Miten on puhuttava äitienpäivästä lapsille? En tietenkään tiedä muuta kun sen, mitä omassa lapsuudessani puhuttiin, ja mielestäni se ei ollut aina kohdallaan. Liian nuori lapsi ei erota, milloin äitienpäiväpuheet menevät överiksi, ja hän joutuu surullisena toteamaan, että oma äiti ei täytä niitä odotuksia, joita äideille asetetaan. Myöhemmin hän näkee ylistyspuheiden onttouden, eikä sekään ole hyvä, koska hän ei enää arvosta koko äitienpäivää. Kaunis ajatus pitäisi välittää lapsille oikealla tavalla, - mikä siis neuvoksi? Ostan kyllä kukat ja keitän kahvin niikuin aina muulloinkin; riittääkö se?
Äitienpäivä on tulossa
isä ja poika
11475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En nyt tiedä, kirjoititko tosissasi vai et, mutta jos kirjoitit, niin viestisi vaikuttaa kyllä melko surulliselta luettavalta.
Miksi ihmeessä asetittte/asetat äidillesi ja nyt vaimollesi niin ihmeellisiä odotuksia, ettei niitä pysty kukaan täyttämään?
Ja toisaalta, en ymmärrä tuota "Miten on puhuttava äitienpäivästä lapsille?" lausetta. Miksi ihmeessä siitä tulisi jotenkin erityisesti puhua. Luulisi, että jos rakastat vaimoasi ja lastesi äitiä, niin kaunista sanottavaa riittää ihan ilman valmiiksi mietittyjä lauseita ja muualta annettuja odotuksiakin.
"Myöhemmin hän näkee ylistyspuheiden onttouden, eikä sekään ole hyvä, koska hän ei enää arvosta koko äitienpäivää. "
En tiedä millainen sinun äiti-suhteesi on, mutta valtaosassa tapauksissa juuri se oma äiti on kaikille rakkain ja omanlaisenaan paras mahdollinen. Eli itse en näe mitään ongelmaa kirjoittaa äitienpäiväkorttiin "maailman parhaalle äidille", koska kyseessä on vain oma subjektiivinen tulkintani itselleni rakkaasta ihmisestä, ei mikään kansainvälisiin normeihin perustuva ylistyspuhe.
1) rakastaa lastaan
2) joka oikeastaan sisältyykin jo kohtaan 1 - ei käytä lasta omien toiveidensa välikappaleena, eikä muutoinkaan pahoinpitele häntä.
äitisi, sinun ei siis tarvitse tehdä mitään. Vai puhuitko omasta äidistäsi?
Ongelma ei ole perheen sisäinen, vaan se, mitä kouluissa ja muualla puhutaan. Hyvää tarkoittavat tädit voivat aiheuttaa paljon vahinkoa lapselle puhumalla kaikenlaista tyhmää.
Minun äidilläni oli oikeus olla tavallinen ihminen virheineen päivineen, eikä hän ollut se ihmeolento, josta kouluissa ja kerhoissa puhuttiin. Sen vuoksi yhä vieläkin karsastan äitienpäivää, ja sen onttoa paatosta. Toivon, että siihen on saatu parannus.
Muistakaa, että koskaan ei Suomessa ole ollut huostaanotettuja lapsia niin paljon kuin nykyisin. Miten heille on puhuttava äitienpäivästä? Entä sitten alkoholistiäitien lapsille? Luulisi tämän kiinnostavan feministejä.
"Muistakaa, että koskaan ei Suomessa ole ollut huostaanotettuja lapsia niin paljon kuin nykyisin. Miten heille on puhuttava äitienpäivästä? Entä sitten alkoholistiäitien lapsille? Luulisi tämän kiinnostavan feministejä. "
Tarkoitatko nyt sitä, ettemme saisi koskaan puhua yhtään mitään positiivista kenestäkään, koska jokaisella on kuitenkin omat puutteensa?
Puhutaanhan lapsille joulupukistakin, eikä yhtään huomioida sitä tuskan ja traumojen määrää, jota moinen paatos aiheuttaa. Eli pitäisikö koulussa/tarhassa pidättäytyä kokonaan puhumasta vanhemmista. Eihän sitä koskaan tiedä, millaiset vanhemmat kenelläkin on, ja monelta ovat vanhemmat saattaneet kokonaan kuolla. Samaan syssyyn voidaan lopettaa työpaikoilla myös lapsista puhuminen. Monella on kotona aivan hirveät lapset, monilla on lapsia, jotka eivät täytä odotuksia, joillain on jopa sairaita lapsia ja joillain ei ole lapsia lainkaan yrityksestä huolimatta. Mitä me heille selitämme lapsista?
Perheessäni asia ratkaistiin yksinkertaisesti. Ilmoitin lapselleni, että jos hän erehtyy laulamaan "armas äiti monta yötä...", kuristan hänet omakätisesti.
Voisihan aihetta lähestyä ottaen huomioon, ettei kaikki perheet ole ihanneperheitä, ja äiditkin ovat vain ihmisiä. Olisiko mahdollista ajatella tätä lasten kannalta, sillä lapset ovat järkevämpiä kuin tädit ymmärtävätkään.
Minusta tuntuu, että en nyt oikein ymmärrä mitä ajat noilla ajatuksillasi takaa. Eli voisitko hiukan selittää aivan konkreettisesti, mitä ja miten haluaisit esim. äiteinpäivästä ja äideistä tarhassa puhuttavan?
Olen ottanut tämän kysymyksen esille, jotta keskusteltaisiin siitä, mitä lapsille puhutaan äitienpäivästä. Niin mielellään kun toistaisikin kaikki ne ylistävät ja ihastelevat sanat, jotka aikanaan kuuluivat äitenpäiväpuheisiin, niin on ymmärrettävä, etteivät ne ole kaikkien perheiden kohdalla totta. On ihan hyviä perheitä, joissa äidit ovat kiireen ja työn uuvuttamia, eivätkä juhlapuheiden sankariäitejä. On alkoholisoituneita äitejä, ja on lapsia, jotka on otettu pois äideiltään. Tietenkin nämä ovat vain vähemmistö, mutta on heilläkin tunteet.
Jos juhlapuheiden ja todellisuuden välinen juopa on liian suuri, lapsi on ymmällään ja kärsii. Tiedän sen kokemuksesta. En suinkaan omaa sellaista asiantuntemusta, että rupeisin neuvomaan ja ohjaamaan kasvattamisen ammattilaisia. Voin kuitenkin kysyä, miten äitienpäivästä puhutaan: ovatko puheet realistisempia kuin ennen ja tahdikkaampia lasta kohtaan. Mielestäni asia on tärkeä, koska sen vaikutus voi tuntua koko lapsuuden ajan.
Oooo...niin äidillistä! Jyllääkö testosteroni?
vom
Äidillisyys on voimaa, ei kainoa lirputusta.