Miksi tunnustamme syntejämme?

Koska vain se, joka syntinsä tunnustaa ja haluaa hylätä ne, saa armon ja koska teemme syntiä ajatuksin sanoin ja teoin vauvasta vaariin. Meistä ei tule synnittömiä tämän elämämme aikana. Aina emme edes tiedä tekevämme syntiä mutta kuitenkin teemme sitä.
Tämä oli Paavalinkin todistus omasta elämästään. Jeesus opetti meitä rukoilemaan oikein ja mieluimmin kammiossamme. Emme rakasta tarpeeksi. Aina me jäämme velkaa. Isä meidän -rukouksessa me pyydämmekin "Jumala, anna anteeksi meidän velkamme".
1150
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Saa armon mistä?

Äänestä

Älä kuitenkaan ala kertomaan mitä kaikkea pahaa olet tänäänkin tehnyt.

Äänestä

Isä meidän rukous on Jahve Jumalalle, jota Jeesus vastusti. Siksi toiseksi kyseessä on Jumala, jota pitää rukoilla, ettei se saata kiusaukseen. Tosi Jumala nyt ei todellakaan houkuttele ketään mihinkään kiusauksiin. Ja mitä Paavaliin tulee, niin hänellähän on selvät pelastukset ja armot siitä, kun tosi Jumala on kirottu ristille:

Room. <<7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.<<

Tämä Sin-Jumala (synti) ei todellakaan ole Jeesuksen puhuma taivasten valtakunnan Isä, joka taivasten valtakunta Jeesuksen mukaansa piti tulla maanpäälle jo 2000 vuotta sitten, jota evankeliumia piti julistaa, eikä Paavalin syntievankeliumia tosi Jumalan uhraamisella käyttämällä häntä, Jeesusta, itseään uhrina.

Äänestä

Hyvä Jumala tätä ahdistusta! Relax, höntti.

Äänestä

Jos joku täällä ei tiedä, niin voin yksinkertaisesti kertoa että aloitus on pudasta luterilaista kristinoppia. Joka tätä ei tunnusta, hän ei ole luterilainen kristitty.

Äänestä

Syntinsä tunnustamalla on mahdollisuus päästä eroon tuosta synnistä. Se lyö poikki synnin kahleet ja pahuus ei voi pitää kiinni sinusta, koska se ei kestä valoa ja totuutta.
Toki se yrittää jotain muuta kautta seuraavaksi. Mutta kun sen tietää, on helpompi katsoa kun pahuus raivoaa ympärilläsi, mutta ei voi koukuttaa.

Äänestä
  • Paavalin kokemus oli samanlainen ketjun aloittajan kanssa.
    Room. 7:
    14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. [Ps. 51:7; Room. 3:9]
    15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. [Gal. 5:17]
    16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.
    17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
    18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. [1. Moos. 6:5]
    19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
    20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
    21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
    22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, [Ps. 119:35]
    23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. [Jaak. 4:1; 1. Piet. 2:11]
    24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
    25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. [Joh. 8:36; 1. Kor. 15:57]

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Paavalin kokemus oli samanlainen ketjun aloittajan kanssa.
    Room. 7:
    14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. [Ps. 51:7; Room. 3:9]
    15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. [Gal. 5:17]
    16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.
    17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
    18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. [1. Moos. 6:5]
    19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
    20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
    21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
    22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, [Ps. 119:35]
    23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. [Jaak. 4:1; 1. Piet. 2:11]
    24 Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
    25 Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. [Joh. 8:36; 1. Kor. 15:57]

    Maailmalla surullisen kuuluisat murhalahkot ovat olleet omasta mielestään synnittömien yhteisöjä, mutta ovat myöhemmin ajautuneet hirvittäviin rikoksiin. Jumalaa ei kannattaisi alkaa leikkimään tässäkään asiassa.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Maailmalla surullisen kuuluisat murhalahkot ovat olleet omasta mielestään synnittömien yhteisöjä, mutta ovat myöhemmin ajautuneet hirvittäviin rikoksiin. Jumalaa ei kannattaisi alkaa leikkimään tässäkään asiassa.

    Myös ihmiskunnan suurinpiin rikollisiin kuulunut A Hitler rukoili ja kävi hengellisissä tilaisuuksissa, mutta ainakin minun on vaikea kuvitella että hän olisi rukoillut syntejään anteeksi.

    Äänestä

Synti ???

Äänestä

Kyllä luterilainen kristillisyys on armollinen uskonto. Joka aamu saa aloittaa alusta. Se sopii ainakin minulle oikein hyvin. Jumala rakastaa minua tällaisena syntisäkkinäkin.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Koska vain se, joka syntinsä tunnustaa ja haluaa hylätä ne, saa armon ja koska teemme syntiä ajatuksin sanoin ja teoin vauvasta vaariin. Meistä ei tule synnittömiä tämän elämämme aikana. Aina emme edes tiedä tekevämme syntiä mutta kuitenkin teemme sitä.
Tämä oli Paavalinkin todistus omasta elämästään. Jeesus opetti meitä rukoilemaan oikein ja mieluimmin kammiossamme. Emme rakasta tarpeeksi. Aina me jäämme velkaa. Isä meidän -rukouksessa me pyydämmekin "Jumala, anna anteeksi meidän velkamme".

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu