Stadin kundi
Eipä ole ”kundi” tänne vähiin aikoihin skrivaillut, mutta olen muutaman kerran käynyt tsiigaamassa ja hiffannut, että entinen meininki täällä skulaa. Nytkin suuret salaisuudet kuohuttavat mieliä hirmuisesti. Onko ”stadin kundi” myös Ratamo, kokdem, ja moni muu. Ja onko hän niitä kaikkia, mitä hän joskus ilmoitti olevansa.
Onhan asia tietenkin tärkeä kepulaisesta pesrpektiivistä, sen myönnän. Täytynee minunkin puoleltani vakuuttaa, että en ole Ratamo enkä kokdem – jota nimimerkkiä ehkä sattumalta joskus käytinkin, mutta en nyt – enkä itse asiassa ole ehkä ihan kaikkia noita muitakaan omimiani, sillä saattaa siinä joukossa olla myös pari hyvää kaveriani. Mutta mitäpä minä selittelemään, voinhan minä ottaa kunniaa heidänkin puolestaan, elleivät he itse halua sitä välttämättä omia. Eivät vain taida enää liikuskella täällä sitäkään vähää kuin minä.
Hupaisaa tuota on seurata, ei voi muuta sanoa! Tuollainen remeltäminen lienee ollut tuttua jo 1100-luvun Persiassa, kun Omar Khaijam kirjoitteli noita nelisäkeitään. Pienellä vaivalla löysin monia, jotka vain parin sanan vaihtamisella parissa säkeessä sopivat tähän menoon kuin nyrkki silmään. Nuo tähän kokoamani säkeet eivät alunpitäen liity toisiinsa, sillä Omarin säkeethän ovat enemmän yksittäisiä ajatelmia kuin runoja, mutta olen yhdistellyt niitä nyt sopivaksi jatkumoksi (kokoelmista ”Teltantekijä” ja ”Viisaan viini”, Toivo Lyyn suomennoksena):
On täällä hengen pidot, joissa äly loistaa
ja kaiken epätietoisuuden meiltä poistaa,
kun kautta saitin, pitkin päivää, yötä,
se todistaa ja todistustaan toistaa.
Tääll` kepun parhaat, neropatit oivat
aatteensa siipiratsun satuloivat
ja taivaan korkeimmatkin kukkulat
he sillä valtaavansa arvioivat.
Kuin helminauhaan aateaarteitaan
he pujottavat, kovin kiihkoissaan,
ja varmoin äänenpainoin puhuvat
vaikk` mistään tiedä eivät paljonkaan
Ne älyllään nyt saitin täyttävät
ja mestareina sanaa käyttävät
ja muille totuutensa lyhtyjä
sytyttävät ja tietä näyttävät
mutt` itse eivät osaa milloinkaan
pois yöstänsä ja pimeydestä maan;
ne kertovat vain hetken tarujaan
kunnes taas uuvahtavat nukkumaan!
Salainko vyyhti heille aukeaa?
Sen alkupääkään tuskin laukeaa,
vaan jokainen, sen ongelmaa ken kehrää,
ennemmin ikiuneen raukeaa.
Sisintä ilmiöitten, asiain,
voi harhaluuloin kuvitella vain
se hyväuskoinen ken luulee
tosiksi puheet kepu-saarnaajain.
Kun sielun alueilla vaeltaa,
on paras, että järjen avuks´ saa –
maailman asioissa pienen äänen
pito on varmintakin varmempaa…
Kun tuskin kumpikaan me, sinä, minä,
olemme asiaimme määrääjinä,
alistu kohtaloosi: niitä, jotka
niin tekevät, voi pitää järkevinä.
Sanotte nyt, oot KUNDI arvoton,
ja vihan ansaitset ja tuomion,
kun pimeään jäät mitään tekemättä,
kun tuskaa tulvillaan tää saitti on.
Häpeä suurin, minkä tiedän, on
omata maine miehen mainion –
en mitään kurjempaa voi kuvitella
kuin Totuus kolhiessa Kohtalon!
Se totuus Teitä armotta nyt kohtaa
kun galluppeja demarit taas johtaa.
Vaaleissa seuraavissa nähdään, että
taas punaruusu kirkkaimpana hohtaa!
Siis juuri mikään ei ole muuttunut Omarin ajoista, 900:ssa vuodessa! Vai oliko Omar niin kaukonäköinen, että hän ajatteli tätä aikaa ja jopa hieman kauempaakin täällä syrjäisessä Suomessa, josta tuolloin ketkään muut Persiassa eivät tienneet kerrassaan mitään, eivät tietenkään, sillä eihän mitään Suomea ollut olemassakaan!
Täytyy sanoa, että Omarilla oli myös sana handussaan. Yrittäköön, jos joku luulee pystyvänsä bamlaamaan paremmin tästä asiasta!
Eipä ole ”kundi” tänne vähiin aikoihin skrivaillut, mutta olen muutaman kerran käynyt tsiigaamassa ja hiffannut, että entinen meininki täällä skulaa. Nytkin suuret salaisuudet kuohuttavat mieliä hirmuisesti. Onko ”stadin kundi” myös Ratamo, kokdem, ja moni muu. Ja onko hän niitä kaikkia, mitä hän joskus ilmoitti olevansa.
Onhan asia tietenkin tärkeä kepulaisesta pesrpektiivistä, sen myönnän. Täytynee minunkin puoleltani vakuuttaa, että en ole Ratamo enkä kokdem – jota nimimerkkiä ehkä sattumalta joskus käytinkin, mutta en nyt – enkä itse asiassa ole ehkä ihan kaikkia noita muitakaan omimiani, sillä saattaa siinä joukossa olla myös pari hyvää kaveriani. Mutta mitäpä minä selittelemään, voinhan minä ottaa kunniaa heidänkin puolestaan, elleivät he itse halua sitä välttämättä omia. Eivät vain taida enää liikuskella täällä sitäkään vähää kuin minä.
