Feminismi ja kulta-aika

Kulttuurintutkijat näkevät, että koko ihmiskunnan yhteiset myytit ovat geneettistä alkuperää ja paikalliset myytit kulttuurista. Kaikkialla tavattava myytti on muinaisuuden kulta-ajasta.

Kulta-aikamyytin versioita ovat mm. juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin paratiisimyytti ja antiikin myytti menneestä kulta-ajasta, hopea-ajasta, vaskiajasta ja rauta-ajasta. Saman myytin versiot esiintyvät niin intialaisessa mytologiassa kuin varhaiskantaisilla kansoilla.

Oleellisinta on, että ihmisen varhaisin aika nähdään ihanteellisena.

Ihmiskunnan varhaisin kausi on metsästäjä-keräilijäkausi. Kulttuuriantropologit ovat todenneet, että tänä aikana tasa-arvo oli suurempi kuin sitä seuraavana maanviljelyaikana. Huomattava on, että tieteellisen kannan mukaan silloin ei vallinnut tasa-arvo, vaan tasa-arvo oli parempi kuin maaviljelyaikana.

Feminismin ideologia on pannut mutkat suoriksi selittämällä, että tasa-arvo oli täydellinen. Totuus on kaukana siitä. Aikaa vaivasi naisiin kohdistuva raaka väkivalta, raiskaukset ja väheksyntä, kuten varhaiskantaisilla kansoilla ja muuallakin luonnossa, ja edelleen suuressa osassa ihmiskuntaa.

Feminismi siis yhdistää myytin kulta-ajasta ja vääristyneen kuvan ihmiskunnan historiasta.

Kulta-aikamyytin hellimisen tekee mahdolliseksi, että feministisessä ideologiassa ei mainita juuri missään, ei ainakaan merkittävinä geenejä, jotka ovat keskeiset koko biologisessa evoluution selittämisessä. Feminismi uskoo kulttuuritekijöiden kaikenkattavaan vaikutuksen, joten se asettuu selkeästi luonnontieteen vastaisen ideologian kannalle.