Nainen, haikeus kuvastaa tätä keskitalven aikaa

Kai mun mieli elää keskitalvea, niin ja tämä jatkuu kyllä varmasti sinne asti, ja sen jälkeenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kai mun mieli elää keskitalvea, niin ja tämä jatkuu kyllä varmasti sinne asti, ja sen jälkeenkin.

Kannattaa keskittyä johonkin muuhun, kuin vuodenaikaan tai pimeyteen. -sivusta

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa keskittyä johonkin muuhun, kuin vuodenaikaan tai pimeyteen. -sivusta

Mihin? Kesän odottamiseenko?

Anonyymi kirjoitti:

Mihin? Kesän odottamiseenko?

Ei mihinkään sellaiseen, vaan johonkin mukavaan toimintaan, jolla saa tuollaiset asiat unohtumaan. Olosuhteet pitää sietää, ei niitä voi muuttaa, eikä niiden takia liiemmin kuulu kärsiä. On aika huono homma jos elää vain kesäisin, kun se nyt täällä pohjolassa sattuu olemaan minimaalisen lyhyt aika. Minä liikun paljon ulkona, pukeudun sään mukaan. Mukavasti lämmintä päällä ja kunnon sadevermeet on olemassa. Ei silloin mihinkään tousarvoisiin asioihin ehdi kiinnittää huomiota. Happea kun saa ja liikuntaa, on ihan hyvä olla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mihinkään sellaiseen, vaan johonkin mukavaan toimintaan, jolla saa tuollaiset asiat unohtumaan. Olosuhteet pitää sietää, ei niitä voi muuttaa, eikä niiden takia liiemmin kuulu kärsiä. On aika huono homma jos elää vain kesäisin, kun se nyt täällä pohjolassa sattuu olemaan minimaalisen lyhyt aika. Minä liikun paljon ulkona, pukeudun sään mukaan. Mukavasti lämmintä päällä ja kunnon sadevermeet on olemassa. Ei silloin mihinkään tousarvoisiin asioihin ehdi kiinnittää huomiota. Happea kun saa ja liikuntaa, on ihan hyvä olla.

Ei mulla ilman häntä ole hyvä olla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulla ilman häntä ole hyvä olla.

Mut jos ei toista saa, on käytävä surutyö läpi. Ei elämää kannata hukkaan heittää kenenkään toisen takia. Se on kuule sun ihan ikioma ja ainutkertainen elämä. Tai voi olla että jatkuu toisella puolella, mutta tarkoitus olis kai tämä elämä elää niin hyvin, kuin pystyy. Onhan se kuitenkin eräänlainen lahja ja opintomatka myös, vaikkei sitä tosiaan aina osaa sellaisina ottaa. Ja on mulla ollut ihan samoja fiiliksiä kuin sulla. Rakastin niin paljon, että tuntui siltä, että henki salpautui. Ja kirjaimellisesti tuntui myös siltä, kuin norsu olisi kävellyt rinnan päällä. Ja tämä olotila jatkui ja jatkui. Olin ihan varma, että vielä kuolen siihen kärsimykseen. Mutta tässä olen.

Anonyymi kirjoitti:

Mut jos ei toista saa, on käytävä surutyö läpi. Ei elämää kannata hukkaan heittää kenenkään toisen takia. Se on kuule sun ihan ikioma ja ainutkertainen elämä. Tai voi olla että jatkuu toisella puolella, mutta tarkoitus olis kai tämä elämä elää niin hyvin, kuin pystyy. Onhan se kuitenkin eräänlainen lahja ja opintomatka myös, vaikkei sitä tosiaan aina osaa sellaisina ottaa. Ja on mulla ollut ihan samoja fiiliksiä kuin sulla. Rakastin niin paljon, että tuntui siltä, että henki salpautui. Ja kirjaimellisesti tuntui myös siltä, kuin norsu olisi kävellyt rinnan päällä. Ja tämä olotila jatkui ja jatkui. Olin ihan varma, että vielä kuolen siihen kärsimykseen. Mutta tässä olen.

Ja se miksi kärsin, ei oikeastaan johtunut niinkään hänen toiminnasta. Minulla oli ollut ne haavat jo lapsuudesta saakka, mitkä hän vain sai avattua. Tiedostamattani hain "tuttua ja turvallista". Hain kuin pieni lapsi rakkautta sieltä, missä sitä ei ollut saatavilla. Kun tällaisen problematiikan joutuu kohtaamaan ihmissuhteissa, voi joutua kohtaamaan sen pienen, mitätöidyn ja hylätyn lapsen.

