Tallinnan metropoliitta haluaisi yhdistää Suomen ja Viron ortodoksiset kirkot

Arkkipiispa Leo on lähettänyt ainakin neljä kirjettä Konstantinopolin patriarkalle Bartolomeokselle pyytäen anteeksi sitä, että uutta niin sanottua “Helsingin apulaispiispaa” eli “Haminan piispaa” ei ole vieläkään valittu. Olihan Leo jo luvannut juhlallisesti Bartolomeokselle piispanvaalien pikaisesta toimittamisesta.

“Haminan piispan” tarina juontaa juurensa vuoteen 2019, kun kaksi Konstantinopolin partiarkaatin lähettilästä, Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos (Charalambides) ja Australian arkkipiispa Makarios (Griniezakis) saapuivat Helsinkiin ja esittivät Suomen ortodoksikirkolle vaatimuksen uuden piispanviran perustamisesta. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut sen jälkeen.

Eniten Konstantinopolia ihmetyttää Suomen laki sekä maallikoiden ja seurakuntien suuri rooli Suomen ortodoksisessa kirkossa. Kreikassa maallikoiden osallistumista piispojen valintaan pidetään epäkanonisena ja Suomen seurakuntaneuvostoista käytetäänkin siellä nimitystä “pappien ja maallikoiden kokous”. Toisin sanoen muista kuin pelkistä piispoista koostuva neuvosto ei ole neuvosto ollenkaan.

Kreikassa piispan tullee hallita kirkkoa, papiston ja maallikoiden tulee totella nöyrästi. Suomen ortodoksikirkon seurakuntauudistus ja papiston roolin vahvistuminen pelottavat Konstantinopolia. Kreikkalaisten kielenkäytössä tätä kutsutaan “protestanttiseksi kirkko-opiksi”.

Kuten Australian arkkipiispa Makarios uhosi arkkipiispa Leolle: patriarkan tahto on korkeammalla kuin Suomen laki, patriarkka on Suomen ortodoksikirkon luoja, ja voi myös halutessaan lakkauttaa sen.

Sitä paitsi Suomen ortodoksisen kirkon piispat, kreikkalaisen “ortodoksisen kirkko-opin” mukaan, eivät edes ole täysivaltaisia. Konstantinopolin reviisorit sanoivat Kuopion metropoliitta Arsenille päin naamaa, että hän ei muka ole oikea kanoninen piispa! Arsenin valintaan osallistuivat kirkon eläkkeellä olevat piispat, eikä sillä hetkellä ollut kuin kaksi virassa ollutta piispaa, Leo itse ja Oulun metropoliitta Elia.

Mutta, jos Arseni on tottelevainen, Makarios vihjaisi, hänen “epäkanonisuuttaan” voidaan katsella sormien lävitse. Koska vain patriarkka itse päättää mikä on kanonista ja mikä ei. Hän siis voi muuttaa mielensä.

Eli Venäjän vaikutuksen kasvu Suomen ortodoksisen kirkon piirissä. Kreikkalaiset eivät ole kunnolla perillä Suomen ortodoksisen kirkon sisäisistä prosesseista, joten he pelkäävät tosissaan että Suomen ortodoksisen kirkon vahvistuva riippumattomuus voi johtaa sen siirtymiseen Moskovan patriarkaatin alaisuuteen.

Esimerkiksi Konstantinopolin reviisorien pääsyyte diakoni Jyrki Härköstä kohtaan ei ollut kanonien loukkaaminen vaan että hän “välitti tietoja venäläisille” ja “veti patriarkkaa lokaan”. Näin piispa Makarios sanoi Härköselle suoraan huhtikuussa 2019.

Konstantinopolin lähettämiä piispoja vuonna 2019 tavanneiden mukaan he näyttivät elävän jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa, joka ei korreloi Suomen ortodoksisen kirkon oikean tilanteen tai uskovien toiveiden kanssa. Esimerkiksi Tallinnan metropoliitta Stefanos kertoi tapaamisissaan suomalaisten piispojen ja kirkonmiesten kansssa, että hänen vierailunsa tarkoitus on selvittää Suomen ja Viron ortodoksisen kirkon yhdistämistä, tietenkin Tallinnan metropolitiikan itsensä valvontaan.

Hän myös nosti esiin mallin jonka mukaan tällainen liitos voitaisiin tehdä eli Tsekin ja Slovakian yhdistynyt ortodoksikirkko.

Tallinnan metropoliitan luento muistetaan hyvin Helsingissä. Hän piti sen itse johtamassaan tapaamisessa 12.4.2019. Viron ortodoksikirkon pää, joka ei osaa sanaakaan viroa, vaati että Suomen ortodoksinen kirkko muuttaa lakiaan heti ja kieltää maallikoilta kirkon hallintoon osallistumisen ym. Tapaamisessa kuultiin jatkuvasti syytöksiä “protenstantismista” ja “harhaopista”.

Metropoliitta Arseni vastusti syytteitä “epäkanonisuudestaan”, muta Stefanos uhkasi viedä häneltä papin oikeudet kokonaan.

Suomen ortodoksisessa kirkossa on todellakin paljon ongelmia. Yksi isoin on piispainkokouksen jatkuva hajoamiskehitys. Monilta osin erimielisyyden syinä ovat arkkipiispa Leon asiattomat ja itsevaltaiset toimet. Kuten esimerkisi Elias Huurinaiseen ja Jyrki Härköseen kohdistuvat toimenpiteet ilman kanonisia perusteita, jatkuva puuttuminen seurakuntien asioihin ja piispojen painostaminen. Tämä ei edistä sovinnon ja yhteisymmärryksen henkeä.

(...)

Apulaispiispan valinnassa on tietenkin myös positiivinen puolensa, vaikka kyseessä onkin Konstantinopolin suojatti. Arkkipiispan suosikit kuten lakimies Jari Rantala joutuvat taustalle. Heidän vaikutuksensa jää joka tapauksessa vaatimattomaksi.

On selvää, että arkkipiispa Leo ei enää itse pysty päättämään kaikesta yksin. Ennen niin mahtava arkkipiispa näyttää avuttomalta nuoren ja kokeneen, piispan arvoisen “sairaanhoitajansa” valvonnassa. Henkilö joka ei osannut käsitellä oikein hänelle uskottuja valtaa ja vapautta, menettää ansaitusti molemmat. Toivotaan että Suomen ortodoksikirkko tästä jotenkin hyötyy.

Toimittaja: JiiPee
UVMediua, 16.11.2021