PATOLEHDON TALO ON OLLUT ELÄMÄNI TYÖSARKA
Suomen suuräiteihin lukeutuva tiettävästi eniten synnytyksiä tehnyt Alina Tyni elää poikansa Simon kanssa Taivalkosken Koston Kynsiperällä. Viime viikon torstaina täytti Alina 70 vuotta.
- En haluaisi muistella kaikkea mennyttä, se on eletty ja asuttu. Kuitenkaan en elämääni toiseen vaihtaisi. Minkä kohtalo ihmiselle tuo se on myös kestettävä. Siinä Alinan ajatuksia 70-vuotissyntymäpäivillä kun vieraita tuli ja meni.
Hiljainen rauhallinen olemus saa vieraan mietteisiin astuessaan Patolehdon taloon. Alinan touhuilu, vieno hymy, antaa vieraalle ajatuksia siitä mitä Alinan sisällä liikkuu. Kun tarkemmin perehtyy huomaa, että yksi syy tyyneyteen on elämän vakaumus ja ylpeys omista lapsistaan.
Tänään 19 elossa olevaa lasta ja 13 lapsenlasta on sellainen elämän aarre, että siitä kannattaa ollakin hieman ylpeä.
Vaikka nyt Patolehto ja koko Koston kyläkunta on hiljennyt on elämän jatkuttava. Alinalle hiljaisuus ja väljempi elämä on suonut lasten kasvettua maailmaan rauhallisuuden ja tyyneyden. Rauhallisuutta ja lujaa tahtoa on elämä tarvinnut silloinkin, kun ympärillä pyöri 19 lasta.
Pieni mökki huone ja keittiö oli joskus todella täynnä. Alina muistelee kuinka hän laittoi peräti 18 lastaan iltasella nukkumaan.
- Ei nyt aivan kaikkia enää tarvinnut peitellä, mutta kyllä pirtin lattia oli täynnä. Asunnon laajentaminen piti tehdä koska entinen kävi lasten vuoksi ahtaaksi, muistelee Alina.
21 RASKAUTTA
Alina on elämänsä aikana ehtinyt odottaa 21 kertaa lasta. Lapsia olisi kaikkiaan 24, jos Jumala olisi suonut. Kuitenkin kolme raskautta päättyi kesken ja kaksi lasta kuoli aivan pienenä.
- Joka vuodelle tuli yksi lapsi sota-aikaa lukuunottamatta. Kun mieheni Jukka oli viimeisessä sodassa, oli perheessämme kuusi lasta. Se oli raskasta aikaa, evakossa käytiin kahdesti, kertoo päivänsankari.
Sodan päätyttyä oli jo helpompaa. Lapsia tuli kuitenkin ja toimeentulo oli heikkoa, mutta ei niin huonosti, että lasten olisi tarvinnut nälkää nähdä.
Alina kiittää silloista kyläkauppiasta Murtolan Jussia. Hän antoi ruokaa koko Kostonkylän väelle.
- Jussi oli hyväsydäminen mies. Monet ruokavelat maksoimme tekemällä työtä kauppiaalle.
Jukka kulki savotoilla ja teki kaikkea muuta sekatyötä, sillä on toimeen tultu, kertoo Alina.
PÄHERRYSTÄ SE OLI
- Sellaista päherrystä se oli koko lapsikatraan kasvattaminen. Ei siinä ehtinyt paljon itseään ajattelemaan, ja liekö tuohon ollut tarvettakaan, sanoo Alina lyhyesti elämäntyöstään.
Vaatteet aina housuista sukkiin ja vanttuisiin oli tehtävä kotona. Parsimista ja paikkaamista riitti.
Mitään sosiaalihuoltoja ei ollut.
Oli tyydyttävä siihen, mitä sai. Vanhoista vaatteista tehtiin uusia. Joskus jouduttiin pitämään kenkiäkin vuoronperään.
Sana pähertäminen ei Alinan ajatuksissa tarkoita sitä, että hän olisi katkera elämänsä työhön.
Pähertäminen on sana joka Alinan ajatuksissa tarkottaa koko elämäntyötä.
