Haluan kertoa tarinan.
Olen 45-vuotias mies ja onnellisesti naimisissa thaimaalaisen naisen kanssa. Päädyin ulkomaalaiseen vaimoon, koska suomalainen nainen ei enää tunne paikkaansa. Vaimoni on hieman yli kahdenkymmenen. Hän hyvin kaunis ja ennenkaikkea nöyrä nainen.
Kun tulen töistä kotiin, on vaimoni tehnyt jotain eksoottista ja hyvää ruokaa minulle. Minun ei tarvitse laisinkaan huolehtia kotitöistä. Vaimoni huolehtii kaikista kodin askareista. Hän tekee työnsä ilolla ja on tyytyväinen omaan osaansa. Olihan hänellä kotimaassaan paljon huonommat olot.
Vaimoni ei käy ansiotyössä. Koska olen henkilöstöpäällikkö keskisuuressa firmassa, tuloni riittävät hyvin tarpeisiimme. Valvon vaimoni rahankäyttöä ankarasti, kuten kunniallisen miehen kuuluukin. Valvon myös vaimoni ajanviettoa. Hän ei juokse kylillä baareissa, vaan viettää kunnialliselle naiselle sopivaa elämää.
Kun itse käyn kavereiden kanssa baarikierroksella, on vaimoni nöyrästi odottamassa minua kotona. Kun saavun kotiin, olinpa sittewn missä kunnossa tahansa, hän on aina valmis tyydyttämään tarpeeni, olipa kyse sitten kyse nälästä tai jostakin aivan muusta.
Hän ymmärtää tehtävänsä: palvella minua. Sängyssä hän yrittää aina ensisijasesti noudattaa minun toiveitani ja halujani. Ottaen huomioon sen, että hän oli neitsyt hääyönämme, on hän taidoiltaan kehittynyt loistavasti.
Toisinaan, jos vaimoni on ollut tottelematon, on minun velvollisuutenani kurittaa häntä. Hän ei kanna tästä kaunaa, vaan ymmrtää sen että kunniallisen miehen on pidettävä vaimonsa ojennuksessa.
T: Mies
Olen 45-vuotias mies ja onnellisesti naimisissa thaimaalaisen naisen kanssa. Päädyin ulkomaalaiseen vaimoon, koska suomalainen nainen ei enää tunne paikkaansa. Vaimoni on hieman yli kahdenkymmenen. Hän hyvin kaunis ja ennenkaikkea nöyrä nainen.
Kun tulen töistä kotiin, on vaimoni tehnyt jotain eksoottista ja hyvää ruokaa minulle. Minun ei tarvitse laisinkaan huolehtia kotitöistä. Vaimoni huolehtii kaikista kodin askareista. Hän tekee työnsä ilolla ja on tyytyväinen omaan osaansa. Olihan hänellä kotimaassaan paljon huonommat olot.
Vaimoni ei käy ansiotyössä. Koska olen henkilöstöpäällikkö keskisuuressa firmassa, tuloni riittävät hyvin tarpeisiimme. Valvon vaimoni rahankäyttöä ankarasti, kuten kunniallisen miehen kuuluukin. Valvon myös vaimoni ajanviettoa. Hän ei juokse kylillä baareissa, vaan viettää kunnialliselle naiselle sopivaa elämää.
Kun itse käyn kavereiden kanssa baarikierroksella, on vaimoni nöyrästi odottamassa minua kotona. Kun saavun kotiin, olinpa sittewn missä kunnossa tahansa, hän on aina valmis tyydyttämään tarpeeni, olipa kyse sitten kyse nälästä tai jostakin aivan muusta.
Hän ymmärtää tehtävänsä: palvella minua. Sängyssä hän yrittää aina ensisijasesti noudattaa minun toiveitani ja halujani. Ottaen huomioon sen, että hän oli neitsyt hääyönämme, on hän taidoiltaan kehittynyt loistavasti.
Toisinaan, jos vaimoni on ollut tottelematon, on minun velvollisuutenani kurittaa häntä. Hän ei kanna tästä kaunaa, vaan ymmrtää sen että kunniallisen miehen on pidettävä vaimonsa ojennuksessa.
T: Mies
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mihin lehteen kirjoitelet novelleja?
Että naisparka, sinä elät kuin sika tai mikäkin pohatta, ja hän kestää kaiken nöyrästi. Sinä lyöt häntä, ja hän "ymmärtää" Kasvatatko sä nyt koiraa, vai puhutko tosissan naisesta? Etkä anna hänen viettää aikaa ulkona, mites on hemmotteletko SINÄ koskaan HÄNTÄ??? Kuule mies...
ettekö nyt hyvät ihmiset tunnista provoa?
