Seuraamalla ihmisiä huomaa miten erilaisia huumorintajuja on olemassa ihan suomessakin. Moni ilmoittaa suosikikseen radiossa suomi pop aamulypsyn. Siinä kourallinen ihmisiä pitää meteliä ja lätisee jonnin joutavia asioita ja välillä nauraa hysteerisenä. Omalla kohdalla tämä on rasittavaa meteliä. Kun on itse kokenut elämässä ei "hurjat" tarinatkaan innosta. Monen loppu iskulause onkin lässähdys joka saa miettimään että tässäkö se oli? Sohvaperunoista näkee myös että osa nauraa tyhjälle no putouksen katsojaluvut osoittaa myös että on olemassa iso joukko ihmisiä jonka kanssa minulla on ihan erilainen huumorintaju. Putouksen jutut on munattomia lässähdyksiä kuin ala astelaisille tehtyjä kömpelöjä juttuja vailla päätä ja häntää silti siellä on yleisössä ihmisiä jotka huutonauraa tälle mitättömyydelle. Mietin aina että millaista elämää nämä ihmiset on eläneet ja eikö heillä ole itsellään minkäänlaista mielikuvitusta. Meinaan vaan että jos on itsellä pienikin mielikuvitus jutut on itsestään selviä ja tylsiä ja pystyy omassa päässään keksimään paljon parempia skenaarioita. Lisäksi huumorin olisi pitänyt kehittyä ns rajumpaan suuntaan mutta nyt se on ottanut takapakkia kaiken maailman mielensäpahoittajien takia se onkin yksi syy miksi aikusiten ohjelmissa jutut on kuin lapsille tehty. Roastissa sentään päästään vähän pidemmälle suomessakin ja jutut on sellaisia joille voi vähän jopa naurahtaa. Viihde ja komiikka on älykkäiden ihmisten juttuja jos niitä käyttää joku muu on tuloksena kömpelöä ja vaivaannuttavaa täysin epäloogista soopaa. Haluaisin nauraa kaikelle viihteelle mutta se on niin lapsellista ennalta arvattavaa ja kömpelöä että oma mielikuvitukseni menee sen edelle. Ernest Lawsonin huumorin palvonta täytyy perustua siihen että hän on värillinen jos hän olisi valkoinen hän olisi samaa paskasakkia kuin muutkin kömpelöt tyypit.
Jos ajattelee tikkataulua jossa napakymppi on parasta huumoria Ernestin ja monen muun putouksessakin olleen näyttelijän huumori menee tikkataulusta ohi. Ymmärrän pointin mutta en ymmärrä miksi se aiheuttaa valtavan huutonaurun. Roasti pääsee kutosen tai seiskan kohdalle. Stand up pyörii siinä 5-7 välillä. Joillain ulkomaisilla stand upeilla se menee jopa kasiin. Napakympit on todella todella harvinaisia. Jos ihmisillä putous huumori osuu napakymppiin omalla kohdalla korkeintaan kolmoseen niin minun on edes vaikea kuvitella millainen on tällaisen ihmisen huumorintaju tai mielikuvitus. Toki hienoa että ihmiset saa nauraa en vaan tajua mille nauravat. Juha Vuorisen kirjat on ihan hauskoja mutta kuten moni muu kun kaveri kertoo juttua sen loppuhuipennus lässähtää maahan. Niistä tulee tunne että nyt kehitetään jotain hyvää sitten yhtäkkiä vedetään matto pois alta eikä mitään tapahdu. Ihan kuin tekstin alkupäätä olisi valmisteltu vuosikausia ja loppu keksitty pakotetusti kiireessä 2 sekunnin aikana. Sinulla on upeita naisia kohta on ryhmäseksin aika kohta tapahtuu isolla meisselillä todellisuudessa sinulla ei ota eteen ja lähdet kotiin äidin luo syömään puuroa. Tällaiselta ne Vuorisen loput tuntuu. Kyrö on juuttunut johonkin entisaikaan hahmo oli alussa hauska mutta enää sitä ei jaksa kuunnella niitä samoja jorinoita. Hotakaisella on jotain otetta ja parhaimmillaan hän on hyvä mutta osa jutuista aika kehnoja. Ajattelee että Ismo Leikolakin on maailmankuulu koomikko mutta kun katseli hänen esiintymistään pitääkö olla huolissaan ohjelmassa tuli voimakas myötähäpeä hänen lapselliselle jutulleen. Suurin osa koomikoiden jutuista on sellaisia jotka kyllä keksisin mutta en kirjoittaisi niitä paperille koska en näe niissä tarpeeksi hauskaa pointtia puhumattakaan siitä että veisin niitä jotenkin eteenpäin. Toki on otettava huomioon että ihminen kehittyy iän myötä tai ainakin pitäisi kehittyä henkisesti erillaiseksi kokemuksista oppia jne. Siitä syystä voi olla että kun on yli 40 vuotta katsellut eri filmejä ei mitään uutta enää ole tulossa. Kaikki variaatiot on nähty mikään ei mullista kaikki on ennalta arvattavaa soopaa. Ehkä jotain nuoria tällainen kiinnostaa koska he eivät ole nähneet tai kehittyneet mutta miten esim 50 vuotias voi nauraa suomipopin jutuille? Missä tynnyrissä hän on kasvanut? Eikö hän ole kokenut ja kehittynyt?
