Uskovana uudelleen avioituneet saavat joskus kokea todelliset vaikeudet elämässään. Eron jälkeen melkeimpä aina kumpikin 'löytää' elämänsä kumppanin ja joskus ihan oikeasti hyvän puolison. Ongelmat alkavatkin sitten vasta seurakuntaelämässä.
Kun menee seurakuntaan samalla paikkakunnalla ja siellä on vanha puoliso ja uudet lapset. Siis uudet ja entiset lapset yhdessä. Toisella puoliskolla sama tilanne. Siinä sitä sitten istutaan salissa ehkä kyräillen ehkä kyräilemättä toisia. Lapsilla on uusia veljiä ja siskoja.
Tämä ei ole se suurin vaikeus seurakuntaelämässä. Jos kumpikin tulee vaikka vahingossa tai muuten samaan soluun, miten siellä olla luonnollinen?
Soluthan on tarkoitettu sitä varten, että siellä tutustuen saadaan jakaa ilot ja surut. Tutkia Raamattua ja kertoa mitä Herra on avannut sanastaan.
Tämä kirjoitus tulee ihan käytännön kokemuksesta eikä mistään kuulopuheista. Vaikka ei ole oma kokemus, olen monesti seurannut mukana olleen vaikeutta, voimattomana.
Kyllä Herran tahto on, että pari pysyy yhdessä kunnes hautakivi tulee väliin.
Kun menee seurakuntaan samalla paikkakunnalla ja siellä on vanha puoliso ja uudet lapset. Siis uudet ja entiset lapset yhdessä. Toisella puoliskolla sama tilanne. Siinä sitä sitten istutaan salissa ehkä kyräillen ehkä kyräilemättä toisia. Lapsilla on uusia veljiä ja siskoja.
Tämä ei ole se suurin vaikeus seurakuntaelämässä. Jos kumpikin tulee vaikka vahingossa tai muuten samaan soluun, miten siellä olla luonnollinen?
Soluthan on tarkoitettu sitä varten, että siellä tutustuen saadaan jakaa ilot ja surut. Tutkia Raamattua ja kertoa mitä Herra on avannut sanastaan.
Tämä kirjoitus tulee ihan käytännön kokemuksesta eikä mistään kuulopuheista. Vaikka ei ole oma kokemus, olen monesti seurannut mukana olleen vaikeutta, voimattomana.
Kyllä Herran tahto on, että pari pysyy yhdessä kunnes hautakivi tulee väliin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lihallinen yhteys miehen ja naisen välillä on elinikäinen, kun se on yhdenkin kerran tapahtunut.
Raamattu sanoo: "He tulevat yhdeksi lihaksi"
Ero ei muuta sitä tosiasiaa, että "yhtä lihaa" ollaan koko loppuelämä, halusi sitä tai ei.
Tässä yksi syy miksi ei kannata erota.
Minusta tuo sinun fatalistinen tulkintasi siitä, että lihallinen yhteys (tarkoittanet sukupuoliyhdyntää) miehen ja naisen välillä aiheuttaa jonkinlaisen lopullisen ja peruuttamattoman pakkosymbioosin, joka jäytää sitten lopun ikää, on jo hipomassa taikauskon rajoja. TIEDÄN, mitä Raamatun ohjetta nyt ajat takaa, joten kyse ei ole siitä, että olisin joku huoleton pakana, eikä minua ei tarvitse opettaa asian suhteen eteenpäin, mutta mikä ihme tekee ihmisen sukupuolielimistä ainoat elimet, jotka voivat saada jonkinlaisen elinikäisen leiman, tätä EN VOI SULATTAA minkäänlaisena teologiana!
Kahden ihmisen välinen yhteys on henkinen tai parhaassa tapauksessa hengellinen, ero voi aiheuttaa sielullisen haavan, koska yhteyden ja yksilihaisuuden TUNNE on voinut olla vahva. Mutta kun suhde on mennyt totaalisesti karikkoon, ei limakalvoillemme jää sen kummempaa muistijälkeä kuin ihollemme yleensä.
Sä olet juuri sopiva vaimo mulle!!! voidaan kaikkia syntisiä ohjata parannukseen yhdessä!!
Eikös Se NSVO ollutkaan naimisissa. Joko alkoi lihan himot jylläämään?
Avioliitossa on aina mahdollisuudet katastrofiin...Silläkö tavalla"ollaan luonnollisia", että ikäänkuin kuvitellaan ettei tiettyjä asioita ole olemassa?"Poissa silmistä, poissa mielestä"???Kyllä se on,olitpa mies tai nainen, kuten Paavali kirjoittaa:"Älkää olko itsemielestänne viisaita".
Jaaha Janos se taas siinä,menes ja kuule anna tehdä se yksi toimen pide niin sullakin ne paineet helpottuu vai väitätkö ettei niitä ole?
Tulihan se totuus sieltä hautakivien välistä, vaikka sitä ensin siinä yritettiin piilotella! Niin Mirjami; voimattomaksi myös jäät, sillä täällä maan päällä niitä uusia avioliittoja solmitaan, eikä taivaassa! Lapsia on siellä ja täällä, mutta eihän se kaada maailmaa, muuta kuin kaikkien pyhyyttä tihkyvien silmissä; muka voimattomuutena? Kaikkein pienin riesa se nyt on, jos samaan soluun kuuluu; se todellinen riesa on kaikkien sivustaseuraajien korvien välissä ja piikkisilmissä. Kaikenlaisia haaskalintuja kun mahtuu uskovaisiinkin muttolintuihin, jotka ovat aina kyttäämäässä, että jos olisi jotakin raadon hajua...jossakin...?