Nyt olen jo valossa, enkä suostu enää menemään takaisin sinne pimeyteen. Rakennan pala palalta uutta identiteettiäni ja itsetuntoa. Enää en yritä rakentaa sitä olemalla asioissa "hyvä" tai suorittamalla elämää ja kerjäämällä toisten hyväksyntää. Opettelen tuntemaan myötätuntoa itseäni kohtaan ja haluan antaa itselleni luvan olla onnellinen. Sitä kautta löydän sisältäni ystävällisyyttä ja rakkautta myös muita ihmisiä kohtaan. Hetkittäin onnistun jo ja siitä tulee hyvä olo. Elämä on minulle matka ja uusi päivä antaa aina uuden mahdollisuuden suhtautua uudella tavalla asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ja se miksi kärsin, ei oikeastaan johtunut niinkään hänen toiminnasta. Minulla oli ollut ne haavat jo lapsuudesta saakka, mitkä hän vain sai avattua. Tiedostamattani hain "tuttua ja turvallista". Hain kuin pieni lapsi rakkautta sieltä, missä sitä ei ollut saatavilla. Kun tällaisen problematiikan joutuu kohtaamaan ihmissuhteissa, voi joutua kohtaamaan sen pienen, mitätöidyn ja hylätyn lapsen.

Nyt olen jo valossa, enkä suostu enää menemään takaisin sinne pimeyteen. Rakennan pala palalta uutta identiteettiäni ja itsetuntoa. Enää en yritä rakentaa sitä olemalla asioissa "hyvä" tai suorittamalla elämää ja kerjäämällä toisten hyväksyntää. Opettelen tuntemaan myötätuntoa itseäni kohtaan ja haluan antaa itselleni luvan olla onnellinen. Sitä kautta löydän sisältäni ystävällisyyttä ja rakkautta myös muita ihmisiä kohtaan. Hetkittäin onnistun jo ja siitä tulee hyvä olo. Elämä on minulle matka ja uusi päivä antaa aina uuden mahdollisuuden suhtautua uudella tavalla asioihin.

Oletko mies vai nainen?

Anonyymi kirjoitti:

Mut jos ei toista saa, on käytävä surutyö läpi. Ei elämää kannata hukkaan heittää kenenkään toisen takia. Se on kuule sun ihan ikioma ja ainutkertainen elämä. Tai voi olla että jatkuu toisella puolella, mutta tarkoitus olis kai tämä elämä elää niin hyvin, kuin pystyy. Onhan se kuitenkin eräänlainen lahja ja opintomatka myös, vaikkei sitä tosiaan aina osaa sellaisina ottaa. Ja on mulla ollut ihan samoja fiiliksiä kuin sulla. Rakastin niin paljon, että tuntui siltä, että henki salpautui. Ja kirjaimellisesti tuntui myös siltä, kuin norsu olisi kävellyt rinnan päällä. Ja tämä olotila jatkui ja jatkui. Olin ihan varma, että vielä kuolen siihen kärsimykseen. Mutta tässä olen.

Kirjoitin kyllä huomioivalla ja osaaottavalla asenteella. Joskus vain tapahtuu asioita, jotka jäävät päälle, eikä asioille voi mitään. Minulla tämä surutyö on kestänyt paljonpidempään kuin sulla on sormia kädessä, eikä missään vaiheessa ole tullut tunnetta, että helpottaisi. Ja minusta tuntuu, että opintomatka jatkuu kuolemaan saakka. En sitä toivo, vaan pyrin kaikin tavoin välttelemään ongelmia. Mutta tähänastisen kokemuksen ja tämän hetken näkymien mukaan mitään muutosta ei ole tapahtumassa.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitin kyllä huomioivalla ja osaaottavalla asenteella. Joskus vain tapahtuu asioita, jotka jäävät päälle, eikä asioille voi mitään. Minulla tämä surutyö on kestänyt paljonpidempään kuin sulla on sormia kädessä, eikä missään vaiheessa ole tullut tunnetta, että helpottaisi. Ja minusta tuntuu, että opintomatka jatkuu kuolemaan saakka. En sitä toivo, vaan pyrin kaikin tavoin välttelemään ongelmia. Mutta tähänastisen kokemuksen ja tämän hetken näkymien mukaan mitään muutosta ei ole tapahtumassa.

Kirjoitit....

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit....

Jaksamista kanssakulkija ❤️
- edellinen

Kaikkea voi toivoa.