On perin turhauttavaa lukea noita juttuja, jossa uskovaiset yrittävät epätoivoisesti kumota tieteellisiä tosiasioita. Jokainen tieteellinen tosiasia ei välttämättä suinkaan ole tosi, mutta niitä ei voi kumota puhumalla puuta heinää, esim. vertaamalla alkuräjähdystä kaatuvaan maitokannuun. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita (tieteellisiä kysymyksiä), kutsutaan tutkijoiksi. Tutkijan tehtävä ei ole kumota uskontoa ja sen oppeja, vaan tutkia maailmaa rehellisesti matematiikan, fysiikan, kemian jne. keinoin. Niitä ihmisiä, jotka tutkivat uskontoa, kutsutaan teologeiksi. Osa teologeista uskoo, että maailma on saattanut syntyä alkuräjähdyksessä ja että evoluutioteoria saattaa pitää paikkaansa, osa taas ei usko. Kovinkaan usein eivät teologit ole yrittäneet liittää esim. evoluutioteoriaa ja luomiskertomusta yhteen, vaikka olisi kyllä voinut yrittää. Sen sijaan he (ne teologit (sekä muut hihhulit), jotka ovat varmoja, ettei alkuräjähdystä ole ollut tai evoluutiota ole tapahtunut) ovat yrittäneet esim. todistella luomiskertomuksen paremmuutta evoluutioteoriaan. Ja tässä he ovat tehneet virheen, hyvin pahan virheen. Heillä ei näet ole asiantuntemusta näihin asioihin! Tutkijat (matemaatikot, fyysikot, kemistit) ovat näiden asioiden asiantuntijoita. Ja tutkijat ovat päätyneet niihin lopputuloksiin joihin ovat päätyneet, eivät siksi, että haluaisivat poistaa uskonnot maailmasta, vaan siksi, että ovat pohtineet, laskeskelleet, tutkineet ja mittailleet näitä asioita rehellisesti. Sen sijaan ne teologit ja uskovaiset, jotka tohtivat kirjoitella esim. näillä sivuilla, ovat päätyneet tiede-vastaisiin lopputuloksiin eivät siksi, että olisivat pohtineet asioita rehellisesti, vaan siksi, että heiltä puuttuu asiantuntemus ja siksi, että heidän tarkoituksenaankin on todistaa Jumalan olemassaolo ja tieteen hölmöys.
En tietenkään ole kaikkien alojen professori, mutta jos olisin, voisin helposti kumota kaikkien uskovaisten kaikki väitteet näillä palstoilla. Ongelma piileekin siinä, että uskonnolla on tietty etulyöntiasema tieteeseen nähden: Uskonnon idea on niin yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Idea ymmärtääkseni on: Absoluuttisen hyvä Jumala on luonut kaiken ja on kaiken ylläpitäjä. Paha on tullut ihmisestä ja Saatanasta. Jeesus pelastaa, jos häneen uskoo. On olemassa myös Pyhä Henki, joka puuhailee kaikenlaista, esim. tuo tänne Jumalan sperman kun Jeesusta pitää siittää. Lopussa hyvä voittaa ja pahat menee tuliseen järveen.
Tiede ei sen sijaan ole näin yksinkertaista. On olemassa lukemattomia kaavoja ja yhtälöitä, jotka pitäisi kaikki osata voidakseen selittää Maailmankaikkeutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi osata niitä kaikkia ja siksi ei myöskään voi vaientaa kaikkien uskovien kaikkia jupinoita (jotkut tutkijat tosin ovat sitä mieltä, että on olemassa jokin ”kaiken teoria”, joka on yksinkertainen, mutta selittää kaiken… Senkin, miksi maailma syntyi ja senkin, miksi naapurin etunimi on Heikki. Minä en tällaisen teorian olemassaoloon usko).
Jumala jää kuitenkin yhä ahtaammalle. Niistä asioista, joita tiede ei vielä voi tarkkaan selittää, uskovaiset napisevat ja sanovat tieteen puutteellisuuden olevan todiste Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin typerää, sillä Maailmankaikkeudesta saadaan kaiken aikaa uutta tietoa ja sitä asiaa, jota tiede ei voi selittää nyt, se voi selittää ehkä jo huomenna tai ensi vuonna.
