Napoleon Bonaparte oli asianajaja Carlo Buonaparten poika. Ensiksi mainittu kehitti divisioona-järjestelmän, jota vieläkin monissa armeijoissa käytetään organisaation perustana. Napoleon oli myös luonteepiirteiltään aikansa sopivimpia sotilasjohtajia äärimmäisellä rohkeudellaan. [Tähän seikkaan tosin hänen uransa päättyi, koska otti Venäjällä liian suuria riskejä.]
Napoleonin taktiikkaa oli painottaa rintaman keskustaa ja tehdä siellä läpimurto jalkaväellä usein ratsuväen tuella. Tykistöä hän käytti aikansa tavoista poiketen hyökkäysaseena; tykistön tehtävä oli kaataa vihollisen jalkaväkeä. Aiemmin tykistön tehtävänä oli puolustaa jalka- ja ratsuväkeä. Ero näkyi siinä, että Napoleonin ohjeistuksen mukaan tykistöllä tehtiin vastatykistöammuntaa ainoastaan, jos vihollisen tykistö kaatoi enemmän Napoleonin jalkaväkeä kuin omalla tykistöllä saatiin vihollisen jalkaväkeä kaadettua.
Syy tykistönkäytön muutokseen oli yksinkertainen. Niiden tarkkuus ei riittänyt aiheuttamaan vastustajan tykistölle suurta vahinkoa heikon kantamansa vuoksi. Tehokas kantama oli noin kilometrin luokkaa ja hyökkäyksessä vihollisen jalkaväki sijaitsee yleensä lähempänä, jolloin siihen kohdistettu tuli tuottaa todennäköisemmin voiton kuin epätarkka tuli tykistöön kohdistettuna.
Edellisen johdosta Napoleon käytti tykistöä keskitetysti, eikä hajautettuna koko rintamalle. Suunniteltuun murtokohtaan suunnattu ammunta tuotti läpimurron.
Napolen voitti yli 90 prosenttisesti itse johtamansa hyökkäykset. Muista aikansa kenraaleista ei ollut oikein mihinkään.
Napoleonin taktiikkaa oli painottaa rintaman keskustaa ja tehdä siellä läpimurto jalkaväellä usein ratsuväen tuella. Tykistöä hän käytti aikansa tavoista poiketen hyökkäysaseena; tykistön tehtävä oli kaataa vihollisen jalkaväkeä. Aiemmin tykistön tehtävänä oli puolustaa jalka- ja ratsuväkeä. Ero näkyi siinä, että Napoleonin ohjeistuksen mukaan tykistöllä tehtiin vastatykistöammuntaa ainoastaan, jos vihollisen tykistö kaatoi enemmän Napoleonin jalkaväkeä kuin omalla tykistöllä saatiin vihollisen jalkaväkeä kaadettua.
Syy tykistönkäytön muutokseen oli yksinkertainen. Niiden tarkkuus ei riittänyt aiheuttamaan vastustajan tykistölle suurta vahinkoa heikon kantamansa vuoksi. Tehokas kantama oli noin kilometrin luokkaa ja hyökkäyksessä vihollisen jalkaväki sijaitsee yleensä lähempänä, jolloin siihen kohdistettu tuli tuottaa todennäköisemmin voiton kuin epätarkka tuli tykistöön kohdistettuna.
Edellisen johdosta Napoleon käytti tykistöä keskitetysti, eikä hajautettuna koko rintamalle. Suunniteltuun murtokohtaan suunnattu ammunta tuotti läpimurron.
Napolen voitti yli 90 prosenttisesti itse johtamansa hyökkäykset. Muista aikansa kenraaleista ei ollut oikein mihinkään.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ne"muut kenraalit" vain sattuivat voittamaan Napoleonin Venäjällä ja Waterloossa.
Tykistön joustavan käytön taistelussa kehitti jo Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf.
Olikos se uudenlainen, nopeampi liikkuvuus myös napoleonin joukkojen vahvuuksia?
Ihan kuin jossain dokkarissa olisi ollut puhetta, että keksivät jotain iskarin tyyppistä hevoskärryihin ja maastokelpoisuus parani.
