Tällä palstalla monesti kirjoitellaan, että vähän aikaa sitten kääntyneet käyvät monta kertaa viikossa ja rukoilevat ruusukon ties miten monta kertaa päivässä.
Sain vahvistuksen n. vuosi sitten, messussa käyn muutaman kerran kuukaudessa. Ruusukkoa rukoilen silloin tällöin, mutta en ole niin aktiivinen. Tuntuu, että vietän enemmän aikaa työni (jota rakastan erittäin paljon) parissa kuin uskonnollisten asioiden. Toki joka päivä rukoilen, mutta en esim. ruusukkoa. Lukemani kirjat myös usein käsittelevät enemmän atomeja kuin Jumalaa tai kirkkoa.
Olenko siis huono katolinen?
Sain vahvistuksen n. vuosi sitten, messussa käyn muutaman kerran kuukaudessa. Ruusukkoa rukoilen silloin tällöin, mutta en ole niin aktiivinen. Tuntuu, että vietän enemmän aikaa työni (jota rakastan erittäin paljon) parissa kuin uskonnollisten asioiden. Toki joka päivä rukoilen, mutta en esim. ruusukkoa. Lukemani kirjat myös usein käsittelevät enemmän atomeja kuin Jumalaa tai kirkkoa.
Olenko siis huono katolinen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä kunnon katolilaiset käyvät, tai pyrkivät käymään, joka sunnunntai messussa, jos se vain on heille mahdollista.
Siis jos tuo mitä kirjoitit on totta, niin se tarkoittaa sitä, että asut joko Helsingissä, Turussa tai Jyväskylässä. Siten siis sinulla ei ole hyvää syytä olla menemättä messuun, jos vietät viikonloput em. paikkakunnilla. Toisaalta koska tekstistäsi käy ilmi, että olet nuori, i.e. opiskelija, ja saattaa olla, että vietät viikonloput muualla kuin opiskelupaikkakunnalla, niin silloin en pidä kovinkaan vakavana asiana, että et ole messussa joka sunnuntai.
Voisit ehkä harkita messusa käymistä arkisin sen sijaan, että menisit sinne sunnuntaina. Ruuskonrukoilu taas ei ole mitenkään pakollista. Jotenkin minusta tuntuu, että se ei ole edes kovin antoisaa (ja se sopii lähinnä kaupan kassajonossa luettavaksi) vaan on parempi, että luet vaikka raamattua päivittäin.
Haluaisin hälventää orastavaa itsesyytöstäsi. Et ole huono katolilainen (tosin mistä minä tiedän kuka on huono katolilainen?) ollenkaan. Auttaakseni sinua, kerron, että eräs pappi (katolilainen) sanoi julkisessa saarnassaan, ettei Jumala pakota edes uskomaan. Hänelle riittää myös hyvä aikomus ja pyrkimys ja tietysti joskus myös toteutus. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hänelle tämäkin riittää. Tietysti tätä ei saa käyttää verukkeena. P. s. Millä tavalla olet kiinnostunut atomeista? Täysin oppimattomana minäkin olen kiinnostunut niistä.
Työ/opiskelu/arkiaskareet eivät ole rukouksen vastakohta. Voisit tutustua esim. sellaisiin kirjoihin kuin Carlo Caretton Erämaa kaupungissa, Wilfrid Stinissenin Kristillinen syvämietiskely (käytännönläheistä ja arkista, nimestä huolimatta) ja Pierre Teilhard de Chardinin kirjoihin (luonnontieteistä ja uskosta).
Näin vain ehdotuksena, ehkä tiedätkin nämä. Joka tapauksessa, kaikkea hyvää matkallesi, olet oikealla tiellä. (Onhan sellaistakin kuin "pako hengellisyyteen")
Minua kiinnostaa atomit sen vuoksi, että olen kemisti :)
Olen yrittänyt lukea uskonnollista kirjallisuutta toisinaan, mutta huomaan, että yhä useammin huomio kiinnittyy luonnotieteisiin.
En usko varsinaisesti uskoni kärsivän tästä, koska rakkaus kemiaa kohtaan tavallaan voimistaa sitä. Kukaan muu kuin Jumala ei ole voinut keksiä sellaisia upeita rakennelmia.
Arkisin olen toisinaan yrittänyt messussa käydä, mutta usein unohdun töihin, enkä edes ymmärrä ajan kulua. Aamumessujen aikaan en enää töihin ehtisi ajoissa (tosin kukaan tuskin sitä huomaisi). Sunnuntaisin yritän kyllä mennä messuun, mutta toisinaan sekin jää useista eri syistä väliin. Tosinaan tämä painaa omaa tuntoa.
Minun ystäväni Lat.amerikassa sairastui ja rukoili curan/papin kehoitukseta sitä enemmän mitä hankalammaksi sairaus kehittyi. Kun vihdoin huomasi, että rukous ei auttanut hän meni sairaalaan, jossa tylysti ilmoitettiin että nyt on myöhäistä.
Jos hän ei olisi uskonut pappiaan, vaan mennyt heti lääkäriin, häntä olisi voitu pelastaa suht. yksinkertaisella leikkauksella.
Ennen kuolemaansa hän sanoi että sitä pappia hän ei hyväksy hautajaisiinsa, muttä pappi ei koskaan suostunut tunnustamaan että hän olisi tehnyt jotakin väärin.
Meillä ei kyllä kukaan pappi opeta, että rukous ja lääkäriinmeno olisivat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja!
Et todellakaan ole huono katolinen! Jumala ei katso
kertoja eikä muotoja. Kirkko suosittelee. Se on
sen velvoite ohjaamistehtävässään. Kirkon jäsen
soveltaa ohjeita omaan elämäntilanteeseensa.