Uskontoa ja tiedettä ei pitäisikään sotkea keskenään. Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti (niin muuten opetti yläasteen uskonnonopettajakin), tiede ja uskonto pitäisi pitää erillään. Tiede on tiedon asia, uskonto uskon asia.
Augustinus onkin sanonut: Credo quia absurdum est. Suomeksi se kuuluu: Uskon, koska järjenvastaista on.
Augustinuksen ajatuksen ydin on siinä, että tuonpuoleista ja Jumalaa ei voida selittää järjellä, aineellisilla aivoillamme, sillä muuten ne olisivat tämänpuoleisia asioita. Tämänpuoleiset asiat tunnistaa siitä, että ne ovat aika-avaruudessa: tilassa, aineessa, ajassa ja paikassa. Tuonpuoleinen ei ole aika-avaruudessa. Ja uskonnossa täytyy olla tuonpuoleinen, koska jos kaikki on järjellä selitettävissä, se on tiedettä eikä uskontoa. Ja koska tuonpuoleista Jumalaa ei voida selittää järjellä, kukaan ihminen ei voi ymmärtää mitään tuonpuoleisesta tai Jumalasta. Tuonpuoleista ja Jumalaa ei ole luotu, sillä ne ovat aina olleet, tai oikeastaan on väärin sanoa niin, sillä tuonpuoleisessa ei ole sellaista turhaa ulottuvuutta kuin aika.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja yksi tapa yrittää saada jotain järkeä siihen, että uskonnossa ei ole järkeä. Mutta ajatuksen ydin onkin siinä, ettei uskonnossa ole järkeä. Jos on riittävän tyhmä ihminen, suostuu varmaan uskomaan johonkin, jossa ei ole mitään järkeä, mutta ainakaan minä en ole näin tyhmä. En tiedä teistä.
Vakuuttavimpia Jumalan olemassaolon todistamiseen pyrkiviä ajatuksia on ajatus, että: Kaikkeen täytyy olla jokin syy. Se on Jumala.
Tästä herää kysymys, että mihin "kaikkeen" täytyy olla syy. Siihenkö, että maailma on sellainen kuin se on nyt? Uskonto pystyy tietysti antamaan syyn siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on, helpommin kuin tiede. Ja syy on: Jumala. Maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa ei tietenkään ole vain yhtä Syytä (ellei sitten "kaiken teoriaa" ole), vaan hyvin monia: Alkuräjähdys, evoluutio, aika-avaruuden kaareutuminen Ja nämä syyt muodostavat loppujen lopuksi uskottavamman suursyyn kuin ajatus: Jumala on luonut kaiken tyhjästä, ja vaikka se kuulostaa järjenvastaiselta (ja onkin sitä) se on totta kuin rotan potta!
Jumalan olemassaoloa yrittää myös todistella ajatelma: Koska on luotua, täytyy olla Luoja.
Mutta entä jos aine, aika ja tilan ulottuvuudet eivät olekaan luotuja (vaan syntyneet loogisesti alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen)? Silloin Luojaa ei tietenkään tarvita!
En ole vielä elämäni aikana kuullut yhtään vakuuttavaa todistusta Jumalan olemassaololle. Uskon koska järjenvastaista on-juttu tekee Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaolosta tietysti mahdollisen (emme voi mitenkään tietää, että onko jotain, jota emme voi ymmärtää), mutta ei todennäköistä (ei ole mitään tarvetta uskoa, että on sellaista, jota emme voi ymmärtää).
Jotkut ovat sitä mieltä, että: On toki loogisempaa uskoa, että äly loi aineen, kuin että aine loi älyn. Minusta tässä ei ole mitään loogista. Joku äly on siis aina ollut olemassa (tai ei voi sanoa aina, kun tuonpuoleisessa ei ole aikaa, hehheh!), ja se äly loi aineen tyhjästä sanomalla: Tulkoon aine! Minusta on paljon loogisempaa ajatella, että äly on kehittynyt aineesta hyvin pitkäaikaisten, loogisten prosessien seurauksena.
