Tapahtui viime yönä.

33 vuotta sitten kello 3.30
Huomatkaa Jumalan kolminaisuus.

Heräsin, kun makuuhuone oli kauttaaltaan kirkkaan valon vallassa, eikä pihavalokaan ollut päällä.Tuon kirkkauden keskeltä kuulin jo tutun äänen puhuvan:

"Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään.
Se eläketulo, mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet minun palveluksessani.
Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä olen kanssasi ja pelastan sinut.
Äläkä heitä kauhistu, etten minä kauhistuttaisi sinua heidän edessään.
Jos ilman minun tahtoani johonkin ryhdyt, minä panen sen eteen mustan seinän."

Siinä se nyt tuli tehtävä, jota toki osasin jo odottaa. Enkä tätä, totisesti, iloiten vastaanottanut, vaikka olin sitä jo monta kuukautta odottanut, kun profeettojen julmasta kohtalosta tiesin, mikä minuakin saattaa odottaa, joten vastasin:

"Kiitos ei, kyllä minä sinusta ihmisille puhun, kuten olen tähänkin asti puhunut, mutta tällaista tehtävää en itselleni halua."

Ja vastaus tuli: "Sinä lupasit!"
Näin olin todella luvannut 3 vuotta ja 3 kuukautta sitten: "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!"(Tässä taas kolminaisuus)

Sen kyllä tajusin, että valokuvaajan ammatti on nyt ohi, joten aloin etsiä jatkajaa, joka löytyikin samasta kylästä. Nuori mies, joka osti minulta studiokamerat ja valaisinlaitteet, ja tammikuun alussa tehtiin kaupat.
 
Mutta Jumala ei kutsumistaan perunut, eikä muuttanut vaan pisti päälle tällaisen remmin: ei maistunut, ruoka eikä uni, ja korvissani soi lähes yötä päivää:"Sinä lupasit!" Ja kolmen kuukauden kuluttua, helmikuun lopulla vuonna 1989 olin vuoteen pohjalla niin heikossa kunnossa, että vaimo yritti väkisin toimittaa minut sairaalaan.
 Ja lopulta oli pakko huutaa Jumalalle, ei vaimolle:

"Tässä olen, omapa on valintasi!" Ja tässä nyt olen edelleen samalla asialla 33 vuoden kuluttu tuosta tapahtumasta. Hankkimassa ihmisten vihalla palkkaa ikuista elämää varten:

"Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset EROTTAVAT TEIDÄT KESKUUDESTAAN ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille."

Näillä aamuilla ei enää tarvitse hyppiä, vaan ottaa ilo irti, puutöitä tehden, kävellen, hiihtäen, luistellen, uiden, kesällä Saimaassa ja talvella Kuolimon avannossa.

Suurin ilo on ihmisten viha.