Pääsivät tuhoamaan vihollisen huoltologistiikkaa, kun muut olivat riippuvaisempia teistä.
Mutua ja saatan sekoittaa johonkin toiseen tapaukseen.
...kun ei tuo ranskankielinen ajattelutapa näin yleensä herätä luottamusta ajoneuvopuolella.
Napoleon oli mestari jo esimerkiksi mongolien käyttämässä "marssi hajautettuna, taistele keskitetysti" -taktiikassa. Waterloossa marsalkka Crouchy vain oli väärässä paikassa väärään aikaan.
Borodinossa Napoleon ei saanut aikaiseksi tehtyä armoniskua Kaartillaan, joten venäläiset edelleenkin pitävät taistelua "torjuntavoittona". ; )
Samahan toistui Toisen maailmansodan kestäessä, kun puolustajalla oli varaa raskaisiinkin tappioihin, mutta pitkän logistiikkareitin uuvuttamalla hyökkääjällä ei.
Turha kehua maailamnhistorian suurta luuseria!
Napoleonin marssi Moskovaan oli aivan järjetön ratkaisu.
Pääkaupunkihan oli Pietari,jonne olisi ollut paljon helpompi pääsy.
Napoleon oli äärimmäisen taitava voittamaan taisteluita, mutta sodan/sotaretken suuremman strategisen kuvan seuraamisessa hän oli korkeintaan keskinkertainen.
Räikeimpiä strategisia virheitä olivat laivaston merkityksen ylenkatsominen ja käsittämättömän huono ajoitus Venäjälle hyökkäämisessä.
Napoleonin taituruus ja monipuolisuus rajoittui yksinomaan maajoukkoihin (laivaston johtamisesta, tärkeydestä tai tarpeista hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä) ja maasodankäynnissäkin vain "suuriin" taisteluihin. Väijytyksiä tai kevyesti aseistettujen joukkojen häirintäiskuja Napoleon ei osannut hyödyntää lainkaan. Aina kun johonkin piti marssia kiireellä, Napoleon vei mukanaan koko armeijansa, missä on tietysti hyviäkin puolia, mutta joskus tilannetta kannattaisi arvioida kokonaisuutena, eikä vain tarpeettomasti uuvuttaa armeijaansa.
"Paras kenraali ikinä" Napoleon ei varmastikaan ollut, mutta maavoimien johdossa
löytää varmasti paikkansa viiden parhaan joukosta. Makuasioitahan nämä ovat, mutta minun mielestäni on varsin perusteltua todeta, että Parhaan kenraalin ikinä -tittelistä ei ole lainkaan kilpailua, vaan se kuuluu itseoikeutetusti Julius Caesarille. Muut kilpailevat vain kakkossijasta.
Caesar on historian paras esimerkki universaalikenraalista, joka kykeni taistelemaan ja voittamaan mitä tahansa vihollista vastaan ja missä tahansa maastossa, ja ennenkaikkea osasi loistavasti arvioida, milloin taistelua kannatti lykätä parempiin olosuhteisiin. Caesar osasi johtaa laivastoa ja maajoukkoja yhdessä ja erikseen, käyttää molempia tehokkaasti saavuttaakseen etulyöntiaseman. Osasi käyttää sekä suuria monen legioonan armeijoita että pieniä taktisia yksiköitä, ja osasi delegoida osan työmäärästä päteville alaisille. Osasi taistella niin tasamaalla kuin vuoristossa, metsissä ja aavikoilla, rannikoilla ja sisämaassa, yli- ja alivoimaisena, "barbaareja" ja "sivistyneitä kansoja" vastaan, ja jopa toisia roomalaisia vastaan, osasi piirityssodankäynnin niin piiritettynä kuin piirittäjänäkin. Kukaan toinen ei ole taistellut ja menestynyt yhtä monipuolisesti.
Napoleon itse arvosti Aleksanteri Suuren parhaaksi kenraaliksi kautta aikojen, Aleksanterin Aasian valloitusten vuoksi.
