Siskot seilaa kaksin, haluaisitko mukaan?

Eikai Saaristossa vikaa ole, päinvastoin. Aikataulut sekä oma halu ratkaisee missä kukin purjehtii. Mutta on niitäkin jotka haaveilee mennä edemmäksi mutta henkisesti rima niin korkealla että jää menemättä. Siksi nää monet tavallisten ihmisten videot on kivoja, rohkaisee.

Anonyymi kirjoitti:

Eikai Saaristossa vikaa ole, päinvastoin. Aikataulut sekä oma halu ratkaisee missä kukin purjehtii. Mutta on niitäkin jotka haaveilee mennä edemmäksi mutta henkisesti rima niin korkealla että jää menemättä. Siksi nää monet tavallisten ihmisten videot on kivoja, rohkaisee.

Eiköhän se isoille vesille lähtemisen korkea rima ole siellä korkeuksissa ensisijaisesti purjehdustaitoihin ja kalustoon liittymättömistä syistä. Useimmilla työt, perhe, hoidettavat sukulaiset ja muut siteet tekevät lähtemisen vaikeaksi.

Toki suomalaisten lähtöintoa saattaa tosiaan hillitä tuo ehkäpä maailman hienoin saaristo vieressä. Jos olisi vain tylsää rantaviivaa kuten monessa muussa paikassa, saattaisi nopeasti tulla sellainen olo, että lähiseudut on nähty.

Itse uskon lähteväni isoille vesille sitten kun elämäntilanne sallii. Nyt nautin Itämeren antimista ihan tyytyväisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se isoille vesille lähtemisen korkea rima ole siellä korkeuksissa ensisijaisesti purjehdustaitoihin ja kalustoon liittymättömistä syistä. Useimmilla työt, perhe, hoidettavat sukulaiset ja muut siteet tekevät lähtemisen vaikeaksi.

Toki suomalaisten lähtöintoa saattaa tosiaan hillitä tuo ehkäpä maailman hienoin saaristo vieressä. Jos olisi vain tylsää rantaviivaa kuten monessa muussa paikassa, saattaisi nopeasti tulla sellainen olo, että lähiseudut on nähty.

Itse uskon lähteväni isoille vesille sitten kun elämäntilanne sallii. Nyt nautin Itämeren antimista ihan tyytyväisenä.

Näinhän se on että aika harvalla palkansaajalla on taloudellisesti mahdollista lähteä kauemmas ja tehdä pidempiä reissuja. Jos on uskallusta ja kova palo niin realisoidaan omaisuus, irtisanoudutaan tai jäädään virkavapaalle ja lähdetään. Onhan noita vuosien saatossa ollut monia suomalaisiakin.

Itsellä on kokemusta useammastakin reissusta välimerellä vuokraveneellä. Sitä voinee pitää jonkinlaisena kompromissina. Porukalla kun vuokraa veneen niin kustannus ei ole ihan mahdoton per nuppi. Pääsee purjehtimaan isommalla veneellä pääsääntöisesti hyvissä olosuhteissa. Eräänlaista saaristopurjehdustahan sekin on kun saaresta toiseen mennään, aamulla lähdetään ja samana päivänä tai iltana perillä. Aika stressivapaata vetää kun kaikuluotaimesta loppuu astekko muutama maili rannasta.

Aikanaan haaveilin atlantin ylityksestä ja jopa pallon kierrosta. Mitä enemmän ikää on tullut sitä mukavuudenhaluisemmaksi olen muuttunut. Itämerellä vuorokausi kaksi yhteenmenoon menenettelee mutta viikkotolkulla yhtämenoa ei enää kiinnosta. Nykyään purjehdin pääsäntöisesti viikon kahden reissuja jos säät ovat suotuisia ja lisäksi päiväpurjehduksia kun on hyvä keli. Kisoissakin tuli aikoinaan kierrettyä mutta nyt jotenkin tullut ns. mailit täyteen. Ainakin omassa elämässä on myös muutakin sisältöä kuin purjehdus. Nuoremmille sanoisin että haaveikaa sillä se on useimmiten se purjehduksen hauskin osuus ja toteuttakaa haaveitanne sen mitä resurssit antaa myöden. Olkaa kuitenkin realisteja ja nauttikaa siitä mitä teillä on ja mitä teette. Älkää katkeroituko siitä mitä ette voi tehdä tai saada.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on että aika harvalla palkansaajalla on taloudellisesti mahdollista lähteä kauemmas ja tehdä pidempiä reissuja. Jos on uskallusta ja kova palo niin realisoidaan omaisuus, irtisanoudutaan tai jäädään virkavapaalle ja lähdetään. Onhan noita vuosien saatossa ollut monia suomalaisiakin.

Itsellä on kokemusta useammastakin reissusta välimerellä vuokraveneellä. Sitä voinee pitää jonkinlaisena kompromissina. Porukalla kun vuokraa veneen niin kustannus ei ole ihan mahdoton per nuppi. Pääsee purjehtimaan isommalla veneellä pääsääntöisesti hyvissä olosuhteissa. Eräänlaista saaristopurjehdustahan sekin on kun saaresta toiseen mennään, aamulla lähdetään ja samana päivänä tai iltana perillä. Aika stressivapaata vetää kun kaikuluotaimesta loppuu astekko muutama maili rannasta.

Aikanaan haaveilin atlantin ylityksestä ja jopa pallon kierrosta. Mitä enemmän ikää on tullut sitä mukavuudenhaluisemmaksi olen muuttunut. Itämerellä vuorokausi kaksi yhteenmenoon menenettelee mutta viikkotolkulla yhtämenoa ei enää kiinnosta. Nykyään purjehdin pääsäntöisesti viikon kahden reissuja jos säät ovat suotuisia ja lisäksi päiväpurjehduksia kun on hyvä keli. Kisoissakin tuli aikoinaan kierrettyä mutta nyt jotenkin tullut ns. mailit täyteen. Ainakin omassa elämässä on myös muutakin sisältöä kuin purjehdus. Nuoremmille sanoisin että haaveikaa sillä se on useimmiten se purjehduksen hauskin osuus ja toteuttakaa haaveitanne sen mitä resurssit antaa myöden. Olkaa kuitenkin realisteja ja nauttikaa siitä mitä teillä on ja mitä teette. Älkää katkeroituko siitä mitä ette voi tehdä tai saada.

Taloudelliset haasteet ovat usein ne helpoiten taklattavat. Omalla kohdalla on useita haasteita lähdön suhteen, mutta pahin on yhteinen lapsi Suomessa asuvan ihmisen kanssa. Melko vaikeaa saada lupa pakata tyttö veneeseen ja lähteä maailmalle...

Joo en yllättyis vaikka tulis tytöille pahat tilantteet vielä, vähä kans mietityttää osallistuakko vai ei

Tuohon kohellukseen ei paattia tarvita.

Yksi tuttavani muisteli, kuinka hän kaverinsa kanssa Suomenlahdella, sateessa ja kovassa tuulessa sitoi itseään kiinni elämänlankaansa kannelle nopusua varten ja huusi kaverinsa korvaan: "Mitä h''''tiä varten me ränne lähdettiin".