Eikä unohdeta myöskään mainita sitä, että eihän sitä nyt meillä!...ole ongelmia. Jumala on varmaan nähnyt parhaaksi säilyttää uskossa ne entisissä liitoissaan epäonnistuneet sallimalla heille uuden mahdollisuuden, johdattaen heitäkin luvattuun maahan, niin kuin heitä sinne voi johdattaa. Johdattaahan Jumala onnistuneissakin liitoissa eläjiä niin kuin heitäkin voi johdattaa? Sehän on suuri asia, että liitot säilyvät rikkoutumatta, on siinä suuri kiitosaihe ja jaksaahan sitä ahkerammin rukoilla niitten surkeitten perheitten puolesta, jotta edes ne uudet solmitut liitot onnistuisivat. Vosisi siinä rukoilla sitä lihasydäntäkin; jos sitä ei ole ja jos nyt sitä kokee tarvitsevansa?
Tarkoitukseni ei ollut lyödä elämässään haakserikon tehneitä. Valitettavasti sivullinen ei voi sanoa sitä 'syyllistä' avioeroon. Tämä ei ollut oman egon kohotusta vaan surullista tosiasiaa.
Tuskin terveellä paikalla oleva tuomitsee eronneen, mutta Roobertti, kai sinä huomaat nuo käytännön ongelmat? Itse olen huomannut eikä päätä kannata panna puskaan kuin jänis.
Jos haaskalintuja löytyy uskovien joukosta niitä on eronneidenkin joukossa. Näkyy luulotauti olevan yksi eronneen riesa. Jotkut hyppii kukasta kukkaan ja ovat ties monettako kertaa aviossa. Tätäkö Jumala haluaa?
No, jos kukasta kukkaan hyppivät, mitäs se sinulle kuuluu?
Jumalan on kukat, ja niihin hyppijät ja koko luomakunta!
No eipä kuulukaan jos joku kukasta kukkaan hyppii. Ei kuulu minulle sekään jos joku ostaa uudet tennarit.
Tarkoitin vain, että mitä lähipiirissäni olen huomannut ja huomannut sen olevan vaikeaa noiden ihmisten lisäksi monelle muulle.
En tarkoita ketään täällä kirjoittavista vaan omassa vaikutuspiirissä tapahtunutta ja nähtyä kerron.
Mutta asiasta toiseen, mitäs se sinulle kuuluu jos varoitan asiasta?
Mitäs eroa niillä uskovien eronneitten luulotaudeilla ja haaskalinnuilla on verrattuna eroamattomien uskovaisten luulotauteihin ja haaskalintuihin? Eikö se olekin taas se sama sydämen asenne? Ei kait se sitä uskoa muuta miksikään, vaikka eroaisi 8,5 kertaa, jos siitä sen elämän otteen paremmin saa? Raskaaksi se varmaan käy, kun uudelleen saa yrittää ihmiseenkin uskoa, ja alottaa alusta; mutta on niitä jotka vaan eivät yksin jaksa täällä; syystä tai toisesta? Jos se olisi tarkoitus, että pitää olla yksin, niin olisi Jumala varmaan luonut toisenlaisen ihmisrodun, vai mitä Mirjami ajattelet?
Moni ei jaksa täällä elää jos ei ole ketään; enkä puhu nyt seurakunnassa olevista; vaan juuri niistä käsistä, jotka silittelisivät murheista päätä, ja juuri niistä silmistä, jotka katsoisivat suoraan sieluun; toisesta ihmisestä; täällä kivisen tien yksinäisyyden korpitiellä.
>>Uskovana uudelleen avioituneet saavat joskus kokea todelliset vaikeudet elämässään.>>
Totta on, nähty läheltä ja kaukaa.
Rukoillaan heidän puolestaan ja tuetaan kaikella tavalla.
Rakkauteen Jeesus meidät kutsui, ei surkuttelemaan.
Jumala on Jumala vielä seitsemännessä avioliitossakin, plus ne avoliitot päälle.
On turvallista tietää, mitä sana sanoo: että Jumala ei ole kuin ihminen.Olisi se surkeaa jos Jumala sitten sanoisi: No, voi voi, taasko tuo Jussi meni naimisiin, annetaan viisi raipaniskua ja jollei tehoa, annetaan lisää.Eiköhän tuo jukuripääpässi tuosta tokene!
Näyttää siltä, että et Rea lue Raamattua vaan tuot palstalle epäkohtia ja lieveilmiöitä mitä näet kokouksissa. Katso Jeesuksen ja lopeta *minusta tuntuu*-kristillisyys. Jumala ilmoittaa sanassaan mitä Hän puhuu.
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iänkaikkisesti. Uskotko sinä sen?
Joku näkee vaaroja missä toinen mahdollisuuksia. Rea näkee epäkohdat, raskasta kristillisyttä. Joku kasvaa uskossa 3 vuodessa mitä toinen 30 vuodessa.