Että Suomen armeija on lyöty. Suomen armeijan torjuntavoittojahan talvisota ja jatkosota oli.
Mannerheim ei ole koskaan sanonut
Anonyymi
2970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Stallarien täytyy valehdella kun eivät muuta voi.
Jatkosodan loppuessa Suomen armeija oli vahvempi kuin koskaan ennen.
Sotilaita oli lähes 600000 ja aseita ja ampumatarvikkeita enemmän kuin koskaan. Ei koko Suomen valtaaminen olisi ollut puna-armeijalle mikään pikkuasia varsinkin kun samaan aikaan olisi tärkeää päästä Berliiniin ennen länsiliittoutuneita.
Onneksi Mannerheim oli myynyt Kannaksen ja pettänyt kaverinsa Göringin ja Hitlerin oman vapautensa lunnaiksi. Muuten suuri osa Suomen kansaa olisi kuollut turhaan ja lopputulos ei olisi ollut paljon erilainen. Mannerheim koplineen olisi siirtynyt Portugaliin ja Erkko ja muu opportunistiväki Floridaan.
Kyllä Juhannuksena 1944 käsitys Suomen sodanjohdossa oli tällainen.
Lukekaa Edvin Linkomiehen muistelmat, Vaikea aika, jotka hän kirjoitti vankilassa ollessaan todella nopeasti eli 2 kuukaudessa.
Puolustusministeri Walden luuli jopa kiväärin patruunoiden olevan vähissä kun Perkjärven varikko oli menetetty.
Anna linkki missä Mannerheim sanoo niin että "Suomen armeija on lyöty"
”Lukekaa Edvin Linkomiehen muistelmat, Vaikea aika, jotka hän kirjoitti vankilassa ollessaan todella nopeasti eli 2 kuukaudessa.”
Niissäkö muka Mannerheim lausui tuollaista vai missä?
Ylipäällikkö Mannerheim ilmoitti 15. kesäkuuta pääministeri Edwin Linkomiehelle, että Suomen armeija oli lyöty. Seuraavana päivänä hän sanoi presidentti Risto Rytille, että Suomen asema oli toivoton. Kului kaksi päivää, ja ylipäällikkö viestitti Mikkelistä maan hallitukselle, että rintaman luhistuminen Karjalan Kannaksella saattoi olla tuntien kysymys.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5eed581c-39ad-4bcc-827e-7764a1730353
Eli hän ei sanonut sitä julkisesti, vaan ilmoitti sähkeen, kirjeen tai lähetin välityksellä yksityisessä tiedonannossa.
Saksan armeija kyllä lyötiin täysin hajalle ja maa miehitettiin kokonaan.
Stalinilla meidän onneksi kesä 44 oli niitä harvoja hetkiä jolloin järki juoksi. Jos se olisi tajunnut voivansa tehdän Kuurinmaan tempun täällä heikommilla sotavoimilla, niin sitten oltaisi Helsingissäkin nussittu Berliinin tyyliin 1945. Mistä me Saksan kukistuttua oltaisi saatu 1945 viljaa, hiiltä, lääkkeitä, lannoitteita ja aseita. Jospa Moskovan helle ja nämä torjuntavoitot sotki Joosepin pään.
Suomen tiedustelu kuuli niiden puheet. Kuurinmaan tempun onnistumiseksi olisi Kannaksella pitänyt olla vähintään 100 000 Puna-Armeijan sotilasta.
” Jos se olisi tajunnut voivansa tehdän Kuurinmaan tempun täällä heikommilla sotavoimilla, niin sitten oltaisi Helsingissäkin….”
No, miksei tehnyt? Tarkkispojan kaikissa uroteoissa on jostakin syystä keskellä aina tuo -ISI-!
Et sinä siitä mihinkään pääse!
Jospa se ei ollut yhtä viisas kuin sinä. Mietis tätä; jos olisi brittien tasoista laivastoosaamista ollut, ei koko maasotaa oltaisi käyty. Niiden laivasto oli lähes koko sodan ajan käytännössä Suomenlahden perukassa pussissa. 1940 pystyivät laittamaan jopa romulaivoillaan Suomen etelärannikon merisaartoon, niin turhaan laivastolle annetut puolustusmäärärahat Suomessa 1930-luvulla olivat.
