.Kuuntelen merenrannalla maininkien levotonta pauhua..Kiedon takkini tiiviimmin ympärilleni..Astelen lähemmäksi kuohuvaa kaunista voimaa. Hiekka rahisee kävellessäni. Levottomat aallot lyövät kaupungin rantaan..Mikä kaupunki sillä ei ole merkitystä..henkilö on sama..se toinen puolisko.. Kummallinen sana..toinen puolisko. Helvetti olen ehjä ja kokonainen ..yksilö. Miksi sisälläni meri kuohuu niin , että edessäni kohoava ranta tuntuu kesyltä ja hillityltä..kahlitulta.Minun on kylmä..sää on sumuinen. Odotan jotain..ketä..en ketään..miksi mä täällä vaellan. No meren suolainen tuoksu on hyvä ja voimakas. Tunnen luonnon kauneuden joka solullani. Tähtiä ei näy..kuu kuten sinä..purjehtii pilvien takana. Olen aistien varassa kuten aikojen alussa. Ei kaupungissa mitään tähtiä näe..vaellan aina samalle rannalle toivoen , että Sinäkin teet niin. No sama kuu näkyy molemmille..Niinpä niin..
Kuulen maininkien äänen...
nainen merenrannalta
3118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>meren suolainen tuoksu on hyvä ja voimakas.
ja jäässä on piru vie. Vain lumisia "maininkeja" oli hangeksi kertynyt joka paikkaan, haaraa myöten sai kahlata. Se siitä meren pauhusta.
näinhän se voi olla
http://www.youtube.com/watch?v=_TY80LMpr0Y&translated=1