Kyllä Aleksanteri ja isänsä Filippos II kuuluvat myös kenraalien parhaimmistoon, mutta hekin olivat varsin rajoittuneita osaamisalueiltaan. Merkitystä oli ainoastaan maasodalla ja sitä käytiin hyvin pitkälti suurten armeijoiden kesken, ei taktisesti pieniä yksiköitä hyödyntäen.
Aleksanterin aikaan suurin osa sodankäynnistä kiteytyi olennaisesti siihen, että laitetaan kaksi hopliittijoukkoa vastakkain, törmäytetään, ja katsotaan kumpi voitti. Aleksanteri ja Filippos olivat ensimmäisiä, jotka suuressa mittakaavassa jakoivat rintamalinjansa eri rooleihin, käytännössä siten, että osa joukosta (yleensä keskusta) sitoo vihollisen taisteluun, ja loput (yleensä sivustat) hyökkäävät sivusta tai selustasta ja lyövät vihollisen. Kuulostaa nykyään itsestään selvältä, mutta tuohon aikaan se riitti voittoon kerta toisensa jälkeen niin kreikkalaisia kuin persialaisiakin vastaan.
Aleksanteri ei siis voittanut varsinaisesti oman nerokkuutensa ansiosta, vaan koska viholliset eivät osanneet vielä edes sodankäynnin perusasioita. Aleksanterin taitavuus kenraalina näkyi enemmänkin organisointikykynä, mikä mahdollisti armeijan tehokkaan huollon ja siten nopeamman etenemisen vihollisen maaperällä. Laivastoa Aleksanteri ei käyttänyt kuin pakon edessä.
Makedonialaisessa perustaktiikassa falangi sitoi vastustajan pääjoukon ja ratsuväki teki läpimurron sivustaan, jonka jälkeen hypaspistit (valiojalkaväki) vyöryttivät murtokohdasta lähtien. Toimi kuin junan vessa.
Tuo taktiikka oli pitkän kehitystyön tulos, ei mikään valmis ajatus, jonka Aleksanteri sai jonain aamuna herätessään. Epameinondas, Filippos II ja Aleksanteri itse kehittivät vinon rintaman taktiikkaa vuosikymmeniä.
Filippos löi Kreikan kaupunkivaltiot ja Aleksanteri Persian pääjoukot paljon yksinkertaisemmalla taktiikalla, joka silti oli valtava edistysaskel perinteiseen "Hyökätään tasapaksuna rintamana" -taktiikkaan verrattuna.
Kommentoijat maininneet Caesarin ja Aleksanteri Suuren. Viimeksi mainittu ei ollut kummoinenkaan, vaan vastustajat olivat liian heikkoja. Siksi Aleksi ei kuulu parhaiden joukkoon.
Caesar ei ollut itse kehittänyt armeijaansa siihen, mistä pääsi lähtemään eteenpäin. Roomassa oli Marius niminen kenraali, joka kehitti vahvasti roomalaisten sodankäynnin taitoa. Joten Napoleon on ylivoimainen kaikkiin nähden kautta aikain.
Ei kukaan ole armeijaansa tyhjiössä kehittänyt, vaan kaikki ovat ottaneet oppinsa edeltäjiltään.
Caesar ei tehnyt legioonien tai apulaisjoukkojen kokoonpanoihin suuria muutoksia, eikä sille ollut tarvettakaan. Hän käytti Rooman armeijaa paremmin kuin kukaan muu.
Napoleon teki joitain muutoksia armeijan kokoonpanoon, mutta niistä suurimman osan hän kopioi Kustaa Aadolfin doktriineista. Merkittävin muutos oli tykistön käyttö ensisijaisesti jalkaväkeä vastaan.
Napoleon osasi sotia vain maalla, vain suurissa taisteluissa, vain vanhentuneella taktiikalla sotivia vihollisia vastaan.
Caesar osasi sotia maalla ja merellä, suurissa taisteluissa ja pienissä kahakoissa, mitä tahansa vihollista vastaan.
Roomalaisista kenraaleista Marius oli paras ja hänen johdolla legioonat voittivat taistelun teitoneja ja krimbejä vastaan. Jos se sota olisi hävitty, ei olisis ollut mitään Roomaa enää Caesarin aikana.
