Serubaabel kirjoitti historian Jeesuksesta ja tämä leimattiin huuhaaksi, siis ettei tällaisesta henkilöstä ole mitään muita kuvauksia kuin Uudessa Testamentissa. Tässä tulee yksi: Rooman arkistoista löytyy kuvaus, jonka voi torjua vain toisarvoisilla selityksillä ja niitähän ei ole koskaan vaikea keksiä. Kuvaus sisältyy raporttiin, jonka roomalainen ylimys Publius Lentulus esitti keisari Tiberiukselle. Siinä kerrotaan näin:
Palestiinassa on esiintynyt muuan mies, joka on vielä elossa ja jonka kyvyt ovat hämmästyttävät. Hänelle on annettu arvonimi Suuri Profeetta; hänen opetuslapsensa kutsuvat häntä Jumalan Pojaksi. Hän herättää kuolleita ja parantaa kaikenlaisia sairauksia.
Hän on kookas, sopusuhtainen mies ja hänen kasvoillaan on koruttomuutta, joka heti herättää rakkautta ja syvää kunnioitusta niissä, jotka hänet näkevät. Hänen hiuksensa ovat uuden viinin väriset juurilta korviin saakka ja siitä olkapäille ne ovat kiharaiset. Otsalla hiukset jakautuvat kahtia nasarealaisten tapaan.
Hänen otsansa on tasainen ja sopusuhtainen, hänen kasvonsa ovat virheettömät ja niitä leimaa miellyttävä ilme. Hänen nenänsä ja suunsa ovat erittäin sopusuhtaiset, hänen partansa on paksu ja hiusten värinen. Hänen silmänsä ovat harmaat ja erittäin eloisat.
Nuhteissaan hän on hirvittävä, mutta kehotuksissaan ja opetuksissaan miellyttävä ja kohtelias. Jotain ihmeellisen viehättävää vakavuuteen sekoittuneena on näissä kasvoissa. Hänen on nähty harvoin nauravan, mutta hänen on havaittu itkevän. Hän on hyvin suoraryhtinen, hänen kätensä ovat suuret ja ulottuvat, hänen käsivartensa ovat hyvin kauniit. Hän puhuu vähän, mutta suurella painavuudella ja hän on maailman komein mies.
Palestiinassa on esiintynyt muuan mies, joka on vielä elossa ja jonka kyvyt ovat hämmästyttävät. Hänelle on annettu arvonimi Suuri Profeetta; hänen opetuslapsensa kutsuvat häntä Jumalan Pojaksi. Hän herättää kuolleita ja parantaa kaikenlaisia sairauksia.
Hän on kookas, sopusuhtainen mies ja hänen kasvoillaan on koruttomuutta, joka heti herättää rakkautta ja syvää kunnioitusta niissä, jotka hänet näkevät. Hänen hiuksensa ovat uuden viinin väriset juurilta korviin saakka ja siitä olkapäille ne ovat kiharaiset. Otsalla hiukset jakautuvat kahtia nasarealaisten tapaan.
Hänen otsansa on tasainen ja sopusuhtainen, hänen kasvonsa ovat virheettömät ja niitä leimaa miellyttävä ilme. Hänen nenänsä ja suunsa ovat erittäin sopusuhtaiset, hänen partansa on paksu ja hiusten värinen. Hänen silmänsä ovat harmaat ja erittäin eloisat.
Nuhteissaan hän on hirvittävä, mutta kehotuksissaan ja opetuksissaan miellyttävä ja kohtelias. Jotain ihmeellisen viehättävää vakavuuteen sekoittuneena on näissä kasvoissa. Hänen on nähty harvoin nauravan, mutta hänen on havaittu itkevän. Hän on hyvin suoraryhtinen, hänen kätensä ovat suuret ja ulottuvat, hänen käsivartensa ovat hyvin kauniit. Hän puhuu vähän, mutta suurella painavuudella ja hän on maailman komein mies.
Vastaukset 9
Vanhimmat
raporttia ei ole olemassa muualla kuin sinun unelmissa.
On löytynyt Tiipetiläisestä temppelin arkistosta tämä erittäin kaunis kertomus Väinämöisestä.
Sirius Puplikus kertoi Vivaldi Victoria Ferrarille seuraavaa: Matkallani olen tavannut pohjolassa kanteletta soittelevan vaalea tukkaisen vanhemman mies henkilön hänellä oli hyvin erityiset voimat. Kun hän lauloi niin kyyhkyt tippui puusta valmiina paistettuiona suoraan lautaselle ja hän oli ihastuttava ja suuri kaluinen mies. Hän asusti kalevalan tanhuilla.
