Hän allekirjoitti henkilökohtaisesti ehdottoman antautumisen ja niin Suomea ei miehitetty. Mannerheim pyysi itse anteeksi talvi ja jtkosodan neuvostovastaista toimintaa. Stalin Henkilökohtaisesti armahti hänet ja kysrli suomalaisilta upseereilta hänen vointiaan parantolassa. Niin kehittyi rauhanomainen rinnakkaiselo.
Miksi Mannergeim alistui täydellisesti Stalinille
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kunhan taas sepittelet hatusta! Uskottavuutesi on mikä on;-D
Hölynpölyä.
Mannerheim johti armeijansa torjuntavoittoon.
Kun taistelut olivat laantuneet ja M. valittu presidentiksi,hän katsoi velvollisuudekseen pyrkiä rauhaan ja aloitti prosessin esittämällä aselepoa.
Rauhanehdot hyväksymällä Mannerheim vältti Suomen miehityksen,joskin kovalla hinnalla.
Mitään anteeksipyytelyä hän ei tehnyt. Tosin hän rauhanaloitteella vältti joutumisen sotasyyllisoikeudenkäyntiin.
Jos oli joku voitto niin miksi Peturburg Suomea ei ole ja miksi Viburg Rusia on.
-----Kun taistelut olivat laantuneet ja M. valittu presidentiksi,hän katsoi velvollisuudekseen pyrkiä rauhaan ja aloitti prosessin esittämällä aselepoa.------
Rikkoiko 1918 vannomansa valan ja pani miekkansa tuppeen vaikkei bolsujen huligaanijoukkoja ollutkaan Karjalasta hävitetty ? Mites se nyt silleen, kunnianmies olisi ennemmin ampunut kuulan kalloonsa kuin pettänyt valansa. Tosin pettihän hän valansa tsaarillekin kun hylkäsi hänet.
Ei niillä suomalaisilla ollut voimaa maailman mahtavinta ja demokraattiisinta armeijaa vastaan. Sopimuksin vahvistettu natsiliitto toi moraalisen heikkouden.
Jokainen rehellinen tietää, että NL ei olisi koskaan neuvotellut natsien kanssa.
Siksi hän antautui
Mitä nyt solmi Molotov-Ribbentrop-paktin ja piti yhteisen voitonparaatin natsien kanssa!
Unohtuiko?
” Siksi hän antautui”
Suomi ei koskaan antautunut! Stallarin kostea uni;-D
Mannergeim antautui ja polvistu monen miehen edessä. Siksipä sai lemput kadettikoulusta.
Hoidettiin yrteilläkin peräpäätä, mutta eihän se enää parantunut lainkaan!
Kyllähän siellä ollaan rehellisiä. Antautunutta kunnioitettiin. Kyllä maailman mahtavin kansa tietää, että heille on pakko antautua. Ja suomalaisetkin tekivät niin joukon jatkona. Onneksi saatiin sitten YYA ja hyvät suhteet.
Antautuminen on vain stallarien haave.
Jotain täytyy yrittää,kun NL on kadonnutta maailmaa ja Venäjä äärioikeiston käsissä.
” Kyllä maailman mahtavin kansa tietää, että heille on pakko antautua. ”
Mikä ihmeen ”maailman mahtavin”? Sodan jälkeen se romahti 1991 ja. Kutistui nykyiselle pillipiipari-tasolle, jota Kiina ja USA ei juuri noteeraa! Tarkkispoika fanittaa puudelia?
Mitä muuta olisi voinut kuin antautua ? Vai olisiko ollut viisasta retostaa Stalinille torjuntavoitoilla ja alkaa härnätä häntä niillä ?
Mitäkö muuta? SEN SAMAN, MITÄ TEKI SYKSYLLÄ 1944!
SOLMI Välirauhan, aselevon ja päädyttiin rauhaan! Stallaria se kyrsii, mutta ei meitä suomalaisia!
Stalin katsoi Petsamon valtaamisen, niin tärkeäksi, että Mannerheim tämän aloitteen teki Tallinnan mentyä ja sai vasallin aseman, jos olisi kieltäytynyt rauhanneuvotteluista, Mannerheim tunnettaisiin ammuttuna Rytin kanssa sörkän muureille.
Istunto 78 lauantaina 2. syyskuuta 1944 klo 18
Pöytäkirja: 78. Lauantaina 2 p. syyskuuta 1944
Pääministeri Hackzell antaa valtioneuvoston tiedonannon. Se on jatkoa niille selonteoille, jotka edellinen hallitus oli antanut 29. helmikuuta, 14. maaliskuuta ja 12. huhtikuuta eduskunnalle. Rauhankysymys oli jäänyt keväällä avoimeksi, kun hallitus ei voinut hyväksyä Neuvostoliiton esittämiä välirauhan ehtoja, joita se kokonaisuutena piti liian raskaina.
Pääministerin mukaan mitään sellaisia seikkoja, jotka viittaisivat mahdollisuuteen selviytyä sodasta merkittävästi lievemmillä ehdoilla kuin huhtikuussa, ei ole ilmaantunut eikä näytä olevan näköpiirissä. Hän selostaa tilannetta, mihin on jouduttu ja niitä toimenpiteitä, joihin hallituksen mielestä on ryhdyttävä.