Napoleon todellakin voitti johtamistaan taisteluista yli 90 prosenttia, mihin "rakeen" kukaan muu kenraali ei ole koskaan päässyt.
Kyllä+muillakin+hyvillä+kenraaleilla+olisi+ollut+täysi+mahdollisuus+päästä+tuonne+90%+paremmalle+puolelle,+jos+olisivat+toimineet+kuten+Napoleon,+eli+hylänneet+armeijansa+heti+jos+näyttää+siltä,+että+taistelu+hävitään.+Näin+tappiot+saadaan+kätevästi+siirrettyä+rumentamaan+muiden+tilastoja.
Laivastoa johtaa amiraali. Kukaan ei väitä Napoleonin olevan amiraali.
Napoleon oli diktaattori. Hän oli, ja halusi olla, yksin vastuussa koko sotaretkestään Egyptiin ja lähi-itään.
Vastaavasti Caesar oli vastuussa koko Gallian sotaretkestään. Caesar ei yhtä idioottimaisesti kuvitellut laivaston olevan yhdentekevä, vaan hyödynsi laivastoa aktiivisesti maavoimien tukena ja jopa rakennutti uuden laivaston Atlantin rannikolle,
Suomalaisten sukulaiskansan mongolien suuri päällikkö Tshingis Khan valloitti suuremman maa-alan kuin kukaan ennen häntä tai jälkeensä.
Mongolit olivat edelläkävijöitä liikkuvassa sodankäynnissä, sekä myös, vähemmän tunnetusti, tuliaseiden käytössä.
"Merkittävin muutos oli tykistön käyttö ensisijaisesti jalkaväkeä vastaan."
Mitä muita vahtoehtoja edes oli? Ratsuväki oli liian nopeaa ja vastustajan tykistö tuskin oli yhtä arvokas kohde. Tulen keskittäminen suhteellisen pienille alueille vaikuttaisi järkevimmälle vaihtoehdolle.
Se tuntuu nykyään itsestään selvältä, mutta jonkun sekin on täytynyt keksiä. Tosin Napoleon ei sitä keksinyt vaan vain otti sen ensimmäisenä laajasti käyttöön.
Ennen sitä tykistön rooli oli ensisijaisesti tuhota vihollisen tykistö sekä mahdolliset linnoitteet. Toki muihinkin kohteisiin ammuttiin tilaisuuden tullen. Jalkaväkeä vastaan tykistö käytettiin puolustusaseena. Napoleonin omaksuma uusi idea oli keskittää tykistötuli pienelle alueelle vihollisrintamaa juuri ennen omien joukkojen hyökkäystä, eli tykistö muuttui puolustusaseesta hyökkäysaseeksi.
Jälkiviisaana tuo kuulostaa yhtä itsestäänselvältä kuin Filippoksen ja Aleksanterin käyttöönottama ja edelleenkehittämä (Epameinondaan keksimä) vino rintama, jossa hyökkäysrintaman eri osille annetaan erilaiset roolit. Sitä ennen sodankäynti oli paljon yksinkertaisempaa, kun kenraalin (strategoksen) tehtävänä oli vain päättää milloin ja missä maastossa taisteltiin. Tuo uusi idea toi peliin mukaan taktiset manööverit.
Etäs tämä "Kenraali Talvi", joka on voittanut monta armeijaa, Napoleoninkin ja kyllä Saksakin oli aika heikoilla 1941-42 talven jälkeen itärintamalla. Ruotsikin lähti Norjaan helpon saaliin toivossa, mutta vain rippeet palasi...
Kenraali Talvi on mielenkiintoinen anekdootti, mutta oikeasti siinä on kyse vain ja ainoastaan huonosta valmistautumisesta ja/tai ajoituksesta. Sekä Ranska että Saksa olisivat pärjänneet itärintamalla aivan mainiosti jos sodanjohto ei olisi päättänyt ottaa täysin turhaa riskiä jatkaa etenemistä kelistä huolimatta. Mihinkään ei olisi ollut kiire, vaan aivan mainiosti olisi voitu vain kaivautua asemiin odottamaan kevättä. Talvi ei noita armeijoita lyönyt vaan omat kenraalit.
