Vanhapoika veteraaneja verotettiin

Heti sodan jälkeen oli Suomen kansa saatava lisääntymään. Silloin oli paras pistää tarpeeksi suuri vero yksineläjille, jotta se asumismuoto ei olisi tullut kysymykseen.

JAMIE NIEMINEN

- Olemme lähestyneet asiallamme presidentti Tarja Halosta kaksi vuotta sitten ja hän lupasi ottaa meidät vastaan, toteaa turkulainen Matti Jaakkola yhä toiveikkaana.

Jaakkola on vuosikausia ajanut veteraanitunnuksen myöntämistä yhdessä koko maan kattavien järjestöjen kanssa. Varsinais-Suomen Veteraanit 1926, Pirkanmaan Veteraanit 1926, Sodan Kakskuutoset ja Vuoden 1944 Veteraanien liitto kokevat tulleensa isänmaan taholta epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.

Veteraanijärjestöt ovat kirjelmöineet eduskunnalle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja puolustusvoimien ylipäällikölle pyytäen oikeutta asialleen. Kolme kertaa eduskunnan enemmistö on hyväksynyt aloitteen lain muuttamiseksi ja yhtä monta kertaa se on sosiaali- ja terveysministeriössä tyrmätty.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttävien veteraanien joukossa on muutama tuhat, jotka eivät ole saaneet rintamatunnusta siitä huolimatta, että heidät on sota-aikana kutsuttu palvelukseen ja he ovat vannoneet sotilasvalan. Kuitenkin tähän syrjittyjen ryhmään kuuluu mm. kolme kenraalia ja kenttäpiispa.

Epäonnisimmilta hävisi todistusaineistoksi vaadittavia papereita joko taistelujen jäljiltä tai esimiesten käskystä hävitettynä.

Tällä hetkellä arviolta puolet näistä 1944-veteraaneista elää köyhyysrajan alapuolella.

Nälkää pikku-Berliinissä
Vuoden 1926 veteraanit kuuluvat nuorimpaan ikäluokkaan, joka kutsuttiin palvelukseen vuonna 1944. Kaikki voimat tarvittiin, kun Suomi taisteli itsenäisyytensä ja vapautensa puolesta.

Reserville tuli kysyntää, kun Suomi ryhtyi karkottamaan maasta saksalaisia. Jaakkola oli käynyt kahden kuukauden alokaskoulutuksen ja vannonut sotilasvalan kun hänet komennettiin Turkuun. Sotilaiden tehtävänä oli vahtia, ettei saksalaissotilaiden poistaminen maasta aiheuttaisi yhteenottoja.

- Näimme nälkää. Meille tehtiin ruokaa ohraryyneistä, joiden joukossa olevat toukat erotti siitä, että ne olivat vähän ryynejä pienempiä. Lisäravinnoksi keitettiin kuolleiden hevosten luita.

- Kerran purimme laivasta paperisäkeissä tuotuja limppuja, mutta hiukan ruokahalu hälveni kun totesimme, että ruumassa oli aikaisemmin kuljetettu hevosia...

- Seurasimme aidan takaa kun saksalaiset ryystivät konjakkia, söivät suklaata ja polttivat tupakkaa. Me poltimme kessua ja asepuku oli risa, moneen kertaan paikattu.

Viimeinen reservi
Jaakkolan muistikuvia hallitsee hirvittävä nälkä.

- Oltiin nuoria poikia. Minäkin kasvoin sinä aikana lähes 10 senttiä.

Suomalaiset määrättiin valvomaan järjestystä, mutta tuleen ei saanut vastata ilman komentoa. Saksalaiset lähtivät kuitenkin ilman häiriöitä. Naisia lähti ihastustensa mukaan, joku löydettiin saaristosta niskaan ammuttuna.

- Meitä edellinen ikäluokka lähetettiin rintamalle. Olimme viimeinen reservi, joka sijoitettiin strategisiin paikkoihin.

- Meidän porukasta kolmekymmentä poikaa on siunattu sankarihautaan. Jälkeenpäin sanottiin, että siinäpä tapahtui valitettava kömmähdys.

