Kerronpa oman tarinani herran vuoden 2020

Tapahtumista omassa perheessä. Miten vaikutti talouteen ja ihmishenkiin. Olen pirkanmaalainen, mutta tarkkaa sijaintiani en tule kertomaan. Törmäsin täällä vain kirjoituksiin jotka herättivät halun tulla ulos.
Ymmärrän vihan. Viha on vaihe joka ei välttämättä johda mihinkään. Jos ihminen on ahdingossa, niin silloin kuolemakin voi olla lähellä monella tavalla. On epätoivoinen ja on tunkeuduttu perusturvaa rikkomaan. Ei tarvitse olla mikään päihdeongelmainen/mt-ongelmainen tms, jotta ajautuu vaikeuksiin.
Iso osa ihmisistä on onneksi pärjännyt korona-aikana, mutta toinen ääripää ei, ja siitä välistä he jotka ovat yhtäkkiä tippuneet kuiluun vaikka kaikki oli hyvin vielä 2019.

Menetimme yrityksen, autot, talon, kaksi lastamme kuoli. Toinen joutui onnettomuuteen ja toinen tappoi itsensä korona-ahdingon takia.

Apua voi olla äärimmäisen vaikea hakea. He eivät tajua, jotka eivät ole siihen pisteeseen joutuneet. Joillain voi olla julma ja sokea perhe/ lähipiiri, jolta ei välttämättä saa tukea vaikka heitä ei muuten vaivaisikaan.

Nyt vuokralla ja onneksi on töitä. Jotenkin tässä selvitään. Lasten kuolemien takia olen ollut välillä sairaslomalla. Oli pakko luopua paljosta.

Miten tuki yhteiskunta??? Hallitus pyörittelee sormiaan ja pelleilee väärillä asioilla. Ei tullut oikeanlaista tukea. Vaikea saada mitään tukea, kun kaikilla on vaikeaa nyt. Moni karkaa hoitoalalta juuri pois, kun sinne pitäisi mennä.

Tapahtumat sai tajuamaan, että en edes tiedä kumpi on suurempi riski? Itse korona vai kaikki muu siihen liittyvä? Jep👍
Kerropa se.