"Mihinkään ei olisi ollut kiire, vaan aivan mainiosti olisi voitu vain kaivautua asemiin odottamaan kevättä."
Ilman talvivarusteita?
Helpompi niitä vaatteita ja muuta tarpeellista olisi ollut toimittaa paikallaan pysyvälle eturintamalle kuin Stalingradiin asti.
Aleksanteri Suuri, Tsingis-kaani ja Wellingtonin herttua voittivat kaikki taistelunsa. Napoleon hävisi Leipzigissa ja Waterloossa.
Kukaan ei ole voittanut kaikkia taisteluitaan. Monet ovat voittaneet kaikki olennaiset taistelunsa.
Minkä taistelun siis Aleksanteri hävisi? Entä Tsingis?
Napoleon olisi voittanut Waterloon, jos Blücher ei olisi tullut apuun. Tosin verisesti ja huonosti taisteltuna. Mutta hänhän ei sairauden vuioksi kai päättänyt suurista ratsuväkihyökkäyksistä
Kuitenkin Napoleon piti esikuvanaan Kustaa II Adolfia.
Ja Caesaria ja Aleksanteria ja monia muita historian suuria kenraaleita.
Kannattaa katsoa YouTubesta Lindybeige-kanavan video ”Napoleon’s greatest foe”.
Mielenkiintoista henkilökuvaa Napoleonista ihmisenä. Aika negatiivisesti, mutta rehellisesti tosiasioihin nojaten (Napoleon ei todellakaan ollut hyvä ihminen, vaikka maasodankäynnissä olikin oman aikansa paras kenraali).
Videon varsinainen pointti on siis kertoa henkilöstä, jonka Napoleon itse nimesi suurimmaksi vihollisekseen. Enempää en spoilaa, mutta harvalle tulisi tuo ensimmäisenä mieleen.
Lindybeigellä on paljon muitakin hyviä videoita, muunmuassa Hannibalin suurimmista taisteluista, suomalaisille tutusta Bomarsundin linnoituksesta, piirityssodankäynnistä ja monista vähemmän tunnetuista sotilasoperaatioista.
Kummallista, kuinka englantilaiset edelleen levittävät surkeaa valheropagandaa Napoleonista filmeissään ja kirjoissaan
Jos Napoleon oli paras, miksi Napoleon ei päättänyt lähteä Moskovasta heti kun venäläiset polttivat kaupungin ja oli selvää että tulija ei pystyttäisi sammuttamaan?
Syy on siinä, että Napoleon oli huono poliitikko. Hän ylpeydestä takertui "voittoon", vaikka sotilaallisesti tiesi toimivansa väärin. Myöskin jo kerrottu liiallinen rohkeus olis hänen akilleen kantapäänsä Venäjällä.
Mikä oli Napoleonin suurin heikkous tai virhe?
Suuremman strategisen kuvan puute (hyvä voittamaan taisteluita, huono hahmottamaan koko sotaa), diplomaattinen kyvyttömyys (soti aina yksin etsimättä etukäteen liittolaisia) ja laivaston ylenkatsominen (rannikoiden lähellä meriherruus oli ja on yhtä tärkeää kuin ilmaherruus nykyään).
Tavoitteena oli tehdä valloitetuista alueista liittolaisia.
Rosvoilulla ja nepotismilla tulee huonoja liittolaisia
Napoleon uskoi että perheenjäsenet pysyisivät muita paremmin uskollisina Napoleonille.
Miksiköhän Napoleon menestyi niin hyvin?
Rhkeus nimenomaan puuttui Venäjällä. Ei uskaltanut käyttää kaartia Borodionossa eikä murtautua Moskovasta parempaa reittiä. Tietysti oli idioottimaista kupata Moskkovassa kuukausi liikaa.
Olisi pitänyt vetäytyä Smolenskiin tai vielä kauemmas talvileiriin. Seuraavana vuonna uusi retki Pietariin ja tarvittaessa kolmas kesä Ukrainaan. Puolalle oma valtio ym.
Ei olisi kannattanut leikkiä kuninkaallista. Itävallan ja muiden mainden aateli ja kuninkaalliset sylkivät kuitenkin. Itävalta vain päreiksi jne