Ylipäällikkö Mannerheim ilmoitti 15. kesäkuuta pääministeri Edwin Linkomiehelle, että Suomen armeija oli lyöty. Seuraavana päivänä hän sanoi presidentti Risto Rytille, että Suomen asema oli toivoton. Kului kaksi päivää, ja ylipäällikkö viestitti Mikkelistä maan hallitukselle, että rintaman luhistuminen Karjalan Kannaksella saattoi olla tuntien kysymys.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5eed581c-39ad-4bcc-827e-7764a1730353
Odotuksen aika päättyi vihdoin 10.6.1944 Stalinin aloitettua suurhyökkäyksensä Karjalan kannaksella. Suomalaiset oli pakotettava rauhaan »takomalla moukarilla järkeä heidän päähänsä». Kotonaan influenssaa sairastavan Paasikiven puhelintiedusteluun offensiivin luonteesta ja tavoitteista ei Ramsay vielä 13.6.1944 pystynyt vastaamaan. Operaatio oli tullut hänelle kuten muillekin hallituksen jäsenille täydellisenä yllätyksenä. Valtioneuvos saattoi nyt vain ilmaista huolestuksensa. Menestyksellinen hyökkäys arvattavasti lisäisi venäläisten vaatimuksia ja vaikeuttaisi siten Suomen ja Neuvostoliiton välien lopullista selvitystä.16
Lähempiä tietoja rintaman murtumisesta sisärengas sai vasta 14.6.1944 puolustusministeri Waldenin palattua päämajasta. Ylipäällikkö oli ollut pessimistinen todeten Suomen armeijan tulleen lyödyksi. Tien avaamiseksi rauhanneuvotteluille sisärengas ryhtyi nyt suunnittelemaan hallituksenvaihdosta. Ensi vaiheessa Linkomies ja Tanner tosin kaavailivat odottamista Viipurin kukistumiseen saakka, koska muuten kansaa ei saataisi uskomaan. Vanhan hallituksen tehdessä rauhan uusi ministeristö voisi sitten aloittaa työnsä »puhtaalta pöydältä». Tilanteen kärjistyminen pakotti kuitenkin luopumaan lykkäyksestä.
Lähde J.K Paasukivi valtiomiehen elämäntyö osa3
Mannerheim ei siis koskaan pitänyt radiossa puhetta tyyliin "kaikki on menetetty, pelastukoon ken voi".
Ei tietenkään. Stallari vain haluaa propagoida.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970
Sivu 334 alkaen:
Suurhyökkäys ja antautumisvaatimus
s. 335
Koko sunnuntaipäivän, kesäkuun 18. päivän, vietimme minä, Walden, Ramsay ja Tanner Tamminiemessä keskustellen uuden hallituksen muodostamisesta.
-
s. 336
"Meidän paraikaa Rytin luona keskustellessamme uuden hallituksen muodostamisesta tuli Manneheimilta puhelinsoitto, jossa tämä kehotti meitä kiirehtimään. Mannerheim oli siinä määrin pessimistisen tunnelman vallassa, että hän oli melkein kokonaan menettänyt malttinsa. Hän sanoi, ettei kenties enää ollut kysymys päivistä, vaan tunneista. Tällä hän tarkoitti, että rintaman täydellinen hajoaminen saattoi milloin tahansa tapahtua. Sen vuoksi oli hänen mielestään heti muodostettava uusi hallitus, joka voisi kääntyä Neuvostoliiton puoleen pyytäen rauhaa. Mannerheimin ja Waldenin ehdokas uudeksi pääministeriksi oli vuorineuvos Kotilainen."
Marski oli kuin vasalli Denethor Echtelionin poika, joka syöksyi pakoon!
Näin se meni.
Hyarmendacilin laiska poika Atanar II nautti isänsä luomasta kukoistuksesta eikä tehnyt mitään pitääkseen sitä yllä. Niinpä Gondorin valppaus alkoi hiipua ja Mordorin vartiointi laiminlyötiin. Atanar II:sta seuranneet kaksi kuningasta, Narmacil I ja Calmacil olivat myös laiskoja, mutta Calmacilin poika Minalcar tahtoi säilyttää Gondorin loiston. Hän tuhosi suuren itäläisarmeijan vuonna 1248 Kolmatta Aikaa ja otti nimen Rómendacil II. Hän paransi Gondorin suhteita pohjalaisiin. Rómendacil II:n poika Valacar meni naimisiin pohjalaisprinsessa Vidumavin kanssa. Tästä alkoi Sukuriitana tunnettu sisällissota.