Hupaisaa tuota on seurata, ei voi muuta sanoa! Tuollainen remeltäminen lienee ollut tuttua jo 1100-luvun Persiassa, kun Omar Khaijam kirjoitteli noita nelisäkeitään. Pienellä vaivalla löysin monia, jotka vain parin sanan vaihtamisella parissa säkeessä sopivat tähän menoon kuin nyrkki silmään. Nuo tähän kokoamani säkeet eivät alunpitäen liity toisiinsa, sillä Omarin säkeethän ovat enemmän yksittäisiä ajatelmia kuin runoja, mutta olen yhdistellyt niitä nyt sopivaksi jatkumoksi (kokoelmista ”Teltantekijä” ja ”Viisaan viini”, Toivo Lyyn suomennoksena):
On täällä hengen pidot, joissa äly loistaa
ja kaiken epätietoisuuden meiltä poistaa,
kun kautta saitin, pitkin päivää, yötä,
se todistaa ja todistustaan toistaa.
Tääll` kepun parhaat, neropatit oivat
aatteensa siipiratsun satuloivat
ja taivaan korkeimmatkin kukkulat
he sillä valtaavansa arvioivat.
Kuin helminauhaan aateaarteitaan
he pujottavat, kovin kiihkoissaan,
ja varmoin äänenpainoin puhuvat
vaikk` mistään tiedä eivät paljonkaan
Ne älyllään nyt saitin täyttävät
ja mestareina sanaa käyttävät
ja muille totuutensa lyhtyjä
sytyttävät ja tietä näyttävät
mutt` itse eivät osaa milloinkaan
pois yöstänsä ja pimeydestä maan;
ne kertovat vain hetken tarujaan
kunnes taas uuvahtavat nukkumaan!
Salainko vyyhti heille aukeaa?
Sen alkupääkään tuskin laukeaa,
vaan jokainen, sen ongelmaa ken kehrää,
ennemmin ikiuneen raukeaa.
Sisintä ilmiöitten, asiain,
voi harhaluuloin kuvitella vain
se hyväuskoinen ken luulee
tosiksi puheet kepu-saarnaajain.
Kun sielun alueilla vaeltaa,
on paras, että järjen avuks´ saa –
maailman asioissa pienen äänen
pito on varmintakin varmempaa…
Kun tuskin kumpikaan me, sinä, minä,
olemme asiaimme määrääjinä,
alistu kohtaloosi: niitä, jotka
niin tekevät, voi pitää järkevinä.
Sanotte nyt, oot KUNDI arvoton,
ja vihan ansaitset ja tuomion,
kun pimeään jäät mitään tekemättä,
kun tuskaa tulvillaan tää saitti on.
Häpeä suurin, minkä tiedän, on
omata maine miehen mainion –
en mitään kurjempaa voi kuvitella
kuin Totuus kolhiessa Kohtalon!
Se totuus Teitä armotta nyt kohtaa
kun galluppeja demarit taas johtaa.
Vaaleissa seuraavissa nähdään, että
taas punaruusu kirkkaimpana hohtaa!
Siis juuri mikään ei ole muuttunut Omarin ajoista, 900:ssa vuodessa! Vai oliko Omar niin kaukonäköinen, että hän ajatteli tätä aikaa ja jopa hieman kauempaakin täällä syrjäisessä Suomessa, josta tuolloin ketkään muut Persiassa eivät tienneet kerrassaan mitään, eivät tietenkään, sillä eihän mitään Suomea ollut olemassakaan!
Täytyy sanoa, että Omarilla oli myös sana handussaan. Yrittäköön, jos joku luulee pystyvänsä bamlaamaan paremmin tästä asiasta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ottomaaneja kehutaan , Faaraoita kaivetaan ja kehutaan , Santtu suuri ,,kehutaan , Jeppe Jeesus ja Allah kehutaan . Hitler ja Stalin oli kovia jätkii jätti homman kesken,, Tupla W bush käski Swatskofvii lopettaa Irakin nujertaminen , täs ollaan , voi vittu
Niin ja kesisrannassa bileet varmaan nytkin !!
Ilmari saattoi jo huokaista tähän aikaan, kun Sanna pani alllaan parastaan.
Tulisikohan nyt koko hauska ketju.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/898772/voi-tuota-ahdistustanne!#comment-4230930-view
Vastasin juuri eräälle, joka toi tänne tallettamansa vanhan kirjoitukseni, mutta sinä tuot kyllä paljon vanhemman. Olen kirjoittanut tuon Stadin kundina 12.04.2004. Tuohon alemmas on tuotu se alkuperäinen kirjoitukseni; siinä kai asialla joku muu kuin sinä.
Hyvin olen silloin ”skrivaillut”. Oikeassa on Mielipidepankki joka on todennut, että olen hieman hiipunut;))
Jaa, vai että hyvin. No ehkä niin, jos hyvänä kirjoittamisena pidetään stadin slangin raiskaamista. Sitähän tuo kirjoituksesi on. Jos ei osaa slangia kunnolla, ei kannattaisi edes yrittää sitä käyttää.
Säälittävää tuossa ketjussa ovat nuo itse itsellesi, siis stadin kundille, osoittamat kehut.
Säälittävää on myös tuo Omar Khaijamin kehuminen ja siteeraaminen, Omar kun ei itse kirjoittanut noita säkeitään, vaan merkitsi muistiin ja kopioi muiden runoja.