Tuo on täyttä paskaa !
Ja paska ei lopu koskaan !
"Serubaabel kirjoitti historian Jeesuksesta ja tämä leimattiin huuhaaksi, siis ettei tällaisesta henkilöstä ole mitään muita kuvauksia kuin Uudessa Testamentissa."
Olen seurannut tätä palstaa viimeksi noin puoli vuotta sitten. Näyttää siltä, että aiheet eivät ole muuttuneet ja eivätkä valitettavasti myöskään perustelut.
Jeesuksen historiallisuudesta puhuttaessa todetaan tällä palstalla jatkuvasti, ettei Raamatun ulkopuolisia lähteitä ole. Tästä ovat kuitenkin Uuden Testamentin tutkijat täysin eri mieltä, vaikkakin on syytä huomata, etteivät läheskään kaikki ulkopuolisena lähteenä käytetyt maininnat riitä vakuuttamaan tutkijoita. On kuitenkin tyhmyyttä väittää, ettei ehdottomasti mitään Raamatun ulkopuolisia lähteitä ole olemassa.
Varsinainen pointtini, ja toivottavasti saan siihen joltain perustellun vastauksen on se, miksi Uusi Testamentti ei kelpaa todisteeksi Jeesuksen historiallisuudesta. Väite, että se on Raamatussa, eikä näin ollen voi itse todistaa itseään oikeaksi on kehno, koska siitä ei tässä ole edes kysymys.
Olisikohan esimerkiksi Matteuksen evankeliumi luotettava teos, mikäli sitä ei olisi aikanaan päätetty liittää Uuteen Testamenttiin?
Tarkoitus on todistaa historiallisen henkilön olemassaoloa, ei minkään opillisen asikokonaisuuden. kuten Raamatun oikeellisuutta.
Uusi Testamentti on sen aikaisen kirjallisuuden joukossa tutkinnallisesti luotettavin teos. Nopea kirjoitusajankohta suhteessa tapahtumiin, huikeat kopioiden määrät sekä tunnettujen kopioiden ajankohdat tekevät siitä poikkeuksellisen luotettavan.
Luotettavuutta lisää tekstien negatiivinen vaikutus kirjoittajiinsa, sekä kirjoitustyyli. Monia kokonaisuuden kannalta täysin merkityksettömiä lauseita käytetään kuvatessa tapahtumia. Tämän katsotaan olevan luonnollista tekstissä, joka pyrkii vain kuvaamaan tapahtunutta. Kuvitetussa tekstissä se olisi huomattavasti käsittämättömämpää.
Tämä palsta on täynnä mustaa ja valkoista, todisteita joko on, tai niitä ei ole. Uskovaisten mielestä kaikki on todistetta, muiden mielestä ei mikään ole. On kuitenkin hyvä muistaa, että todisteita on eri asteisia suhteessa luotettavuuteen ja merkittävyyteen.
muka kelpaa? Kelpaa se siin kuin muutkin lähteet.
Sillä ei kuitenkaan ole mitään erikoisasemaa.
Ps. Kopioiden lukumäärä ei takaa alkutekstin oikeellisuutta.
Gautama Siddhartha oli intialaisen kuninkaan poika 2500 vuotta sitten. Elettyään suojattua elämää yltäkylläisyydessä, hän havahtui kaiken katoavaisuuteen ja päätti ratkaista inhimillisen kärsimyksen ongelman. Kuuden vuoden äärimmäisen etsinnän jälkeen hän oivalsi etsimänsä totuuden ja häntä ryhdyttiin kutsumaan Buddhaksi. Hänen opetuksensa levisi kaikkialle Aasiaan ja vähitellen syntyi laaja kirjo varsin erilaisia buddhalaisuuden muotoja.
Samalla lailla Jeesus saattoi olla historiallinen henkilö perustaessaan kristinuskon.
Mitä vastaväitteitä voimme esittää sille, että Jeesus olisi vain jokin ihmisten mielikuvituksissa syntynyt kulttihahmo, että hänet olisi luotu keinotekoisesti. Ensimmäinen ajatus on, että keksitystä kulttihahmosta syntyisi huomattavasti säröttömämpi, silotellumpi kuva kuin evankeliumien monikerroksisesta tekstistä piirtyy esiin Jeesuksesta.