Ja vaikka nämä hienot lentävät lauseet jotenkin tekisivät Jumalan olemassaolosta todennäköisen (mitä ne eivät tee), ne eivät silti olisi todisteita siitä, että juuri kristinusko kannattaisi valita uskontojen supermarketista. Jeesuksen ja kumppanien elämä ja teot ovat niitä syitä, miksi kristinusko uskovien mielestä kannattaa valita. Jeesuksia ja muita käsittelen hieman tuonnempana.
Johtopäätös kohdasta 1. (ei täysin lopullinen, sivuan tätä asiaa vielä myöhemminkin): On siis järjenvastaista uskoa, että on olemassa tuonpuoleinen ja jokin Jumala. Ei ole siis mitään järkeä uskoa (muita syitä uskomiseen tosin saattaa olla, käsittelen niitä myöhemmin). Uskonto on uskon asia: Jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa. Jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa.
En tietenkään ole kaikkien alojen professori, mutta jos olisin, voisin helposti kumota kaikkien uskovaisten kaikki väitteet näillä palstoilla. Ongelma piileekin siinä, että uskonnolla on tietty etulyöntiasema tieteeseen nähden: Uskonnon idea on niin yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Idea ymmärtääkseni on: Absoluuttisen hyvä Jumala on luonut kaiken ja on kaiken ylläpitäjä. Paha on tullut ihmisestä ja Saatanasta. Jeesus pelastaa, jos häneen uskoo. On olemassa myös Pyhä Henki, joka puuhailee kaikenlaista, esim. tuo tänne Jumalan sperman kun Jeesusta pitää siittää. Lopussa hyvä voittaa ja pahat menee tuliseen järveen.
Tiede ei sen sijaan ole näin yksinkertaista. On olemassa lukemattomia kaavoja ja yhtälöitä, jotka pitäisi kaikki osata voidakseen selittää Maailmankaikkeutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi osata niitä kaikkia ja siksi ei myöskään voi vaientaa kaikkien uskovien kaikkia jupinoita (jotkut tutkijat tosin ovat sitä mieltä, että on olemassa jokin ”kaiken teoria”, joka on yksinkertainen, mutta selittää kaiken… Senkin, miksi maailma syntyi ja senkin, miksi naapurin etunimi on Heikki. Minä en tällaisen teorian olemassaoloon usko).
Jumala jää kuitenkin yhä ahtaammalle. Niistä asioista, joita tiede ei vielä voi tarkkaan selittää, uskovaiset napisevat ja sanovat tieteen puutteellisuuden olevan todiste Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin typerää, sillä Maailmankaikkeudesta saadaan kaiken aikaa uutta tietoa ja sitä asiaa, jota tiede ei voi selittää nyt, se voi selittää ehkä jo huomenna tai ensi vuonna.
Uskontoa ja tiedettä ei pitäisikään sotkea keskenään. Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti (niin muuten opetti yläasteen uskonnonopettajakin), tiede ja uskonto pitäisi pitää erillään. Tiede on tiedon asia, uskonto uskon asia.
Augustinus onkin sanonut: Credo quia absurdum est. Suomeksi se kuuluu: Uskon, koska järjenvastaista on.
Augustinuksen ajatuksen ydin on siinä, että tuonpuoleista ja Jumalaa ei voida selittää järjellä, aineellisilla aivoillamme, sillä muuten ne olisivat tämänpuoleisia asioita. Tämänpuoleiset asiat tunnistaa siitä, että ne ovat aika-avaruudessa: tilassa, aineessa, ajassa ja paikassa. Tuonpuoleinen ei ole aika-avaruudessa. Ja uskonnossa täytyy olla tuonpuoleinen, koska jos kaikki on järjellä selitettävissä, se on tiedettä eikä uskontoa. Ja koska tuonpuoleista Jumalaa ei voida selittää järjellä, kukaan ihminen ei voi ymmärtää mitään tuonpuoleisesta tai Jumalasta. Tuonpuoleista ja Jumalaa ei ole luotu, sillä ne ovat aina olleet, tai oikeastaan on väärin sanoa niin, sillä tuonpuoleisessa ei ole sellaista turhaa ulottuvuutta kuin aika.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja yksi tapa yrittää saada jotain järkeä siihen, että uskonnossa ei ole järkeä. Mutta ajatuksen ydin onkin siinä, ettei uskonnossa ole järkeä. Jos on riittävän tyhmä ihminen, suostuu varmaan uskomaan johonkin, jossa ei ole mitään järkeä, mutta ainakaan minä en ole näin tyhmä. En tiedä teistä.
