Suomessa on sota-aikaan ja sen jälkeen asioita hallitsemaan noussut muutama valtiomies-tason johtajia: Kyösti Kallio, G E Mannerheim, Väinö Tanner, Risto Ryti, Johannes Virolainen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Paavo Lipponen.
Kansallinen ongelma on, ettei näiden johtajien jälkeen ole kukaan noussut lähellekään kiistämätöntä arvovaltaa ja osaamista. Oma lukunsa ovat lisäksi eri tavoin epäonnistuneet ja alamittaiset poliitikot. Demaritkaan eivät ole Lipposen jälkeen kyenneet antamaan tietä vakavasti otettaville henkilöille valtiojohtoon.
Johtajuuden puute on yksi syy puoluekentän pirstoutumiseen sekä poliittisen toiminnan näivettymiseen. Media- ja mielikuvatason poliitikot luulevat voivansa ostaa ajatuspajoista toimintaohjelman. Osa saattaa jopa kuvitella tyhjän kuorensa olevan jollakin tavoin merkittävä. Muotivirtaukset, hypetykset ja sattumanvaraisuus viruttavat kansallista tietoisuutta ja rapauttavat hallintoa.
Kansallinen ongelma on, ettei näiden johtajien jälkeen ole kukaan noussut lähellekään kiistämätöntä arvovaltaa ja osaamista. Oma lukunsa ovat lisäksi eri tavoin epäonnistuneet ja alamittaiset poliitikot. Demaritkaan eivät ole Lipposen jälkeen kyenneet antamaan tietä vakavasti otettaville henkilöille valtiojohtoon.
Johtajuuden puute on yksi syy puoluekentän pirstoutumiseen sekä poliittisen toiminnan näivettymiseen. Media- ja mielikuvatason poliitikot luulevat voivansa ostaa ajatuspajoista toimintaohjelman. Osa saattaa jopa kuvitella tyhjän kuorensa olevan jollakin tavoin merkittävä. Muotivirtaukset, hypetykset ja sattumanvaraisuus viruttavat kansallista tietoisuutta ja rapauttavat hallintoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Instituutioiden ravistelemisen sijaan tulisi poliitikkojen yrittää yltää tehtävien mittaisiksi.
Ylimenokauden jälkeen olisi suotavaa, että puolueista viimeinkin löytyisi täysimittaisia ihmisiä vaativiin tehtäviin.