Tärkein ja keskeisin lähde selvittää Jeesuksen sanoja ja tekoja ovat evankeliumit. Evankeliumien lisäksi Jeesuksen elämästä ja teoista on tietoa muissa Uuden testamentin kaanoniin kuuluvissa kirjoituksissa. Näiden lisäksi Jeesuksesta välittyy tietoa muusta kristillisestä ja ei-kristillisestä aineistosta, joka käydään läpi toisessa luvussa.
Merkittävä osa evankeliumien kertomuksista perustuu varhaisempiin kristillisiin suullisiin ja kirjallisiin traditioihin. Näiden traditioiden kerroksellisuus ja erityisesti niiden keskinäiset jännitteet ovat auttaneet tuomaan esille varhaista aineistoa, jonka pohjalta voidaan hahmottaa uskottava kuva historian Jeesuksesta.
Voidaan ajatella, että keinotekoisesti kehitetty kulttihahmo olisi ristiriidaton. Sellaisesta puuttuisi elämän maku. Siksi on hyvä esittää muutama esimerkki siitä, että evankeliumien kuvaamassa Jeesus Nasaretilaisessa on tavallisen arjessa eletyn elämän maku mukana. Ensiksi Jeesuksen ja Johannes Kastajan suhde on ongelmallinen. Toiseksi Jeesuksen suhde omaan perheeseensä oli ristiriitainen. Kolmanneksi on vaikea ajatelle, että keksityn kulttihahmon lähipiirissä sattuisi niinkin vaikea asia kuin mitä Juudaksen, Jeesuksen oppilaiden sisäpiiriin kuuluvan miehen suorittama kavallus hänen läheisille seuraajilleen oli. Jeesuksen herjaava kuolema ristillä oli myös hänen läheisille seuraajilleen vaikea asia, jonka läpikäyminen tarvitsi merkittävää teologista työskentelyä (Mark 14 - 16). Viidenneksi Jeesuksen jälkivaikutus varsinkin hänen lähipiiriinsä.
Jeesuksen saama kaste Johannes Kastajalta on epäilemättä historiallinen, koska ensimmäisten kristittyjen täytyi selittää parhain päin se tosiasia, että Jeesus oli lähtöisin Johannes Kastajan oppilaspiiristä ja sai häneltä parannuksen kasteen. (Mk 1: 9-11). Tekstien ongelmat viittaavat siihen, että Johannes Kastajan toiminnasta syntyneen liikkeen ja varhaiskristillisten yhteisöjen välillä vallitsi tietynlainen kilpailuasetelma vielä pitkään Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Johannes Kastaja oli elinaikana huomattavan paljon tunnetumpi kuin Jeesus (Mark 6: 14) Jeesuksen aloitellessa toimintansa Johannes Kastajan mestaamisen jälkeen häntä pidetään ylösnousseena Johanneksena. Siksi voidaan ajatella, että Jeesus oli tätä ennen tuntemattomampi kuin Johannes. Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan Herodes Antipas teloitutti Johanneksen, koska pelkäsi tämän alullepaneman liikkeen kapinaa.
Myös Apostolien teoissa kerrotaan kuinka Paavali ja hänen työtoverinsa kohtasivat Johanneksen opetuslapsia omilla lähetysalueillaan Vähässä Aasiassa (Apt 18: 23-9: 5). Johanneksen liike oli siis levinnyt samoille alueille kuin kristinuskokin levisi.
Johanneksen evankeliumin johdanto-osa on varhaiskristillinen hymni. Kesken tuon hymnin todetaan suorasanallisesti, että Johannes Kastaja ei kuitenkaan ollut tämä Jumalan lähettämä Sana (Jh 1: 6-8). Hieman myöhemmin todetaan, että Johannes Kastaja valmisti tietä tälle Sanalle (1: 15). Tämä selittyy parhaiten sillä, että oli ihmisiä, jotka pitivät Johannesta jollakin tavoin messiaanisena Jeesuksen kanssa kilpailevana hahmona. Heitä varten oli todettava, että Jeesus oli Johannes Kastajan ylittävä hahmo.
