Onko teillä muilla kodissa tai lähipiirissä ns. Mirka-tyyppiä, joka haasteineen kyseenalaistaa uskonne ja vaatii näyttöä uskon ja rukousten toimivuudesta? Onko joku tällainen tullut uskoon?
Minulle tämä palstan Mirka on tuttu ilmiö lähipiiristä, enkä ole saanut häntä vakuuttumaan Jumalan olemassaolosta. Oma elämäni on kuulemma elävä esimerkki rukousten toimimattomuudesta. Olen menettänyt sellaisia rakkaita asioita, joita olin varta vasten rukoillut, ja olen kaikista näistä rukouksistani kertonut tälle epäilevälle läheiselleni. Läheiseni mielestä Jumalaa ei ole tai Hän ei välitä. En tiedä, mitä osaisin rakkaalleni sanoa, paitsi rukoilla hänen puolestaan. Hän seuraa minun elämäni käänteitä, eikä niissä hänen mukaansa näy Jumalan mukanaolo. Onko vastaavia kokemuksia?
Minulle tämä palstan Mirka on tuttu ilmiö lähipiiristä, enkä ole saanut häntä vakuuttumaan Jumalan olemassaolosta. Oma elämäni on kuulemma elävä esimerkki rukousten toimimattomuudesta. Olen menettänyt sellaisia rakkaita asioita, joita olin varta vasten rukoillut, ja olen kaikista näistä rukouksistani kertonut tälle epäilevälle läheiselleni. Läheiseni mielestä Jumalaa ei ole tai Hän ei välitä. En tiedä, mitä osaisin rakkaalleni sanoa, paitsi rukoilla hänen puolestaan. Hän seuraa minun elämäni käänteitä, eikä niissä hänen mukaansa näy Jumalan mukanaolo. Onko vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä uskon, että usko on henkilökohtainen asia.
Kuka uskoo Jumalaan, kuka ei...vaikka Raamatussa kehotetaankin sanaa levittämän ja julkisesti tunnustettavan usko, niin mielestäni ne kehoitukset palvelee pelkästään seurakuntia ja lahkoja.
Minä uskon, että Jumala hyväksyy minut tällaisenaan, ilman että täytyy kulkea pitkin kylän raittia vakuuttamassa kenellekään rukousten toimimisesta tai ei.
Mirkaa ei kannata yllyttää ollenkaan. On sama kuin hullua yllytetään, tarttuu varmasti tähänkin aiheeseen.
Kaikkein helpommalla pääsee, kun ei kommentoi hänen kirjoituksiin ollenkaan.
Eikä anna hänelle aiheita provoihin.
Minun lähipiirissä ei ole muita kuin minä, jolle ei tehonnut uskovaisten puheet. Minuun tehosi oman elämän kurjuus, se on käännyttänyt uskomaan Jumalaan. Mutta en ole ajatellut lähteä saarnaamaan pitkin kyliä. Enkä varsinkaan liittyä mihinkään lahkoon, jossa lypsetään ihmiset puhtaaksi.
Minulle riittää maausko.
Jos se ei Jumalalle kelpaa, niin olkoon kelpaamatta.
Hassua, että monet pamahtavat uskoon silloin, kun menee oikein kurjasti.
Tuohon ei kummoista psykologia tarvita, jotta huomaa, että ihminen keksii henkiolentoja silloin, kun ei muualta tukea saa. Voi voi.
kirje roomalaisille 5 luku
-armo-sana ja niin paljon siihen sisältyy.voimia sinulle.
Isoäidin isä oli ateisti (ja kommunisti) oikein äärimmäisyyksiin saakka, kunnes tuli kuolinvuoteellaan uskoon aivan yllättäen. Samoin pikkuserkkuni oli samaa kastia ja väitti, että hän ei kuuna kullan valkeana rupea uskovaiseksi! ja kuinka ollakaan, tuli uskoon kymmenkunta vuotta sitten ja vaihtoi kommarit kristillisiin siinä sivussa. Oli vielä niin nolo sanomisistaan, ettei kertonut minulle ensin mitään... xD
ja kun lopulta kertoi, totesin vain, että uskovainenhan hän on ollut aina, vaihtoi vain kohdetta. Tyyppi totesi vain nauraen, että niinhän se on.
On aivan tavallista, että kommunisteista tulee uskovaisia. Molemmissa ajatuksena on kuitenkin se, että joku muu huolehtii ja kaikesta pahasta pitää syyttää jotakin muuta.
Esirukous ei koskaan mene hukkaan vaik aikaa meniskin! Hengessä mukana..
Minä parannuin jumalauskosta koti-mirkani avulla. Minulle se oli kuin uusi elämä. Aikaisemmin en edes tiennyt miten ihanaa elämä onkaan.
Suosittelen kaikien ryhtyvän ateistiksi. Elämän laatu paranee olennaisesti.
Olen itse ollut uskis ja voin kokemuksesta sanoa näin.