Tänäkin aamuna heräsin näitä Jeremian sanoja ajatellen:

Mutta kun sanoin:
"Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa.

Nyt kuulen monien kuiskivan:
"Näettekö, kauhua kaikkialla!"
"Antakaa ilmi!"
"Annetaan hänet ilmi!"
Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni:
"Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan!
Silloin hän on vallassamme, ja totisesti me kostamme!"

Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään.
Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä."

Eikä tämä aamu ollut suinkaan ensimmäinen tällainen aamu.

Eikä varmasti myöskään viimeinen.