Toiseksi Jeesuksen suhde omaan perheeseensä oli ristiriitainen. Markuksen evankeliumi kuvaa Jeesuksen paluuta kotikaupunkiinsa ja hänen luokseen tulivat Jeesuksen omaiset. He olivat siellä ”ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa olaltaan” (Mark 3: 20-21). Käytännössä se tarkoittaa, että Jeesuksen perhe piti Jeesusta hulluna. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen veljet eivät uskoneet häneen (Joh 7: 5). Vastavuoroisesti kun Jeesus kuuli, että hänen omaisensa olivat tulleet hakemaan häntä ”hulluna” Jeesus viittasi ympärillä oleviin ihmisiin ja sanoi, että ne jotka ovat tulleet hakemaan häntä eivät ole hänen omaisiaan, vaan nämä tässä ympärilläni, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon (Mark 3: 31-35). Siinä on hyvin tavallisesta arkisesta elämästä kysymys, jossa kaikkea arkipäivän elämää kontrolloiva suku koettaa panna aisoihin uudelleen poikkeavalla tavalla toimivaa sukunsa jäsentä, ettei hän vain häpäisisi suvun mainetta.
Kolmanneksi kaikki evankeliumit kertovat, että Juudas Iskariot kuului Jeesuksen lähimpään oppilaspiiriin. Kuitenkin tämä Jeesuksen lähipiiriin kuulunut mies toimi Jeesuksen loppuvaiheissa sellaisella tavalla, että Jeesus tuli saatetuksi juutalaisten hallitusmiesten käsiin ja tuomituksi kuolemaan. Tässäkin tapauksessa on vahva arjessa eletyn elämän maku sillä niin vahvasti tätä tapahtumaa selitetään ja niin monella tavalla, että sellaista ei tapahdu keksityn kulttijohtajan elämässä.
Neljänneksi Jeesuksen herjaava kuolema ristillä kavallus oli hänen läheisille seuraajilleen vaikea asia (Mark 14 - 16). Ristiinnaulitseminen oli Rooman valtion harjoittama julkisen terrorin muoto. Se oli hyvin nöyryyttävä kuolintapa. Roomalaiset käyttivät sitä rangaistakseen rikollisia ja Rooman rauhaa uhkaavia ihmisiä persialaisilta oppimaansa ristiinnaulitsemista. Luonnollista myös oli, että jos olit Rooman valtakunnan kansalainen ja syyllistyit kuolemanrangaistuksen ansaitsemaan rikokseen, sinua ei ristiinnaulittu. Ristiinnaulitseminen lähetti kaikille sen nähneille hyvin vahvan viestin varoa vastaavaa toimintaa kuin ristiinnaulittu.
Juutalaisuudessa kuolemaantuomitut teloitettiin kivittämällä. Vanhassa testamentissa sanotaan, että ”kirottu olkoon se, joka on puuhun ripustettu.” Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen oppilaat pelästyivät ja niin kuin näyttää pakenivat Galileaan. Pelästymisen lisäksi ainakin osa pakenemisen syytä oli, että he uskoivat ”Jeesuksen asian” olleen menetetty hänen ristinkuoleman jälkeen. Ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisten jälkeen tarvittiin teologista työskentelyä, jolla selitettiin Jeesuksen kuolemaa. Tässäkin tapauksessa on kovan arkisen elämän raa´at tosiasiat esillä.
Kristillinen perimätieto kertoo, että Jeesuksen lähipiirin muodostaneista kahdestatoista miehestä yksitoista kärsi marttyyrikuoleman uskonsa vuoksi. Jos ajatellaan, että näiden yhdentoista marttyyrikuolema on kristittyjen hurskasta huijausta, niin silloin täytyy viitata Jaakob Vanhurskaaseen. Hän oli Jeesuksen veli ja hän kärsi myös marttyyrikuoleman Jerusalemissa. Tiedon varmistaa juutalainen historioitsija Josefus.
On aivan varmaa, että mikään hurskas petos, jonka pohjalta olisi syntynyt keksitty kulttihahmo Jeesus Kristus, ei synnyttäisi sellaista uskoa, joka johtaa marttyyrina kuolemisiin, ei varsinkaan siinä piirissä, jonka voisi katsoa olevan nimenomaan tämän petoksen takana. Jeesuksen jälkivaikutus varsinkin hänen lähipiiriinsä on mielestäni myös eittämätön todiste Jeesuksen historiallisuuden puolesta.
Kaikkiin näihin kysymyksiin liittyvät ongelmat on mahdoton selittää, jos Jeesus olisi keksitty kulttihahmo. Keinotekoisesta kulttihahmosta syntyisi huomattavasti säröttömämpi kuva kuin evankeliumien monikerroksisesta tekstistä esiin piirtyy. Keinotekoinen kulttihahmo ei myöskään synnytä sellaista jälkivaikutusta, joka Jeesuksella oli hänen läheisiinsä.