Jos koiran kasvatuksesta puhutaan, niin eihän koiraakaan saa lyödä. Ei tietysti naisiakaan.
uskoko tätä luuserii. tää on sen fantasia.
näkee joka yö unta ja vetää aamulla tumpulaan.
"jos vaikka joskus sais oikeeta.
ettei tarttis turvautuu aina naapurin koiraan".
Arvaa mikä on kanssa kehitystä, että sä sekoitat dalmatilaisen ja mäyräkoiran... se on kehitystä.
Ei ole, rotumiksaaminen on identiteetin ryöväämistä, ei muuta.
jos haluat verrata itseäsi koiraan.
Oletko muuten pystykorva vai mäyräkoira?
Eiköhän se identiteetti tule kasvuympäristöstä eikä ihonväristä,vai??
Missähän kennelissä sinä vieetit lapsuutesi?
Voisi olla vaikka tottakin. Thaimaassa naisen asema on sellainen, että mies tulee aina ensin. Kun sitten thaimaalainen nainen menee suomalaisen miehen kanssa naimisiin, hän tottakai noudattaa maansa tapoja pitkälti edelleenkin. Ja tuskin siinä suomalaisella miehellä mitään vastaankaan on. Näin tilanne ajautuu luonnostaan, kummankaan osapuolen painostamatta siihen, että nainen tekee kotityöt, ei käy töissä, mies sen sijaan tekee tehtävänsä, elättää perheensä työllään. Thaimaalainen nainen osaa myös ottaa miehensä kaikin tavoin huomioon. Seksi on upeaa, sitä harrastetaan niin paljon kuin mies tahtoo. Useimmiten thaimaalainen nainen myös osaa nauttia seksistä suuresti, joten voi käydä vaikka niinkin, että nainen on se, joka seksiä enemmän tahtoo. Tämä tietysti edellyttää sitä, että suomalainen mies ei ala sikailemaan, vaan arvostaa naisensa panostamista seksielämään ja antaa nautinnon myös hänelle.
Minusta tässä jaossa ei ole mitään pahaa. Näin asiat olivat Suomessakin vielä muutaman vuosikymmen sitten. Paha vaan kun länsimainen mies muuttuu aika herkästi siaksi, kun on tuollainen ihana ja suorastaan palvova vaimo. Sitä aletaan pitämään naista täysin omaisuutena, unohdetaan hänen tunteensa tyystin. Itse palvoisin tuollaista naista, kuten hän minua. Minun ajatusmaailmaan sopisi täysin tuollainen työnjako, mies hoitaa perheen elannon ja vaimo pitää kodin kunnossa ja hoitaa pääosin lapset. Ihmettelen, miksi tällaisesta ollaan länsimaissa luopumassa. Naisillakin pitää olla uransa ja "oma elämänsä". Ajattelematonta, sitten ihmetellään kasvavia avioerolukuja.
Asia vaan on niin, että mies on onnellisimmillaan silloin, kun tuntee, että juuri hän on se, joka pitää perheen leivässä kiinni. Lisäksi miehen onnea lisää kotona odottava rakastava, kiihkeä ja uskollinen vaimo. Nainen taas on samassa tilanteessa onnellisimmillaan, kun saa keskittyä perheen pitoon, ruuan laittoon, miehensä huomioimiseen. Tässä asetelmassa ei mitään perheväkivaltaa pitäisi esiintyä. Tietenkin tämän yhtälön toimiminen edellyttää myös sitä, että mies osaa arvostaa vaimoaan ja sitä mitä hän tekee. Aitoa rakkautta parhaimmillaan kuvaa tällaisen perheen päivä, jossa mies saa aamulla ennen töihin lähtöään vaimonsa tekemän kunnollisen aamiaisen ja ovella vielä suudelman hyvän päivän toivotuksineen. Päivällä mies tekee rankaa työtä ja vaimo hoitaa kotia sekä mahdollisia lapsia. Siiheksi kun mies tulee kotiin on vaimo valmistanut kunnollisen ruuan, joka sitten nautitaan yhdessä keskustellen päivästä, muistaen kehua toinen toistaan. Ateriasta ilta etenee yhteisiin hetkiin, ihan vaikka TV:n katselua, tai lenkkeilyä, mitä vaan. Lopuksi rakastellaan, pitkään ja kunnolla, siten, että kumpikin saa kaiken haluamansa.
Olen varmaan vanhoillinen, mutta näin on meininki ainakin Thaimaassa vielä, näin oli Suomessakin, harmittaa kun ei enää ole.
No miksikähän nämä liitot sitten useimmiten eroon päätyvät? Tai miksi maahanmuuttajanaiset hakeutuvat suhteessa n. 8,5 kertaa useammin turvakoteihin kuin suomalaiset? Suurin osa maahanmuuttajanaisista on kuitenkin maahan tulleet avioliiton kautta.