En halua ketään elämääni romanttisessa mielessä. Muutenkin olen tarkka siitä, keitä päästän lähipiiriini. En pysty haaveilemaan. En pysty luottamaan ihmisten hyväntahtoisuuteen. Olen jotenkuten saanut asiat siihen malliin, että selviydyn. En ota kipua vastaan enää yhdeltäkään ihmisolennolta, ainakaan vapaaehtoisesti.
Nyt olen saavuttanut sellaisen pisteen
Anonyymi
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Toivotukset kaikille lähetetty
Hyvä
Kuulostaa surulliselta missä jamassa olet. Mistä moinen sulkeutuminen? Romantiikka.. eli onko tunne asiat saanu sinut tuohon jamaan? Mitä on tapahtunut?
On tunneasiat ja elämä. En halua olla marttyyri, yrittänyt olen sen, mitä olen kyennyt. Mutta joskus tuntuu vaan, että on ollut liian kovaa. Oma raja mennyt kestää asioita. Sen vaan tuntee.
Millälailla kovaa? Meneekö tunne asiat liian kovaksi vai mikä?
Jatko.. Onko tapahtunut jotain ikävää vai mistä moinen? Miksi olisit marttyyri? Uskonsa puolesta kuollutko? Kun elämässä ja esim romanttisissakin suhteissa on ylä ja ala mäkiä ja kaikkea siltä väliltä eikä niistä pidä lannistua ja toivoa menettää. Kun on tunteet jotain kohtaan niin eikös se ole kuitenkin ihana asia?
On ne mennyt jossain vaiheessa. Nyt haluan elää toisin. En odota ihmeellisyyksiä, elän vaan ja koitan keskittyä asioihin, joista saan voimia. Koitan pitää asiat yksinkertaisina, en halua sekaantua mihinkään sellaiseen, mikä saa tunne-elämän sekaisin. Uskon että pärjään ihan ok, kun en lähde elämään missään odotuksissa, enkä hae mitään tunne-elämyksiä. Ne on niitä juttuja, missä on lähtenyt menemään pieleen. Kauan meni että tiedostin, mihin ei kannata keskittyä.
Mikä tunne se niin sut sekaisin saa? Mikä siinä on se ongelma?
Kaikenlaiset tunteet kuuluvat kuitenkin osana elämään ja niillä on oma tarkoituksensa. Suurinpana esimerkiksi rakkauden tunne voi olla niin kova, että laittaa vähäksi aikaa pään helisemään. Se on kuitenkin mahtava tunne varsinkin jos on kohde joka antaa vastarakkautta. Ei sellaista pidä pelätä tai latistaa. Pikkunen ripaus huumoriakin voi auttaa jos tuntuu että yli läikkyy. Miksi et voisi yhdistää elämääsi molemmat osa alueet jos on sellainen tarjolla? Sehän olisi täydellinen paketti eikä varmasti mahdoton. Omaa voimaa omista jutuista ja kulta kainaloon.
Ei se mennyt niin. Eikä ihmiset ole otettavissa,sorry.
Jatkoa... Ihmiset ovat erillisiä yksilöitä ja sitä erillisyyttä ja jokaisen omaa persoonaa tulee kunnioittaa. Rajojen ylitys on jonkin sortin raiskausta. Kaikki hyväntahtoiset ihmiset ovat lahjoja Jumalalta ja heistä pitää olla kiitollinen. Ei kukaan ole täällä toista ja toisen tarpeita varten, vaan ihan itseään varten. Kunhan vaan joku "otetaan", ei mene noin. Tai ei mulla.
Rajojen ylittäminen, toisten asioihin tunkeminen ja kuvottava esineellistäminen on todellakin erittäin luotaantyöntäviä asioita. Kannattaa keskittyä siihen mikä tuo leivän pöytään, eikä esimerkiksi hiiviskellä ja spekuloida porukalla miksei ikkuna ole auki talvella. Varmaan siksi, että se on jäässä.
Miten koet että sinua on esineellistetty?
Mahtavaa, ja pilkku oikeaan kohteeseen.
Pilkut on pikku juttuja mutta joillain näköjäön niitä isoja.
Äidinkielen opettaja pitää ilmaistunteja trollille edelleen näköjään
Minäkin olen tarkka, mutta jos löytyy sopivan kokoinen ja mukava mies, niin silloin romantiikka alkaa kiinnostaa ja tietenkin kemioiden pitää toimia. Kulkiessa joskus näkee sellaisia, eilenkin. Kevättä ja kesää odotellessa.
Mieshän se tämän vastasi selvästi.
Kyllä tuon kirjoitti nainen ja edustaa vanhempaa ikäluokkaa.
Ei epäilystäkään tästä.
Kyllä hyväntahtoisiakin ihmisiä on ja oikeastaan paljonkin. Pikku hiljaa luottamusta rakentaan.
Joillain voi olla omia ongelmia luottaa mutta yleensä ajan mittaa sekin alkaa sujumaan kun huomaa, että se toinen on kuin onkin tosissaan kaikesta omista epäilyistä huolimatta. Rauhassa vaan ja sillä luottamus rakennetaan.
Rakkain on tukemassa
Vaikka sitten vankilassa
Joillekkin on vaikea luottaa toisiin mutta onneksi luottamus rakentuu ajan kanssa, kun ymmärtää, että se toinen on kuitenkin kaikesta huolimatta siinä omista epävarmuuksista ja epäilyistä huolimatta. Ei Roomaakaan päivässä jne..
Valhetta valhetta valhetta vain on elo mainen.
Onnea valitsemallasi tiellä.
Kyllä se näin on, että ihmisiin tai romantiikkaan on vaikea uskoa. Toivottavasti tilanne muuttuu aloittajan kohdalla ja toivottavasti kukaan ei tule sörkkimään häntä millään kotitekoisilla psykologisoinneilla ja patologia-analyyseilla
Näkisin että aloittaja on hyvin syvällisen totuuden äärellä, jota monetkaan muut ei ole vielä tähän päivään mennessä havainneet. Mutta koitta se oivalluksen hetki kyllä heillekin.