Petteri Enroth kertoo, miksi pakeni Espoosta Helsinkiin https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000008412741.html
Muutimme Espooseen 60 -luvulla. Totesimme, että ihmiset olivat epäystävällisiä. Vaikka he seisoivat samalla pysäkillä vuosikaudet, kukaan ei suostunut puhumaan naapurille. Sama tunnelma on jatkunut vuosikymmeniä. Kun vertaa Espoota esim. Vantaaseen, on ero kuin yö ja päivä.
Muutimme Espooseen 60 -luvulla. Totesimme, että ihmiset olivat epäystävällisiä. Vaikka he seisoivat samalla pysäkillä vuosikaudet, kukaan ei suostunut puhumaan naapurille. Sama tunnelma on jatkunut vuosikymmeniä. Kun vertaa Espoota esim. Vantaaseen, on ero kuin yö ja päivä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on helppo yhtyä näihin kollegan mielipiteisiin
En ole Enroth, kommentoin vain hänen kirjoitustaan edellä.
Espoolaisten kannattaisi opetella arabian ja somalian kielet niin kyllä iloista puheseuraa löytyy Espoon joka kolkasta.
näin varmasti on, mutta koska sain ykä-buumereilta joululahjaksi häädön niin panostan jatkossa itä-helsinkiin jne. koska siellä ei lähtökohtaisesti kukaan vasikoi. mamut ja narkkarit on siitä hyviä että ne ei koskaan vasikoi
> Petteri Enroth kertoo, miksi pakeni Espoosta Helsinkiin
Kyseinen Ehrnrooth sanoo asuneensa koko lapsuutensa Espoossa. Kuulemma aikuisena on Espoo alkanut ahdistaa, ja asia helpottui vasta kun pääsi Helsingin Vaasankadulle asumaan.
Vaasankadun lempinimihän on Puukkobulevardi, ja se on Helsingin vilkkain huumekaupan katu. Kadun päässä on aukio, joka yleisesti tunnetaan Piritorina. "Tuntuu, että kuulun tänne, on kotoisa olo, tämä kannattelee minua”, Enroth sanoo.
Tuossa Hesarin jutussa puhutaan yleisesti kotiseudusta vieraantumisen ilmiöstä.
”Laura Hakanen on kotoisin Kymenlaaksosta, mutta on asunut Helsingissä yli puolet elämästään. Jos Hakaselta kysytään juurista, hän tunnistaa ne kyllä, mutta kotiseuturakkaus jää puuttumaan. ’Kun menen käymään vanhempieni luo Kymenlaaksoon, en tunne kuuluvani sinne, mutta en koe olevani myöskään helsinkiläinen’, hän sanoo.”
Eihän Espoo kykene mitenkään tarjoamaan Petteri Enrothille noita Vaasankadun pössisporukan fiiliksiä. Onneksi mies on löytänyt itselleen mieluisan asuinpaikan ja löytänyt kaipaamaansa helsinkiläistä yhteisöllisyyttä, juuri noista Piritorin porukoista.-
Kaikki Tšadin puolelle asumaan muuttaneet muuttuu aika nopeasti surkimuksiksi. Tuokin saanut hyvän, espoolaisen kotikasvatuksen ja koulutuksen Haukilahdessa.
Mutta kun Piritorit ja muut humpat alkaa vetää ja viehättää, ei se vahva kotikasvatuskaan pysty siinä enää Helsingin rappiolta ihmistä pelastamaan.