Quo vadis ihminen - ”luonnon kruunu”?
Monta vuotta sitten todistin mielenkiintoista ja surullista tilannetta. Bussi pysähtyi Tampereen rautatieasemalle, ja katselin sitä ikkunasta. Oli ruuhka-aika. Ihminen makasi maassa, ja oli selvää, että hän oli saanut sairauskohtauksen. Jotkut ihmiset kävelivät ohi, toiset seisoivat hädässä olevan ihmisen vieressä eivätkä kiinnittäneet häneen mitään huomiota. Satoja ihmisiä kadulla ruuhka-aikaan, keskellä kaupunkia, eikä kukaan kiinnitä tapahtumaan pienintäkään huomiota. Luin kerran sanomalehdestä tapauksesta, jossa ihmiset tuijottivat välinpitämättömästi kuolevaa miestä, ja jotkut ihmiset, erityisesti nuoret, kiinnostuivat asiasta erityisen paljon: nuoret ottivat esiin matkapuhelimensa ja alkoivat ottaa niillä kuvia tai videoita: "Katsokaa, hän on yhä elossa. "Hän on yhä elossa". Olemmeko me todella ihmisiä, niin kutsuttuja "luonnon kruunuja"? Milloin meistä tuli tällaisia? Voisiko olla niin, että me, ihmiset, ansaitsemme kaiken sen pahan, mitä saamme osaksemme luonnonvoimilta ja muilta tahoilta? On aivan selvää, että jos me itse joskus tarvitsemme apua, emme saa sitä, koska olemme tällaisia "luonnon kruunuja".
Monta vuotta sitten todistin mielenkiintoista ja surullista tilannetta. Bussi pysähtyi Tampereen rautatieasemalle, ja katselin sitä ikkunasta. Oli ruuhka-aika. Ihminen makasi maassa, ja oli selvää, että hän oli saanut sairauskohtauksen. Jotkut ihmiset kävelivät ohi, toiset seisoivat hädässä olevan ihmisen vieressä eivätkä kiinnittäneet häneen mitään huomiota. Satoja ihmisiä kadulla ruuhka-aikaan, keskellä kaupunkia, eikä kukaan kiinnitä tapahtumaan pienintäkään huomiota. Luin kerran sanomalehdestä tapauksesta, jossa ihmiset tuijottivat välinpitämättömästi kuolevaa miestä, ja jotkut ihmiset, erityisesti nuoret, kiinnostuivat asiasta erityisen paljon: nuoret ottivat esiin matkapuhelimensa ja alkoivat ottaa niillä kuvia tai videoita: "Katsokaa, hän on yhä elossa. "Hän on yhä elossa". Olemmeko me todella ihmisiä, niin kutsuttuja "luonnon kruunuja"? Milloin meistä tuli tällaisia? Voisiko olla niin, että me, ihmiset, ansaitsemme kaiken sen pahan, mitä saamme osaksemme luonnonvoimilta ja muilta tahoilta? On aivan selvää, että jos me itse joskus tarvitsemme apua, emme saa sitä, koska olemme tällaisia "luonnon kruunuja".
Vastaukset 17
Vanhimmat
On suorastaan ihme, ettei ollut ruuhka-aikaan yhtään "kristittyä". Hehän ovat niin "filantrooppisia" ja auttavat aina muita. Ha-haa.
"Hehän ovat niin "filantrooppisia" ja auttavat aina muita..."
Kyllä, he auttavat, mutta vain sanoin, eivät teoin.
Hyväksykäämme tulevaisuudessa kaikki tekojemme ja tekemättä jättämistemme seuraukset.
Kyllä, tekemättä jättäminen on joskus yhtä väärin kuin pahan tekeminen. Karman laki koskee kaikkia. Sitä, joka tekee hyvää, ja sitä, joka tekee pahaa.
Ymmärsinkö oikein, että tämä on Newtonin kolmas laki?
Kyllä, se on Newtonin kolmas laki. Tämä ilmiö on aina ollut olemassa, mutta Newton huomasi sen.
Hienosti sanottu:
On aivan selvää, että jos me itse joskus tarvitsemme apua, emme saa sitä, koska olemme tällaisia "luonnon kruunuja".
Hyvää hyvästä ja pahaa pahasta. Silmä silmästä ja hammas hampaasta - sanoja Vanhasta testamentista. Newtonin kolmas laki.
Karman laki koskee kaikkia.
"Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää".
Aivan kuten auttaminen on teko, myös auttamatta jättäminen on teko.
Jos on mahdollisuus auttaa, on autettava.
Auttamatta jättäminen johtaa myös karmareaktioon. Jos tarvitset apua, et saa sitä, jos joudut joskus itse samanlaiseen tilanteeseen. Silloin muutkin kävelevät ohi. Olet yksin avun tarpeessa. Ja samanlainen tilanne on tulossa joko tässä tai seuraavassa elämässä, mutta se on tulossa.
Älkää uskoko puoskareita ja selvännäkijöitä, jotka yrittävät "puhdistaa teidät karmastanne" suurta rahasummaa vastaan. He puhdistavat taskujanne rahasta, mutta eivät pysty puhdistamaan karmaa.
Mutta kaikki eivät usko karman lakiin.
Sillä ei ole merkitystä, uskovatko jotkut ihmiset karman lakiin vai eivät. Se, että esimerkiksi aurinko nousee aamulla ja laskee illalla, ei muuta luonnonlakeja. Luonnonlait ovat edelleen voimassa riippumatta siitä, uskovatko ihmiset niihin vai eivät.
Uskotpa tai et, että aurinko nousee aamulla ja laskee illalla, se tapahtuu. Samoin, vaikka ihminen ei uskoisi karman lakiin, se ei estä karman lain olemassaoloa.