Ikärakenne ateismi palstalla

Höpsistä, ei ihminen ala uskomaan satuihin kun vanhenee. Nykyiset vanhat ihmiset ovat omaksuneet sadut jo nuorina kansakoulussa kun kristinusko oli vielä vallitsevana.

Näiden palstojen lukuharrastus ei varmasti lisää uskoa helvettiin ja sinne omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä heittelevään jumalaan, vaikka ikää tulisi kuinka paljon.

Kahdesti rokotettu, tammikuussa kolmas. Voin hyvin. Kaikki tuntemani rokotetut voivat.

Myös dementia lisääntyy iän myötä. Suosittelen aloittajalle lääkärissä käyntiä. Varhaisiän dementia on kavala tauti.

Kuka näitä kehnoja parodioita ja provoja kiivaasti viljelee?
Matkii minua kehnosti.

Olen 65-vuotias, mutta Jumala se vaan on yhtä olematon edelleen kuin vuosikymmeniä sitten. Ei tuo ole nurkissa käynyt pyörimässä juutalaisten keksimistä saduista huolimatta.

Ei pidä paikkaansa . itse olen jo yli 70, mutta uskominen on minusta yhtä kaukana kuin kuu maasta, sillä uskohan on vain harhaa, joka istutettiin joka ainoaan vielä siihen aikaan kuin synnyin. Onneksi olen rimpuillut siitä irti , koska uskominen ydin on niin täynnä höttöä, että tarvitsee todella nähdä se ydin avoimin silmin. Puhumattakaan siitä kaikesta välkivallasta ristiinnaulitsemisineen, joita uskovat puhuvat kuin kakun koristelusta.

Uskominen on perinnöllistä. Eli geneettinen ominaisuus.
Omat lapset tulivat uskoon Jumalaan ilman mitään painostusta.
Kyllä se on veressä asuvaa. Mutta ei saa tehdä liikaa lapsia.
Kolme on hyvä määrä.

oon yhdeksän kymppinen oon yhdeksän kymppinen takana on raju putki rillu vuosien.
jos ihmiselle ei ole selvinnyt edes vanhana elämän tarkoitus eli olemus niin jeesus astuu kuvaan 🤣

Yleensä uskovaisen perimän omaavat voivat olla uskonnottomia elämän alkuvuosilla , mutta sitten vanhana alkavat uskovaisiksi.

Ateismin ilmiasu on monimuotoinen. Esim. ns. palsta l. teiniateismi, jossa käsitellään ihmisen eritteitä on omiaan erottamaan ihmisiä ateismia käsittelevän keskustelun parista. Toisaalta ihmisillä on myös oma henkilökohtainen ateisminsa, joka ilmenee jokaisella omanlaisenaan.
Kyse on siitä onko ihminen perustellut oman henkilökohtaisen ateismin itselleen vai onko ihminen perustelematta asiaansa ateismissa? Molemmat mahdollistavat oman henkilökohtaisen ateismin kokemisen itselleen soveliaalla tavalla. Ateismin lähdekriittinen tarkastelu antaa toisaalta syvyyttä omaan henkilökohtaiseen ateismin kokemukseen.
Kyse on aina siitä, mistä ihminen itse ajattelee ateisminsa johtuvan, miten ajattele, että siinä tulisi olla ja mitä siitä ajattelee seuraavaan. Vrt. esim. palsta ateismi vs. perusteleva keskusteluun kykenevä ateismi. Ateismin vastuu on kuitenkin jokaisen ateistin henkilökohtaisesti päätettävä. Osallistuuko inhimillisesti ateismista käytävään keskusteluun? Vai onko asia itselleen niin pyhä, että siitä ei voi keskustella, koska oma ateismi voi saada särön? Ja siksi on häiriköitävä.

Itse ateistina koko ikäni no pienenä olin 15v asti agnostikko.

Pieni ajatuskoe selventänee asiaa.
Jos suomalainen sylivauva adoptoitaisiin Lähi-itään hurskaaseen muslimiperheeseen,hänestä tulisi erittäin todennäköisesti muslimi.
Eli helvettiin joutuisi,sillä muhammettilainen ei mitenkään voi päästä kristittyyn taivaaseen.
Uskontoja on maailmassa tuhansittain ja jokaisen "armosta osalliset" kuvittelevat omaavansa juuri sen ainoan oikean.
On siis rehellisesti todettava,että uskonnot ovat humbuugia.

63v. ja sairaseläkkeellä vuoden. Vanhemmat kuolivat 2017 ja 2019. Isä tuli uskoon vasta loppumetreillä. Muuten uskonnollinen perheyhteisö. Jouluevankeliumi luettiin aina pöydässä. Tämä käytäntö oli perua isovanhemmilta ja saattoi sukupolvia kerralla yhteen.