Hallitus on tullut siihen käsitykseen, että toimenpiteisiin välirauhan tai rauhan aikaansaamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välille olisi kaikesta huolimatta viipymättä ryhdyttävä niillä edellytyksillä, jotka nyt näyttävät olevan tarjolla. Neuvottelujen aikaansaamiseksi on Suomen ilmoitettava Saksalle, että sen on pakko katkaista suhteensa Saksaan ja pyydettävä, että Saksan hallitus siirtää pois joukkonsa.
Hackzellin mukaan hallituksen kantaa määrittäessä on ollut mukana Suomen marsalkka, jolle kuukausi sitten oli yksimielisesti uskottu valtionpäämiehen raskas tehtävä.
Hallitus toivoo, että eduskunta kuultuaan tämän selonteon hyväksyy yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisen. Asia pannaan pöydälle seuraavaan täysistuntoon, joka samana iltana klo 20. Istunto lopetetaan klo 19.
Istunto 79 Lauantaina 2. syyskuuta 1944 klo 20
Pöytäkirja: 79. Lauantaina 2 p. syyskuuta 1944
Ulkopuolella päiväjärjestyksen esitellään valtioneuvoston tiedonanto rauhanomaisten suhteiden palauttamisesta Suomen ja Neuvostoliiton välille.
Keskustelun aikana ehdottaa edustaja Virkkunen edustaja Salmialan kannattamana näin kuuluvan päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon: ”Kuultuaan hallituksen tiedonannon eduskunta katsoo, että ei ole takeita siitä, että hallituksen ehdottamat toimenpiteet johtaisivat rauhaan, joka turvaa maan itsenäisyyden, jonka tähden näihin toimenpiteisiin ei ole ryhdyttävä, ja siirtyy päiväjärjestykseen.”
Edustaja Saarinen ehdottaa edustaja Wainion kannattamana asian panemista pöydälle seuraavan maanantain täysistuntoon. Ehdotuksesta äänestetään, mutta pöydällepanon kannattajat jäävät vähemmistöön, asian käsittely jatkuu.
Keskustelun päätyttyä toimitetaan äänestys. Vastakkain ovat puhemiehen ehdotus ja edustaja Virkkusen ehdotus. Puhemiehen ehdotusta kannattavat äänestävät ”jaa”, edustaja Virkkusen ehdotusta kannattavat äänestävät ”ei”.
Ensimmäisen äänestyksen tulos on 108 jaa- ja 45 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 45.
Edustaja Salmiala pyytää tämän jälkeen avointa äänestystä. Puhemies kehottaa niitä nousemaan, jotka kannattavat avointa äänestystä. Kun tämä on tapahtunut, toteaa puhemies avoimen äänestyksen toimitettavakasi.
Avoimen äänestyksen tulos on 113 jaa- ja 43 ei-ääntä; poissa 43.
Hallitus on saanut eduskunnan hyväksynnän ehdotukselleen.
Mannerheimin ja Paasikiven keskustelu välirauhansopimuksesta 4.10.1944
Tulosta | Sähköposti
Välirauhansopimuksen voimaantulon jälkeen tasavallan presidentti Mannerheim kutsui puolustusministeri Rudolf Waldenin ja valtioneuvos J.K. Paasikiven illalliselle Tamminiemeen 4. lokakuuta. Paasikivi kuvasi päiväkirjassaan yksityiskohtaisesti keskustelua, josta tuli pohja lähikuukausien tiiviille yhteistyölle Mannerheimin ja Paasikiven välillä. Mannerheimin otti aluksi kantaa tilanteeseen seuraavasti:
”Välirauha on kova, me olemme venäläisten käsissä. Sopimuksessa ei puhuta kapitulaatiosta (antautumisesta), mutta todellisuudessa välirauha on kapitulaatio. Emme voi puolustaa itseämme.... Meidän on tarkasti täytettävä välirauhansopimus. Se on välttämätön edellytys, jotta yleensä voimme ajatella elämää.”
Mannerheim oli erityisen huolissaan siitä, että Porkkalan alue Helsingin kupeesta oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi.
Lähteet: J.K. Paasikiven päiväkirjat 1, 1944-1956 (WSOY 1985) ja Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1933-1947 (Docendo 2015), s. 79-81.
”Mannerheim oli erityisen huolissaan siitä, että Porkkalan alue Helsingin kupeesta oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi.”
Saattoi olla, mutta hänen huolensa osoittautui turhaksi! Neukku sulki 30.000 sotilastaan piikkilangan taakse Porkkalan niemelle tuijottamaan Helsingin valoja, kunnes järjestely tuli niin kalliiksi neukulle, että se 1956 palautti alueen takaisin!
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!
Kaikest huolimatta Mannergeim antautui. Siksi Stalin säästi hänen henkensä, Jonkunlainen uskollisuudenvala varmasti Zdanoville vannottiin, vaikka dokumentteja suomalaiset ei halua tällaisesta säilyttää.
Eli sinulla ei ole saduillesi minkäänlaisia todisteita. Valtiollisista sopimuksista tehdään kyllä kappaleet molemmille osapuolille, joten voit tiedustella antautumisasiakirjaa Venäjän arkistoista.