Tunnus tuli kaukaa
Raisiolaisella Lars Salmiolla on rinnassaan tammenlehvätunnus. Siitä huolimatta - tai kenties juuri sen vuoksi - hän on aktiivinen veljien asiassa. Salmion kynästä on lähtenyt monta kirjelmää ja vetoomusta.

Alokaskoulutuksen jälkeen Salmio lähetettiin Ahvenanmaalle Hammaruddan rannikkopatterille, noin 30 kilometriä Maarianhaminasta länteen.

- Kuuden tuuman tykkejä oli neljä kappaletta. Horisonttia siinä tähystettiin, mutta eipä näkynyt vihollisia.

Salmio muistelee, kuinka alokaskoulutuksessa Örössä kului kaksi kuukautta valtakunnan sadistisimman kouluttajan käsissä.

- Koko porukkaa juoksutettiin pakkasessa kasarmin ympäri. Joka kierroksella ensimmäiseksi tullut pääsi pois, muut jatkoivat.

- Kun meitä oli enää kaksi jäljellä sovittiin, että tullaan yhtäaikaa maaliin. Siinä kaveri sai sydänkohtauksen.

Palvelusaikaa ehti sekä Jaakkolalle että Salmiolle kertyä satoja päiviä. Salmiolle myönnettiin rintamatunnus, Jaakkolalle ei.

Sosiaali- ja terveysministeriö on vastustanut anomuksia vetoamalla mm. siihen, että oikeutettujen määrä on kovin pieni.

- Meidän ikäluokkamme on tänä vuonna 80-vuotias. Tieto historiallisesta vääryydestä ei katoa meidän mukanamme, vaan jää elämään, toteaa Matti Jaakkola painavasti.

Vuonna 1944 puolustusvoimilla oli kova pula miehistä. Jo vuoden 1944 alussa kutsuttiin 24 890 vuonna 1926 syntynyttä palvelukseen. Lisäksi annettiin ilmavoimille lupa kutsua aseelliseen palvelukseen 1 500 15—l6 vuotiasta poikaa kotirintaman ilmantorjuntajoukkojen henkilöstöpulan poistamiseksi. Ilmoittautuneista noin 500 oli vuonna 1926 syntyneitä. Heidät kuitenkin vapautettiin, koska heidät oli varattu taistelujoukkoihin asevelvollisiksi.

Vuonna 1944 palvelukseen kutsutut 1926 syntyneet joutuivat palvelusaikanaan monenlaisiin tehtäviin. Heidän yhtenä tehtävänään oli rintamakarkureiden kiinniotto ja toimittaminen täydennyskeskuksiin. Vuonna 1926 syntyneet joutuivat myös muun muassa seuraavanlaisiin tehtäviin: Salpalinjan rakennustyöt, desanttien ja partisaanien etsinnät, vangitseminen ja niitä vastaan taistelut Pohjois-Karjalassa sekä hälytysvalmius rintamalle kuljetusta varten. He olivat myös valmiudessa Suomenlahden rannikolla maihinnousun torjumiseksi ja osallistuivat Porkkalan nopeaan evakuointiin.

Veteraanitunnus tulisi myöntää kaikille niille, jotka kutsuttiin palvelukseen. Vuonna 1926 syntyneet olivat varmoja rintamalle joutumisestaan, kun heidät kutsuttiin alaikäisinä nostomiehinä palvelukseen. Heille saattoi minä tahansa hetkenä tulla komennus rintamalle. Varsinkin 15—16-vuotiaille pojille se oli henkisesti raskasta. Heitä tarvittiin sotilaallisissa valmiusasemissa, myös torjumassa maihinnousu-uhkaa. Nuorin kutsuttu ikäluokka on vedonnut asiassaan myös tasa-arvokysymyksiin. Heistä on tuntunut oudolta, että rintamapalvelutunnus jaettiin noin 50 000 naiselle ja että tästä joukosta noin 6 000 oli sota-aikana vain 12—17-vuotiaita. Myös tasa-arvovaltuutettu on taannoin todennut, että miehet eivät saaneet tunnusta samoilla perusteilla kuin naiset.