kertokaa

Kuten ehkä jo huomasit, täällä ei kannata kysellä mitään jos haluaa rakentavia vastauksia.. Mutta kirkon sivuilla kerrotaan mormonien elämäntavoista (www.lds.org) ja uskonkäsityksistä.
Omasta puolestani voisin sanoa, että herja on joskus kovaa mut ei se menoa haittaa:) Rehellisyys, siveys, raittius ja rakkaus määrittävät "rajoitukset" aika pitkälti...laitoin sen lainausmerkkeihin, sillä tuo sana on jotenkin negatiivinen kun puhutaan säännöistä jotka loppujen lopuksi suojelevat minua..

tosi kivaa jos ei ota huomioon kaikkia niitä ilkeämielisiä ihmisiä jotka halveksuvat ja kiusaavat meitä uskomme vuoksi.

Elämme aivan tavallista elämää. Kukaan ei toivo avioeroa, ei toivottavasti edes kirkon ulkopuoleisetkaan. Onhan se jo havaittu mitä hajonneet perheet savat usein aikaan esim lapsissa, yhteiskunnasta puhumattakaan.

Perheen merkitys on nykymaailmassa pienentynyt huomattavasti. Kohta kai lapset kasvatetaan Suomessakin kolhooseissa, jotta vältyttäisiin vanhempien tekemiltä virheiltä (virheitähän ei nykymaailmassa saa tapahtua niistä joutuu jopa vankilaan tai ainakin maksamaan kalliisti)ja jotta oikeat opisklelleet pedakookit saisivat tehdä lapsistamme superkansalaisia joilla ei ole mitään vastuuta eikä siteitä kehenkään.

Rajoitamme yhteisiä ja yleisiä pilpaloita sen verran että emme esiiny vaikutuksen alaisena änkyrässä ja tanssi alastomina juhlapöydillä. Emmekä hyppää sankyyn ensimmäisen kaksi tai yksilahkeisen kanssa. Pidämme myös visusti kiinni intiinistä kiinnostuksesta vain vastakkaiseen sukupuoleen.

Emme myöskään usko että nuorten elämä kokeilemisella paranee.... johan siinä katoaa se ensikerran mielenkiinto ja opiskelun ilo ja pari hyvää aviovuotta on siinä sitten nopeasti jo mennyt.

Uskomme myös että pystymme elämään ja hauskaa pitämään, hereillä pysymisetä puhumattakaan, ilman monia stimulointi ym mahdollisuuksia jotka niin usein saattavat jopa pilata käyttäjiensä elämän tai ainakin vatsan.

Uskomme että ruoan tulee olla terveellistä... suklaa on terveellistä HUOM! siinä on monia hyviä ja tarpeellisia aineita.... Lihaa ei tulisi syödä valtavia määriä ja kannibalismia ei saa esiintyä.

Lapsia kasvatetaan lempeydellä ja rakkaudella ja isän on oltava perheen johtaja joka ei tyranisoi perhettään vaan rakkaudella johtaa, äiti neuvon antajanaan perhettään kohti iankaikkisuutta. Minkäänlaista pakkoa ei saisi kodeissa olla, vaan aito rakkaus ja uhrautuvaisuus ottakoon sen sijan. Isien lempi lause olkoon : Joka teistä haluaa olla suurin se olkoon toisten plavelija.
Miten ihanaa onkaan olla yhdessä koko ikuisuuden niiden kanssa joita eniten rakstamme.

Suuri toiveemme on myös, että muutkin maailmassa huomaavat uskontomme totuuden ja aitouden ja kiinostuvat uskostamme ja rakkauden sanomastamme ja vaikka jopa liittyvät kirkkoomme.

Kuten sanottu olemme vain tavallisia ihmisiä ja meillä on aivan tavallisten ihmisten viat ja vaikeudet, mutta YKSI asia on meillä kaikilla yhteinen: Me kaikki uskomme Pyhien Kirjoitusten kuvaaman elämäntavan olevan oikein ja meillä kaikilla on halu oppia elämään Pyhien Kirjoitusten antamien ohjeiden mukaan. Tiedämme että se on vaikeata ja tiedämme että usein kompastumme mutta me ainakin haluamme yrittää...

minkälaista se meillä oli. Siihen aikaan kun oltiin mormoneja niin ainakin 80% vapaa-ajasta meni kirkolle. Sunnuntaisin oli kahdet kokoukset, ensimmäiset aamulla puoli kymmenestä yhteen, sitten hätäseen kotiin syömään ja lapset liian lyhyille päiväunille, sitten taas iltakokoukseen kello 17- Koko ns "lepopäivä" paahdettiin solmiot ja mekonhelmat liehuen ees taas, lapset oli väsyneitä, naapurit istui pihoillaan ja katsoi kummissaan että taas siellä mennään... Sen lisäksi oli kummallakin niitä oppiaiheita, eli toimittiin palkattomina opettajina, ja niitä piti sit lauantai-iltana myöhään valmistella. Maanantai-ilta oli perheilta, se oli erikseen määrätty että ihmiset olis edes yhden illan kotona perheensä kanssa. Tiistai-iltaisin oli naisten kokous, apuyhdistys. Keskiviikkoiltaisin oli lasten kokoukset 12-vuotiaisiin asti, eri ikäryhmillä omat luokkansa, ja melkein kaikki seurakunnan sisarista taas siellä kappelilla mukana johtajina ja opettajina. Torstaisin oli nuorten toiminta, taas sama juttu, nyt vaan oli poikien ryhmillä miehiäkin opettajinaan., ja tytöillä naisia. Perjantaisin oli vielä usein jotakin nuorten toimintaa kappelilla. Aikuiset usein perjantai-iltaisin hoiti kotiopetusta tai kotikäyntiopetusta, eli kaikkien jäsenten tykönä käydään kerran kuussa keskustelemassa hengellisistä aiheista, ja sitä tekee muut jäsenet, sekä miehet (kotiopetus) että naiset (apuyhdistyksen kotikäynnit). Siinähän se viikko sitten taas meni. Niitä vapaaehtoisvirkoja oli sitten useampia kummallakin perheen vanhemmalla, ja joka johtokunta ja muu porukka tietty piti kokouksiaan ym. Yritä tämän kaiken väliin kuvitella ison perheen hoito.. Missä välissä mormoniperhe voi elää ns. tavallista elämää kun koko ajan oltiin menossa tai tulossa, ja jos ei sitä pakollista perheiltaa olis määrätty niin perhe ei ikinä olisi voinut viettää rauhallista aikaa yhdessä kotona.
Yhden miehen tuloilla kituutti iso perhe, mutta silti 10% bruttotuloista kannettiin kirkkoon, sen päälle paastouhrit ja ylläpitorahasto ja rakennusrahasto ja temppelirahasto ja mitä niitä nyt vielä oli. Jossakin vaiheessa kappeliakin siivottiin talkoilla, joka perheellä oli vuoronsa, vaikkei omaakaan huushollia ehtinyt siivota.
Joten älköön mulle kukaan tulko sanomaan, että mormonit elää IHAN TAVALLISTA ELÄMÄÄ...