Jos ajattelee tikkataulua jossa napakymppi on parasta huumoria Ernestin ja monen muun putouksessakin olleen näyttelijän huumori menee tikkataulusta ohi. Ymmärrän pointin mutta en ymmärrä miksi se aiheuttaa valtavan huutonaurun. Roasti pääsee kutosen tai seiskan kohdalle. Stand up pyörii siinä 5-7 välillä. Joillain ulkomaisilla stand upeilla se menee jopa kasiin. Napakympit on todella todella harvinaisia. Jos ihmisillä putous huumori osuu napakymppiin omalla kohdalla korkeintaan kolmoseen niin minun on edes vaikea kuvitella millainen on tällaisen ihmisen huumorintaju tai mielikuvitus. Toki hienoa että ihmiset saa nauraa en vaan tajua mille nauravat. Juha Vuorisen kirjat on ihan hauskoja mutta kuten moni muu kun kaveri kertoo juttua sen loppuhuipennus lässähtää maahan. Niistä tulee tunne että nyt kehitetään jotain hyvää sitten yhtäkkiä vedetään matto pois alta eikä mitään tapahdu. Ihan kuin tekstin alkupäätä olisi valmisteltu vuosikausia ja loppu keksitty pakotetusti kiireessä 2 sekunnin aikana. Sinulla on upeita naisia kohta on ryhmäseksin aika kohta tapahtuu isolla meisselillä todellisuudessa sinulla ei ota eteen ja lähdet kotiin äidin luo syömään puuroa. Tällaiselta ne Vuorisen loput tuntuu. Kyrö on juuttunut johonkin entisaikaan hahmo oli alussa hauska mutta enää sitä ei jaksa kuunnella niitä samoja jorinoita. Hotakaisella on jotain otetta ja parhaimmillaan hän on hyvä mutta osa jutuista aika kehnoja. Ajattelee että Ismo Leikolakin on maailmankuulu koomikko mutta kun katseli hänen esiintymistään pitääkö olla huolissaan ohjelmassa tuli voimakas myötähäpeä hänen lapselliselle jutulleen. Suurin osa koomikoiden jutuista on sellaisia jotka kyllä keksisin mutta en kirjoittaisi niitä paperille koska en näe niissä tarpeeksi hauskaa pointtia puhumattakaan siitä että veisin niitä jotenkin eteenpäin. Toki on otettava huomioon että ihminen kehittyy iän myötä tai ainakin pitäisi kehittyä henkisesti erillaiseksi kokemuksista oppia jne. Siitä syystä voi olla että kun on yli 40 vuotta katsellut eri filmejä ei mitään uutta enää ole tulossa. Kaikki variaatiot on nähty mikään ei mullista kaikki on ennalta arvattavaa soopaa. Ehkä jotain nuoria tällainen kiinnostaa koska he eivät ole nähneet tai kehittyneet mutta miten esim 50 vuotias voi nauraa suomipopin jutuille? Missä tynnyrissä hän on kasvanut? Eikö hän ole kokenut ja kehittynyt?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.