Iloa, surua, sitä kaikkea mitä ihmisen elämässä pitää olla.
PRESIDENTTIKIN MUISTI
Vuonna 1954 myönsi Tasavallan Presidentti Alina Tynille Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan ensimmäisen mitalin kultaristein. Tämä kunnianosoitus oli varmasti Alinalle iloinen asia. Kunniamerkki luovutettiin hänelle Oulussa, jolloin hän oli synnyttämässä nuorimmaistaan vuonna 1955.
Presindentinlinnassa ei Alina päässyt käymään, mutta samana vuonna hän kävi nostamassa Jenny ja Antti Vihurin rahaston myöntämän korvenraivaajan apurahan.
Se oli hyvä apu velkaiselle tilalle.
ALINA EI HALUA POIS KOTOAAN
Rikas ja antoisa elämäntyö on sitonut Alinan Patolehtoon, niin ettei hän lähtisi millään pois kodistaan. Vaikka kylällä ei käy kuin kauppa-auto ja matkaa kirkolle on lähes 40 kilometriä.
Vanhainkodit ja vanhustentalot eivät Patolehdon emäntää kiinnosta.
Tässä on hyvä asua, kun vedet tulee ja menee.
Terveyskin on vielä niin hyvä, että pystyn tiskaamaan, siivoamaan ja tekemään kaikkea pientä vaikkakin lääkkeiden varassa.
Niin kauan kun tämä talo pysyy pystyssä aion tässä asua, sanoo Alina.
Koillissanomat tammikuun 31.päivänä 1985
Suomen suuräiteihin lukeutuva tiettävästi eniten synnytyksiä tehnyt Alina Tyni elää poikansa Simon kanssa Taivalkosken Koston Kynsiperällä. Viime viikon torstaina täytti Alina 70 vuotta.
- En haluaisi muistella kaikkea mennyttä, se on eletty ja asuttu. Kuitenkaan en elämääni toiseen vaihtaisi. Minkä kohtalo ihmiselle tuo se on myös kestettävä. Siinä Alinan ajatuksia 70-vuotissyntymäpäivillä kun vieraita tuli ja meni.
Hiljainen rauhallinen olemus saa vieraan mietteisiin astuessaan Patolehdon taloon. Alinan touhuilu, vieno hymy, antaa vieraalle ajatuksia siitä mitä Alinan sisällä liikkuu. Kun tarkemmin perehtyy huomaa, että yksi syy tyyneyteen on elämän vakaumus ja ylpeys omista lapsistaan.
Tänään 19 elossa olevaa lasta ja 13 lapsenlasta on sellainen elämän aarre, että siitä kannattaa ollakin hieman ylpeä.
Vaikka nyt Patolehto ja koko Koston kyläkunta on hiljennyt on elämän jatkuttava. Alinalle hiljaisuus ja väljempi elämä on suonut lasten kasvettua maailmaan rauhallisuuden ja tyyneyden. Rauhallisuutta ja lujaa tahtoa on elämä tarvinnut silloinkin, kun ympärillä pyöri 19 lasta.
Pieni mökki huone ja keittiö oli joskus todella täynnä. Alina muistelee kuinka hän laittoi peräti 18 lastaan iltasella nukkumaan.
- Ei nyt aivan kaikkia enää tarvinnut peitellä, mutta kyllä pirtin lattia oli täynnä. Asunnon laajentaminen piti tehdä koska entinen kävi lasten vuoksi ahtaaksi, muistelee Alina.
21 RASKAUTTA
Alina on elämänsä aikana ehtinyt odottaa 21 kertaa lasta. Lapsia olisi kaikkiaan 24, jos Jumala olisi suonut. Kuitenkin kolme raskautta päättyi kesken ja kaksi lasta kuoli aivan pienenä.
- Joka vuodelle tuli yksi lapsi sota-aikaa lukuunottamatta. Kun mieheni Jukka oli viimeisessä sodassa, oli perheessämme kuusi lasta. Se oli raskasta aikaa, evakossa käytiin kahdesti, kertoo päivänsankari.