Vakuuttavimpia Jumalan olemassaolon todistamiseen pyrkiviä ajatuksia on ajatus, että: Kaikkeen täytyy olla jokin syy. Se on Jumala.
Tästä herää kysymys, että mihin "kaikkeen" täytyy olla syy. Siihenkö, että maailma on sellainen kuin se on nyt? Uskonto pystyy tietysti antamaan syyn siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on, helpommin kuin tiede. Ja syy on: Jumala. Maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa ei tietenkään ole vain yhtä Syytä (ellei sitten "kaiken teoriaa" ole), vaan hyvin monia: Alkuräjähdys, evoluutio, aika-avaruuden kaareutuminen Ja nämä syyt muodostavat loppujen lopuksi uskottavamman suursyyn kuin ajatus: Jumala on luonut kaiken tyhjästä, ja vaikka se kuulostaa järjenvastaiselta (ja onkin sitä) se on totta kuin rotan potta!
Jumalan olemassaoloa yrittää myös todistella ajatelma: Koska on luotua, täytyy olla Luoja.
Mutta entä jos aine, aika ja tilan ulottuvuudet eivät olekaan luotuja (vaan syntyneet loogisesti alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen)? Silloin Luojaa ei tietenkään tarvita!
En ole vielä elämäni aikana kuullut yhtään vakuuttavaa todistusta Jumalan olemassaololle. Uskon koska järjenvastaista on-juttu tekee Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaolosta tietysti mahdollisen (emme voi mitenkään tietää, että onko jotain, jota emme voi ymmärtää), mutta ei todennäköistä (ei ole mitään tarvetta uskoa, että on sellaista, jota emme voi ymmärtää).
Jotkut ovat sitä mieltä, että: On toki loogisempaa uskoa, että äly loi aineen, kuin että aine loi älyn. Minusta tässä ei ole mitään loogista. Joku äly on siis aina ollut olemassa (tai ei voi sanoa aina, kun tuonpuoleisessa ei ole aikaa, hehheh!), ja se äly loi aineen tyhjästä sanomalla: Tulkoon aine! Minusta on paljon loogisempaa ajatella, että äly on kehittynyt aineesta hyvin pitkäaikaisten, loogisten prosessien seurauksena.
Ja vaikka nämä hienot lentävät lauseet jotenkin tekisivät Jumalan olemassaolosta todennäköisen (mitä ne eivät tee), ne eivät silti olisi todisteita siitä, että juuri kristinusko kannattaisi valita uskontojen supermarketista. Jeesuksen ja kumppanien elämä ja teot ovat niitä syitä, miksi kristinusko uskovien mielestä kannattaa valita. Jeesuksia ja muita käsittelen hieman tuonnempana.
Johtopäätös kohdasta 1. (ei täysin lopullinen, sivuan tätä asiaa vielä myöhemminkin): On siis järjenvastaista uskoa, että on olemassa tuonpuoleinen ja jokin Jumala. Ei ole siis mitään järkeä uskoa (muita syitä uskomiseen tosin saattaa olla, käsittelen niitä myöhemmin). Uskonto on uskon asia: Jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa. Jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
SIELLÄ SIELLÄ SE USKONTO ON!
Uskonto on nimen mukaisesti uskon asia. Sitä ei voi osoittaa oikeaksi mutta se on joillekin ihmisille todellista. Riittää että uskoo. Siinä ei mitkään perustelut paina, "se nyt vaan on niin kun se tossa kijassa lukee"! Hehheh.
Asiatekstiä proffalta mutta ei uskoviin järkipuhe vetoa. Vähän sama juttu kun lapsi ei suostu syömään. Molemmat kieltäytyvät käyttämästä päätään.