hyvä keino nykyään - jonkun pitäisi perustaa "hoitolapaikka.net" tms. Eli nettisivusto johon ihmiset saavat kertoa kokemuksiaan.
Esimerkiksi nettikaupoista, rahapelipaikoista, ym löytyy paljon tietoa netistä, jolloin osaa välttyä ns. huijaripaikoista. Samaan tyyliin voisi syntyä myös ei-nettipalveluista kertovia sivustoja. Mitä itseasiassa onkin jo - esim kebabravintoloiden arvostelusivut löytyvät jo.
leikkiä lasten kanssa, vaan ohjata leikeissä, ruokkia, hoitaa, lepuuttaa ja nimenomaan valvoa lasten leikkiä. Ohjattu leikki on eri asia, se on suunniteltu ja kansiin viety juttu.
totta että hoitajien tehtävänä ei ole leikkiä lasten kanssa. Ja toinen juttu itse olen ylikyllästynyt siihen, että työn tärkeimmästä eli lasten hyvinvoinnista ja "vahtimiselta" vie aikaa ihan liikaa koko ajan kaikenmaailman joutavat kyselyt-kehittämiset-palaverit jne.työt jotka kuuluivat pomoille niin lykätään nyt meille työntekijöille.nämä ovat muka työtä kehittäneet mutta toisin on käytännössä.ja nämä turhat kehittämistehtävät ovat lisääntyneet rädähdysmäisesti viimesen kymmenen vuoden aikana.jos työ on kehittynyt ainakaan arvostus ja palkka ei työn lisääntymisen tahdissa.ennen olimme lasten kanssa enemmän ja nyt muu tiimi työ vie enemmän aikaa kuin lasten kanssa olo-ketähän varten työskentelemme?? haloo päättäjät olemme kysyneet monesti että ketä varten me olemme töissä. Työnilon ja motivaation puutos sekä turhautuminen työhön kuin ei ehdi tehdä asioita joita kokee tärkeiksi vaan aika kuluu ns.toimistotöihin ja palavereihin, keneen se kohdistuu enemmän kuin lapsen hyvinvointiin.
Näihin tiimityön tehtäviin ym. lappujen tyhjänpäiväsiin täyttelyihin ei anneta aikaa sillä sitä on liikaa. lasten lepohetken aika menee koneelle poissaoloja ym. mm. johtajien entisii hommia tehdessä ja suunnitteluaikaa ei ole enään kun sekin poistettiin. pitäisi suunnitella työaikana työpaikalla- milloin- kun henk.kuntaa pois niin ei ole aikaa ja vastuuta lähteä lasten ryhmätilasta pois mihinkään oventaakse suunnittelemaan. eskarin toiminta tulisi olla suunniteltua ja suunnitelmallista toimintaa lain mukaan mutta aikaa sen suunnittelulle ei ole annettu..niin että ns. juoruiluakin on en kiellä sitä en,mutta hyvin usein itse töissä joudumme mm.pihalla suunnittelemaan ja lasten aikana miettimään tulevia tapahtumia ja toimintaamme-valitettavasti mikä ei ole työn tarkoitus tietenkään ja ei ole kuitenkaan oikein mutta jossakin sekin on tehtävä ja se rasittaa meitä ja kärsimme itse tästä kun emme voi olla täysin "läsnä" aina lasten jutuissa.
Tälläpalkalla ja arvostuksella ei mielestäni tarvita työstää hienoja kaavioita ja sanahelinöitä tavoitteita ja suunnitelmia kun ei ole resursseja niitä koskaan toteuttaa!!! valitettavasti.
Niinkauan kuin ammattiamme ei arvosteta ts. palkka on mikä on ja arvostus täysin nolla minkä näkee näissäkin keskusteluissa. Oman urani aikana ns. erityislapset ovat lisääntyneet ja hoitajia on liian vähän (sairastapauksia on henk.kunta väsyy-ei ole sijaisia sillä lyhyille s lomille ei saa ottaa, ja jos saa niin pulaa on "pätevistä" työtä pelkäämättömistä ihmisistä. päiväkoti ei ole mikään suojatyöpaikka!
Olen sanonut vanhemmille että tervetuloa viettämään aikaa sen pienen vauvan kanssa isomman sisaruksen ryhmään, jolle vanhemman mielestä päiväkoti tekee niin hyvää olla kokopäivä hoidossa vaikka ovat itse kotona vauvan kanssa.Hoito katsotaan hyväksi ja tarpeelliseksi niinäkin päivinä kuin henkilökunnasta on pulaa- uskomatonta ajattelua. Kommentti on se että kuin me maksamme!!!Henk.kohtasesti en ajattele lapseni hyvinvointia rahassa- en totisesti!!Lastenhoitaminen ja aika lapsen (lyhyt on lapsuus) kanssa kotona on arvokasta ja parasta hoitoa mitä lapsesi voi koskaan saada. koulussa oppii olemaan ryhmässä!!
Oma lukunsa tietenkin tietenkin ovat ne lapset jotka ovat lastensuojelun tukitoimenpiteinä päivähoidossa.
Olen itsekkin oppinut hyvin sosiaaliseksi vaikka äitini oli kanssamme ( neljän muksunsa kanssa) seitkyt luvulla kotona ja nuorimman aloittaessa koulunsa jatkoi työelämässä ja on nyt jo ehtinyt eläkkeelle ja olemme ihan ihmisiä ilman päiväkotia. Alan ammattilaisena en aio omia lapsia päiväkotiin viedä ennenkuin on pakko. Alan vaihtoa olen jopa itse miettinyt sillä en koe saavani työstä kuin ressiä ja turhautumista kun resurssit työtehtäviin nähden ovat mitä ovat.
valitettavasti taas tapahtui onnettomuus ja en ikinä haluaisi joutuvan itse kohtaamaan onnettomuutta mitä kukaan ei ole nähnyt! Hoitajia lisää pihalle ja silmät auki- vaikka aina ei silti silmät ehdi jokapuolelle sillä olen kokenut että lapset ovat hyvin ehtiväisiä niin kotona kuin hoidossa. Vahinkoja ei voi aina estää (esim. joku lyö toista, kiipeilytelineeltä tippujaa ei kiinni ehdi ottaa jne) mutta tapahtumien kulun kertomisen ajan ja paikan sekä ensiavun antamisen ja jatkohoitoon saamisen tärkeyteen auttaa se että aikuiset ovat siten että kaikkialle pihalle näkee- jos jotain sattuu niin kukaan lapsi ei joutuisi oleen kauaa pulassa.