Olin juuri täyttänyt 18 ja kyselin muuan tutulta mikä on hyvä vappuviini, joka vielä kolahtaisi. Hän suositteli noita edellämainittuja...
ja sanoi, että niillä on piitkä suomalainen kulttuuriperinne ja todella rouhean muikee maine.
Tyyppi virnisteli siihen malliin, että haluisin nyt tietää, millanen maine näillä viineillä on?
Mihin kulttuuriin ne oikein liitetään...
Ja prossat? Entä maku?
ja sanoi, että niillä on piitkä suomalainen kulttuuriperinne ja todella rouhean muikee maine.
Tyyppi virnisteli siihen malliin, että haluisin nyt tietää, millanen maine näillä viineillä on?
Mihin kulttuuriin ne oikein liitetään...
Ja prossat? Entä maku?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän noiden viinien maine ole sellainen, että niitä ei juo muut kuin alkoholistit. Tarkoitan niitä mitkä nukkuu yöt tuolla katuojassa ja päivät ne on jossain pusikossa vetämässä sitä sorbusta.
Nuo viinit ovat makeita, melko väkeviä (noin 15 %) viinejä ja ne on tarkoitettu ennen kaikkea aperitiiviviineiksi, ruokahalua herättämään. Nautitaan enimmäkseen kylminä tai ainakin viilenneyinä.
Niissä piireissä, joissa aperitiiveja ylipäänsä harrastetaan, niitä hieman ylenkatsotaan (sinänsä aiheetta). Niiden asemesta ostetaan kalliimpia ulkomaisia juttuja tai sekoitetaan drinkki jonkin väkevämmän juoman pohjalta.
Edullinen hinta ja kohtalainen alkoholipitoisuus ovat houkutelleet vähävaraiset alkoholin suurkäyttäjät harrastamaan juuri noita viinejä - sillä seurauksella, että niistä on tullut vielä vähemmän 'seurapiirikelpoisia'.
Ihan 'helppoja' juotavia ne toki ovat niin aloittelijan kuin suurkäyttäjänkin kannalta, mutta viininharrastaja ei jaksa niistä isommin innostua. Mutta eipä löydä juuri niiden kalliimmista ulkomaisista vastineistakaan (Kir, Dubonnet jne.).
Vinetto on maustettu glögimausteilla ja se onkin lämmitettynä aivan oivallinen glögiviini - mutta vappu ei taida olla aivan parasta glögin sesonkiaikaa? Puolen vuoden päästä saatan minäkin taas tarttua kaupassa Vinetto-pulloon...
Yksi merkittävä virstanpylväs Suomen alkoholilainsäädännön liberalisoitumisessa oli vuosi 1969. Keskioluen myynti vapautui, Alkon myymälöitä alettiin perustaa maaseutupaikkakunnille ja anniskeluoikeuksiakin myönnettiin kaupunkien ulkopuolelle.
Alkosta saivat 18 vuotta täyttäneet ostaa mietoja alkoholijuomia. Näihin luettiin oluet, miedot viinit sekä OSA väkevistä viineistä.
Aperita, Cordita, Sorbus, Vinetto ja mitä heitä mahtoi ollakaan olivat kaikkitietävän viranomaisen mielestä hyi-hyi-viinejä, joita ei sopinut myydä nuorisolle. Niitä ostaakseen piti olla vähintään 20-vuotias.
Väkevistä viineistä jäi erityisesti mieleeni pari Muscat / Moscato Passito. Edellinen oli halvempaa ja alkoholiviranomainen oli viisaudessaan todennut sitä käytettävän päihtymystarkoituksiin. Sille siis ikäraja 20 vuotta. Moscato Passito oli hivenen VÄKEVÄMPÄÄ, mutta kalliimpaa ja "herraskaisempaa". Niinpä sen ostamiseen riitti 18 vuoden ikä.
Täytin 18 vuotta juuri vuonna 1969, joten tämäntapaiset asiat jäivät varsin hyvin kallooni. Kertomaani on siis aivan turha epäillä. Suomen alkoholiviranomainen oli tuohon aikaan tasan tarkkaan tuollainen.