Paras kuvaus Mottorin lohkolta ja Alatuitun etuvartiosta ikinä!
Kesäkuun 14.päivä 1944 havannoi suomalainen ilmavalvonta peräti 1700 neuvostoliittolaista sotalentoa Kannaksella. Tämän vyöryn edessä oli Suomen ilmavoimien lentäjät kin täysin avuttomia. Lentäjien 19 ilmavoittoväitteistä ja ilmatorjunnan 18 pudotusväitteistä huolimatta Neuvostoliitto menetti tuona ratkaisun päivänä vain 5 lentokonetta: yksi ilmataistelussa pudotettu La-5 kone (159 IAP) sekä 4 ilmatorjunnan pudottamaa Il-2 maataistelukonetta.
Helsingin Sanomien viime viikolla ilmestyneestä artikkelista löytyy mielenkiintoinen kohta neuvostodokumenttien tarkkuudesta:
"Vuoden 1948 heinäkuulle päivätyssä asiakirjassa Ezeren kunnan toimeenpaneva komitea ilmoittaa Liepajan kaupunkiin, että puna-armeija on heinäkuussa siirtänyt sotilaita yleiseen hautausmaahan Ezeren keskustassa.
Alle on nimetty alueita, joista sotilaita on dokumentin mukaan siirretty.
Zanas: Sotilaiden määrä 23
Lielais sils: Sotilaiden määrä 384
Paitsi että eipä olekaan siirretty. Asiakirja on pötyä.
Täällä he ovat vieläkin, Lielais silsin mäntymetsässä muutaman metrin päässä hiekkatien reunasta, noin puolentoista metrin syvyydessä."
Saman valtakunnan kirjanpitoon on huolellisesti merkitty myös esimerkiksi sodassa alas ammutut lentokoneet. Totuudellisuuskin lienee samaa luokkaa.
Kannattaa lukea 6.11.2021 ilmestyneen numeron A-osa.
Menetti vain Tarkkispojan ja ja hänen ikioman rytmiryhmänsä ”tutkimuksia”, joissa nimimerkit Stieglitz, Penna Tervo, Historian Faktat ja Kainalohiki laskee yhteen suurella vaivalla tuhansista dokuista, joita kukaan muu ei näe tai pysty tarkistamaan! Totuuden kanssa näillä ’tutkimuksilla’ ei ole mitään yhteyttä!
Välirauhansopimuksen voimaantulon jälkeen tasavallan presidentti Mannerheim kutsui puolustusministeri Rudolf Waldenin ja valtioneuvos J.K. Paasikiven illalliselle Tamminiemeen 4. lokakuuta. Paasikivi kuvasi päiväkirjassaan yksityiskohtaisesti keskustelua, josta tuli pohja lähikuukausien tiiviille yhteistyölle Mannerheimin ja Paasikiven välillä. Mannerheimin otti aluksi kantaa tilanteeseen seuraavasti:
”Välirauha on kova, me olemme venäläisten käsissä. Sopimuksessa ei puhuta kapitulaatiosta (antautumisesta), mutta todellisuudessa välirauha on kapitulaatio. Emme voi puolustaa itseämme.... Meidän on tarkasti täytettävä välirauhansopimus. Se on välttämätön edellytys, jotta yleensä voimme ajatella elämää.”
Mannerheim oli erityisen huolissaan siitä, että Porkkalan alue Helsingin kupeesta oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi.
Lähteet: J.K. Paasikiven päiväkirjat 1, 1944-1956 (WSOY 1985) ja Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1933-1947 (Docendo 2015), s. 79-81.
” Mannerheim oli erityisen huolissaan siitä, että Porkkalan alue Helsingin kupeesta oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi.”
Mutta onneksi käytäntö osoitti, ettei 30.000 puna-armeijalaisen sulkeminen nakuloiin piikkilangan taakse Porkkalaan uhannut Suomen itsenäisyyttä, mutta tuli sikakalliiksi neukulle itselle! Niinpä he purkivat oman karsinansa 1956!
Kuinka kestäisitte edes takalinjoilla, kun itkette pelkkien nettiviestien perään?