Sodan päätyttyä oli jo helpompaa. Lapsia tuli kuitenkin ja toimeentulo oli heikkoa, mutta ei niin huonosti, että lasten olisi tarvinnut nälkää nähdä.
Alina kiittää silloista kyläkauppiasta Murtolan Jussia. Hän antoi ruokaa koko Kostonkylän väelle.
- Jussi oli hyväsydäminen mies. Monet ruokavelat maksoimme tekemällä työtä kauppiaalle.
Jukka kulki savotoilla ja teki kaikkea muuta sekatyötä, sillä on toimeen tultu, kertoo Alina.
PÄHERRYSTÄ SE OLI
- Sellaista päherrystä se oli koko lapsikatraan kasvattaminen. Ei siinä ehtinyt paljon itseään ajattelemaan, ja liekö tuohon ollut tarvettakaan, sanoo Alina lyhyesti elämäntyöstään.
Vaatteet aina housuista sukkiin ja vanttuisiin oli tehtävä kotona. Parsimista ja paikkaamista riitti.
Mitään sosiaalihuoltoja ei ollut.
Oli tyydyttävä siihen, mitä sai. Vanhoista vaatteista tehtiin uusia. Joskus jouduttiin pitämään kenkiäkin vuoronperään.
Sana pähertäminen ei Alinan ajatuksissa tarkoita sitä, että hän olisi katkera elämänsä työhön.
Pähertäminen on sana joka Alinan ajatuksissa tarkottaa koko elämäntyötä.
Iloa, surua, sitä kaikkea mitä ihmisen elämässä pitää olla.
PRESIDENTTIKIN MUISTI
Vuonna 1954 myönsi Tasavallan Presidentti Alina Tynille Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan ensimmäisen mitalin kultaristein. Tämä kunnianosoitus oli varmasti Alinalle iloinen asia. Kunniamerkki luovutettiin hänelle Oulussa, jolloin hän oli synnyttämässä nuorimmaistaan vuonna 1955.
Presindentinlinnassa ei Alina päässyt käymään, mutta samana vuonna hän kävi nostamassa Jenny ja Antti Vihurin rahaston myöntämän korvenraivaajan apurahan.
Se oli hyvä apu velkaiselle tilalle.
ALINA EI HALUA POIS KOTOAAN
Rikas ja antoisa elämäntyö on sitonut Alinan Patolehtoon, niin ettei hän lähtisi millään pois kodistaan. Vaikka kylällä ei käy kuin kauppa-auto ja matkaa kirkolle on lähes 40 kilometriä.
Vanhainkodit ja vanhustentalot eivät Patolehdon emäntää kiinnosta.
Tässä on hyvä asua, kun vedet tulee ja menee.
Terveyskin on vielä niin hyvä, että pystyn tiskaamaan, siivoamaan ja tekemään kaikkea pientä vaikkakin lääkkeiden varassa.
Niin kauan kun tämä talo pysyy pystyssä aion tässä asua, sanoo Alina.
Koillissanomat tammikuun 31.päivänä 1985
Vastaukset 31
Vanhimmat
jos Alina on 40-vuotiaana synnyttänyt viimeisimpänsä ja raskauksia on ollut 24, niin ihan mielenkiinnosta pakko kysyä, kuinka nuorena hän on aloittanut lastensaannin?
Ja jos hällä on ollu v.-45 6 lasta ja jo 10 vuotta myöhemmin 19 L(vai peräti 21) lasta, niin huh huh... onkohan tosiaan tuossa lehdessä jotain laskuvirheitä!!???
et on ollut kaksosia enemmän kuin yhdet.
Minä menin avioon 17-v nyt takana 32-v enkä ole katunut hetkeäkään.
Taivaanisän siunausta Alinalle. Hän kyllä tietää mitä on nöyryys ja Hän on elänyt vaiherikkaan elämän Jumalan lapsena.
Ei oo yhtäkään kaksoista miun ukki sano ett sen sisaruksista kukaan ei oo kaksonen
Siinä on ollut Alinalla tekemistä, kun on kaikki lapsensa hoitanut. Se ei ollutkaan mitään lastenleikkiä siihen aikaan, kun kaikki nykyajan mukavuudet puuttuivat, pesukoneet, mikrot, valmisvaatteet ja Saarioisten valmismurkinat. Tällaiset Alinan kaltaiset ihmiset ovat kyllä kaiken kunnioituksen ansainneet.
