Siis en tiiä olenko tulossa hulluksi vai mitä, mutta mulle on tullu nyt sellasia jänniä kohtauksia sitä on hankala kuvailla mutta ikäänkuin tajunnan taso heikkenee, tulee aloitekyvyttömyyttä en saa mitään aikaiseksi (esim syötyä josta seuraa heikko olo ja sitten pakko syödä äkkiä) sit semmoinen huimaava ns ”poissaoleva” olo ja elämä tuntuu epätodelliselta. Kuulostaa oudolle mutta näitä välillä tulee kun olen yksin kotona, niin ajattelin onko täällä joku joka tietäis että eihän tää oo mikää lievä epileptinen kohtaus tai jotain? Sit kun se tulee alkaa ahdistaa kun kaikki tuntuu jotenkin ”sumuiselta” ja en saa mitään aikaiseksi. (Tätä aloitekyvyttömyyttä esiintyy muulloinkin niinkun ilman että tää kohtaus tulee en vain ns pysty aloittamaan nopeasti mitään vaikka haluaisin ja myös ocd tapaisia oireita on ilmennyt) oon myös sairastanu lievää syömishäiriötä puol vuotta mutta en enää. Oon 14v tyttö siis, osaisko joku auttaa?
Outo ns. kohtaus
Anonyymi
5164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikuttaa enemmän ahdistukselta kuin epileptiseltä kohtaukselta.
Kirjoitit sairastaneesi aiemmin syömishäiriötä, saitko siihen mitään apua mistään ?
Onko sulla ollut samanlaisia ajatuksia ja mietteitä nyt, kuin mitä oli silloin kun sairastit syömishäiriötä ?
Ahdistukseen voi liittyä jonkinlaista paniikinomaista tunnetta, tuli noista kohtauksista mieleeni.
Kannattaisi yrittää päästä jonnekin keskustelemaan asiasta, jos se vaivaa omaa mieltä.
Yksin ei kannata jäädä murehtimaan, vaan ajoissa yrittää puuttua, mikä ikinä onkaan pielessä.
Ongelmasta on helpompaa päästä eroon, kun hakee/saa ajoissa apua.
Kaikkea hyvää sulle. ( etkä oo tulossa hulluksi ! )
Kiitos tää helpotti! <3 käyn keskustelemassa asiasta psykologilla nykyäänkin, mutta tää tuli nyt ns uutena. ikäänkuin poissaolokohtaus, mulla itseasiassa on paniikkihäiriöön/ahdistushäiriöön viittaavia oireita ollut aikaisemminkin mutta ei tälläsiä. & kiitos
Ja samoja ajatuksia ei ole yhtä paljon kuin ennen, mutta välillä tulee me mieleen vahvoinakin
Kiva ku helpotti.
Mullakin oli aikoinaan paniikkihäiriö ja ahdistusta, mullakin oli sellaisia poissaolokohtauksia.
Tunsi sen, että on tässä ja nyt, mutta tavallaan ei ollut kuitenkaan läsnä.
Helpotus on se, kun tietää, ettei ne oo vaarallisia millään tavoin, vaikka onkin säikäyttävä ja ikävä tunne, vähän pelottavakin.
Hyvä, että käyt edelleen juttelemassa psykologin kanssa.
Tuo on sellainen vaiva, että aika suurella todennäköisyydellä menee ohi ennemmin tai myöhemmin.
Minulla on ollut nuorena yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka oireili ihan samoin kuin edellä oireitasi kuvailit. Kannattaa käydä lääkärin juttusilla, saat apua ja helpotusta oloosi.