Flavius Josefus
Flavius Josefuksen teokset ovat Raamatun rinnalla ylivoimaisesti tärkein roomalaisajan Palestiinan alueen oloja kuvaava lähde. Josefus oli juutalainen pappi, sotilas ja historioitsija. Hän syntyi vuonna 37 jKr Jerusalemissa ja kuoli Roomassa 100 jKr.. Hän kirjoitti neljä kirjaa sekä pienempiä kirjoituksia. Hänen pääteoksensa ovat Juutalaissodan historia, Juutalaisen kansan muinaishistoria, puolustuskirjoitus Apionia vastaan sekä omaelämänkerta. Erityisesti kaksi ensiksi mainittua teosta antavat paljon aikahistoriallista tietoa roomalaisajasta.
Hänen teoksessaan Juutalaisten historia (Antiquitates) luvussa XVIII on paljon keskustelua herättänyt kohta, joka tunnetaan nimellä Flaviuksen todistus, Testimonium Flaavium. Tuo kohta kuuluu:
”Näihin aikoihin eli Jeesus, joka oli viisas ihminen, JOS HÄNTÄ NYT EDES VOI IHMISEKSI KUTSUA. Sillä hän teki ihmeellisiä tekoja, ja hän opetti kaikkia, jotka halusivat ottaa vastaan totuuden. Hän sai puolelleen monia juutalaisia sekä myös monia kreikkalaisia. HÄN OLI KRISTUS. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristillä, koska jotkut johtomiehistämme olivat nostaneet häntä vastaan syytteen. Mutta ne, jotka olivat rakastaneet häntä alusta alkaen, eivät luovuttaneet, SILLÄ HÄN ILMESTYI HEILLE ELÄVÄNÄ KOLMANTENA PÄIVÄNÄ. jUMALAN PROFEETAT OLIVAT KERTONEET TÄSTÄ JA TUHANSISTA MUISTAKIN IHMEISTÄ, JOITA HÄN TEKI. Eikä vielä tähän päiväänkään mennessä hänen mukaansa nimitetty kristittyjen heimo ole hävinnyt.”
Kyseessä oleva kohta Jeesuksesta, Testimonium Flavium ei voi sellaisenaan olla Josefuksen kynästä lähtöisin, koska näin voi kirjoittaa vain kristitty. Sen vuoksi siihen on tutkimuksessa suhtauduttu kahdella tavalla. Ensimmäinen vaihtoehto on, että teksti on alunperin lyhemmässä muodossa Josefuksen kirjoittama. Myöhemmin joku kristitty on tehnyt siihen lisäyksiä. Hän on parannellut tekstiä, mutta ei ole poistanut kappaleesta mitään. Myöhempinä kristillisinä lisinä tekstiin pidetään yllä olevassa tekstissä ISOLLA KIRJOITETTUJA lauseita. Ne ovat selvästi niin kristillisiä lauseita, että juutalainen Josefus ei ole voinut niitä kirjoittaa. Toinen vaihtoehto on, että se on kokonaisuutena kristityn kopioitsijan tekemä lisäys Josefuksen teokseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ensimmäinen vaihtoehto on keskustelussa vahvemmin perusteltu.
Josefuksen Juutalaisten historiassa kohdassa XX on toinen mielenkiintoinen maininta. Siinä hän kertoo, että vuonna 62 jKr. juuri nimitetty ylipappi Ananus pantiin pois viralta, koska hän oli laittomasti kutsunut koolle Sanhedrinin oikeusistuimen ja tuonut sinne kuultavaksi Jaakobin ja muita miehiä. Tämä ”Jaakob oli Kristukseksi sanotun Jeesuksen veli”. Näitä miehiä syytettiin lain rikkomisesta ja heidät tuomittiin kivitettäväksi.
On vaikea ajatella, etteikö Josefus jerusalemilaisena pappina ja fariseuksena olisi saanut kivityksestä ensikäden tietoa. Teksti ei myöskään sisällä kristillisiä painotuksia, vaan ilmauksella ”Kristukseksi sanotun Jeesuksen veli” Jeesus erotetaan muista kirjassa mainituista Jeesuksista. Ilman tätä lisäystä olisi epäselvää, kenestä Jeesuksesta oli kysymys.