Tuo lehtijuttu oli kaksikymmentä vuotta vanha. Mitä mahtaa Alinalle nykyään kuulua? Onko vielä elossa vaiko jo päässyt kotiin Isän luo?
T: Tiinaliina
Samaa ajattelen nyt ninäkin? ainkin Alinan lapsien lapsista on elossa suurin osa.
Siellä pohjoisessa on niin "eläviä" nimiä kuten tuo Koston Kynsiperäkin:))
Alina on minun isomummoni, hän kuoli vuonna 1995.
Luulisin että hän on äitini isän sisko
kaunis tositarina.
kaikkea hullua sitä onkin
Oliskohan tämä suuräiti päässyt läpi elämänsä hiukan vähemmälläkin lapsiluvulla, mitäs luulette onko Jumala vastuussa jos Hänen sanaansa tulkitaan miten sattuu, onko?
Mikä helluntaikortsukallea hatuttaa?
niin mitä oli sinulla asiaa puupää?
Ja tuolle miehelle antaisin risuja takapuoleen ja järkeä pääpuoleen jos se olisi mahdollista.
ja sille veeäljoukolle joka tuonkin opin on heidän päähänsä istuttanut housut täyteen katajia ainakin puoleksi vuodeksi ja sen jälkeen pakollinen Raamatun opiskelu pari vuotta.
mettä sinulla on sitä vastaan, että Alina Tyni on saanut ja hoitanut 21 lasta? Hänhän on tehnyt sen vapaaehtoisesti. Hän on kokenut tuon kaiken elämäntyökseen. Olisiko hänenpitänyt kysyä sinulta tai joltakulta muulta nyt tähän ketjuun tulleelta idiootilta, miten hänen pitäisi elämäänsä elää?
vapaaehtoisesti??
on muka pakottanut siihen? Eihän sellaista mahtia olekaan, joka voi noin henkilökohtaisessa asiassa asettaa pakon naiselle. Kyllä tämä rouva on ihan vapaaehtoisesti tehnyt tällaisen elämäntyön ja saanut nuo lapset.
""Kyllä tämä rouva on ihan vapaaehtoisesti tehnyt tällaisen elämäntyön ja saanut nuo lapset.""
Luuletko oikeasti, että joku uskoo tuon?
Epäilen suuresti että ainoana todellisen amotiivina on veeällien oppi pakkosynnyttämisestä, ja siinä ei ol emitään erinomaista vaan suuresti surkuteltavaa tyhmyyttä.
Raamatussa ei ole sanaakaan siitäopista jonka varjolla lestoilla on maha pystyssäjoka kesä, tämä lienee ainoa totuus asiasta ja se on kauhistus.
Kanikennel.
oli uskovainen nainen. Hän varmaan on jo päässyt Taivaan Kotiin. Onnellinen osa.
Rankka maanpäällinen elämä. Vanhoillislestadiolaisena naisena.
suuri Isän Jumalan luona Taivaan Kodissa.
Lyhyimmillään 9kk ikä ero lapsilla,ja on kaksosiakin.
Alina-mummoni rakasti lapsiaan ja hoiti vielä lasten lapsiakin kesäisin. 7 lasta on vielä elossa.
Jooh... ärsyttää kun kaikki jotka ei tiedä asiasta mitään kommentoi, se on hyvä että kertoo mielipiteensä mutta lopettakaa se arvuuttelu että elikö isomummoni onnellisesti ja tekikö lapset vapaaehtoisesti
V: Alina eli hyvin onnellisesti lapsiensa kanssa vaikka heillä oli ongelmia. Alina teki lapsensa ihan vapaa ehtoisesti vaikka olikin lestadiolainen. Alina eli onnellisesti ja oli hyvin ylpeä lapsistaan.
Ja muistelen et heidän perheessään oli yhdet kaksoset nimeltään Sisko ja Veli
nii niin Taivalkoskella... tietenkin.